Te jotka luokittelette mt-syistä työkyvyttömät laiskoiksi tai asennevammasiksi..

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 01:56"]

Ette taida olla kovin teräviä? Miettikää et sellasiakin sairauksia on jotka ei näy päällepäin.

[/quote]

Jaa-a... ei ole pitkä aika kun homous oli sairaus. Eikä se näy päälleppäin.

Homous ei ole sairaus koska se ei haittaa elämää muuten kuin jonkun yhteiskunnallisen idiotismin takia - haitta tulee siis ulkopuolelta. Mt-ongelmat vievät voimat ja haittaavat elämää huomattavasti. Saa ajatella ihan itse :))

Ajatustasolla ottakaapa henkilö, jolla on A) jalka murtunut, b) keskivaikea sydämen vajaatoiminta c) masennus. Siirtäkääpä heidät kaikki maahan, jossa ei ole Suomen kaltaista ylilyötyä sosiaalijärjestelmää ja henkilöt joutuvat oikeasti tekemään jotain elämisensä eteen. Mitäpä luulette, kauanko kestäisi keskiverto suomalaisen masentuneen työkyvyttömyys kun etuudet lähtisivät pois. Kiittäkää todella luojaanne, että olette Suomeen syntyneet.

Hassua, että masennutaan jonkin niin abstraktin asian takia kuin "yhteiskunnan suorituspaineet...."

No onpa kauheat paineet, sun odotetaan elättävän itsesi, ei suorittavan Nobelin arvoista kantasolututkimusta.

Löysätkää ny vähä. Tekee minkä pystyy, mutta makaamaan ei saa jäädä, siinä vasta pälli hajoaa.

Olen ollut vaikeasti  masentunut ja ainoa, mikä esti hyppäämästä ikkunasta, oli työ ja työyhteisö. Koin olevan vastuussa tietyistä asioista, ja tietenkin työyhteisö sitten vuorollaan. -> toimiva työterveyshoito, joka korvaa kaikki erikoislääkärihoidot ja leikkaukset 50 000 euroon saakka.

Jos maailma tai yhteiskunta saa "masentumaan", kannattais ehkä miettiä, mitä antaa itselleen uskoteltavan. Yhteiskuntaa ei sun vikinät kiinnosta pätkääkään, maailma menee menojaan. Kukaan ei ole niin tärkeä tai kiinnostava, että maailma siihen jotenkin reagoisi tyyliin "lähetetäänpä tolle masis, hah....."

Taitaa olla yksi isoimpia virheitä koko lääketieteen historiassa kun ihmisille ruvettiin myöntämään työkyvyttömyyseläkettä masennuksen vuoksi. Menee samaan sarjaan kuin sairasloman kirjoittaminen työuupumukseen.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 06:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 06:12"]Ei vaan voi mitään sille että ihmetyttää, kun joku ahistuu aivan simppelissä leipätyössä niin että tulee ylikäymätön stressi eikä jaksa, kun pelkää muita ihan tavallisia ihmisiä ja kuvittelee kaikkien kyttäävän ja odottavan jotain ihme suoriutumista.

[/quote]

Niin minäkin ihmettelen mutta en voi sille mitään. Sen voi yrittää tunkea mielestä pois mutta ongelma on palautumsaika, se ei nykytöissä vaan riitä. Sitten sitä vaan uupuu koska traumatisoitunut ihminen ei kykyne "oppimaan", trauma on psyykessä erillään siitä osasta jolle pystyy puhumaan järkeä. Toisin sanoen kun normaali ihminen tekee jotain jännittävää, se oppii siitä ja seuraavalla kerralla jännittää vähemmän ja lopulta rutinoituu. Traumatisoituneen arki on kuin Elämäni murmelina -elokuva, heräät joka päivä siihen saman jumalan pelkoon asioissa jotka olet tehnyt sata kertaa ja tiedät osaavasi. Jokainen päivä on spelsiaaliponnistus ja siihen vaan uupuu vaikka miten olisi oikea asenne.

[/quote]

Kiitos tästä, ja lisäyksenä kaikille teille edelliseen miinuspeukuttaneille, että en tosiaankaan ilkeyttäni tuota ensimmäistä kommenttia kirjoittanut, normi-ihmiselle asia on vaikea hahmottaa. Työuupumus on tuttua kauraa kyllä minullekin - tai tarkkaan ottaen siinä oli kyllä paljon muutakin kuin työperäistä mukana.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 06:12"]

Ei vaan voi mitään sille että ihmetyttää, kun joku ahistuu aivan simppelissä leipätyössä niin että tulee ylikäymätön stressi eikä jaksa, kun pelkää muita ihan tavallisia ihmisiä ja kuvittelee kaikkien kyttäävän ja odottavan jotain ihme suoriutumista.

[/quote]

Niin, eihän siinä taustalla mitään muuta ole. Ihan siitä työstä vaan ahdistutaan. Miten joku voi muuten saada sydänlihastulehduksen kun käy vain jossain siisteissä sisätöissä :0

[/quote]

Ööh, luulisi kyllä että sydänlihastulehdusta ei pelkästään henkisistä syistä pysty kehittämään. Eikö taustalla pitäisi olla esimerkiksi sairastettu tauti, jonka jälkeen on liian aikaisin ruvettu fyysisesti rehkimään? Voin toki olla väärässä.

Osa porukasta ei selvästikään tajua, että mielisairaudet eivät ole tahdonalaisia, vaan neurologisia häiriötiloja, joista ihminen voi omalla päätöksellä toipua ihan yhtä hyvin kuin jalan katkeamisesta. Jos joku lopettaa esim. masennuslääkkeet ja väittää toipuneensa siten, että "otti itseään niskasta kiinni", ei hän alun perin sairas ollutkaan. Mutta ei se ole oikeasti sairaiden syy, että yhteiskunta on ylimedikalisoitunut.

Esimerkiksi pahasti masentunut ei pääse aamulla sängystä ylös, vaikka katto putoisi, se on ihan fyysinen tila, josta ei päättämällä pääse pois. Ja miten luulette vaikka skitsofreenikon, joka jatkuvasti kuulee ääniä tai näkee olemattomia asioita, kykenevän työhön? Monilla on virheellinen käsitys, että nykyiset lääkkeet auttavat kaikkia ja poistavat oireet.

En saa kuin pienintä työmarkkinatukea.

Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi, minä en voi elää tässä maailmassa, vaan tahdon kuolla.

[/quote]

Niinpä nämä lyödyn lyöjät ja masentuneiden halveksijat eivät tajua sitä, että itse pahentavat toisten sairautta ja heikentävät heidän mahdollisuuksiaan parantua työkykyiseksi veronmaksajaksi. Yhtä paljon järkeä kuin niillä kenen mielestä työttömien vaan pitäisi mennä töihin, hekään eivät ymmärrä että heidän oma työpaikkansa saattaisi lähteä alta jos 500 000 ihmistä yhtä äkkiä tulisi käytännössä ilmaiseksi työtä tekemään.

Todennäköisesti nämä samat tyypit vielä niissä jumalaisissa työpaikoissaa kiusaavat herkempiään sairauden partaalle, ja sitten ihmettelevät kun joku on työkyvytön. Itse varmaan ovat myös mt-ongelmaisia, kuuluvat vaan siihen ryhmään ketkä eivät sitä myönnä vaan leuhkivat että hehän ei mitään terapiaa tarvitse, se on hulluille.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:21"]

Niin.. Ja veronmaksajathan ei itse käytä ollenkaan niitä verovaroilla maksettuja palveluita? Ai niin, mutta kun ne olikin mun verorahat niin vain mä saan käyttää!! Mä taisin maksella teidän lukion käyntiä tuossa joku aika sitten. Luuserit kun ette maksaneet ite! Nyt olen (sairas)eläkkeellä ja mähän olen sen omilla verorahoillani maksanut töissä hyväpalkkaisessa duunissa vuosikaudet käytyäni :))

[/quote]

Et ole. Olet maksellut ne lukiot ja lapsilisät. Nyt et maksa, vaan kulutat niiden lukiolaisten ja lapsilisän saajien verorahoja.

[/quote]

5 alapeukkua. Kiinnostaisi tietää alapeukuttajilta ovatko he eri mieltä kanssani vai kirjoitinko läpiä päähäni?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:24"]

Hassua, että masennutaan jonkin niin abstraktin asian takia kuin "yhteiskunnan suorituspaineet...."

No onpa kauheat paineet, sun odotetaan elättävän itsesi, ei suorittavan Nobelin arvoista kantasolututkimusta.

Löysätkää ny vähä. Tekee minkä pystyy, mutta makaamaan ei saa jäädä, siinä vasta pälli hajoaa.

Olen ollut vaikeasti  masentunut ja ainoa, mikä esti hyppäämästä ikkunasta, oli työ ja työyhteisö. Koin olevan vastuussa tietyistä asioista, ja tietenkin työyhteisö sitten vuorollaan. -> toimiva työterveyshoito, joka korvaa kaikki erikoislääkärihoidot ja leikkaukset 50 000 euroon saakka.

Jos maailma tai yhteiskunta saa "masentumaan", kannattais ehkä miettiä, mitä antaa itselleen uskoteltavan. Yhteiskuntaa ei sun vikinät kiinnosta pätkääkään, maailma menee menojaan. Kukaan ei ole niin tärkeä tai kiinnostava, että maailma siihen jotenkin reagoisi tyyliin "lähetetäänpä tolle masis, hah....."

[/quote]

Tämähän on suorastaan viihdyttävää kaikessa yliolkaisessa "no älä ajattele niin!" neuvonannossa. :) 

Lainaan wikipediaa: 

"Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selviytyä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin, toteaa Tontti [Jukka Tontti, valtiotieteen tohtori] Lääkärilehdessä 27.11.2009 no. 48. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino."

Ja ettei jäisi käsitys, että masennus parantuisi sitten kun "vain lakkaa ajattelemasta niin-tai-noin" tai "ryhdistäytyy eikä jää kotiin makaamaan", lainaan masennussattuu.fi -sivustoa: 

"Depression hermoverkkoteorian mukaan masennus syntyy, kun mielialan säätelyyn osallistuvat aivojen hermoverkot harvenevat ja lamaantuvat stressin seurauksena. Depressio aiheuttaa hermosolun kannalta tärkeiden hermokasvutekijöiden aktiivisuuden laskun, minkä seurauksena hermoverkon sairaustila syntyy. Normaalisti hermokasvutekijät ylläpitävät ja lisäävät hermosolujen välisiä yhteyksiä ja niiden syntymistä. Depressio vähentää hermokasvutekijöiden aktiivisuutta erityisesti aivojen hippokampuksessa, jolloin hermosolujen välinen viestintä heikkenee."

Toisin sanoen: jos aivotoiminta on masennuksen myötä muuttunut, miten asennoidut terveeksi? Lisäksi sivustolla todetaan alttiuden depressioon olevan periytyvää.

Teen johtopäätelmän: en tiedä, kuinka ankara suhtautuminen sinulla on itseesi, mutta näin yleisesti ajatellen et ajattele kovinkaan inhimillisesti. Miksi kannattelet tätä "kruunua" päässäsi - että sinä olisit selvinnyt paremmin ja hyväksyttävämmin kuin joku muu?

Toistan itseäni: yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimpiaan.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:53"]

Sinäkin olet fyysisesti kykenevä ottamaan suihin kusenhajuiselta, kuvottavalta rappioalkoholistilta mutta miten henkisesti? Saatko kiinni siitä tunteesta mikä tulee kun ajatteletkin tuota tilannetta? Mitä se vaatisi sun keholta että pystyisit  tekemään sen kerran? Kaikenlaiset stressihormoonit jylläisi ja sydän pumppaisi verta. Entä mitä jos sun pitäisi tehdä se päivittäin? Tottuisitko siihen? Tajuatko että ihmiset voi joutua tappelemaan tuollaisen en pysty, en mitenkään voi -kauhun kanssa ihan joka päivä ja ylittämään sen kerta toisensa jälkeen.

[/quote]

Minun ei tarvitse ottaa suihin tuollaiselta mieheltä, koska olen valinnut puolisoni paremmin. Se ei hetkauta tämän maan taloutta pennin vertaa, että en ota joltain pahanhajuiselta rappioalkoholistilta suihin. Se taas rasittaa taloutta ja muiden ihmisten tulotasoa kovastikin, että joku on niin "masentunut", ettei pysty tekemään töitä vaan löhöää kotona ja kirjoittelee av:lle päivät pitkät. Luultavasti sekä tietokone että nettiliittymä kustannetaan muiden maksamista verorahoista. Lisäksi olisi sille masentuneelle hyväksi henkiseltä kantilta, jos hän joutuisi joka päivä rutiininomaisesti nousemaan ylös, lähtemään ulos, tapaamaan ihmisiä ja tekemään jotain, sen sijaan että makaisi kotona nysväämässä. Työn tekeminen ja itsensä elättäminen ei tarkoita kusenhajuisen alkoholistin kalun imemistä. Yhteiskunnan tukiverkko on tarkoitettu niille, jotka ovat ihan oikeasti kykenemättämiä itsensä elättämiseen. Masentunut ei ole vaikeasti kehitysvammainen. Mikäli on, hänen tulisi hakeutua mitä pikimmin lähimpään kehitysvammalaitokseen.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:02"]

Olen pahoillani oletuksestani. Mutta itse asiassa: mikäli olet läpikäynyt masennuksen, niin odottaisin sinulta enemmän ymmärtämystä. Vai otatko nyt jotakin "kruunua" päähäsi, kun sinä sitkuttelit läpi yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi? Anna anteeksi sanamuoto, mutta kärkäs viesti saa kärkkäitä vastineita.


Miksi näet itseisarvona, että on sitkuteltava ja päästävä töihin vaikka sitten pää kainalossa? Mitä kunnioitettavaa siinä on, että jaksaa vain painaa työpaikalle jopa sairaana? Miksi ihmisen tulee ostaa yhteiskunnan hyväksyntä jopa oman terveytensä kustannuksella? 

[/quote]

En kaipaa kruunua tai sädekehää. En ole kuninkaallinen enkä pyhimys. Olen tavallinen ihminen. Minua vain ärsyttää se olettamus, että kun ihminen on masentunut (enkä tarkoita alakuloa), hän on ilman muuta työkyvytön. Miksi sinä haluat yleistää kaikki masentuneet tällaisiksi? Jos ihminen on masentunut, hän voi pyytää työnantajaltaan helpompia töitä tai hakeutua esim. työkkärin tai sosiaalitoimen kautta kuntouttaviin töihin sairautensa ajaksi. Monelle masentuneelle on helpotus, että pääsee edes hetkeksi kotoa pois vatvomasta omaa oloaan. Minusta on kunnioitettavaa, että ihminen vastaa itse elämästään ja toimeentulostaan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 13:50"]

Minun ei tarvitse ottaa suihin tuollaiselta mieheltä, koska olen valinnut puolisoni paremmin. Se ei hetkauta tämän maan taloutta pennin vertaa, että en ota joltain pahanhajuiselta rappioalkoholistilta suihin. Se taas rasittaa taloutta ja muiden ihmisten tulotasoa kovastikin, että joku on niin "masentunut", ettei pysty tekemään töitä vaan löhöää kotona ja kirjoittelee av:lle päivät pitkät. Luultavasti sekä tietokone että nettiliittymä kustannetaan muiden maksamista verorahoista. Lisäksi olisi sille masentuneelle hyväksi henkiseltä kantilta, jos hän joutuisi joka päivä rutiininomaisesti nousemaan ylös, lähtemään ulos, tapaamaan ihmisiä ja tekemään jotain, sen sijaan että makaisi kotona nysväämässä. Työn tekeminen ja itsensä elättäminen ei tarkoita kusenhajuisen alkoholistin kalun imemistä. Yhteiskunnan tukiverkko on tarkoitettu niille, jotka ovat ihan oikeasti kykenemättämiä itsensä elättämiseen. Masentunut ei ole vaikeasti kehitysvammainen. Mikäli on, hänen tulisi hakeutua mitä pikimmin lähimpään kehitysvammalaitokseen.

[/quote]
Ottamatta kantaa koko suihinotto-viestiin... mutta pääsimmehän siihen "minun verorahani!" kortin vilautteluun! 

Tiedätkö: veikkaan, että mikäli masentuneet jätettäisiin tukematta ja hoitamatta, se tulee yhteiskunnallisesti paljon kalliimmaksi. Yhteiskunta ei rikastu sillä, että vedetään diagnooseja yli periaatteella "masennusta ei ole oikeasti olemassa" ja jätetään nämä ihmiset oman onnensa nojaan selviytymään ihan itse. Itsemurhat ovat nyt lievästi laskussa kenties sen vuoksi, että masennukseen puututaan ja hoidetaan entistä paremmin.
Ja jos vedetään esiin ääriesimerkki, niin emme ehkä koskaan halua nähdä päivää, kun kouluampuristragediat lisääntyvät.

Firma-esimerkki ei näemmä ottanut tuulta alleen, mutta jatkan silti: firmalle puolikuntoinen työntekijä on erittäin kallis. Tulosta syntyy vähemmän, ja laatu huononee. Paljonko luulet, että jatkuvasti sairastelevasta työntekijästä on työmaalle etua? Masennus oireilee myös fyysisesti.

... Oletko sama keskustelija, jonka kanssa tässä on käyty pitkät ketjut? Mikäli olet, niin näen ristiriitana nuivan suhtautumisesi masentuneisiin ja mainostuksesi siitä, että sinä olet selviytynyt vakavasta masennuksesta. Etkös siis sinäkin ole ollut se kuuluisa loinen, joka vain kuluttaa yhteiskunnan resursseja?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:44"]

Se, joka luulee, että elämä on masennuksen kourissa olemista vain täällä Suomessa, joutuu kyllä huomaamaan, että ei se taivas aukene missään muuallakaan. Jos Suomessa tulee kaamosmasennus, se tulee ihan joka paikassa muuallakin.

[/quote]Niin voisin myös asua kesät suomessa ja talvet etelässä. Mistäs sinä tiedät mikä minulle on parasta ja mikä ei. Mikä vitun kaamos etelässä on. Oletkohan nyt käsittänyt tämän kaamos asian ihan oikein.

[/quote]

Kaamosmasennus tarkoittaa valon vaihtelusta johtuvaa alakuloa. On olemassa myös lievempi muoto nimeltä kaamosväsymys. Valon määrä vaihtelee joka puolella maailmaa. Vaikka muuttaisi etelään, ei pääsisi  irti valon määrän vaihtelusta. Kaamosmasennusta hoidetaan kirkasvalolampuilla.

Edes Lapissa ei talvella ole koko ajan pilkkopimeää vaan päivällä on kaamosaikaan sininen hämy.

Nykyisin kaamos merkitsee paitsi napapiirin pohjoispuolisen alueen pimeintä aikaa myös napapiirin eteläpuolella olevaa syys- ja talviaikaa, jolloin valon määrä on selkeästi vähäisempi kuin keväällä ja kesällä.

Mulle on tullut tosi usein paha mieli luettuani täältä vihamielisiä kommentteja meitä mt-ongelmaisia kohtaan. Olen alle kolmekymppinen ja nyt ollut 7 vuotta kuntoutustuella. Sairastan vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen sairastanut 2 psykoosia. Olen ollut aina välillä sairaalassa mutta nyt vihdoin alkaa elämä voittamaan. Mulla on tosi vahva lääkitys johon olen saanut Kelasta 112-koodin eli minun ei tarvitse ikinä maksaa lääkkeistäni joita joudun syömään koko loppuelämäni. 

En ole laiska enkä tyhmä. Olen sairas. Olen saanut kuntoutua kaikessa rauhassa ja uskon, että parin vuoden päästä olen jo töissä. Tällä hetkellä saan tuloni veronmaksajilta. Kivittäkää jos haluatte.

En toivoisi tällaista kohtaloa kenellekään. Onneksi minulla on aivan mahtavan ihana lähipiiri joka ymmärtää sairauttani. Usein sitä vaan saa palstoilta lukea miten mt-ongelmaiset ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. Todella harmillista, että joiltain ihmisiltä ei vaan löydy ymmärrystä. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 13:56"]

En kaipaa kruunua tai sädekehää. En ole kuninkaallinen enkä pyhimys. Olen tavallinen ihminen. Minua vain ärsyttää se olettamus, että kun ihminen on masentunut (enkä tarkoita alakuloa), hän on ilman muuta työkyvytön. Miksi sinä haluat yleistää kaikki masentuneet tällaisiksi? Jos ihminen on masentunut, hän voi pyytää työnantajaltaan helpompia töitä tai hakeutua esim. työkkärin tai sosiaalitoimen kautta kuntouttaviin töihin sairautensa ajaksi. Monelle masentuneelle on helpotus, että pääsee edes hetkeksi kotoa pois vatvomasta omaa oloaan. Minusta on kunnioitettavaa, että ihminen vastaa itse elämästään ja toimeentulostaan.

[/quote]
En yleistä, etteikö masentuneelle voisi missään nimessä olla hyvä pitää kiinni arkirutiineistaan. Mutta sen ymmärrän, että kaikki masentuneet eivät kykene pitämään kiinni samalla tavalla arkirutiineista ilman tukea. On ikävää tuomita, että jos sairas ei kykene samoihin arkirutiineihin kuin terve, hän on auttamatta "yhteiskunnan loinen".  Sitäpaitsi: kuka kustantaa kuntoutuksen? 

Sinusta on kunnoitettavaa, että ihminen vastaa itse elämästään ja toimeentulostaan. Minusta taas on inhimillistä auttaa heitä, jotka eivät siihen syystä tai toisesta kykene. Ehkäpä se pointti veronmaksamisessa onkin, ei siksi että maksaisimme vain omista tekemisistämme.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 17:18"]

Ajatustasolla ottakaapa henkilö, jolla on A) jalka murtunut, b) keskivaikea sydämen vajaatoiminta c) masennus. Siirtäkääpä heidät kaikki maahan, jossa ei ole Suomen kaltaista ylilyötyä sosiaalijärjestelmää ja henkilöt joutuvat oikeasti tekemään jotain elämisensä eteen. Mitäpä luulette, kauanko kestäisi keskiverto suomalaisen masentuneen työkyvyttömyys kun etuudet lähtisivät pois. Kiittäkää todella luojaanne, että olette Suomeen syntyneet.

[/quote]

Kiitä sä luojaas ettet ole täällä, voisin helposti lyödä sua turpaan! Mutta vielä parempi olisi jos sairastuisit vaikeaan masennukseen, muuttuisi ääni kellossa.

Minun ongelmani ei liity masennukseen vaan paniikkihäiriöön.

Teille jotka valitatte verorahoilla eläjistä:

Miksi kukaan haluaisi hankkia itselleen ahdistus/paniikkihäiriön? Olisiko teistä kiva pelätä kaupassa käymistä tai bussilla kulkemista? Onhan se mukavaa, kun kaikki arkisetkin asiat tuntuvat pelottavilta ja ahdistavilta, mutta silti niitä pitää jaksaa "harjoitella". Tai joka kerta kun lähdette ulos ovesta teidän pitäisi muistaa ottaa lääkkeet mukaan, jos vaikka tänään sattuukin tulemaan kohtaus ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja luulet, että kuolet siihen paikkaan? Olisiko hauskaa miettiä, että vaikka pian valmistuisitkin maisteriksi, niin voitko koskaan tehdä töitä? En minä haluaisi elää muiden rahoilla, vaan itse ansaitsemillani, jos se vain olisi mahdollista tulevaisuudessa.

Onneksi lääkeet ovat auttaneet ja voin elää melkein normaalia elämää opiskellen, rakkaan mieheni kanssa.

Minun masennukseni johtuu työttömyydestä. En ole vielä työkyvytön, mutta tätä menoa pian olen. Että voi sitä kohtalonironiaa: minut tekee työkyvyttömäksi se, että en saa töitä. Ja ilkeilijöille tiedoksi, että olen hakenut syksyllä alkavaan ammattikoulutukseen, kun näköjään nämä maisterinpaperit ovat turhat.