Lue keskustelun säännöt.
Haittaako teitä elää niin että tiedätte että joku ei tykkää teistä?
18.11.2020 |
Olen yleensä ihmisten kanssa tosi hyvissä väleissä ja ylipäätään ratkaisukeskeinen ja keveyteen pyrkivä. Nyt harmillisen lähellä arkeani on henkilö, joka suhtautuu minuun vihamielisesti (koen olevani syntipukki johtuen minuun liittymättömistä seikoista). Tällä ihmisellä ei ole halua muuttaa ajatustaan minusta. Minun siis tulee elää ajatellen, ettei se ole minun ongelmani. Tämä on vain tosi haasteellista ”kiltille” luonteelleni. Onko tämä muista haastavaa?
Kommentit (67)
Sama mulla. Erityisesti silloin, kun itse koen tämän ihmisen "ihan kivana".
Mulla on yleensä aina suurimpaan osaan ihmisistä ihan myönteinen suhtautuminen ja välillä yllättää että vastapuoli ei koe samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, koska eivät jätä sitä siihen, että eivät tykkää vaan toimivat tuhoavasti.
Minua on lapsesta asti kiusattu kotona ja koulussa ja myöhemmin työpaikoilla. Olen tähän asti hyväksynyt sen tosiasiana että minua vain kuuluu vihata. Olen aina ollut kiltti ja aina on harmittanut että en sitten vissiin ole ollut tarpeeksi kiva ja kiltti sun muuta mitä päähän potkitun pollassa pyörii.
Nyt 33-vuotiaana viimeisimmän työkokemuksen sisuunnuttamana olen päättänyt että koska kukaan ei kuitenkaan tykkää niin en enää yritä sairaalloisesti miellyttää yhtään ketään. Alan elää elämääni siten että se on minun näköistäni. Jos joka tapauksessa tulee pashaa tuutista niin tuleepahan minun ehdoillani. Enää ei haittaa mikään.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Miehen sisko esimerkiksi oli avoimen nyrpeä minulle. Ihan sama mulle, mukavat ihmiset tykkää musta ja vttumaiset eivät, on tullut huomattua useamman kerran. Vttumaiset eivät kyllä tykkää melkeinpä kenestäkään joten senkään takia en koe sen olevan henkilökohtaista :D
Sama juttu. En välitä ja alan kohdella kuin ilmaa ihmisiä, jotka eivät tykkää minusta. Itsellänikin miehen sisko ja äiti eivät tykkää, aina olleet ilkeitä. En minäkään heistä enää yritäkään tykätä. Eivätkä he tykkää muistakaan naisista, ainakaan niistä, jotka kokevat jotenkin kilpailijoilleen. Tuntuu, että aina on kisassa, jossa he todistelevat olevansa kaikessa parempia ja täytyy mitätöidä. Onneksi on myös monia ihmisiä, jotka selkeästi tykkäävät. En myöskään itse pidä kaikista ihmisistä esimerkiksi ilkeistä ja kovista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin on tehnyt jotain väärin, jos kukaan ei vihaa. Olen tyytyväinen, että uskallan elää siten, että se herättää närääkin joissakin.
Narsistista. Koko ajatuskuvio on narsistinen. Ja naiivi. Klisheinen.
Mikä on sinun näkemyksesi?
Se, että osalla ihmisistä kemiat kohtaa paremmin kuin toisilla. Ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys herättää VIHAA toisissa ihmisissä, vaikka eläisikin miten haluaa.
Jos on ihminen, jolla on vakaa mielipide jostain ja uskaltaa sen sanoa, niin vihaajia löytyy. Peace out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin on tehnyt jotain väärin, jos kukaan ei vihaa. Olen tyytyväinen, että uskallan elää siten, että se herättää närääkin joissakin.
Narsistista. Koko ajatuskuvio on narsistinen. Ja naiivi. Klisheinen.
Mikä on sinun näkemyksesi?
Se, että osalla ihmisistä kemiat kohtaa paremmin kuin toisilla. Ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys herättää VIHAA toisissa ihmisissä, vaikka eläisikin miten haluaa.
Tämä. Ja jotenkin tuo kommentin jonkinlainen ”ylpeys” siitä että olemassaolollaan ja elämällään saa aikaiseksi moisia tunteita muissa. Puhumattakaan siitä, että muutoin ”olisi elänyt jotenkin väärin”. Joo ei.
Nuorempana haittasi. Olin oikein tunnesieppari ja aistin (tai kuvittelin aistivani) ihmisistä sen, että he eivät pitäneet minusta.
Nykyään ei haittaa enää pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa yhtään. Mutta haittaa elää ilman _rakkautta_. Kumiseva vaski, helisevä kulkunen. Turha.
Tämä 💔
Haittaa jos kyse on mielivaltaisesti käyttäytyvästä esimiehestä (tässä tapauksessa nainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jotenkin kunnioitan ihmistä, joka ei pidä minusta. Tarkkanäköisyyttä? Hyvää makua? Saatan jopa tuntea vetoa tällaiseen henkilöön.
Enemmän haittaa ettei kukaan tykkää romanttisessa mielessä. Vihaajille se ja sama.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee tästä vähän sellainen olo kun, jos itse kärsii aknesta ja sitten joku tulee sulle kauhistelemaan kun hänelle on ensimmäistä kertaa elämässä tullut YKSI finni naamaan ja sehän on vallan maailmanloppu.
Synnyin perheeseen, jossa isäni vihasi minua elämänsä pilaamisesta ja siitä, että julkesin syntyä tytöksi.
Ei hirveästi harmita aikuiselämässä se, jos joku tuntematon tai puolituttu ei oikein tykkää, kun oma isä olisi ollut valmis kippaamaan minut kaatopaikalle. Varmaan, jos olisin syntynyt 1800-luvulla, minut olisi jätetty metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ollut miellyttäjätyyppi ja sellainen josta muut pitävät (koska en ärsytä olemuksellani ketään.)
No aviomieheni äiti ei ole koskaan minusta pitänyt vaikka olen yrittänyt kaikkeni. Hän on itse hieman syrjäytynyt (ei työelämässä, ei ystäviä), ja ehkä siksi häntä on ärsyttänyt oma laaja ystäväpiirini ja harrastukseni yms. Olen myös huomattavasti sosiaalisempi kuin anoppini.
Anoppi ja appiukko ei pidä yhteyttä poikaansa ja minuun oikeastaan kuin pakollisissa asioissa. Kuten jouluntoivotus, synttärit yms. Lapsemme joskus käyneet mummolassa, mutta eivät tykkää siellä olla.
Nyt olen asian suhteen jo ok. Oikeastaan olen alkanut ajatella että vitsi kuinka kiva ettei tarvi heidän seurassa murjottaa.
Haittaa, mikäli ilmenee vihamielisenä käytöksenä minua kohtaan. Olen itse kiltti ja empaattinen ihminen ja minun on tosi vaikea ymmärtää, että jotkut vihaavat toisia niin paljon että haluavat jatkuvasti ilkeillä tälle tai jopa suoranaisesti kiusata.
Itse asiassa minulle on ollut viimeisen parin vuoden ajan tosi hankalaa, kun samassa kaveripiirissäni oleva eksäni uusi kumppani ei selvästikään pidä minusta. Ei siis tarvitsekaan, mutta kun hän vinoilee minulle ihan koko ajan ja yrittää joka välissä lytätä minua alas. Hän on muuten ihana ihminen ja vaikuttaa myös hyväitsetuntoiselta, joten en kertakaikkiaan ymmärrä miksi hän on minua kohtaan niin ilkeä, kun olen itse yrittänyt olla hänelle aina mukava. Järjellä ajateltuna tiedostan että ongelma ei ole minun, mutta kyllä silti usein tuntuu että itse olen jotenkin paha ihminen ja olen miettinyt tosi paljon miten minun pitäisi käyttäytyä että hän ei kokisi tarvetta sille jatkuvalle lyttäämiselleni.
No siis. Mun mielestä se, että lietsotaan "yhyyy, mä en tykkää suustaaaahhh!!!!!!!!!!!!!!! idioottiiiii!" - Niin toi on lapsen käytöstä. :D
Lisäks toi että on pakottava tarve erotella "kivat" ja "typerät" ihmiset, monesti jo ennakkoluuloihin pohjautuen, tai esim max. 1 lauseen perusteella, kertoo ihmisen kypsymättömyydestä ja ahdasmielisyydestä ja omista ongelmista.
Se että tuomitsee, ennen ku tuntee, kertoo ihmisen asennevammasta, ei todellakaan toisen ihmisen persoonasta. :D Esim. työpaikalla sun täytyy tulla toimeen "kaikkien kanssa". Se että sä alat vihaamaan, niin siinä on taustalla muuta ongelmaa sun persoonassa. Työpaikalle ym ei tarvii sotkea koko omaa henkilöhistoriaa vaan tehdä ihan niitä töitä sovussa muiden kanssa ottaen huomioon erilaiset ihmiset. Kannattaa vaikka tutustua erilaisiin persoonallisuustyyppeihin. Hyvä käytös tekee sen, että erilaiset ihmiset tulee sitä kautta toimeen esim. virallisissa tilanteissa eikä myöskään tarvii jäädä itkemään kuinka "vihaan tuota ihmistä niiiiin paljon ku sillä oli väärän värinen paita ja se on varmaan ihan kamala ihminen kun se sano moi niin hirveen typerästi!!!!!!!!!!!! hiuksetkin on vaaleet, eikä tummat yhyyy!!"
- Jos ajatusmaailma on tota tasoa niin kannattaa kattoa peiliin, ja kehittyä ja kasvaa ihmisenä.
-Jos taas "vihaaminen" johtuu ihan kateudesta, esim. työpaikalla, pelätään esim omaa asemaa... Niin joo, ei se pelasta sua että sä sanot että "kuinka mä en tykkää.. kuinka sä oot niin sellanen ja tällanen yhyy ku oot vaan ollu normaalisti ja ystävällinen".... Joo ei, se ei tee kenestäkään erikoista ihmistä se että sä ärsyynnyt muiden hengittämisestä.
Ei haittaa,musta kukaan koskaan tykänny..Koulusta,se alko.Kateelliset kävi päälle,tytön? Mua kiusi pari poikaa.Loput nössötti hiljaa.Sit yläasteel oliko se kiusimist.se tunnelma muutenki oli tympee luokas kaikil.Jouduin myöh.työpaikka kiusatuksi,joku turmeli työnantajan omaisuutta,minun olisi pitänyt rikosilm.tehdä.Eihän mua vahingoitettu.En tehny,lähin.Sit vähän aikaa uusis paikois oli ihan asiallista.Kotipalvelu taas,olinko kiusattu kysyy pomo.Olin.Kaksi erityylistä hoitsuu,juoppokapakkaruusu,ja valivali,kerran otti puhut.kadonnut lääke.Ite varastanut varmaan uskon,aina kiski johki jne.Sai porttikieltoja asiakkaille.Minusta asiakkaat tykkäsi.Läksin siitäkin työstä.Nyt ymmärrän en enää hakeudu mihkää aloin antaa takas,tykätköön joku tai ei.On oma itsensä jos riitä tekee siirron.Olen ajatellut minussa on joku miks aina ne pahat hyökkää minuun joku kohtalo.En ole fbssa enää minulle se oli jotain kauheaa..
Eihän sille mitään voi jos joku ei tykkää. Kyllä sen tiedon kanssa pystyy elämään.
Siskoni inhoaa minua niin, ettei edes hyvää joulua enää toivota.
Aika outo kysymys. " Haittaako elää"? No ei haittaa, se on ihan sen ongelma joka ei minusta tykkää. En tuhlaa energiaa sellaiseen ihmiseen.
Se, että osalla ihmisistä kemiat kohtaa paremmin kuin toisilla. Ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys herättää VIHAA toisissa ihmisissä, vaikka eläisikin miten haluaa.