Sain työpaikan - elämänhallinta meni
Olen siis ollut 4,5 vuotta työttömänä, 1,5 vuotta tuosta vanhempainvapaalla. Pitkän työttömyyden jälkeen onnistuin saamaan työpaikan te-toimiston työhönosoituksen kautta. Olen hoitanut työni hyvin ja saanut kehuja työpanoksestani. Ongelma on kuitenkin siinä, etten jaksa tehdä yhtään mitään kotona. Koti on kuin kaatopaikka, tiskivuoria, roskavuoria, pyykkivuoria.. En jaksa edes olla lapselleni läsnä. Jaksan vain ja ainoastaan vetää täysillä tuon 8h työpäivän ja sen jälkeen olen täysin puhki. Lisäksi minulla on masennustausta ja on ollut ongelmia jaksamisessa muutenkin. En edes pidä työstä enkä voita siinä taloudellisesti yhtään mitään. Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun olen yh ja hänen joutuu olla pitkää päivää päiväkodissa ja työpäivieni jälkeen en jaksa touhuta oikein mitään lapsen kanssa. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Olen vielä koeajalla eli voisin vain lopettaa, mutta sitten tulisi karenssi. Toisaalta, jos jatkan, niin tuntuu, että romahdan täysin. Mielipiteitä?
Kommentit (81)
Vähän sama, vähän eri. 6 vuotta olin työttömänä, olin saanut elämäni järjestettyä aika hyvin. Sopivasti iikuntaa, ruokavalio kohdillaan. Helmikuussa sain työpaikan ja kaikki hyvät elämäntavat romukopassa. Olutta menee päivittäin (nyt kun on varaa!), ruoka on wolttia ja kotipizzaa. Liikuntaa ei oikein jaksa kun on koko päivän ollut töissä. Työttömänä olin kirjaston suurkuluttaja ja muutenkin avoimin mielin itseäni sivistämässä, nyt olen niin väsynyt että ei jaksa sitäkään.
Joku alkushokki ehkä, kai tämän voi kääntää? Onneksi ei ole perhettä jota laiminlyödä kuitenkaan.
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä.
Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu.
Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle.
Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.
Osa-aikaiselle hoitovapaalle pääsy edellyttäisi, että on ollu 6kk samassa firmassa. Ihmettelen tuotakin käytäntöä, koska kuka tekisi ensin puoli vuotta täyttä päivää ja sitten jää lyhennetylle työajalle, siis jos firma on vaihtunut. Olen nimenomaan koomaväsynyt, eniten harmittaa lapsen puolesta. En jaksa tehdä yhtään mitään hänen kanssaan. Ja hän on kuitenkin se tärkein asia minulle. Ei mikään työ ja tuntuu, että käyn tuolla vain yhteiskunnallisen hyväksynnän takia. Mutta lapsi joutuu maksaa siitä, kun äiti on zombi kokoajan. -Ap
Oletko varma tuosta 6h-päivästä, luulin että se on lakisääteinen kaikille alle 3-luokkalaisten vanhemmille ilman mitään aikarajoja? Eihän tuosta muuten ole iloa kun ihmiset tekevät pätkätöitä siellä täällä.
Älä ota paineita kotitöistä, osta eineksiä, imurointi kerran kuussa. Löytyisikö naapuristosta jotain teinejä jotka voisivat tehdä joskus tunnin kotitöitä. Pidennä ehdottomasti yöunia, vähintään 8 tuntiin. Uuden työn opettelu vie aina henkisiä voimia ja työpäivän jälkeen väsyttää, ehkä kannattaisi katsoa vielä jos se helpottaa.
Olen itsekin kroonisesti väsynyt fyysisten sairauksien takia, enkä jaksa enää ottaa paineita kotitöistä, teen jos/kun jaksan. Pakollisia on tiskit ja pyykit ja ne hoitaa kone. Tietysti kauppareissut, ja eineksiä mikroon.
On kyllä hassu ajatus, että pitäisi jaksaa kotityöt kuin ennen. Työviikko on raskas ja kotitöitä tehdään, kun jaksetaan. Näin on kaikilla työssäkäyvillä.
Ap. Missä asut. Jos satut olemaan lähellä, voisin käydä auttamassa kotitöissä. Olen Vantaalla.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä.
Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu.
Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle.
Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.
Osa-aikaiselle hoitovapaalle pääsy edellyttäisi, että on ollu 6kk samassa firmassa. Ihmettelen tuotakin käytäntöä, koska kuka tekisi ensin puoli vuotta täyttä päivää ja sitten jää lyhennetylle työajalle, siis jos firma on vaihtunut. Olen nimenomaan koomaväsynyt, eniten harmittaa lapsen puolesta. En jaksa tehdä yhtään mitään hänen kanssaan. Ja hän on kuitenkin se tärkein asia minulle. Ei mikään työ ja tuntuu, että käyn tuolla vain yhteiskunnallisen hyväksynnän takia. Mutta lapsi joutuu maksaa siitä, kun äiti on zombi kokoajan. -Ap
Oletko varma tuosta 6h-päivästä, luulin että se on lakisääteinen kaikille alle 3-luokkalaisten vanhemmille ilman mitään aikarajoja? Eihän tuosta muuten ole iloa kun ihmiset tekevät pätkätöitä siellä täällä.
Älä ota paineita kotitöistä, osta eineksiä, imurointi kerran kuussa. Löytyisikö naapuristosta jotain teinejä jotka voisivat tehdä joskus tunnin kotitöitä. Pidennä ehdottomasti yöunia, vähintään 8 tuntiin. Uuden työn opettelu vie aina henkisiä voimia ja työpäivän jälkeen väsyttää, ehkä kannattaisi katsoa vielä jos se helpottaa.
Olen itsekin kroonisesti väsynyt fyysisten sairauksien takia, enkä jaksa enää ottaa paineita kotitöistä, teen jos/kun jaksan. Pakollisia on tiskit ja pyykit ja ne hoitaa kone. Tietysti kauppareissut, ja eineksiä mikroon.
No niin varma kuin pystyn internetin syövereistä lukea eli osittaista hoitovapaata voi käyttää työntekijä, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä vähintään 6 kk viimeisen 12 kuukauden aikana. Lähde: https://www.erto.fi/tyosuhdeopas/perhevapaat/hoitovapaa-ja-osittainen-h…. Kiitos sinulle, joka tarjosit apuasi, mutta asumme Tampereella <3 -Ap
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hassu ajatus, että pitäisi jaksaa kotityöt kuin ennen. Työviikko on raskas ja kotitöitä tehdään, kun jaksetaan. Näin on kaikilla työssäkäyvillä.
No sinä et ymmärtänyt sitten aloitukseni pointtia täysin. En puhunut siitä, etten pysty tehdä kotitöitä samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin, vaan siitä, etten jaksa tehdä niitä ollenkaan. Enkä hoitaa mitään muitakaan asioita (laskujen maksu yms.). Tai olla kunnolla lapselle läsnä. Työni on sosiaalisesti hyvin vaativaa (olen myös introvertti) ja kovalla tahdilla tehdään, että kun sieltä pääsen, niin ei vaan henkinen kapasiteetti riitä enää mihinkään. Haluan olla rauhassa ja hiljaa. Laitan Netflixin pyörimään vaan ja se on lasta kohtaan väärin. Todennäköisesti sinnittelen koeajan loppuun ja alan sitten saikuttaa. En usko, että tämä olisi vain tottumuskysymys, koska tuntuu päinvastoin siltä, että asiat kasaantuu.. -Ap
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hassu ajatus, että pitäisi jaksaa kotityöt kuin ennen. Työviikko on raskas ja kotitöitä tehdään, kun jaksetaan. Näin on kaikilla työssäkäyvillä.
No sinä et ymmärtänyt sitten aloitukseni pointtia täysin. En puhunut siitä, etten pysty tehdä kotitöitä samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin, vaan siitä, etten jaksa tehdä niitä ollenkaan. Enkä hoitaa mitään muitakaan asioita (laskujen maksu yms.). Tai olla kunnolla lapselle läsnä. Työni on sosiaalisesti hyvin vaativaa (olen myös introvertti) ja kovalla tahdilla tehdään, että kun sieltä pääsen, niin ei vaan henkinen kapasiteetti riitä enää mihinkään. Haluan olla rauhassa ja hiljaa. Laitan Netflixin pyörimään vaan ja se on lasta kohtaan väärin. Todennäköisesti sinnittelen koeajan loppuun ja alan sitten saikuttaa. En usko, että tämä olisi vain tottumuskysymys, koska tuntuu päinvastoin siltä, että asiat kasaantuu.. -Ap
Hoitoala? Kouluttaudu oppisopimuksella sairaalahuoltajaksi ja työpaikka vanhuspuolelta. Ei tarvitse olla yhtään sosiaalinen...
Vierailija kirjoitti:
lähes kaikissa lapsiperheissä vanhemmat ovat väsyneitä työpäivän jälkeen. Arki-illat ovat lyhyitä! Sellaista se nyt vaan on.
Tosi ankeaa. Ei ihmisarvoista elämää.
raha kasvaa rahaan. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?
Jopa afrikkalaisilla on mahdollisuus tehdä lapsia ja lisääntyvät hyvin hädän alla.
Lopeta tuo hannailu ja tee itsekin lapsi, vaikka tili näyttäisi nollaa.
Ei lapsi rahasta kasva. Se kasvaa itsestään.
Se on eliö.
Ei rahio.
Tästäkin näkee, että vain idiootit lisääntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hassu ajatus, että pitäisi jaksaa kotityöt kuin ennen. Työviikko on raskas ja kotitöitä tehdään, kun jaksetaan. Näin on kaikilla työssäkäyvillä.
No sinä et ymmärtänyt sitten aloitukseni pointtia täysin. En puhunut siitä, etten pysty tehdä kotitöitä samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin, vaan siitä, etten jaksa tehdä niitä ollenkaan. Enkä hoitaa mitään muitakaan asioita (laskujen maksu yms.). Tai olla kunnolla lapselle läsnä. Työni on sosiaalisesti hyvin vaativaa (olen myös introvertti) ja kovalla tahdilla tehdään, että kun sieltä pääsen, niin ei vaan henkinen kapasiteetti riitä enää mihinkään. Haluan olla rauhassa ja hiljaa. Laitan Netflixin pyörimään vaan ja se on lasta kohtaan väärin. Todennäköisesti sinnittelen koeajan loppuun ja alan sitten saikuttaa. En usko, että tämä olisi vain tottumuskysymys, koska tuntuu päinvastoin siltä, että asiat kasaantuu.. -Ap
Hoitoala? Kouluttaudu oppisopimuksella sairaalahuoltajaksi ja työpaikka vanhuspuolelta. Ei tarvitse olla yhtään sosiaalinen...
Ei ole hoitoalan hommaa, mutta kyllä ajattelin, että koulu on seuraava askel edetä. Ei ole ihmisarvoista elämää ei, kuten joku mainitsi.. -Ap
Vierailija kirjoitti:
raha kasvaa rahaan. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teit lapsen kuitenkin vaikkei itsellä ollut varaa siihen?
Jopa afrikkalaisilla on mahdollisuus tehdä lapsia ja lisääntyvät hyvin hädän alla.
Lopeta tuo hannailu ja tee itsekin lapsi, vaikka tili näyttäisi nollaa.
Ei lapsi rahasta kasva. Se kasvaa itsestään.
Se on eliö.
Ei rahio.
Tästäkin näkee, että vain idiootit lisääntyvät.
Idiootti kommentti, mutta toivottavasti lohduttaa tieto siitä, etten todellakaan aio ikinä hankkia enempää lapsia. Ei sillä, ettenkö rakastaisi lastani, vaan olen realisti ja tiedän, etten jaksaisi useampaa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Niinpä sama täällä ja surullinen osuus on se että olen lääkäri ja muita ihmisiä olen vastaavassa tilanteessa kirjoittanu saikulle
Ai jaa. Mullakin tilanne on vähän samanlainen. Kotona jätevuori kerääntyy ja ruuanjämät homehtuu astioihin. Ruuat tilaan Woltilla. Pitkän parisuhteen lopetin, kun ei jaksamista ole enää töiden lisäksi muuhun. Oli pakko tehdä valinta.
Työelämässä olen ollut pitkään eikä työni ei ole kevyimmästä päästä (soteala). Aikaisemmin ei ole ollut ongelmaa, mutta sairastuin muutama kuukausi sitten. Sairaus on sinänsä vaaraton, mutta aiheuttaa kipua päivittäin. Kipulääkkeeni aiheuttavat muistamattomuutta ja väsymystä. Aika töiden jälkeen ja viikonloppuisin menee toipumiseen ja itseni rauhoittamiseen, jotta kivut eivät yltyisi ja pystyisin vaan ylipäätään olemaan.
Olen valitellut tilannettani lääkärilleni useaan kertaan, samoin fysioterapeutilleni, mutta ei kenellekään ole tullut mieleen ehdottaa saikkua. Työterveyteen ei ole asiaa, sillä sairaudenhoito kuuluu hoitaa terveyskeskuksessa.
Ja sitten ihmetellään, miksei pitkään työttömiä olleita palkata..
Jos on oikea työpaikka, niin mars työterveyteen. Kerro väsymyksestä ja pyydä tarkistuttamaan veriarvot.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään, miksei pitkään työttömiä olleita palkata..
No ne tyypit siellä kortistossa on varmaankin syystä siellä. Kuten kerroin, en hakenut huvikseni tuota paikkaa, vaan työkkäriltä tuli osoitus hakea kyseistä pestiä. Moni kaveri kyllä sanoi, että laitat vaan siellä asiointipalvelussa, että oot hakenu. Itellä ei oikein moraali moiseen yllä, joten hain paikkaa. En myöskään halunnut haastattelussa vaikuttaa miltään pelle hermannilta eli vedin sen kai ihan kunnialla, kun saman päivän aikana soitettiin, että töihin. Että jos sullakin on joku taho, mitä pakko syyttää, niin syytä sitten työkkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Niinpä sama täällä ja surullinen osuus on se että olen lääkäri ja muita ihmisiä olen vastaavassa tilanteessa kirjoittanu saikulle
Ai jaa. Mullakin tilanne on vähän samanlainen. Kotona jätevuori kerääntyy ja ruuanjämät homehtuu astioihin. Ruuat tilaan Woltilla. Pitkän parisuhteen lopetin, kun ei jaksamista ole enää töiden lisäksi muuhun. Oli pakko tehdä valinta.
Työelämässä olen ollut pitkään eikä työni ei ole kevyimmästä päästä (soteala). Aikaisemmin ei ole ollut ongelmaa, mutta sairastuin muutama kuukausi sitten. Sairaus on sinänsä vaaraton, mutta aiheuttaa kipua päivittäin. Kipulääkkeeni aiheuttavat muistamattomuutta ja väsymystä. Aika töiden jälkeen ja viikonloppuisin menee toipumiseen ja itseni rauhoittamiseen, jotta kivut eivät yltyisi ja pystyisin vaan ylipäätään olemaan.
Olen valitellut tilannettani lääkärilleni useaan kertaan, samoin fysioterapeutilleni, mutta ei kenellekään ole tullut mieleen ehdottaa saikkua. Työterveyteen ei ole asiaa, sillä sairaudenhoito kuuluu hoitaa terveyskeskuksessa.
Pyydä sitä sairaslomaa.
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36751 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä.
Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu.
Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle.
Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.
Osa-aikaiselle hoitovapaalle pääsy edellyttäisi, että on ollu 6kk samassa firmassa. Ihmettelen tuotakin käytäntöä, koska kuka tekisi ensin puoli vuotta täyttä päivää ja sitten jää lyhennetylle työajalle, siis jos firma on vaihtunut. Olen nimenomaan koomaväsynyt, eniten harmittaa lapsen puolesta. En jaksa tehdä yhtään mitään hänen kanssaan. Ja hän on kuitenkin se tärkein asia minulle. Ei mikään työ ja tuntuu, että käyn tuolla vain yhteiskunnallisen hyväksynnän takia. Mutta lapsi joutuu maksaa siitä, kun äiti on zombi kokoajan. -Ap
Oletko varma tuosta 6h-päivästä, luulin että se on lakisääteinen kaikille alle 3-luokkalaisten vanhemmille ilman mitään aikarajoja? Eihän tuosta muuten ole iloa kun ihmiset tekevät pätkätöitä siellä täällä.
Älä ota paineita kotitöistä, osta eineksiä, imurointi kerran kuussa. Löytyisikö naapuristosta jotain teinejä jotka voisivat tehdä joskus tunnin kotitöitä. Pidennä ehdottomasti yöunia, vähintään 8 tuntiin. Uuden työn opettelu vie aina henkisiä voimia ja työpäivän jälkeen väsyttää, ehkä kannattaisi katsoa vielä jos se helpottaa.
Olen itsekin kroonisesti väsynyt fyysisten sairauksien takia, enkä jaksa enää ottaa paineita kotitöistä, teen jos/kun jaksan. Pakollisia on tiskit ja pyykit ja ne hoitaa kone. Tietysti kauppareissut, ja eineksiä mikroon.
No niin varma kuin pystyn internetin syövereistä lukea eli osittaista hoitovapaata voi käyttää työntekijä, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä vähintään 6 kk viimeisen 12 kuukauden aikana. Lähde: https://www.erto.fi/tyosuhdeopas/perhevapaat/hoitovapaa-ja-osittainen-h…. Kiitos sinulle, joka tarjosit apuasi, mutta asumme Tampereella <3 -Ap
Jos työnantaja suostuu, niin voit jäädä aiemminkin 😊 Been there done that.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet ollut töissä? Rytmiin kestää tottua. Normaalimman arjen mallin annat lapsellesi käymällä edes osapäivätyössä.
Miksi arkisin pitäisi mitään erityistä jaksaakaan. Tehdä ruokaa joka toinen päivä ja lämmittää valmis ateria joka toinen päivä.
Kannattaa myös ulkoilla lapsen kanssa vaikkapa puolisen tuntia, se piristää ja parantaa yöunen laatua. Aikaisin nukkumaan, jotta jaksat.
Sivusta kysyn, että kuinka monta vuotta kestää tottua rytmiin? Olin 4 vuotta putkeen työelämässä. En tottunut, vaan alusta loppuun asti oli tuskaista, uuvuttavaa puurtamista. Työpaikan vaihtaminenkaan ei auttanut. Lopulta hain ja pääsin opiskelemaan. Jos en olisi päässyt, olisin varmasti joutunut pitkälle saikulle. Mutta enpä tiedä, miten jaksan tulevaisuudessakaan työelämässä. Vaikka nykymaailmassa taitaa olla todennäköisempää jäädä työttömäksi, ja ehkä se olisikin itselleni parempi kohtalo.
Olisiko sulla ap mahdollista mennä opiskelemaan? Silloin päivät saisi ehkä helpommin järjestettyä vähemmän kuormittavaksi.
Onko sinulla työterveyshuoltoa? Voisitko mennä sinne kertomaan uupumuksesta?
Jaksamista sinulle, toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin ❤️
Voisko niitä töitä tehdä vähän vähemmän täysillä? Kyllä se on tärkeää käydä töissä, mut ei siellä nyt tarvitse itseään ihan täysin uuvuttaa.
Mut joo, on ihan ok tehdä sunnuntaina valmiiksi ruokaa, syödä sitä pari päivää ja loppuviikko eineksiä. Kyllä sillä ihan hyvin pärjää, kunhan on kasviksia myös. Ja tiskit ja pyykit välillä kasaantuu ja hiekat pyörii lattialla, kyllä niille sit joskus aikaa löytyy. Aina ei vaan jaksa...
Mut lapsen kanssa pitää jaksaa olla. Vaikka sit vaan makais lattialla katsomassa kun toinen legoilee 😅 ja edes hyvällä säällä kannattaa mennä ulos hetkeksi. Mut kyllähän se yhteinen aika enempi viikonlopuille jää. Ja ruutuaikaa varmasti useimmilla paljon. Raskas päivä se on lapsellekin päiväkodissa ja voi olla kiva vaan lepäillä sohvalla katsomatta piirrettyjä ym.