Sain työpaikan - elämänhallinta meni
Olen siis ollut 4,5 vuotta työttömänä, 1,5 vuotta tuosta vanhempainvapaalla. Pitkän työttömyyden jälkeen onnistuin saamaan työpaikan te-toimiston työhönosoituksen kautta. Olen hoitanut työni hyvin ja saanut kehuja työpanoksestani. Ongelma on kuitenkin siinä, etten jaksa tehdä yhtään mitään kotona. Koti on kuin kaatopaikka, tiskivuoria, roskavuoria, pyykkivuoria.. En jaksa edes olla lapselleni läsnä. Jaksan vain ja ainoastaan vetää täysillä tuon 8h työpäivän ja sen jälkeen olen täysin puhki. Lisäksi minulla on masennustausta ja on ollut ongelmia jaksamisessa muutenkin. En edes pidä työstä enkä voita siinä taloudellisesti yhtään mitään. Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun olen yh ja hänen joutuu olla pitkää päivää päiväkodissa ja työpäivieni jälkeen en jaksa touhuta oikein mitään lapsen kanssa. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Olen vielä koeajalla eli voisin vain lopettaa, mutta sitten tulisi karenssi. Toisaalta, jos jatkan, niin tuntuu, että romahdan täysin. Mielipiteitä?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
No ei ole perus, jos ei jaksa viedä edes roskia, vaan parvekkeella on 4 pussia odottamassa parempia aikoja. Suoraansanottuna en jaksa edes kokata, vaan ostan jotain eineksiä lapselle. Tuo osa-aikaisuus kyllä voisi olla yksi vaihtoehto. Ja en ole harjoittelijana vaan ihan palkkatöissä, 11e/h. Verojen ja muiden jälkeen se on about saman verran, mitä sai Kelasta työttömänä. - Ap
Miksi niitä roskapusseja pitää sinne parvekkeelle jemmata? Jos sen sijaan vaikka jättäisi eteiseen ja veisi roskiin samalla kun muutenkin menee ulos.
No siksi kun ottaa eka sen roskapussin eteiseen viedäkseen sen aamulla lähtiessä ulos ja iltapäivällä kotiin tullessa huomaa sen saman pussin olevan edelleen siinä eteisessä, niin silloin se vaan tulee lykättyä parvekkeelle kun lähdettyä enää viemään sitä ulos.
-ei ap, vaan eräs toinen yhtä väsynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
No ei ole perus, jos ei jaksa viedä edes roskia, vaan parvekkeella on 4 pussia odottamassa parempia aikoja. Suoraansanottuna en jaksa edes kokata, vaan ostan jotain eineksiä lapselle. Tuo osa-aikaisuus kyllä voisi olla yksi vaihtoehto. Ja en ole harjoittelijana vaan ihan palkkatöissä, 11e/h. Verojen ja muiden jälkeen se on about saman verran, mitä sai Kelasta työttömänä. - Ap
Miksi niitä roskapusseja pitää sinne parvekkeelle jemmata? Jos sen sijaan vaikka jättäisi eteiseen ja veisi roskiin samalla kun muutenkin menee ulos.
No siksi kun ottaa eka sen roskapussin eteiseen viedäkseen sen aamulla lähtiessä ulos ja iltapäivällä kotiin tullessa huomaa sen saman pussin olevan edelleen siinä eteisessä, niin silloin se vaan tulee lykättyä parvekkeelle kun lähdettyä enää viemään sitä ulos.
-ei ap, vaan eräs toinen yhtä väsynyt
Ei niitä roskia ole pakko viedä aikuisen ihmisen välttämättä kuin kerran viikossa.
Se että ne haisee, ei ole käsky kenellekään. Aikuinen itse päättää milloin vie roskansa.
Haiskoon saatana. Omapahan on häpeänsä jos haisee.
Roskilla on tapana haista kun ovat niin roskia.
Itse työelämässä katselen pitkään vihaisesti kahvimukia mikä kaatui pyödälle. En murehdi tai voivottele.
Siinähän vattupää kaatuu, jos haluaa kaatua.
Omahan on häpeänsä. Minä en sen takia kumartele tai kaadu.
Siivoan kun on aikaa.
Voi mennä kuukausiakin!
On tärkeämpääkin tekemistä kuin pyyhkiä kahveja pöydältä!
Vierailija kirjoitti:
Itse taas nyt pitkästä aikaa työttömänä. On aikaa hoitaa terveyttä. Ihan itsestään lopetin tupakoinninkin (5 savuketta päivässä työtaukojen aikana 10h työpäivät). Iltatissuttelu jäi myös heti.
Rahaa säästyy myös, kun voi ostaa harkiten ravintoaineita. Rahaa jää siis enemmän säästöön, vaikka ansiosidonnainen on pienempi kuin palkka.
Työmatkoista ei enää tule kustannuksia.
Terveempi elämä. Teen kävelylenkkejä ja aloin juoksemaan.
Nyt voin juosta jo kaksi kilometriä ilman että jalkalihakset menee kipeäksi. Tarkoitus on kevään mennessä juosta viisikilometriä kolmesti viikossa ja ehkä vuoden päästä kymmenenkin.
Nukun paremmin 8h yöunet. Syön paremmin ja voin paremmin.
Koti on siisti. Aloitin siivoilun heti työttömäksi jouduttua. Romua oli järkyttävästi joka nurkissa.
Muutin nykyiseen asuntoon 8 vuotta sitten ja töiden takia en ollut saanut muuttokuormaa mihinkään. Koti oli kuin labyrintti.
Minusta tuntuu että en halua enää työelämään ollenkaan. Muuttokuorma on vihdoin järjestelty. Ex:än tavaroita löytyi neljästä muuttolaatikosta. Hän on jo kuollut.
Kamala itku tuli kun löysin yhteisiä lomamatkojen kuvia ja nyt jo aikuisten lasten leluja seasta.
Kahdeksan vuotta lähes tyhjään uraan, josta ei jäänyt säästöjäkään huonon palkan vuoksi.
Kahdeksan vuotta annoin työnantajalle siinä toivossa, että saisin viran.
En saanut mitään, edes säästöjä.
Menetin elämänhallinnan jonkun muun elintason noston vuoksi.
Älkää te hyvät naiset tehkö töitä halvalla muiden hyväksi!
Suomen työelämä on huono.
Palkka on melkein sama mitä työttömänä saa ja työtahti on jumalaton.
Jos saat tarpeeksi palkkaa, palkkaa siivooja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani yh:t, minä mukanalukien, ovat ihan sairaan väsyneitä. Se, kun yksin pitää hoitaa ihan kaikki, mukaanlukien hankkia elanto. Toiset sinnittelevät töissä ja ovat sitten vapaa-ajalla lastensuojelun asiakkaita, kun kotona ei mikään suju. Toiset ovat työttöminä tai sairaslomalla tms ja sitkuttelevat rahan kanssa, mutta kotona asiat sujuvat.
Niillä, jotka ovat löytäneet uuden puolison tai on vahva tukiverkko isovanhemmista tms, menee paremmin.
Kumman sinä valitset?
Yksin pitää hoitaa.... jestas.... olisit onnelinen ettei ole sitä mieslasta vaatimassa palvelua kaikin tavoin!!
Miten ihmeessä tämä yhteiskunta voi pysyä pystyssä jos iso joukko katsoo ettei tarvitse tehdä työtä? Toiset jopa katsovat,että yhteiskunnan pitää elättää heidät lopun elämän ajan!
Tottakai väsyttää kun käy töissä. Itseänikin väsyttää kolmivuorotyö ,pitkät työmatkat, 2 lasta ja kädetön mies jota en ole saanut vielä lempattua ulos. Saisi edes joskus nukkua rauhassa kun iltavuoron jälkeen klo 23 pääsee sänkyyn 5h unille ,mutta siinäkin täytyy vielä velvollisuus täyttää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani yh:t, minä mukanalukien, ovat ihan sairaan väsyneitä. Se, kun yksin pitää hoitaa ihan kaikki, mukaanlukien hankkia elanto. Toiset sinnittelevät töissä ja ovat sitten vapaa-ajalla lastensuojelun asiakkaita, kun kotona ei mikään suju. Toiset ovat työttöminä tai sairaslomalla tms ja sitkuttelevat rahan kanssa, mutta kotona asiat sujuvat.
Niillä, jotka ovat löytäneet uuden puolison tai on vahva tukiverkko isovanhemmista tms, menee paremmin.
Kumman sinä valitset?
Yksin pitää hoitaa.... jestas.... olisit onnelinen ettei ole sitä mieslasta vaatimassa palvelua kaikin tavoin!!
Miten ihmeessä tämä yhteiskunta voi pysyä pystyssä jos iso joukko katsoo ettei tarvitse tehdä työtä? Toiset jopa katsovat,että yhteiskunnan pitää elättää heidät lopun elämän ajan!
Tottakai väsyttää kun käy töissä. Itseänikin väsyttää kolmivuorotyö ,pitkät työmatkat, 2 lasta ja kädetön mies jota en ole saanut vielä lempattua ulos. Saisi edes joskus nukkua rauhassa kun iltavuoron jälkeen klo 23 pääsee sänkyyn 5h unille ,mutta siinäkin täytyy vielä velvollisuus täyttää!
Hakeudu terapiaan ❤️🌹
Totta puhuen tämän takia olen ihan tyytyväinen, ette ole kuin osa-aikainen työ, 3 päivää viikossa, eikä silloinkaan täysiä tunteja.
Töissäkäynti on huomattavasti mielekkäämpää kuin työttömyys tai mikään työkkärin hupailu, mutta tällä aikataululla jaksan pitää kodistani ja itsestäni huolta.
Vierailija kirjoitti:
11 euroa tunti sain 16 vuotiaana lautapoikana byggalla kesätöissä n. 12 vuotta sitten.
Suostuuko joku perheellinen moisella taskurahalla töihin raahautumaan, palkkahan vastaa tt:n perusosaa jos vielä yh.Mene hyvä ihminen kouluun siitä !
Mukavaa että sinulla on mennyt noin hyvin. 11e on kuitenkin ihan oikea palkka monista aikuisten töistä. Kaupan-alalla, ravintola-alalla, siivouksessa yms.
Päiväkoti-ikäisen lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana elämä on tosiaankin rankkaa.
Olin aikoinaan tuossa tilanteessa ja kotiin päästyäni rojahdin sohvalle aivan loppu..
Minulla sittemmin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja pääsin opiskelemaan, joten elämä on helpottunut sen jälkeen kun sain lääkityksen tuohon vaivaan ja ehkä hieman mukavammalle alallekin pääsin. Silti edelleen olen todella väsynyt, mutta en enää yksin. Lapsia on useampi mutta arjen toimia on jakamassa toinen aikuinen. Siltikin tuntuu että aina ei jaksa, ja viikonlopulle jää siivoaminen monesti
Aloittaisin sinuna ihan pienistä askeleista, veisin roskapussit sitten kun lapsi on nukahtanut tai ennen kuin hän herää. tai samalla kun lähtisimme kotoa. Yksi pussi kerrallaan.
Pyytäisin apua tuntemiltani ihmisiltä jne.
Vierailija kirjoitti:
No eikö nyt kannattaisi ihan oman tulevaisuuden takia sinnitellä. Ihminen on yllättävän kestävä, älä ala tekemään itsestäsi heikompaa kuin olet. Tulevaisuuden työpaikkoja varten on tosi tosi tärkeää, että sinnittelet ja opit; se muuttuu helpommaksi ajan kanssa. Jos heti vetäydyt, voi miten sun itsetuntosi murenee :( :( :(
Kaikissa, ihan kaikissa työtehtävissä alku on vaikea, kun pitää omaksua paljon uutta, tutustua moniin ihmisiin, tiloihin, käytäntöihin jne. Ja lähes kaikissa lapsiperheissä vanhemmat ovat väsyneitä työpäivän jälkeen. Arki-illat ovat lyhyitä! Sellaista se nyt vaan on. Ei sen aina niin hehkeää tarvitse olla. Ei meilläkään siivota kunnolla kuin harvoin ja ihan elämä kuitenkin sujuu. Sen takia telkkarista tulee pikkukakkonen, että vanhempi saa hetken levätä työpäivän jälkeen ja ehtii laittaa tiskit ja pyykit pyörimään. Sitten rauhassa lapsen kanssa vähän leikkiä, iltapuuhat ja iltasatu ja unille. Noihin pieniin hetkiin mahtuu kuitenkin paljon hyvää ja rakkautta.
Et tainnut ihan käsittää. Ap kertoi että hänellä on masenustaustaa, mikä selittää jo paljon. Kysymys tuskin on ihan pikkuväsymyksestä, mitä te ns. Normaalit kierre työpäivän jälkeen. Kuvittele olotila jossa sinut tyyliin huumataan ja hakataan joka puolelle kehoa, sellainen olo voi olla uupuneella. Ei itsetunto murene siitä, jos terveys ei kestä. Se murenee ihan muista syistä. Kukaan ei voi sairaudelleen yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti-ikäisen lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana elämä on tosiaankin rankkaa.
Olin aikoinaan tuossa tilanteessa ja kotiin päästyäni rojahdin sohvalle aivan loppu..
Minulla sittemmin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja pääsin opiskelemaan, joten elämä on helpottunut sen jälkeen kun sain lääkityksen tuohon vaivaan ja ehkä hieman mukavammalle alallekin pääsin. Silti edelleen olen todella väsynyt, mutta en enää yksin. Lapsia on useampi mutta arjen toimia on jakamassa toinen aikuinen. Siltikin tuntuu että aina ei jaksa, ja viikonlopulle jää siivoaminen monesti
Aloittaisin sinuna ihan pienistä askeleista, veisin roskapussit sitten kun lapsi on nukahtanut tai ennen kuin hän herää. tai samalla kun lähtisimme kotoa. Yksi pussi kerrallaan.
Pyytäisin apua tuntemiltani ihmisiltä jne.
Minulla ei ole läheisverkostoa. Viime vloppuna siivosin kyllä, mutta jokainen, jolla on lapsia, tietää, että siinä ei mene kuin 15min niin kaaos on jo valmis. Voishan ne roskapussit viedä töihinlähtiessä (kun se on ainut kerta, kun pihalle poistun), mutta sattuu joka aamu olemaan niin kiire, että kun lähtö on etuovesta sekuntiaikataululla, niin ei ehdi käydä takapihan roskakatoksen kautta viemässä. Tiiän, että kuulostaa ihan typerältä, mutta niin väsynyt vain olen ihan kokoajan; elämänhallinta uupuu. Yöunet on jotain 5-6h luokkaa ja luontainen unentarpeeni olisi jotai 9h/yö.
Olin siis aina elänyt siinä uskossa, että työnteko tekee autuaaksi ja että se olisi onnellisuuden avain. Valitettavasti mun osalta kävi päinvastoin. Oon väsyneempi ja masentuneempi ja näköalattomampi kuin koskaan.
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Olin siis aina elänyt siinä uskossa, että työnteko tekee autuaaksi ja että se olisi onnellisuuden avain. Valitettavasti mun osalta kävi päinvastoin. Oon väsyneempi ja masentuneempi ja näköalattomampi kuin koskaan.
Minun mielestäni sinun kannattaa jäädä nyt sairaslomalle. Tuosta ei ole pitkä matka kunnon romahdukseen. Olen itse ollut vähän vastaavassa tilanteessa, romahdin pahasti. Olen edelleen työkyvytön ja tuskin koskaan enää terve.
Luulin että tuo on normi, noin olen elänyt kohta 20 vuotta. jäin yksinhuoltajaksi vasta 7 vuotta sitten, mutta mikään ei siinä muuttunut, miehestä ei ollut ollut sen kummemmin apuja. Uusi miesystävä asuu omillaan, hänestä ei ole ollut apuja. Yksi sisarus, jolla kiireinen lapsiperhearki. Leskiäiti, joka on aina keskittynyt omiin menoihinsa.
Vaativa asiantuntijatyö ja esimiesasema. Olen aina ajatellut, että tuo on normi.
No, ainakin olen palkkani ansainnut ja veroni maksanut. Vähän hämmentää tuo puhe, ettei sitä nyt niin kauheasti tarvitsisi tehdä, että elämässä on tärkeämpääkin - kun mulla ei ole ollut vaihtoehtoja, töissä on käytävä, että on ruokaa ja koti.
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti-ikäisen lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana elämä on tosiaankin rankkaa.
Olin aikoinaan tuossa tilanteessa ja kotiin päästyäni rojahdin sohvalle aivan loppu..
Minulla sittemmin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja pääsin opiskelemaan, joten elämä on helpottunut sen jälkeen kun sain lääkityksen tuohon vaivaan ja ehkä hieman mukavammalle alallekin pääsin. Silti edelleen olen todella väsynyt, mutta en enää yksin. Lapsia on useampi mutta arjen toimia on jakamassa toinen aikuinen. Siltikin tuntuu että aina ei jaksa, ja viikonlopulle jää siivoaminen monesti
Aloittaisin sinuna ihan pienistä askeleista, veisin roskapussit sitten kun lapsi on nukahtanut tai ennen kuin hän herää. tai samalla kun lähtisimme kotoa. Yksi pussi kerrallaan.
Pyytäisin apua tuntemiltani ihmisiltä jne.
Minulla ei ole läheisverkostoa. Viime vloppuna siivosin kyllä, mutta jokainen, jolla on lapsia, tietää, että siinä ei mene kuin 15min niin kaaos on jo valmis. Voishan ne roskapussit viedä töihinlähtiessä (kun se on ainut kerta, kun pihalle poistun), mutta sattuu joka aamu olemaan niin kiire, että kun lähtö on etuovesta sekuntiaikataululla, niin ei ehdi käydä takapihan roskakatoksen kautta viemässä. Tiiän, että kuulostaa ihan typerältä, mutta niin väsynyt vain olen ihan kokoajan; elämänhallinta uupuu. Yöunet on jotain 5-6h luokkaa ja luontainen unentarpeeni olisi jotai 9h/yö.
No eihän kukaan voi tuollaisilla unilla jaksaa mitään. Aikaisemmin nukkumaan.
Jotenkin olen todella hämmentynyt tässä keskustelussa siitä miten monen mielestä tässä tilanteessa olisi ok sanoa itsensä irti ja jäädä takaisin tukien varaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on normi, noin olen elänyt kohta 20 vuotta. jäin yksinhuoltajaksi vasta 7 vuotta sitten, mutta mikään ei siinä muuttunut, miehestä ei ollut ollut sen kummemmin apuja. Uusi miesystävä asuu omillaan, hänestä ei ole ollut apuja. Yksi sisarus, jolla kiireinen lapsiperhearki. Leskiäiti, joka on aina keskittynyt omiin menoihinsa.
Vaativa asiantuntijatyö ja esimiesasema. Olen aina ajatellut, että tuo on normi.No, ainakin olen palkkani ansainnut ja veroni maksanut. Vähän hämmentää tuo puhe, ettei sitä nyt niin kauheasti tarvitsisi tehdä, että elämässä on tärkeämpääkin - kun mulla ei ole ollut vaihtoehtoja, töissä on käytävä, että on ruokaa ja koti.
No jos sä et esimerkiksi hoida ollenkaan sun kotia ja se näyttää kaatopaikalta, etkä jaksa olla sun lapsen kanssa, niin kyllä se voi lastensuojelua esimerkiksi kiinnostaa? Onko sulle ollut edellämainitut asiat normeja? Että niin, elämä on valintoja. Mikä on tärkeää? Toki voi antaa lapsen sossuille ja tehdä sikana töitä tai sitten voi valita toisin ja keskittyä jälkikasvuunsa, josta ensisijaisesti on vastuussa tilanteessa, jossa rahkeet ei riitä molempiin.
Olen itse ollut myös yh äiti. Sanon, että kyllä se on rankkaa. Sitä ei ymmärrä kuin toinen yh-äiti. Kävin töissä, päivät venyivät 12 tuntisiksi matkoineen. Kiire illalla, kiire aamulla. Sairastuin ja verenpaine nousi ja poika sairastui diabetes 1. Siihen loppui vähäksi aikaa työnteko. Olin sairaslomalla muutaman kuukauden ja opettelin hoitamaan hänen sairauttaan. Työpaikka jossa olin oli määräaikainen eli olin sen jälkeen työtön sairasloman jälkeen. Siitä parin vuoden päästä sain vakituisen työpaikan. Sekin oli rankkaa yksinhuoltajana mutta oli työpaikka kuitenkin. Olin mielissäni. Ja poika oli jo isompi helpotti siinä suhteessa.
Eli pidä huolta itsestäsi. Yritä, jos mahdollista saada apua arkeesi.
Jaksamista sinulle.
Voi ei, ap, kuulostaa tosi hankalalta tilanteelta! :( Ketjussa on tullut hyviä perusteluita sekä töissä sinnittelyn puolesta että vastaan. On aika kiperä pulma. En oikein osaa antaa muuta neuvoa kuin että yritä toimia omien arvojesi mukaan. Ja tietysti ota lapsen etu huomioon. Mutta viestiesi perusteella osaat sen kyllä ottaa. :)
Mutta siis: Omia arvoja miettimällä saat perusteltua ratkaisusi itsellesi ja voit elää sen kanssa sovussa. Se vasta ihmistä syökin sisältäpäin, jos elää jatkuvasti arvojaan vastaan. Hiiteen muiden mielipiteet ja odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas nyt pitkästä aikaa työttömänä. On aikaa hoitaa terveyttä. Ihan itsestään lopetin tupakoinninkin (5 savuketta päivässä työtaukojen aikana 10h työpäivät). Iltatissuttelu jäi myös heti.
Rahaa säästyy myös, kun voi ostaa harkiten ravintoaineita. Rahaa jää siis enemmän säästöön, vaikka ansiosidonnainen on pienempi kuin palkka.
Työmatkoista ei enää tule kustannuksia.
Terveempi elämä. Teen kävelylenkkejä ja aloin juoksemaan.
Nyt voin juosta jo kaksi kilometriä ilman että jalkalihakset menee kipeäksi. Tarkoitus on kevään mennessä juosta viisikilometriä kolmesti viikossa ja ehkä vuoden päästä kymmenenkin.
Nukun paremmin 8h yöunet. Syön paremmin ja voin paremmin.
Koti on siisti. Aloitin siivoilun heti työttömäksi jouduttua. Romua oli järkyttävästi joka nurkissa.
Muutin nykyiseen asuntoon 8 vuotta sitten ja töiden takia en ollut saanut muuttokuormaa mihinkään. Koti oli kuin labyrintti.
Minusta tuntuu että en halua enää työelämään ollenkaan. Muuttokuorma on vihdoin järjestelty. Ex:än tavaroita löytyi neljästä muuttolaatikosta. Hän on jo kuollut.
Kamala itku tuli kun löysin yhteisiä lomamatkojen kuvia ja nyt jo aikuisten lasten leluja seasta.
Kahdeksan vuotta lähes tyhjään uraan, josta ei jäänyt säästöjäkään huonon palkan vuoksi.
Kahdeksan vuotta annoin työnantajalle siinä toivossa, että saisin viran.
En saanut mitään, edes säästöjä.
Menetin elämänhallinnan jonkun muun elintason noston vuoksi.
Älkää te hyvät naiset tehkö töitä halvalla muiden hyväksi!
Tää on niin surullista. Sun olis pitäny tehdä kaikki päin peetä ettei sen johtaja vaan hyödy susta liikaa.
Itse olin kolmivuorötyössä eikä todellakaan ollut energiaa. Sykekin niin korkealla että liikuntaa ei voinut harrastaa tiettyjen vuorojen jälkeen. Vihasin työtä.
Kavereidesi kodit voivat muuten olla eri näköisiä silloin kun ei ole vieraita.