Olen sairaanhoitaja ja vihaan työtäni

En tiedä omassa työpaikassa ketään, joka tekisi työtään kunnolla.

Ei siihen anneta edes mahdollisuutta. Aivan p..ka hommaa vielä nöyristellä ylihoitsuja ja lääkäreitä. 

Tosi surullista luettavaa tämä ketju. Aika moni näistä burn outin saaneista hoitajista ovat varmaan työskennelleet vanhustenhoidossa, vai olenko väärässä? Onko kaikilla hoitajilla yhtä huono tilanne, jatkuva kiire työpaikalla ja väsymys?

Hoitajat, mikä teidän mielestä on suurin syy kiireeseen? Liikaa hoidettavia hoitajaa kohden? Liikaa paperityötä tms. joka vie aikaa potilastyöltä? Vai mikä?

Toivon jaksamista kaikille! Tilanteeseen on pian puututtava. En haluaisi että tulevaisuudessa jokaisen hoitajan rintapielessä lukee joku Xin-Yang...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:26"]

Jos teistä ei-alan tyypeistä joku joskus selviää hengissä sairaalasta, se on todennäköisesti teille sattuneen hyvän hoitajan ansiota! ap

[/quote]

Apua, onneksi voin käydä vielä yksityisellä ja niin käy muksutkin, huoh.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 01:11"]

Täälläkin sh, joka on aina inhonnut alaa. Työpaikkanikaan eivät ole olleet siitä kevyimmästä päästä, välillä aivan epäinhimillinen kiire ja vastuu painaa, potilaat usein aggressiivisia ja omaiset ahdistuneita. Työ imee voimat, vaikken ole stressaajatyyppiäkään. Perhe-elämään ei jää aikaa eikä voimavaroja, kun useassa vuorossa töitä paahtaa...kouluikäisiä ei edes juuri näe, kun tekee paljon arki-iltoja ja viikonloppuja. Sain tarpeekseni ja hain yliopistoon, minne pääsinkin haluamaani koulutusohjelmaan. Nyt on vain myönnettävä kauhukseni, ettei perheemme talous kestä näin pitkiä opintoja =( Pelkään, että olen nyt rahallisista syistä jumissa hoitoalaan koko ikäni, koska muita tutkintoja ei ole. Yliopisto-opinnot oli ihan mun heiniä ja ala tuntui mieluiselta...mutta rahat ei riitäkään usean vuoden opiskeluun. Ei millään, vaikka kuinka venytetään penniä (miehellä ei erityisen hyvä palkka). En tiedä, mitä tässä voisi tehdä.

[/quote]

Älä vaan anna nyt periksi, kyllä te jotain keksitte. Ota selvää rahastoista, mistä voi hakea aikuisopiskeluun tukea ja selvitä juurta jaksaen kaikki mahdollisuudet. Tsemppiä.

Olen itse myös sh, ja allekirjoitan kaikki nuo edellä mainitut epäkohdat. Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itsekin miettinyt jo koulua käydessäni alanvaihtoa, että minkä alan amk-insinööreiksi te entiset sairaanhoitajat olette opiskelleet? Minulla se tilanne, että olen pyrkinyt kertaalleen yliopistoon, enkä ole päässyt, joten jonkun muun alan amk-tutkinto saattaisi olla yksi vaihtoehto. Tosin nythän ei enää opintotukea toisesta tutkinnosta saa, en sitten tiedä miten nuo aikuiskoulutustuet menee, kun en ole ottanut vielä yhtään selvää...

Mä kouluttauduin uudelleen sh:n töitä 12 vuotta tehtyäni. Olen nykyisin AMK-insinööri ja teen töitä miesvaltaisessa toimistossa, jossa on NIIN LÖYSÄT TYÖPÄIVÄT, että ensimmäisten kuukausien ajan itkin ilosta kun ajoin töistä kotiin. Siis ei sitä työn vähenemisen määrää voi käsittää, kun on ensin polttanut itsensä naisvaltaisella alalla loppuun!! Miehet valittaa että joutuu tekemään enemmän ylitöitä kuin naiset, mutta siskot rakkaat, kerron salaisuuden: se johtuu ylipitkiksi venyneistä lounastauoista, jotka on meillä joka pvä 60 min, siis miettikää!! ja siihen 2 x 20 min kahvitaukoja, jotka aina venyy puoleen tuntiin. Miehet on "ylitöissä" usein niinä päivinä kun lounas on ollut niin raskas ja rasvainen, että sen sulattaminen hidastaa työtehoa iltapäivästä. Palkka on kaksinkertainen verrattuna sairaanhoitajan palkkaan ja työmäärä puolittunut, mä en olisi ikinä uskonut että NÄINKIN VOI ELÄÄ!!!

Mäkin vaihdoin alaa! Sairaanhoitajana ylityökiellosta huolimatta jokaisessa vuorolistassa herjaus viikkolepoaikojen rikkomuksesta, joille en itse voinut mitään-eihän töitä voi tekemättä jättää! Paskalla palkalla sataa paskaa niskaan :(

Nyt myyntityössä, ei herkkua, mutta palkka on! Luen myös pääsykokeisiin...

t: ex-sh 2117€/kk nyt myyntiedustaja 3200€/kk autoetuineen ja bonuksineen , palkka vuodessa 50k+

Onko yhtään sairaanhoitajaa, joka pitäisi työstään? Siis aidosti pitäisi siitä. 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:46"]

Mä kouluttauduin uudelleen sh:n töitä 12 vuotta tehtyäni. Olen nykyisin AMK-insinööri ja teen töitä miesvaltaisessa toimistossa, jossa on NIIN LÖYSÄT TYÖPÄIVÄT, että ensimmäisten kuukausien ajan itkin ilosta kun ajoin töistä kotiin. Siis ei sitä työn vähenemisen määrää voi käsittää, kun on ensin polttanut itsensä naisvaltaisella alalla loppuun!! Miehet valittaa että joutuu tekemään enemmän ylitöitä kuin naiset, mutta siskot rakkaat, kerron salaisuuden: se johtuu ylipitkiksi venyneistä lounastauoista, jotka on meillä joka pvä 60 min, siis miettikää!! ja siihen 2 x 20 min kahvitaukoja, jotka aina venyy puoleen tuntiin. Miehet on "ylitöissä" usein niinä päivinä kun lounas on ollut niin raskas ja rasvainen, että sen sulattaminen hidastaa työtehoa iltapäivästä. Palkka on kaksinkertainen verrattuna sairaanhoitajan palkkaan ja työmäärä puolittunut, mä en olisi ikinä uskonut että NÄINKIN VOI ELÄÄ!!!

[/quote]

linjoilla mies, joka on tehnyt saman "siirron" ja todella ihmettelee väitteitä siitä että miehet tekee ne raskaimmat työt ja pisimmät työpäivät. Melkein hävettää nostaa nykyistä palkkaa, kun muistelee kuinka paljon enemmän piti hoitoalalla palkkansa eteen tehdä töitä.

Minä pidän sairaanhoitajan työstäni, olen valmistunut 5,5 vuotta sitten. Samalla osastolla yliopistosairaalassa työskennellyt koko ajan. Ihana työporukka niin lääkärit, hoitajat, fyssärit jne. Potilaatkin useimmiten todella kivoja ja ystävällisiä.  Meidän osasto on aika hektinen kirran osasto, välillä potilaita on pitkin käytäviä. Mielenkiintoinen työ kuitenkin ja välillä osuu rauhallisiakin päiviä. Olen sitä mieltä, että hyvä työilmapiiri auttaa minua jaksamaan omassa työssäni niinä kiireisinä päivinä, kun tuntuu, ettei mikään riitä. 

Täälläkin työnvihaaja tai ainakin hiton väsynyt.

Ei jaksa kotona eikä töissä. Pitäisi vielä jaksaa lapsia viihdyttää ja sitten mies vaatii omaansa.

Vuorotteluvapaakaan ei ole ratkaisu. Ongelma palaa kuitenkin takaisin. Onkohan missään helpompaa tällä alalla....

Mua kans kiinnostais jos jostain löytyisi sellainen yksikkö jossa vois nauttia tästä työstä :) 

Vaihtaa helpommalle osastolle tai alanvaihto.

Flesari pelastaa suhteen.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 19:45"]Niin moni täällä valittaa siitä, kun pitää paimentaa ja opastaa nuoria lääkäreitä. Mistä me kandilääkärit muuten opitaan? Potilaat monet vaativat ihmeitä, ja te sitten, että olisimme seppiä syntyessämme. Kyllä se huippukirurgikin on pohjalta pinnistänyt. Kaipaamme kannustusta. Tietenkin virheitä sattuu. Mutta se on inhimillistä. 
[/quote]

Itseäni vituttaa opastaa ja kouluttaa lääkäreitä.
Jo pelkästään se, että tiedän tämän lääkärin, joka tarvitsee hoitajan opastusta, tienaavan ehkä tuplasti sen mitä itse tienaan.

Siis ihan tosi! Osaatteko kuvitella samaa tilannetta millään muulla alalla?

Vaihda alaa niin kuin minäkin tein. :)

No mitä vittua muuta se työsi on kuin potilastyötä?? Eli miten voit tehdä sellaista työtä kunnolla, jota vihaat?

Minä opiskelen kyseistä alaa ja vihaan sitä ihan ylikaiken! En halua tehdä sitä työkseni päivääkään. Hain nyt toiseen kouluun, toivotaan että pääsen.

Oletko lukenut Kaarina Davisin kirjan?

Tarkoitus on, mutta en voi tehdä sitä "lennossa". Vielä pitää kärsiä, ettei tule karenssi/jää muuten rahattomaksi. Muiden töiden hakeminen on vaan vaikeaa kun on vuorotyö ja vähäisellä vapaa-ajalla niin väsynyt, ettei jaksa mitään.

Sh:n töitä tehneenä en siitä suuremmin nauttinut. Onneksi kouluttauduin kätilöksi ja nyt nautin työstäni :)