Haittaako teitä elää niin että tiedätte että joku ei tykkää teistä?

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä se kaiken rehellisyyden nimissä haittaa, joskin koko ajan vähemmän kun ikää tulee lisää. Pelkään eniten sitä, jos ihminen, joka ei pidä minusta alkaakin toden teolla vihamieliseksi ja alkaa oikeasti hankaloittaa elämääni. Missä vaiheessa esim. paskan puhuminen ylittää tämän rajan?

Siinä kohtaa, kun kääntää muut yhteisössä sinua vastaan. Jos tähän puuttuu, uhriutuu itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on lapsesta asti kiusattu kotona ja koulussa ja myöhemmin työpaikoilla. Olen tähän asti hyväksynyt sen tosiasiana että minua vain kuuluu vihata. Olen aina ollut kiltti ja aina on harmittanut että en sitten vissiin ole ollut tarpeeksi kiva ja kiltti sun muuta mitä päähän potkitun pollassa pyörii.

Nyt 33-vuotiaana viimeisimmän työkokemuksen sisuunnuttamana olen päättänyt että koska kukaan ei kuitenkaan tykkää niin en enää yritä sairaalloisesti miellyttää yhtään ketään. Alan elää elämääni siten että se on minun näköistäni. Jos joka tapauksessa tulee pashaa tuutista niin tuleepahan minun ehdoillani. Enää ei haittaa mikään.

Jostain ihme syystä ihmiset kohtelevat sinua sitä paremmin, mitä huonommin sinä kohtelet heitä. Siinä moni kiltti tekee juuri virheen. He käyttäytyvät vielä kiltimmin vaikka heidän pitäisi päinvastoin alkaa käyttäytyä tuota kiusaavaa henkilöä kohtaan huonommin.

Kokeile, jos et usko.

En alennu. Sontakasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Todella hyvin kirjoitettu ja pystyn hyvin samaistumaan tuohon mitä sanoit. Tuntuu, että olen itsekin saanut elämässäni tosi vähän positiivista palautetta ja melkein aina jos joku ilmaisee jonkinlaisen mielipiteen minusta niin se on negatiivinen. Moni on sanonut suoraan ettei pidä minusta tai että pitää minua tyhmänä ja  "vammaisena", mikä tulee kai siitä, että minulla on välillä tapana ilmaista epäkorrekteja mielipiteitä ja olen muutenkin aina ollut oman tieni kulkija. En ole myöskään sillä tavalla laumasieluinen että menisin automaattisesti porukan mukana - puolustan esimerkiksi aina kiusattuja, ja joskus minua on alettu pitää myös "pahana" ihmisenä jos olen yrittänyt puolustaa ja ymmärtää sellaista ihmistä, jota muut pitävät "pahana" (ts. josta jotkut tietyt ihmiset nyt vain ovat päättäneet olla pitämättä).

Tuntuu, että monet muut ihmiset ympärilläni saavat paljon enemmän positiivista palautetta ja totta kai se näkyy myös heidän itsetunnossaan. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja nyt kun olen jo selvästi aikuinen niin olen saanut kuulla sitäkin, että kyllä tässä iässä pitäisi olla jo itsevarmempi ja parempi itsetunto. Mutta tuossa ei ymmärretä sitä, että ei se hyvä itsetunto automaattisesti tule vaan jokainen peilaa itseään ympäristöön. Jos ympäristö antaa sinulle jatkuvasti palautetta että olet huono ja viallinen ihminen ilman positiivista palautetta niin on täysi mahdottomuus, että kukaan muodostaisi tuolloin tervettä hyvää itsetuntoa (sellainen itsetunto, joka perustuu toisten alentamiseen ja sitä kautta itsensä kohottamiseen on ehkä mahdollinen). Toki ymmärrän senkin, että kovin ujosta ja arasta ihmisestä ei välttämättä näy vahvimmin ne hyvät puolet ja helpompi sitten vain antaa palautetta siitä ujoudesta ja arkuudesta, mistä päästäänkin ikävään noidankehään...

Mutta olen samaa mieltä, ne ihmiset jotka ovat pidettyjä ja joilla on ympärillään ihmisiä jotka antavat heille positiivista palautetta ovat kyllä onnekkaita.

Sinusta tulee sellainen kuva että sinulla on hyvä ja terve itsetunto sekä olet aidosti rohkea persoona. Niistä sinun arvostelijoista ei voi sanoa samaa. Noita raukkiksia, pelkureita ja egoharhailijoita riittää. Oikeita irvikuvia itsetunnosta. Heikkoja ovat. Siksi eivät tunnista aidosti vahvaa persoonaa.

Ei haittaa ollenkaan. Ihmisistä on vain haittaa. Haluan olla rauhassa. En edes halua, että tykätään. Suututan, jos tykkäävät. Yksinolo on parasta. Oma rauha ja omat jutut. 

Miksi haittaisi? Maailmassa on neljästä kymmeneen ihmistä, jotka minusta pitävät. Muiden kuuden vai seitsemän miljardin mielipidettä en lähde kyselemään. Ja hei, työtodistukseeni on kirjattu, että tulen toimeen ihmisten kanssa.

Ei ole. Et voi kuitenkaan elää niin, että olet kaikille mieliksi. 

Minulla on monia ihmisiä, jotka ihan antipatioiden lisäksi vihaavat minua. Jotenkin en osaa asiasta välittää, koska elämäni - ja minä - on muuttunut totaalisesti viimeisen viiden vuoden sisään. Oikeastaan ei ole jäljellä enää mitään siitä, mitä joskus olin.