Olen sairaanhoitaja ja vihaan työtäni

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:25"]

ap:lla on jäänyt oivaltamatta, etä hän nimenomaan on hoitaja eikä lääkäri. Työhön kuuluu mm. avustaa lääkäriä ja toteuttaa hänen määräyksensä. Lääkäreiden ei kuulu olla yöllä potilaita kääntelemässä tai kiikuttamassa veripusseja läpi talon.

Kuulostaa juuri siltä happamalta hoituslta, joka pilaa kaikkien ilman mäkättämällä kahvihuoneessa paskavaipoista, paskatyöstä, paskasta lääkäristä, paskasta palkasta. Välissä käy äyskien vetämässä peittoa korviin mummukoille ja pyörittelemässä silmiä, kun taas pitää kiikuttaa alusastiaa samalle ihmiselle.

[/quote]

Voi miten väärässä oletkaan, en ole missään tästä avautunut ennenkuin nyt täällä. Alkuvuodesta pyörryin töihin burnoutin takia, mutta silloinkin valehtelin, että oli vain maha vähän kipeä ja johtui siitä. Koskaan en valita töissä vaan yritän potilaiden takia puskea eteenpäin.

Ja kultapieni, hoitaja EI ole lääkärin avustaja! Sori vaan, hoitaja on ihan oma ammattiryhmänsä jonka pitäisi tehdä töitä lääkärin KANSSA YHTEISTYÖSSÄ. Me EI olla lääkärin "avustajia". ap

[/quote]

Höpöhöpö. Sairaanhoitaja on nimenomaan lääkärin avustaja. Sori. Tradenomi on sihteeri, sh lääkärin avustaja. Ammattitaitosi ei riitä tekemään itsenäisesti lääketieteellisiä ratkaisuja, paitsi hyvin yksinkertaisissa ja tavanomaisissa asioissa. Potilaiden perushoito (hygienia, syöttäminen ym.) toki on lähinnä hoitohenkilökunnan vastuulla. Lääketieteestä et kuitenkaan tiedä juuri mitään. Lääketieteen alueella opintosi ovat vain murto-osa lääkärin opinnoista. Sh:n tehtävä on nimenomaan olla perushoitotyöntekijän ohella lääkärin avustaja, sihteeri ym. Todennäköisesti usein kuvittelet tietäväsi asiat paremmin kuin lääkäri, sillä rajallinen ja pintapuolinen tietämyksesi luo harhan asioiden hallitsemisesta. Siksi et ymmärrä lääkäreiden ratkaisuja kunnolla, joten luulet, että lääkäri on väärässä.

Sairaanhoitajan ei kuulu olla "samalla tasolla" lääkärin kanssa. Esim. sairaalafyysikko/biologi/kemisti/psykologi/proviisori, jolla on akateeminen, relevantti, tutkinto on erikoisasiantuntija, joka on tietyssä mielessä asiantuntija suhteessa lääkäriinkin. Sh:t eivät ole tasavertaisia asiantuntijoita lääkäreiden kanssa. Hoitotieteen maisteri ei ole relevantti tai muutoinkaan hyödyllinen tutkinto.

[/quote]Perushoito ja hoito yleensä ovat eri asioita. Kaikki perushoito on hoitoa mutta kaikki hoito ei ole perushoitoa...ellei sitten ole perushoitaja. Viestisi perusteella et ymmärrä tai halua tiedostaa tuota eroa. 

Hoitajan ja lääkärin koulutuksessa panostetaan eri asioihin. Lääkäriltä esi esim.juurikaan odoteta sosiaalisia taitoja tai niitä edes testata kouluun pyrkiessä ja se tulee esille näissä rintaansa takovien parikymppisten teksteissä. 

Mikään ei myöskään estä hoitajaa käymästä niitä samoja lukion kursseja, joiden voimalla lääketieteen opiskelijaksi ponnistetaan. Kirjasto, netti ja kirjakaupat ovat avoimia kaikille. Kaikkia ei vain kiinnosta painottua samoihin asioihin tai tehtäviin.  

Sillä ei ole myöskään asiantuntemuksen kannalta merkitystä, onko se käyty koulu 'akateeminen' vai ei eli se ei ole niin 'relevanttia' kuin voidaan helposti luulla. Jos kaikessa hoitamiseen liittyvässä asiantuntemuksessa menisi suora lineaarinen linja koulutusasteen, statuksen ja liitännäisbyrokratian mukaan, niin lääkäri olisi parempi lihashuoltaja kuin hieroja tai fysioterapeutti tai esim.parempi huoltamaan hampaita ja suuta kuin suuhygienisti. Tuskin kovin moni kuvittelee näin olevan; vaikka lääkäri olisi keskimäärin kuinka paljon älykkäämpi tai viisaampi jollakin leveällä kriteerillä, niin tieto ja taito ei kuitenkaan tallennu syntymälahjana päähän eikä myöskään koulutusastetta nostamalla vaan uudet asiat täytyy opetella samalla tavoin kuin muidenkin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:38"]

Olin sairaanhoitajana valmistumisen jälkeen 2v, vihasin joka hetkeä. Otin niskasta kiinni itseäni, hain yliopistoon, pääsin ja luin FM tutkinnon täysin eri alalta. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä, jossa viihdyn ja jossa ei tarvitse ottaa sontaa naamaan vierailta ihmisiltä. Työtehtäväni koskevat asioita, eivät ihmisiä. Suosittelen alan vaihtoa!

[/quote]

Sinun kaltaisilta ihmisiltä pitäisi perua koulutuksesi kustannukset jälkikäteen. Ei yhteiskunta huvin vuoksi ihmisiä kouluta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 05:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 04:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:32"]

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itse tein pitkän työuran hoitajana, kunnes turhauduin niin että vaihdoin alaa. Sekuntiakaan en ole katunut. Suosittelen samaa sinullekin.

Suomessa on 40 000 hoitajaa, jotka tekevät jotain muuta työtä kuin hoitotyötöä, eli voidaan puhua joukkopaosta. Hoitoalan ammattiliitot ovat munattomia eivätkä ole yrittäneet tehdä tilanteelle mitään. Koko ajan koulutetaan lisää hoitajia, jotka jaksavat työssä sen pari vuotta, kunnes vaihtavat alaa hekin.

40 000 on paljon. Joku siis mättää ja pahasti. (Tuo luku sanottiin uutisissa, ei ole siis mikään mun keksintö)

[/quote]

Niinpä. Sen sijaan, että ongelmalle tehtäisiin jotain tänne haalitaan kielitaidottomia espanjalaisia ja filippiiniläisiä hoitajia, joita koulutetaan kalliilla. Lopulta hekin kyllästyvät ja lähtevät takaisin kotimaahansa. Haluaisin mielenkiinnosta tietää kuinka paljon rahaa noihinkin kokeiluihin on mennyt.

T: Se lähihoitaja

[/quote] Nykyään on trendinä kouluttaa jo täällä olevia maahanmuuttajia hoitoalalle, ei tarvitse haalia noin kaukaa. 

[/quote] Somalityttöjä kannustetaan hoitajiksi, heitä alkaa olla lähi- ja sairaanhoitajinakin tietyissä kaupungeissa. Eivät valita ja hoitavat työnsä hyvin.

[/quote]

Kun vielä ne puhuisi Suomea

Täällä jo ero tuli. Oma vika. En jaksanut kotona enkä töissä. Kaikki pielessä.
Erosin siis töistä ja miehestä. 

Mä irtisanouduin keväällä sh:n vakkariduunista. Hetkeäkään en ole katunut. Inhosin työtäni, joka oli niin epäinhimillinen ja kuluttava. Mahtavaa jos joku jaksaa, mutta mä en enää koskaan. 15 vuotta meni valmistumisesta, että tajusin lähteä.

Sairaalamaailma voi olla kova. Tiedän olevani hyvä työssäni, liian tunnollinen ja herkkä vain. Siksi paloin loppuun ja oman hyvinvoinnin vuoksi oli pakko vaihtaa alaa, vaikka potilastyöstä nautinkin. Tein työtäni kai liikaa sydämellä, tunsin vastuuni turhankin hyvin, väsyin ja masennuin. Tehköön vahvemmat.

20v sairaanhoitajana ja viimeiset 10v olen inhonnut ammattiani. Sanoin itseni irti vakituisesta virasta ja sen jälkeen olen haahuillut ja etsinyt paikkaani, välillä ollut vaan kotona. Nytkään ei ole töitä enkä niitä ole edes hakemassa. Ei tällä helteellä yksinkertaisesti jaksa tehdä raskasta hoitotyötä. Olen miettinyt että mielummin vaikka siivoaisin työkseni.

Täälläkin sh, joka on aina inhonnut alaa. Työpaikkanikaan eivät ole olleet siitä kevyimmästä päästä, välillä aivan epäinhimillinen kiire ja vastuu painaa, potilaat usein aggressiivisia ja omaiset ahdistuneita. Työ imee voimat, vaikken ole stressaajatyyppiäkään. Perhe-elämään ei jää aikaa eikä voimavaroja, kun useassa vuorossa töitä paahtaa...kouluikäisiä ei edes juuri näe, kun tekee paljon arki-iltoja ja viikonloppuja. Sain tarpeekseni ja hain yliopistoon, minne pääsinkin haluamaani koulutusohjelmaan. Nyt on vain myönnettävä kauhukseni, ettei perheemme talous kestä näin pitkiä opintoja =( Pelkään, että olen nyt rahallisista syistä jumissa hoitoalaan koko ikäni, koska muita tutkintoja ei ole. Yliopisto-opinnot oli ihan mun heiniä ja ala tuntui mieluiselta...mutta rahat ei riitäkään usean vuoden opiskeluun. Ei millään, vaikka kuinka venytetään penniä (miehellä ei erityisen hyvä palkka). En tiedä, mitä tässä voisi tehdä.

Oho, joku on nostanut vanhan aiheeni! Oli kamala lukea tätä jälkikäteen... Miten monta vuotta kärsin tuossa olossa :(( Jäin kesälomalta suoraan pois työstäni ja nyt olen ollut pari viikkoa tutun firmassa toimistohommissa. Syksyllä alkaa oppisopimus. Irtisanoutumisen jälkeen olen laihtunut 5kg, unettomuusongelmat ovat täysin poissa, en himoitse enää karkkia joka ilta, en räyhää miehelleni, olen tavannut ystäviäni ja alkanut taas käydä vanhassa harrastuksessani.

suomut ovat pudonneet silmiltäni, päätä ei särje eikä ahdista! Elämäni paras päätös irtisanoutua!!!!

voimia kaikille, jotka vielä ovat jääneet ja voivat huonosti. Rohkeutta muutokseen!

-ap

Ai niin ja anteeksi jos räyhäsin noissa aiemmissa viesteissäni rumasti, olin niin väsynyt etten ollut enää oma itseni.

102 / ap. Mahtavaa hienoa että olet selvinnyt eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:16"]

Muita hoitoalan ihmisiä, jotka kurkkuaan myöten täynnä tätä p*skaa?

ps. potilastyön teen kuitenkin aina laadulla, sitä ei tarvitse pelätä.

[/quote]

Jatkokouluttaudu. minäkin tein vuosia perushoitotyötä ja opiskelin sitten kriisityöhön. Kivaa!

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:16"]

Muita hoitoalan ihmisiä, jotka kurkkuaan myöten täynnä tätä p*skaa?

ps. potilastyön teen kuitenkin aina laadulla, sitä ei tarvitse pelätä.

[/quote]

Jatkokouluttaudu. minäkin tein vuosia perushoitotyötä ja opiskelin sitten kriisityöhön. Kivaa!

Et ole omalla alalla. Sairaanhoitajat tekevät tärkeää työtä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:09"]Et ole omalla alalla. Sairaanhoitajat tekevät tärkeää työtä.

[/quote]

Onko joku väittänytkään muuta?

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:12"]

Hei ap! Mietit asiaasi juuri oikeaan aikaan! Nyt on yhteishaku meneillään. Toimi, nopeasti!

T :toinen sh, joka lukee yliopiston pääsykokeisiin

[/quote]

Minä pääsin sisään! Siskot ja mahdolliset veljet! Ette tekään ole tuomittuja tekemään loppuikäänne työtä, josta ette pidä. Miettikää, mistä olette kiinnostuneita ja sitten kaikki panokset peliin. Sairaanhoitajan työ on rankkaa ja jos siinä pärjää, sujuu varmasti monien alojen pääsykokeistakin selviäminen, jos motivaatio on kohdallaan.

Olen lähihoitaja ja niin vihaan minäkin työtäni. Kuitenkin teen sen aina täydellä sydämellä ja tiedän että jätän taakseni tyytyväisiä asiakkaita. Minä aidosti välitän heistä! En vain voi tehdä työtäni niiden &#$@ resurssien vuoksi niin kuin minusta vanhukset ansaitsisivat :(

Tämän viestiketjun vois linkittää ammattiliitoille. Hyvää asiaa uupumuksesta ja turhautumisesta!

Itsekin olen miettimässä alanvaihtoa. Ei ole mahdollisuuksia kehittyä ammatissaan, huono työilmapiiri, onneton johtamiskulttuuri, vuorotyö joss työvuorolistat ovat suoranaista vittuilua, kiire, sisäilmaongelmaiset osastot, jatkuva väkivallanuhka ja mahdollisuus saada joku infektko (tubi,mrsa)...lomanjälkeinen työhönpaluu kiukuttaa.

Eikö ole ketään joka tykkää olla sairaanhoitajana koska niitäkin on.

En ymmärrä miksi pitäisi tehdä työtä mitä vihaa, eikö kannattaisi vaihtaa työpaikka tai ammattia kokonaan jos ei viihdy ammatissaan. Itse olen lähihoitaja ja rakastan työtäni yli kaiken, en voisi ajatella tekeväni muuta. Jos olen huonolla tuulella ennen töihin lähtöä olen taatusti hyvällä tuulella kun tulen sieltä pois johtuen siitä että työkaverit ja potilaat saa minut hyvälle tuulelle.