Haittaako teitä elää niin että tiedätte että joku ei tykkää teistä?

Ei haittaa,ei tartte tykkää.Missäs se sanonta,jos ei tykätä tapetaan :))) ..hui .ei musta ikinä oo tykätty.Oon naine..

Nuorempana sitä ehkä enemmän mietti, jos joku/jotkut eivät pitäneet minusta. 

Nykyisin kohautan olkiani, ja suhtaudun hällä väliä. 

Jos joku osoittaa sen selvästi, argumentein, tai muilla tavoilla joskus saatan sanoa, että haista vi*tu!

Ajattelen silti useimmiten niin, että sillä joka vihaa, tai inhoaa, on itsellään elämässä jotakin vialla, tai pielessä.

Ja ne, jotka sanovat suoraan esim. jollekin, että joku on idiootti, niin joko sellaisen ihmisen omassa arvostelukyvyssä, henkisessä kasvussa, älykkyydessä, tai mt: ssä on vikaa.

Jos joku tuhlaa omaa aikaansa, ja energiaansa toisten arvostelemiseen, nimittelemiseen, tai haukkumiseen, niin itse katson sen niin, että siinäpähän tuhlaa niitä aivan turhaan.

Luulisi elämässä olevan tärkeämpiäkin asioita ja tekemisiä, kuin tuhlata aikaa jonkun/joidenkin vihaamiseen, tai arvostelemiseen.

En ymmärrä ongelmaasi. Sen sijaan ymmärrän sen, että on täysin mahdotonta olla kaikille mieliksi. Siis on täysin varmaa ja itsestään selvää, että aina on ihmisiä, jotka eivät pidä minusta. 

Elämä menee todella vaikeaksi, jos yrittää miellyttää kaikkia ihmisiä niin, että jokainen minusta pitäisi. Siksi en ole edes yrittänyt.

Miksi kaikkien pitäisi pitää minusta, sinusta tai muuten vaan kaikista ihmisistä? Mitä minä menetän, vaikka joku ihminen ei pidä minusta, tai sinä, kun joku ei pidä sinusta? No et yhtään mitään! Se taas rajoittaa kovasti sinun elämää, jos kaiken aikaa mietit sitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat ja pitävätkö kaikki varmasti sinusta.

Riidanhaluisuus ja suorastaan viha ovat paljon enemmän kuin " ei pidä". Sitä suuremmalla syyllä ei kannata piitata pätkääkään sellaisen ihmisen pitämisistä vaan paremppi elää omaa elämää.

Kaikkia ei voi miellyttää.

Ihmettelisin enemmän aikuisia ihmisiä jotka kuvittelevat että juuri heidän mielipide minusta on se kaikista merkitsevin.

Tai muuten vaan hierovat mielipiteitään muiden naamaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaasi. Sen sijaan ymmärrän sen, että on täysin mahdotonta olla kaikille mieliksi. Siis on täysin varmaa ja itsestään selvää, että aina on ihmisiä, jotka eivät pidä minusta. 

Elämä menee todella vaikeaksi, jos yrittää miellyttää kaikkia ihmisiä niin, että jokainen minusta pitäisi. Siksi en ole edes yrittänyt.

Miksi kaikkien pitäisi pitää minusta, sinusta tai muuten vaan kaikista ihmisistä? Mitä minä menetän, vaikka joku ihminen ei pidä minusta, tai sinä, kun joku ei pidä sinusta? No et yhtään mitään! Se taas rajoittaa kovasti sinun elämää, jos kaiken aikaa mietit sitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat ja pitävätkö kaikki varmasti sinusta.

Riidanhaluisuus ja suorastaan viha ovat paljon enemmän kuin " ei pidä". Sitä suuremmalla syyllä ei kannata piitata pätkääkään sellaisen ihmisen pitämisistä vaan paremppi elää omaa elämää.

Mutta kun ap haluaa, että hänestä pidetään. Kyse lopulta kontrollista myös hänen puolelta.

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Stressattiin älyttömästi ja sillä on sitten seurauksensa.

Kerroin kaikille, että välttääkseni vankilatuomion, sairaalan ja arkun olen hakenut ammattiapua.

Lienee toiminut.

Ja oikeasti näin tapahtui.

Ihana ihminen luurissa oikeesti kuunteli💗

Aloituksesta tulee ilmi miksi henkilö ei tykkää: ”liittymättömät seikat”, Ilmeisesti syytä on? Kannattaa korjata se mitä voi. Oma käytös. Muiden käytökselle ei mitään mahda ja toisia ei voi muuttaa.

Jos joku ei tykkää, se ei tykkää. Ei se vielä vihaamista tarkoita. Voi olla tykkäämättä ja silti hoitaa työnsä asiallisesti töissä. Ei muita voi pakottaa ajattelemaan minusta, mitä itse haluan heidän ajattelevan. En voi sanella muille, että tälläinen olen, ajattele minusta näin. He tekee nämä päätelmät itse, kukin saa pitää tai olla pitämättä. Ei maailma tähän kaadu.

Kuulostaa siltä, että kyse voi olla heikosta itsetunnosta, jos ottaa kauhean koville se, että joku ei tykkää. Kannattaa opetella hyväksymään itsensä ja vahvistaa omaa itsetuntoa, silloin ymmärtää, ettei siihen omaan hyvään oloon voi muut pitämisellä tai pitämättä jättämisillään vaikuttaa. Tulee tasapaino, eikä heilu muiden mielipiteiden varassa sinne tänne.

Ei haittaa lainkaan. Kaikkia ei voi miellytää ja jos jotakuta persoonani suorastaan ärsyttää ja saa aikaan vihastusta, niin sillä ei minuun ole mitään vaikutusta. Minäkään en pidä kaikista enkä siksi hakeudu heidän seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Lapsi tarvitsee hyväksyntää, kehuja kasvaessaan. Ellei tätä saa, aikuinen etsii sitä eri paikoista, usein tuloksetta, sitä vajetta kun on niin pitkältä ajalta vaikea täyttää.

Kyse on siitä, että alat hoitaa sitä sisäistä vaille jäänyttä lastasi itse. Sinun vastuulla on nyt aikuisena rohkaista, rakastaa, arvostaa itseäsi.

Tietysti toivon, että saat myös korvaavia kokemuksia ihmissuhteissa ja koet tätä myös niissä. Se ei kuitenkaan aina tapahdu heti, tai kun sitä tarvitsemme. Sen tähden, ole itse itsellesi hyvä puhu kauniisti ja kehu. Alat arvostaa itseäsi ja sitä kautta myös muut alkavat arvostaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Yhteiskunnassa tämä on pielessä, että työelämä arvostaa vain sitä yhtä ihmistyyppiä. Kaikkia tarvitaan. Myös hiljaisempia, ei tyrkkyjä. He huomaa asioita, joita hölisijät ei näe aika kuule. Työpaikoilla tulisi olla hyväksytty sen tähden, että tekee työnsä, ei sen tähden mikä se persoona on. Ihmisiä työnnetään kapeaan muottiin ja se synnyttää suvaitsemattomuutta.

Ei haittaa. Mutta jos inhoaa ilman syytä niin luonnollisesti teen kaikkeni että syy tulee. Elämässä ei ole ilmaisia lounaita.

Ei haittaa. Ajattelen että kaikilla on oikeus tunteisiinsa ja mielipiteisiinsä, kunhan eivät pura minuun sitä.

Minulla on oikeus olla olemassa, kunhan kohtelen toisia hyvin ja arvostavasti ja vaadin samaa muilta.

Itseasiassa olen eräälle työkaverille sanonut suoraan: ”sinun ei tarvitse pitää minusta, mutta sinun tulee kohdella minua asiallisesti. Minä annan sinulle tilaa olla oma itsesi ja vaadin, myös että minulla on oikeus olla samalla tavalla oma itseni. ”

Työkaveri joka jostain syystä inhosi minua, äimistyi. Olin aina hyvin ystävällinen ja kunnioittava häntä kohtaan mutta pidin etäisyyttä. Pyrin jättämään hänet rauhaan. Jos toinen ei pidä minusta, miksi ärsyttäisin häntä olemalla ”iholla”?? Yritin siis vältellä mutta jos oli pakko olla tekemisissä olin mukava mutta hieman varovainen. Jos hän oli inhottava, puutuin heti. Nyt tämä työkaveri arvostaa ja antaa tilaa minulle, vaikka tiedän, ettei edelleenkään tykkää minusta.

No, en minäkään hänestä pidä, vaikka en osoita sitä hänelle. Ajatusmaailmanme ei vain kohtaa. Hän on piiloagressiivinen ihminen, enkä pidä agressiosta.

Olen äärimmäisyyteen saakka konflikteja kaihtava ihminen. Jos joku sanoo minulle pahasti, saatan jäädä päiväkausiksi murehtimaan asiaa. En itse riitele ikinä, kenenkään kanssa. Tiedän kyllä että kaikki eivät pidä minusta, ja sen kestän, jos ei tarvitse olla tekemisissä heidän kanssaan. Mutta jos joutuu alituiseen kuuntelemaan ilkeilyä, niin totta hemmetissä se haittaa elämääni. Viimeksi tällainen tilanne on ollut armeijassa. Työpaikoissa on onneksi ollut ihan täyspäisiä ihmisiä aina.

M41

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Todella hyvin kirjoitettu ja pystyn hyvin samaistumaan tuohon mitä sanoit. Tuntuu, että olen itsekin saanut elämässäni tosi vähän positiivista palautetta ja melkein aina jos joku ilmaisee jonkinlaisen mielipiteen minusta niin se on negatiivinen. Moni on sanonut suoraan ettei pidä minusta tai että pitää minua tyhmänä ja  "vammaisena", mikä tulee kai siitä, että minulla on välillä tapana ilmaista epäkorrekteja mielipiteitä ja olen muutenkin aina ollut oman tieni kulkija. En ole myöskään sillä tavalla laumasieluinen että menisin automaattisesti porukan mukana - puolustan esimerkiksi aina kiusattuja, ja joskus minua on alettu pitää myös "pahana" ihmisenä jos olen yrittänyt puolustaa ja ymmärtää sellaista ihmistä, jota muut pitävät "pahana" (ts. josta jotkut tietyt ihmiset nyt vain ovat päättäneet olla pitämättä).

Tuntuu, että monet muut ihmiset ympärilläni saavat paljon enemmän positiivista palautetta ja totta kai se näkyy myös heidän itsetunnossaan. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja nyt kun olen jo selvästi aikuinen niin olen saanut kuulla sitäkin, että kyllä tässä iässä pitäisi olla jo itsevarmempi ja parempi itsetunto. Mutta tuossa ei ymmärretä sitä, että ei se hyvä itsetunto automaattisesti tule vaan jokainen peilaa itseään ympäristöön. Jos ympäristö antaa sinulle jatkuvasti palautetta että olet huono ja viallinen ihminen ilman positiivista palautetta niin on täysi mahdottomuus, että kukaan muodostaisi tuolloin tervettä hyvää itsetuntoa (sellainen itsetunto, joka perustuu toisten alentamiseen ja sitä kautta itsensä kohottamiseen on ehkä mahdollinen). Toki ymmärrän senkin, että kovin ujosta ja arasta ihmisestä ei välttämättä näy vahvimmin ne hyvät puolet ja helpompi sitten vain antaa palautetta siitä ujoudesta ja arkuudesta, mistä päästäänkin ikävään noidankehään...

Mutta olen samaa mieltä, ne ihmiset jotka ovat pidettyjä ja joilla on ympärillään ihmisiä jotka antavat heille positiivista palautetta ovat kyllä onnekkaita.

Vierailija kirjoitti:

Minua on lapsesta asti kiusattu kotona ja koulussa ja myöhemmin työpaikoilla. Olen tähän asti hyväksynyt sen tosiasiana että minua vain kuuluu vihata. Olen aina ollut kiltti ja aina on harmittanut että en sitten vissiin ole ollut tarpeeksi kiva ja kiltti sun muuta mitä päähän potkitun pollassa pyörii.

Nyt 33-vuotiaana viimeisimmän työkokemuksen sisuunnuttamana olen päättänyt että koska kukaan ei kuitenkaan tykkää niin en enää yritä sairaalloisesti miellyttää yhtään ketään. Alan elää elämääni siten että se on minun näköistäni. Jos joka tapauksessa tulee pashaa tuutista niin tuleepahan minun ehdoillani. Enää ei haittaa mikään.

Jostain ihme syystä ihmiset kohtelevat sinua sitä paremmin, mitä huonommin sinä kohtelet heitä. Siinä moni kiltti tekee juuri virheen. He käyttäytyvät vielä kiltimmin vaikka heidän pitäisi päinvastoin alkaa käyttäytyä tuota kiusaavaa henkilöä kohtaan huonommin.

Kokeile, jos et usko.

Haittaa osittain! Käyn kerran viikossa eräässä työpaikassa tekemässä töitä ulkopuolisesta firmasta täysin itsenäisesti. Olen todella vähän tekemisissä paikan vakihenkilökunnan kans, mutta toki tervehdin ja jos joku on lähettyvillä niin saatetaan vaihtaa pintapuolisia kuulumisia. Kaikkien kans on ollut tällaiset välit kyseisessä paikassa. No, yhtäkkiä huomasin että eräs paikan leideistä lakkas tervehtimästä eikä vastaa, jos ite tervehdin. Tosi lapsellista mun mielestä. Oon tietysti huuli pyöreänä, että mistä moinen voi johtua. En kuulu työyhteisöön, joten en oo voinu astua tän ihmisen varpaille työasioissa ja aiemmin keskustelin hänen kans tyyliin jostain säästä ja heidän taloprojektista! No..tietty ihmetyttää moinen käytös ja tekis toisaalta mieli käydä kysymässä, että mistä kenkä puristaa. Että

Siinä mielessä siis haittaa. Mutta sitte aattelin, että aivan sama - joka syyttä suuttuu, se lahjoitta leppyy! Hän se tässä lapsellinen on. Tervehdin häntä jatkossakin jos kohtaan hänet esim käytävällä. Ite en aio alentua noin rahvaaseen käytökseen, ettei aikuinen ihminen voi tervehtiä normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kiinnitän huomiota siihen asiaan, koska olen kokenut todella paljon pahaa muilta ja oikeastaan melkein kukaan ei ole pitänyt minusta sekä on sen vielä selvästi ilmaissut. En sillä tavalla kaipaa kehuja tai arvostusta, mutta jotenkin haluaisin silti saada asiallista käytöstä muilta. En ole sitä saanut ja sen vuoksi muistan niin hyvin ne tilanteet. Mietin aina välillä sitä, että moni varmaan elää elämäänsä niin ettei välttämättä ymmärrä kuinka hyvää se jo on minuun kokemuksiini verrattuna. Tarkoitan siis sitä, että toinen ei ehkä osaa arvostaa sitä, että saa hyvää kohtelua muilta ja elää sillä tavalla sellaista elämää, että saa pieniäkin hyviä juttuja muilta. Itse arvostaisin edes tälläistä, kun ei ole siitä kokemusta.  Itsestäni pitää kirjoittaa, että olen ihan tavallinen joskin aika ujo ihminen, mutta en siis ole ilkeä muille. Melko nuori myös olen. Kyllä se jää myös mieleen jos pari ihmistä sitten sanoo, että he pitävät minusta tai saan lopulta monien vuosien pilkkaamisen ja arvostelun jälkeen hyvää palautetta. Mietin vaan, että olisipa ollut edes vähän erilaista elämää aiemmin.

Samalla yhteiskunta tavallaan vaati minunkin olevan se rohkea ja itsevarma ja kaikki työpaikat ja harjoittelut menevät samalla kaavalla, että moni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla rohkeampi ja sosiaalisempi. Ymmärrän tämänkin, mutta kun minulle on aikamoinen matka kurottavana niihin verrattuna, jotka ovat saaneet sillä tavalla rauhassa kasvaa ja kehittää itsetuntoaan ja en pysty hetkessä samaan kuin moni muu, mutta ei tätä viitsi kaikelle alkaa  kertomaan ja pitäähän erilaisetkin ihmiset hyväksyä silti. Nyt on alkanut vähän myös ärsyttää tämä kaikki ja mietin monesti, että mikä oikeus ihmisillä on tehdä pahaa toisille niin paljon. Joskus tuleekin hetkiä, että tekisi mieli takoa vähän järkeä jonkun päähän ja mietin, että jos joku muu olisi elänyt minun elämääni niin ei hän välttämättä olisi kestänyt sitä ainakaan jos on paljon muiden kehuja ja arvostusta kaipaava ihminen.

Todella hyvin kirjoitettu ja pystyn hyvin samaistumaan tuohon mitä sanoit. Tuntuu, että olen itsekin saanut elämässäni tosi vähän positiivista palautetta ja melkein aina jos joku ilmaisee jonkinlaisen mielipiteen minusta niin se on negatiivinen. Moni on sanonut suoraan ettei pidä minusta tai että pitää minua tyhmänä ja  "vammaisena", mikä tulee kai siitä, että minulla on välillä tapana ilmaista epäkorrekteja mielipiteitä ja olen muutenkin aina ollut oman tieni kulkija. En ole myöskään sillä tavalla laumasieluinen että menisin automaattisesti porukan mukana - puolustan esimerkiksi aina kiusattuja, ja joskus minua on alettu pitää myös "pahana" ihmisenä jos olen yrittänyt puolustaa ja ymmärtää sellaista ihmistä, jota muut pitävät "pahana" (ts. josta jotkut tietyt ihmiset nyt vain ovat päättäneet olla pitämättä).

Tuntuu, että monet muut ihmiset ympärilläni saavat paljon enemmän positiivista palautetta ja totta kai se näkyy myös heidän itsetunnossaan. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja nyt kun olen jo selvästi aikuinen niin olen saanut kuulla sitäkin, että kyllä tässä iässä pitäisi olla jo itsevarmempi ja parempi itsetunto. Mutta tuossa ei ymmärretä sitä, että ei se hyvä itsetunto automaattisesti tule vaan jokainen peilaa itseään ympäristöön. Jos ympäristö antaa sinulle jatkuvasti palautetta että olet huono ja viallinen ihminen ilman positiivista palautetta niin on täysi mahdottomuus, että kukaan muodostaisi tuolloin tervettä hyvää itsetuntoa (sellainen itsetunto, joka perustuu toisten alentamiseen ja sitä kautta itsensä kohottamiseen on ehkä mahdollinen). Toki ymmärrän senkin, että kovin ujosta ja arasta ihmisestä ei välttämättä näy vahvimmin ne hyvät puolet ja helpompi sitten vain antaa palautetta siitä ujoudesta ja arkuudesta, mistä päästäänkin ikävään noidankehään...

Mutta olen samaa mieltä, ne ihmiset jotka ovat pidettyjä ja joilla on ympärillään ihmisiä jotka antavat heille positiivista palautetta ovat kyllä onnekkaita.

Pikkasen särähtää korvaan tuo, että jos ympäristö on aina antanut palautetta, että olet huono. Silloin on parasta olla pois sellaisesta ympäristöstä. Hyvän itsetunnon voi aikuisena kehittää. Se on työ, mikä sinun on tehtävä itse. Se ei ole riippuvainen olosuhteista.

Voit suojata itsesi ihmisiltä, jotka haukkuvat ja lyttäävät. Sitten kun alat toipua, alat kehittää omaa itsetuntoa.

Toinen vaihtoehto on, että syytät lopunelämäsi huonoa ympäristöä ja harmittelet, kun muut saa kehuja ja sinä et.

Se on toki ihan hirveää, että näin on. Ei kukaan tuollaista toivo. Ei se ole kivaa, sen ymmärrän. Kuitenkin on ihmisiä, jotka on tästä päässyt yli. Siitä katkeruudesta, miksi muut sai ja minä en?

jossain kohtaa voi valita, annanko elämäni mennä näin, vai poistunko seurasta, joka satuttaa ja alan etsiä tietä hyvää oloon, joka löytyy itsestäni, sisältäni, vai ripustaudunko alati vaihtuviin ulkoisiin olosuhteisiin ja annan olosuhteiden määritellä oloni.

Tasapaino löytyy itsestä sisältä. Rakasta itseäsi, arvosta itseäsi.

No joo, kyllä se kaiken rehellisyyden nimissä haittaa, joskin koko ajan vähemmän kun ikää tulee lisää. Pelkään eniten sitä, jos ihminen, joka ei pidä minusta alkaakin toden teolla vihamieliseksi ja alkaa oikeasti hankaloittaa elämääni. Missä vaiheessa esim. paskan puhuminen ylittää tämän rajan?

Ei niin pätkääkään, en minäkään kaikista tykkää. Jos ei minun naamani miellytä, niin voi katsoa toiseen suuntaan.