Sain työpaikan - elämänhallinta meni

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä. 

Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu. 

Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle. 

Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.

Osa-aikaiselle hoitovapaalle pääsy edellyttäisi, että on ollu 6kk samassa firmassa. Ihmettelen tuotakin käytäntöä, koska kuka tekisi ensin puoli vuotta täyttä päivää ja sitten jää lyhennetylle työajalle, siis jos firma on vaihtunut. Olen nimenomaan koomaväsynyt, eniten harmittaa lapsen puolesta. En jaksa tehdä yhtään mitään hänen kanssaan. Ja hän on kuitenkin se tärkein asia minulle. Ei mikään työ ja tuntuu, että käyn tuolla vain yhteiskunnallisen hyväksynnän takia. Mutta lapsi joutuu maksaa siitä, kun äiti on zombi kokoajan. -Ap

Itse taas nyt pitkästä aikaa työttömänä. On aikaa hoitaa terveyttä. Ihan itsestään lopetin tupakoinninkin (5 savuketta päivässä työtaukojen aikana 10h työpäivät). Iltatissuttelu jäi myös heti.

Rahaa säästyy myös, kun voi ostaa harkiten ravintoaineita. Rahaa jää siis enemmän säästöön, vaikka ansiosidonnainen on pienempi kuin palkka.

Työmatkoista ei enää tule kustannuksia.

Terveempi elämä. Teen kävelylenkkejä ja aloin juoksemaan.

Nyt voin juosta jo kaksi kilometriä ilman että jalkalihakset menee kipeäksi. Tarkoitus on kevään mennessä juosta viisikilometriä kolmesti viikossa ja ehkä vuoden päästä kymmenenkin.

Nukun paremmin 8h yöunet. Syön paremmin ja voin paremmin.

Koti on siisti. Aloitin siivoilun heti työttömäksi jouduttua. Romua oli järkyttävästi joka nurkissa.

Muutin nykyiseen asuntoon 8 vuotta sitten ja töiden takia en ollut saanut muuttokuormaa mihinkään. Koti oli kuin labyrintti.

Minusta tuntuu että en halua enää työelämään ollenkaan. Muuttokuorma on vihdoin järjestelty. Ex:än tavaroita löytyi neljästä muuttolaatikosta. Hän on jo kuollut.

Kamala itku tuli kun löysin yhteisiä lomamatkojen kuvia ja nyt jo aikuisten lasten leluja seasta.

Kahdeksan vuotta lähes tyhjään uraan, josta ei jäänyt säästöjäkään huonon palkan vuoksi.

Kahdeksan vuotta annoin työnantajalle siinä toivossa, että saisin viran.

En saanut mitään, edes säästöjä.

Menetin elämänhallinnan jonkun muun elintason noston vuoksi.

Älkää te hyvät naiset tehkö töitä halvalla muiden hyväksi!

Vierailija kirjoitti:

Koeajalla ei kannata saikutella. Jos on jatkuvia saikkuja jo koeajalla niin työsopimus voidaan purkaa, pahimmassa tapauksessa.

AP: han halusi sieltä pois(?) No eikö silloin kannata just saikutella ni saa fudut eikä tarvitse itse irtisanoutua jolloin Karenssi?

Kaikki tuntemani yh:t, minä mukanalukien, ovat ihan sairaan väsyneitä. Se, kun yksin pitää hoitaa ihan kaikki, mukaanlukien hankkia elanto. Toiset sinnittelevät töissä ja ovat sitten vapaa-ajalla lastensuojelun asiakkaita, kun kotona ei mikään suju. Toiset ovat työttöminä tai sairaslomalla tms ja sitkuttelevat rahan kanssa, mutta kotona asiat sujuvat. 

Niillä, jotka ovat löytäneet uuden puolison tai on vahva tukiverkko isovanhemmista tms, menee paremmin. 

Kumman sinä valitset? 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet ollut töissä? Rytmiin kestää tottua. Normaalimman arjen mallin annat lapsellesi käymällä edes osapäivätyössä.

Miksi arkisin pitäisi mitään erityistä jaksaakaan. Tehdä ruokaa joka toinen päivä ja lämmittää valmis ateria joka toinen päivä.

Kannattaa myös ulkoilla lapsen kanssa vaikkapa puolisen tuntia, se piristää ja parantaa yöunen laatua. Aikaisin nukkumaan, jotta jaksat.

Tämä on se juttu! Alussa kaikilla on tosi raskasta ja vaikeaa. Siihen menee aikansa, että sopeutuu. Lapsi on kuitenkin hoidossa ja saa siellä virikkeitä, ei hän heitteillä ole vaikka joku muu hoitaa ja olet nyt väsynyt. Sinulla voi olla ihan eroahdistustakin lapsesta.

Minä sinnittelisin vielä ja yrittäisin tehdä jotain toimenpiteitä, jotka tukisivat jaksamista. Esim. hyvä ravinto ja kunnon yöunet auttavat jo viikossa. Jos vielä jaksat kävellä vaikka 10*10*10 minuutin pätkät päivän aikaan niin virkistyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa

Ei ole, vaikka moni kokeekin noin. Kasvoin itse yh-taloudessa jossa vanhempi oli aina rättiväsynyt ja äkäinen työpäivän jälkeen, ei puhettakaan että tämä olisi jaksanut tehdä mitään pikaista einesreissua vaativampaa töiden jälkeen. Vapaapäivinä sitten vedettiin ne työpäivinä jääneet kotihommat ja asioinnit läpi, ja oltiin taas äkäisiä ja väsyneitä.

Juuri näin meillä menee! Hyvin tiivistetty. -Ap

Minä olen jo pitkään elänyt niin että siivoan ja teen ruokaa vain kun olen työtön. Työelämässä ollessa en siivoa enkä tee ruokaa.

Tämä on se millä selviää elämässä. Jos molemmat on töissä niin koti on kuin kaatopaikka.

Ei voi kävellä ja ei näy lattia. Ystäväni totesi että lastensuojelu olisi taatusti kiinnostunut meidän kodista.

Ja varmasti myös muista sadoista tuhansista huonon työelämän saastuttamista kodeista.

Työelämä vaatii yhdeltä ihmiseltä viiden ihmisen työpanosta. Yksi ihminen kykenee korkeintaan neljän normaalin työpanoksen tahtiin ja väsyy äärimmilleen.

Jos on nuori, niin vielä voi harrastaa tämän kaiken päälle, mutta kotitöihin ei jää aikaa. Astianpesukone ja pesukone on onneksi keksitty.

Muuten koti jääkin aika omilleen. Siinä muuten vuokralaisena tekee melkoista damagea vuokrakämpälle.

Ja ei voi mitään. Se on työelämän huonontumisen syy. Kaikki kärsii siitä.

Onneksi työttömänä on sitten aikaa saada huusholli kuntoon täysillä työpäivillä kahdessa viikossa.

Osaa tuhosta ei saa korjattua, mutta siistiä tulee kuitenkin.

Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?

Luonnossa eliöt lisääntyy heikommissakin olosuhteissa.

Vaikka ei olisi vettäkään tarpeeksi ja olisi sotia.

Vierailija kirjoitti:

Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?

Meistä jokaisella on  varaa. Ne joilla ei ole uskallusta, heillä ei ole varaa. Elämä on peliä.

t. Se ei pelaa joka pelkää

Vierailija kirjoitti:

Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?

No tuolla logiikalla mullahan ei olisi varaa edes itseeni ja kuka mut teki? - Ap

11 euroa tunti sain 16 vuotiaana lautapoikana byggalla kesätöissä n. 12 vuotta sitten.

Suostuuko joku perheellinen moisella taskurahalla töihin raahautumaan, palkkahan vastaa tt:n perusosaa jos vielä yh.

Mene hyvä ihminen kouluun siitä !

Vierailija kirjoitti:

Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?

Jopa afrikkalaisilla on mahdollisuus tehdä lapsia ja lisääntyvät hyvin hädän alla.

Lopeta tuo hannailu ja tee itsekin lapsi, vaikka tili näyttäisi nollaa.

Ei lapsi rahasta kasva. Se kasvaa itsestään.

Se on eliö.

Ei rahio.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet ollut töissä? Rytmiin kestää tottua. Normaalimman arjen mallin annat lapsellesi käymällä edes osapäivätyössä.

t.

Ei välttämättä kestä tottua... voin sanoa, että vuosia mennyt asiat jo itselläni alaspäin tässä työssä mitä teen.. joka vuosi ajattelen, etten voi enää enempää rimaa laskea, mutta niin vaan rima laskee. Oon ihan loppu tän työn kanssa ja varmaan saan vielä sydärin töissä . Kotihommat ja harrastukset jää, en ehdi enkä jaksa mitään ylimäärästä elämässä. Parasta on etten jaksa edes hakea töistä työtä. Työterveys on 50 km päässä enkä sinnekään ehdi töiden lomassa. Pakko varmaan vaan irtisanoa itseni.

Tsemppiä ap:lle

Käyttäjä36751 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa

No ei ole perus, jos ei jaksa viedä edes roskia, vaan parvekkeella on 4 pussia odottamassa parempia aikoja. Suoraansanottuna en jaksa edes kokata, vaan ostan jotain eineksiä lapselle. Tuo osa-aikaisuus kyllä voisi olla yksi vaihtoehto. Ja en ole harjoittelijana vaan ihan palkkatöissä, 11e/h. Verojen ja muiden jälkeen se on about saman verran, mitä sai Kelasta työttömänä. - Ap

Miksi niitä roskapusseja pitää sinne parvekkeelle jemmata? Jos sen sijaan vaikka jättäisi eteiseen ja veisi roskiin samalla kun muutenkin menee ulos.

Kaikilla ei todellakaan ole varaa ja se että saat alle satasen kuussa käteen enemmän ( monilla asia on juuri näin) kun saisit tukia ja sinä ja lapsesi kärsitte niin kyllä sitä kannattaa pohtia ja hakea sairaslomaa aluksi, jotta pystyy rauhoittumaan ja miettimään eri vaihtoehtoja.

Faith kirjoitti:

Et ole työkykyinen tai työsi on sinulle sopimatonta? Ensisijaista elämän tärkeät perusasiat (puhtaus, ravinto, terveys, vanhemmuus, koti) ja sillä energialla, joka jää jäljelle, tee työt. Tarvittaessa ota sairauslomaa.

Ei sen niin kuulu mennä, että muu elämä rapistuu, kun käy töissä. Ainakin kaikilla tuntemillani työssäkäyvillä on ihan siistit kodit ja energiaa esim. harrastamiseen ja yhdessäoloon perheen kanssa. Jos täytyy valita noista kahdesta jompi kumpi, se on yleensä merkki siitä, ettei ole työkykyinen.

Jaa, enköhän esim.minä ole työkykyinen mielestäsi, kun jaksan työt, mutten juuri muuta siihen päälle. Kodin siivoaminen ottaa lujille, harrastuksia en jaksaisi, enkä juuri sosiaalisuuttakaan. 

Fyysinen työ vaan on raskasta.

Mulla ei edes ole lapsia, mutten tod jaksa arkena siivota. Salilla käyn, kun tosiaan ei ole sitä lasta. Muuten en jaksais. Väsyttää kroonisesti varsinkin nyt marraskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei todellakaan ole varaa ja se että saat alle satasen kuussa käteen enemmän ( monilla asia on juuri näin) kun saisit tukia ja sinä ja lapsesi kärsitte niin kyllä sitä kannattaa pohtia ja hakea sairaslomaa aluksi, jotta pystyy rauhoittumaan ja miettimään eri vaihtoehtoja.

Eihän se huntti pari kuukaudessa enemmän tosiaan komepnsoi haittapuolien määrää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei edes ole lapsia, mutten tod jaksa arkena siivota. Salilla käyn, kun tosiaan ei ole sitä lasta. Muuten en jaksais. Väsyttää kroonisesti varsinkin nyt marraskuussa.

Ja en nyt tosiaan puhunutkaan mistään kunnon siivouksesta, että luuttuaa lattiat ja pyyhkii pölyt ja tamppaa matot. Vaan siis ihan perus ylläpito, kuten tiskit, vaatehuolto, roskat jne. ei hoidu. Vetää vaan ne duunit täysiä ja sitten onkin jo ihan finaalissa.