Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö Hopen lahjoistusvaatimukset muita?
19.11.2020 |
Enää en edes yritä viedä sinne mitään lapsilta/teineiltä käytöstä poistunutta kun vain uudenveroinen ja ajanmukainen kelpaa. En ihan ymmärrä mikä idea on opettaa vähävaraiset perheet (ja lapset) siihen että pienikin tahra (siis pesty vaste mutta joku pieni täplä tai viiru tms) tai paikattu taskun sisävuori tms tekee vaatteesta roskan. Ja opetetaan taas yhdelle sukupolvelle että vaatteista saa kiusata ja muita kuin uudenkarkeita tamineita tulee hävetä. Ei vaan mene jakeluun!
Miljonääri voi valita että käyttää aina kertakäyttövaatteita; avustusten varassa elävä ei voi. Vien siis vaatteet muualle enkä yhtään kuuntele Hopen itkua siitä kuinka poikien vaatehyllyt ovat taas tyhjiä ja kovasti on apua tarvitsevia perheitä odottamassa apua.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhät haluavat pukeutua paremmin kuin rikkaat ja vielä toisten rahoilla?
Missä köyhät pukeutuvat paremmin kuin rikkaat? Se, että jotkut pukevat lapsensa tuloistaan huolimatta kirpparivaatteisiin, ei tarkoita että kaikki näin tekisivät. Asumme Helsingissä hyvällä alueella ja näen paljon lasteni koulukavereiden vaatteita. Aika vähän siellä on kirppisvaatteita.
Olen itse kohtuuvarakas äiti ja lapsi kulkee välillä kirpparivaatteissa, välillä Lidlin vaatteissa, välillä on henkkamaukkaa. Ikinä ei ole merkkivaatteita jotain yksittäistä molo -takkia lukuunottamatta. Tämä merkkivaatejuttu on puhtaasti köyhien juttu siinä missä aikuiset köyhät tuntee tatuoinneista, senkin rahan voisi säästää lasten joululahjoihin.
Niin minunkin. Mutta minun lapsillani on siitä huolimatta myös kalliita teknisiä ulkovaatteita ja kunnon kenkiä, kuten muillakin alueella asuvilla. En tunne ihmisiä jotka ostaisivat esim peruspaitoja vain merkin takia, mutta en tunne myöskään ketään joka ostaisi kouluikäiselle lapselleen esim talvikenkiä kirpparilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Me ollaan keskituloisia ja ostetaan mieluusti käytettyä ja korjataan/korjautetaan rikkinäisiä vaatteita ja tavaroita. Minäkin oon pyöräillyt monta vuotta polvesta parsituissa ulkohousuissa, kun kaaduin uusien pöksyjen kanssa. Samoin lapsen uudet toppahousut meni rikki ennen ensimmäistäkään pesua: vaatelaastarilla korjaus ja hyvin toimivat lopputalven!
Kaikenlainen korjaus pitäisi taas normalisoida. No puuvillasukkia en lähtisi parsimaan, kuten mun lapsuudessa tehtiin, ihan vaan siksi että se parsittu möykky tuntui inhottavalta.
Kannattaa tuollaiset pikkuvialliset kokeilla laittaa eteenpäin esim. Fb:n epäkelpokirppiksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Liian vaikeaa vaatia vanhempia itse kustantamaan puuttuvaa osaa? Lastensuojelu kustantaa omille asiakaslapsilleen muuten kalliitakin harrastuksia kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hvettiä, miksi vähävaraisen pitäisi kulkea jossain tahraisissa muiden jämävaatteissa? Pyydättekö itse joululahjaksi jotain muiden poisheittämiä ja kulahtaneita rääsyjä? Nyt jotain rotia tuohon arroganssiin! Miksi ihmeessä köyhä haaveilisi jostain räteistä? Eikös jokainen köyhä lapsi ja nuori nimenomaan haluaisi olla kuin muut ikäisensä, saada samoja asioita, tuntea kuuluvansa joukkoon? Kas kun ette tarjoa vaatteita, joihin on jo valmiiksi printattu isolla ”OLEN
KÖYHÄ”. Hävetkää nyt oikeasti, teissä ei ole rahtuakaan oikeaa auttamisenhalua, kunhan haluatte nostaa omaa häntäänne.T. Lapsena muiden rääsyissä kulkenut
Köyhän pitää ihan oikeasti ymmärtää että jos ei itse tienaa rahaa, on pantava suu säkkiä myöten ja sitten vaikka kuljettava muiden rääsyissä.
Ihmisten pitäisi pikku hiljaa ymmärtää, että jos et itse elätä itseäsi, elät muiden hyväntekeväisyyden varassa. Eli sinulla ei ole oikeutta pyytää yhtään mitään. Yhteiskunta tarjoaa perustoimeentulon ja jos et sillä pärjää, sopii kiittää kädet kyynärpäitä myöten ristissä jos joku vielä sen päälle tahtoo jotain omasta pussistaan antaa.
Itsekin elän tällä hetkellä työmarkkinatuella ja lapsena kuljin sukulaislasten vanhoissa vaatteissa -mikä ei muuten vaivannut minua vähääkään, mukavia olivat. Taisi joku housupersuskin olla paikattu, mutta ei kukaan 80-luvulla sellaisesta piitannut.
Jos haluaa jotain spesiaalia elämäänsä, se on syytä hankkia ihan itse. Köyhien lapsille pitäisi opettaa niin, eikä tätä passivoivaa "kyllä joku muu aina maksaa" -asennetta. Olisi paljon hyödyllisempää että köyhien lapset saisi tehdä Hopelle töitä uusien vaatteidensa eteen, ymmärtäisivät että ponnistelulla tässä maailmassa saavutetaan eikä kerjäämällä.
Tuo nimenomaan lisää sitä eriarvoisuutta, ei vähennä sitä. Se, että pyritään pitämään myös ne köyhien lapset mukana matkassa, sillä mahdollistetaan myös se että heillä on aito mahdollisuus kouluttautua ja päästä yli köyhyydestä. Tästä on lukuisia tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hvettiä, miksi vähävaraisen pitäisi kulkea jossain tahraisissa muiden jämävaatteissa? Pyydättekö itse joululahjaksi jotain muiden poisheittämiä ja kulahtaneita rääsyjä? Nyt jotain rotia tuohon arroganssiin! Miksi ihmeessä köyhä haaveilisi jostain räteistä? Eikös jokainen köyhä lapsi ja nuori nimenomaan haluaisi olla kuin muut ikäisensä, saada samoja asioita, tuntea kuuluvansa joukkoon? Kas kun ette tarjoa vaatteita, joihin on jo valmiiksi printattu isolla ”OLEN
KÖYHÄ”. Hävetkää nyt oikeasti, teissä ei ole rahtuakaan oikeaa auttamisenhalua, kunhan haluatte nostaa omaa häntäänne.T. Lapsena muiden rääsyissä kulkenut
Köyhän pitää ihan oikeasti ymmärtää että jos ei itse tienaa rahaa, on pantava suu säkkiä myöten ja sitten vaikka kuljettava muiden rääsyissä.
Ihmisten pitäisi pikku hiljaa ymmärtää, että jos et itse elätä itseäsi, elät muiden hyväntekeväisyyden varassa. Eli sinulla ei ole oikeutta pyytää yhtään mitään. Yhteiskunta tarjoaa perustoimeentulon ja jos et sillä pärjää, sopii kiittää kädet kyynärpäitä myöten ristissä jos joku vielä sen päälle tahtoo jotain omasta pussistaan antaa.
Itsekin elän tällä hetkellä työmarkkinatuella ja lapsena kuljin sukulaislasten vanhoissa vaatteissa -mikä ei muuten vaivannut minua vähääkään, mukavia olivat. Taisi joku housupersuskin olla paikattu, mutta ei kukaan 80-luvulla sellaisesta piitannut.
Jos haluaa jotain spesiaalia elämäänsä, se on syytä hankkia ihan itse. Köyhien lapsille pitäisi opettaa niin, eikä tätä passivoivaa "kyllä joku muu aina maksaa" -asennetta. Olisi paljon hyödyllisempää että köyhien lapset saisi tehdä Hopelle töitä uusien vaatteidensa eteen, ymmärtäisivät että ponnistelulla tässä maailmassa saavutetaan eikä kerjäämällä.
Tuo nimenomaan lisää sitä eriarvoisuutta, ei vähennä sitä. Se, että pyritään pitämään myös ne köyhien lapset mukana matkassa, sillä mahdollistetaan myös se että heillä on aito mahdollisuus kouluttautua ja päästä yli köyhyydestä. Tästä on lukuisia tutkimuksia.
Kenenkään koulut ei ole kiinni siitä saiko ilmaiseksi merkkivaatteet vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheineni hopen asiakas. Emme ole merkkituotteiden perään vaan ehjien käyttökuntoisten vaatteiden tarpeessa pienten lasten siirtyessä isompiin vaatekokoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Kaikissa listaamissani harrastuksissa on kyllä ohjattua valmennusta vähintään kerran viikossa. Nuorimmat suunnistuskoululaiset ovat jotain viisivuotiaita. Sinä taas listasit enimmäkseen Suomen kalleimpia harrastuksia...
Kansalaisopistossa on muuten edullisesti joogaa ja erilaisia tansseja. Sopivat budjettiin. Itse kävin teininä paljon kansalaisopiston tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhillä on nykyään kova vaatimustaso. Parempi että heille olisi ihan omat vaatteet, silmälasit ja puhelimet niin me normaalit erottaisimme heti minkälaisen väen kanssa ollaan tekemisissä.
Onneksi elin vähävaraisen lapsuuteni 90-luvulla, jolloin ainakaan meillä päin ei ketään kiinnostanut vaatteiden merkit. Tai no tietty oli aina jotain ”muotijuttuja”, mutta ne eivät olleet kalliita, enkä muista jääneeni mitään sellaista ilman. Minulle vaatteet hankittiin pääasiassa kirppareilta ja ne kelpasivat, sieltä löytyi mitä tarvittiin ja haluttiin (mm. nappiverkkarit oli joskus must-have). Olen saanut kirpparilta ostettuja joululahjojakin ja ollut niihin tyytyväinen, miksipä niiden uusia tarvitsi olla, jos ovat ehjiä. Yh-äitini säästi näissä hankinnoissa ja sain sitten harrastaa useampaa urheilulajia säästyneillä rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Liian vaikeaa vaatia vanhempia itse kustantamaan puuttuvaa osaa? Lastensuojelu kustantaa omille asiakaslapsilleen muuten kalliitakin harrastuksia kokonaisuudessaan.
Luuletko että normi toimeentulotuella noita kustannetaan? Miksei lapsilla voisi olla mahdollisuuksia ihan normaaleihin harrastuksiin vaikka vanhemmilla olisikin vähän rahaa? Eikö se nyt ole hyvinvointivaltiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Polkujuoksu ja ultrajuoksu ei kyllä ole mitään lasten harrastuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Kaikissa listaamissani harrastuksissa on kyllä ohjattua valmennusta vähintään kerran viikossa. Nuorimmat suunnistuskoululaiset ovat jotain viisivuotiaita. Sinä taas listasit enimmäkseen Suomen kalleimpia harrastuksia...
Kansalaisopistossa on muuten edullisesti joogaa ja erilaisia tansseja. Sopivat budjettiin. Itse kävin teininä paljon kansalaisopiston tunneilla.
Listasin harrastuksia joita suurin osa suomalaislapsista harrastaa. Kansalaisopiston tunteja jonotetaan kello 8:00 kun ne tulevat jakoon kahdesti vuodessa, ja silti niitä ei saa kuin ihan tuuripelillä.
Minulla on varaa maksaa lasteni harrastukset, mutta ymmärrän ja tuen myös heitä joilla ei ole.
Hopen toimintahan pyörii vapaaehtoisten toimesta ja ainakin omassa suurehkossa kaupungissa muistan miten toiminta aloitettiin kylmässä ja kosteassa autotalliin verrattavissa olevassa tilassa. Melkoisen pyyteetöntä toimintaa ja varmasti jokainen vapaaehtoinen tarpeen.
Olen itse ollut erään toisen järjestön kirpputoritavaran lajittelijana. Uskomatonta p..kaa säkkikaupalla.
Tämä viimeksi mainittu järjestö (seurakunnallinen) aloitti eräänä jouluna lasten lahjapakettien keräyksen..... Kävi ilmi, että ihmiset hyvän hyvyyttään lahjoittivat ikivanhoja oppikirjoja ja mitä nyt sattui käteen osumaan niin pakettiin vaan. ....
Ihmiselle opetetaan tällä hetkellä, että kaikilla on oikeus samanlaiseen elintasoon kävi töissä tai ei. Kyllä koulutuksen ja työssäkäynnin pitää voida myös näkyä elintasossa. Tämä on aina ollut suurin motivaatio ponnistella elämässä. Muutenhan olisi tyhmää nähdä vaivaa asioiden eteen, jos tekemättä mitään tulee samat asiat itsestään nenän eteen. Itsekin opiskelin koko elämän kaikkea mielenkiintoista, en kävisi töissä lainkaan.
Köyhempien lapsilla valitettavasti on vähemmän asioita. Tämä on yleensä motivoinut itse opiskelemaan ja hankkimaan sen työpaikan. Nykyisin on toisinpäin: syrjäytyminen ja työttömyys periytyy, kun ne ovat hyväksyttäviä elämäntapoja ja rahahanat on auki.
En harjoita Suomessa hyväntekeväisyyttä, maksan veroja jo ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Kaikissa listaamissani harrastuksissa on kyllä ohjattua valmennusta vähintään kerran viikossa. Nuorimmat suunnistuskoululaiset ovat jotain viisivuotiaita. Sinä taas listasit enimmäkseen Suomen kalleimpia harrastuksia...
Kansalaisopistossa on muuten edullisesti joogaa ja erilaisia tansseja. Sopivat budjettiin. Itse kävin teininä paljon kansalaisopiston tunneilla.
Listasin harrastuksia joita suurin osa suomalaislapsista harrastaa. Kansalaisopiston tunteja jonotetaan kello 8:00 kun ne tulevat jakoon kahdesti vuodessa, ja silti niitä ei saa kuin ihan tuuripelillä.
Minulla on varaa maksaa lasteni harrastukset, mutta ymmärrän ja tuen myös heitä joilla ei ole.
Harrastus ei ole mikään perusoikeus. Lapset harrastaa, jos vanhemmat sen haluavat maksaa. Ilmaisia tai halpoja harrastuksia on joka paikassa. Ei työttömän tai pienipalkkaisen lapset välttämättä voi harrastaa lätkää, musiikkia tai ratsastusta. Näin se on vaan joka paikassa. Itselläni on ihan ok palkka 2500€/netto, ja olen silti (tai siitä syystä) todella tarkka rahoista. Olen myös ollut opiskelijana ja työttömänä ja sillon elettiin nuukasti. En käy töissä sitä varten, että kustannan muiden lasten harrastukset ja vanhempien juhlimisen. Jokainen sumplikoon asiansa itse. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille toki riittävät tuet, se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Liian vaikeaa vaatia vanhempia itse kustantamaan puuttuvaa osaa? Lastensuojelu kustantaa omille asiakaslapsilleen muuten kalliitakin harrastuksia kokonaisuudessaan.
Luuletko että normi toimeentulotuella noita kustannetaan? Miksei lapsilla voisi olla mahdollisuuksia ihan normaaleihin harrastuksiin vaikka vanhemmilla olisikin vähän rahaa? Eikö se nyt ole hyvinvointivaltiota.
Nämä ovat sellaisia kasvatuskeskusteluja, joita lapsien kanssa tulee. Olen varakas, mutta en olisi valmis maksamaan lapselleni esim. ratsastuksen tai jääkiekon kaltaisia kalliita harrastuksia. Kuitenkin ne ovat ihan normaaleja harrastuksia. Näkisin hyvin outona, jos toimeentulotuen varassa elävässä perheessä olisi lapsilla tismalleen sama elintaso kuin kaikkein varakkaampien lapsilla. Miten se motivoisi ketään yrittämään elämässään eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin koko agenda koskien eriarvoisuutta on kyseenalainen. Ei se perheen taloustilanne sillä kohene, että kasa ventovieraita maksaa lapselle (liian) kalliin harrastuksen! Ja tuossakin mielestäni opetetaan ajattelemaan väärin; kyllä "joku muu" aina maksaa, jos keksit haluta esim. ratsastaa, vaikkei olisi varaa edes kypärään. Jo nyt kunnat tukevat toimeentulotuella olevien lasten harrastamista, mutta vissiin ei riitä, että olisi joku perusharrastus?
Toimeentulo tukee 90e/vuosi lapsen harrastusta. Mikä harrastus tähän hintaan onnistuu? Ei ainakaan mikään kerran viikossa oleva liikuntaharrastus.
Yleisurheilu ja paini nyt ainakin. Maastojuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, suunnistus.
Tuo on tarkoitettu harrastuksen käyntimaksuihin, ei tietenkään niihin urheiluvaatteisiin. Nehän lapsella on koulun liikuntatuntien takia oltava joka tapauksessa ja toimeentulotuen perusosa riittää kyllä lenkkareihin ja juoksutrikoihin.
Mutta mikä tahansa kerran viikossa oleva ohjattu liikuntaharrastus taas ei mahdukaan noihin hintoihin, kuten tanssi, uimakoulut, jooga, jumppa, parkour, lätkä, baletti, futis, cheerleading, telinevoimistelu...
Kaikissa listaamissani harrastuksissa on kyllä ohjattua valmennusta vähintään kerran viikossa. Nuorimmat suunnistuskoululaiset ovat jotain viisivuotiaita. Sinä taas listasit enimmäkseen Suomen kalleimpia harrastuksia...
Kansalaisopistossa on muuten edullisesti joogaa ja erilaisia tansseja. Sopivat budjettiin. Itse kävin teininä paljon kansalaisopiston tunneilla.
Listasin harrastuksia joita suurin osa suomalaislapsista harrastaa. Kansalaisopiston tunteja jonotetaan kello 8:00 kun ne tulevat jakoon kahdesti vuodessa, ja silti niitä ei saa kuin ihan tuuripelillä.
Minulla on varaa maksaa lasteni harrastukset, mutta ymmärrän ja tuen myös heitä joilla ei ole.Harrastus ei ole mikään perusoikeus. Lapset harrastaa, jos vanhemmat sen haluavat maksaa. Ilmaisia tai halpoja harrastuksia on joka paikassa. Ei työttömän tai pienipalkkaisen lapset välttämättä voi harrastaa lätkää, musiikkia tai ratsastusta. Näin se on vaan joka paikassa. Itselläni on ihan ok palkka 2500€/netto, ja olen silti (tai siitä syystä) todella tarkka rahoista. Olen myös ollut opiskelijana ja työttömänä ja sillon elettiin nuukasti. En käy töissä sitä varten, että kustannan muiden lasten harrastukset ja vanhempien juhlimisen. Jokainen sumplikoon asiansa itse. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille toki riittävät tuet, se on eri asia.
Iso osa toimeentulotukea saavista on nimenomaan niitä pitkäaikaissairaita. Mt-ongelmia yms. Harvempi niillä tuilla juhlii menemään.
Eikö olisi sinustakin pointtina se, että hyvinvointiyhteiskunnassa kannustetaan myös niitä vähävaraisten lapsia myös yliopistoihin ja elättämään itsensä? Se onnistuu kaikista parhaiten sillä että pidetään myös ne köyhimmät lapset mukana menossa. Myös harrastuksissa. Tästä on tehty myös Suomessa lukuisia tutkimuksia.
Kävin kerran tuolla Hopessa ja tuli todettua, että teinipojalle on mahdotonta löytää vaatetta. Paljon tarjolla hyvin vanhoja farkkuja, ysärikamaa. Pienemmälle oli tarve löytää toppahaalari ja ei, en todellakaan halunnut pukea tytölleni kulahtanutta haalaria. Olikohan jotenkin poikkeuksellisen huono tilanne siellä silloin, mutta minä lähdin sieltä joulukoristeiden kanssa kotiin. Isovanhemmat sain osallistumaan kunnon haalarin ja kenkien hankintaan. Tuli olo, että ihmiset syytävät sinne jämät jotka eivät myyneet kirpparilla tai muutoin penkoneet vuosien takaisia varastojaan ja kas, näin saadaan itselle hyvä mieli. Ai niin joo, löysin myös supistajan eli ei ihan turha reissu, mutta vaatteet oli silloin kamalia!