Lue keskustelun säännöt.
Te jotka luokittelette mt-syistä työkyvyttömät laiskoiksi tai asennevammasiksi..
19.03.2014 |
Ette taida olla kovin teräviä? Miettikää et sellasiakin sairauksia on jotka ei näy päällepäin. Olkaa vaan kateellisia raiskauksen uhreille, vaikean lapsuuden kokeneille joilla PSTD, ADHD:ille joille normi jutut on oikeasti vaikeita tai mahdottomia, masentuneille jotka haluavat tappaa itsensä.. Bipoille, joita oli mm. Einstein ja Kurt Kobain jotka eivät olisi koskaan osanneet elää normaalisti mutta onneksi saivat tehdä mitä halusivat.
Olkaa vaan niin saatanan kateellisia ja myrkyttäkää mielenne. Pääasia että käytte duunissa ja osaatte sen pikku puuhanne josta maksatte ah niin kammottavat verot noiden ilkeiden elättien tukemiseen. Nauraisin teille muuten, mutta ootte surullisia tapauksia.
Kommentit (105)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:44"]
Se, joka luulee, että elämä on masennuksen kourissa olemista vain täällä Suomessa, joutuu kyllä huomaamaan, että ei se taivas aukene missään muuallakaan. Jos Suomessa tulee kaamosmasennus, se tulee ihan joka paikassa muuallakin.
[/quote]Niin voisin myös asua kesät suomessa ja talvet etelässä. Mistäs sinä tiedät mikä minulle on parasta ja mikä ei. Mikä vitun kaamos etelässä on. Oletkohan nyt käsittänyt tämän kaamos asian ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:36"]
--
Erotan työuupumuksen ja masennuksen.
Oireita pitää lääkitä perussyyn hoitamisen ohessa. Eihän katkennutta jalkaakaan pelkästään kipsata, kyllä siinä särkylääkettäkin otetaan.
Ihmisen ei tarvitse ostaa yhteiskunnan hyväksyntää. Riittää, että hankkii itse itselleen ja perheelleen murua rinnan alle, kun kerran on siihen fyysisesti kykenevä.
[/quote]
Minusta tuo "fyysinen kykenevyys" työkykyisyyden määrittelemiseksi ei yksinkertaisesti riitä. Sitä paitsi masennuksessa voi myös olla fyysisiä oireita (päänsärky, vatsavaivat...)
Koen edellisiin viesteihisi nähden ristiriitaisena, että näet riittävänä että pitää huolen itsestään ja perheestään - siinä, missä aluksi soimasit masentuneita loisiksi ja vedit koko masennuksen pois listasta, joita yhteiskunta "saa" mielestäsi tukea, ns. "oikeasti sairaita". Tämän vuoksi kysymys yhteiskunnan hyväksynnästä oli mielestäni hyvinkin aiheellinen.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:09"]
Et tiedä mistä puhut.
Olen miettinyt, onko tosiaan niin että tilanteen ymmärtää parhaiten vain itse kokemalla. Kuten olen jo sanonut, tietoa on helposti saatavilla, jopa asiallista tietoa. On ikävää, että siitäkin huolimatta kanta jää hatariin mutu-tuntemuksiin ja uskomuksiin.
Tarkoitukseni oli yrittää selventää sinulle oireita, mutta ehkäpä voit etsiä niitä itse. Kysyn sen sijaan, mitä hyötyä sinulla olisi työntekijästä, joka ei pysty tekemään työtä? Olisiko työparista sinulle apua, vaikka hän jatkuvan unenpuutteen vuoksi työt hitaammin ja huolimattomasti? Miten suhtautuisit, jos työkaveri joutuisi vaikkapa palvelutyössä jatkuvasti pidättämään kyyneleitään tai jopa paniikkikohtausta, pakenisi välistä vaikkapa vessaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit itse miettimään, tuleeko työkaveri töihin vai istuuko hän lamaantuneena sängynreunalla kotonaan... tai on pahimmassa tapauksessa kuollut?
[/quote]
Mistä päättelit, että minä en olisi kokenut itse syvää masennusta?
Jos ei saa nukuttua, on otettava uni- tai nukahtamislääkettä. Jos paruttaa, on mentävä terapiaan purkamaan pahaa oloaan. Jos näkee mörköjä, on otettava lääkettä. Jos työ sujuu hitaammin, sitten se sujuu hitaammin tai on tehtävä puoltapäivää tai vaihdettava helpompiin hommiin. Masennus ei saa olla tekosyy kotona löhöämiselle. Silloin nimenomaan täytyy nousta vaikka väkisin sieltä sängyn pohjalta ylös.
[/quote]
Älkää kuunnelko tuota paskaa että pitää väkisin tehdä töitä jos on esim. vaikea masennus. Siitähän tuon voi päätellä että että et ole kokenut kun tuollaista paskaa menet sanomaan.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:14"]
Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Tästä pois luettakoon oikeasti vaikeasti mielisairaat, kehitysvammaiset ja vanhukset, joiden toimeentulon turvaaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kaikki muut ovat pelkkiä loisia, jotka tuudittautuvat siihen, että ei ole pakko jaksaa, kun voi vikistä nurkassa, että on mt. Työ se on parasta lääkettä mielenvikaisuuteen, siinä saa elämäänsä aikataulun ja sosiaalisen verkoston. Jos ei yhdessä työssä jaksa, sitten täytyy etsiä sellainen ala, jossa jaksaa. Vaikka puutarhuri. Niin ne kaikki ns. terveetkin joutuvat jaksamaan päivä päivältä, vuosi vuodelta. Miksi muilla pitäisi olla toisin?
[/quote]Kiitos tiedosta, pitää sitten ilmeisesti lopettaa syöminen, etten ole loinen.
t: ryöstön uhrina selkäydinvammautunut ja siten työkyvytön ja tämän seurauksena masentunut
[/quote]
Työkyvyttömyytesi ei johtune masennuksesta vaan selkäydinvammasta.
[/quote]Totta, mutta en ole vaikeasti mielisairas, kehitysvammainen enkä vanhus. Kaikki muuthan olivat mielestäsi pelkkiä loisia.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:48"]
Mistä päättelit, että minä en olisi kokenut itse syvää masennusta?
Jos ei saa nukuttua, on otettava uni- tai nukahtamislääkettä. Jos paruttaa, on mentävä terapiaan purkamaan pahaa oloaan. Jos näkee mörköjä, on otettava lääkettä. Jos työ sujuu hitaammin, sitten se sujuu hitaammin tai on tehtävä puoltapäivää tai vaihdettava helpompiin hommiin. Masennus ei saa olla tekosyy kotona löhöämiselle. Silloin nimenomaan täytyy nousta vaikka väkisin sieltä sängyn pohjalta ylös.
[/quote]
Olen pahoillani oletuksestani. Mutta itse asiassa: mikäli olet läpikäynyt masennuksen, niin odottaisin sinulta enemmän ymmärtämystä. Vai otatko nyt jotakin "kruunua" päähäsi, kun sinä sitkuttelit läpi yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi? Anna anteeksi sanamuoto, mutta kärkäs viesti saa kärkkäitä vastineita.
Unilääke on hyvä vaihtoehto hetkellisesti, mutta ei pitkäaikaisesti: on hedelmätöntä lääkitä oiretta sen sijaan, että porautuisi itse syyhyn. Masennuslääkitys onkin jo toinen juttu: lääkettä demonisoidaan aika lailla, milloin ammattitaidottomat lääkärit myöntää turhaan lääkkeitä, milloin "pitäisi vain selvitä ryhdistäytymällä eikä turhia nappeja popsimalla"... Lisänä sitten, että hyvin usein masentunut nimenomaan haluaa Selviytyä ja olla vahva, ja jopa kieltää olevansa masentunut vaikka oireet olisivat selvät.
Sekoitatkohan nyt masennuksen ja työuupumuksen? Masennuksessa se syy ei nimittäin välttämättä edes ole työssä, eikä vaihto helpompiin hommiin auta - ei kyse ole siitä, että työ olisi epäsopivaa tai uuvuttavaa, vaan siitä että koko elämä on epäsopivaa tai uuvuttavaa.
Miksi näet itseisarvona, että on sitkuteltava ja päästävä töihin vaikka sitten pää kainalossa? Mitä kunnioitettavaa siinä on, että jaksaa vain painaa työpaikalle jopa sairaana? Miksi ihmisen tulee ostaa yhteiskunnan hyväksyntä jopa oman terveytensä kustannuksella?
IMO tarjoat tyypillisiä Mutkat suoriksi -ratkaisuja tilanteeseen, jotka eivät ihan niin yksioikoisia ole.
[/quote]
Erotan työuupumuksen ja masennuksen.
Oireita pitää lääkitä perussyyn hoitamisen ohessa. Eihän katkennutta jalkaakaan pelkästään kipsata, kyllä siinä särkylääkettäkin otetaan.
Ihmisen ei tarvitse ostaa yhteiskunnan hyväksyntää. Riittää, että hankkii itse itselleen ja perheelleen murua rinnan alle, kun kerran on siihen fyysisesti kykenevä.
[/quote]SILLOIN EI KYKENE FYYSISESTI JOS ON HENKISESTI SAIRASTUNUT TARPEEKSI PAHASTI!!!!!
NIIN JA JOS EI OLE KYKENEVÄ NIIN SILLOIN EI TARVITSE KUUNNELLA PASKAA ETTÄ ON KYKENEVÄ JA ET SAA SYÖDÄ LAISKURI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisestä kykenevyydestä ja masennuksesta voisi käyttää sellaista vertausta, että henkilöllä x on uusi jalkalamppu. Se on laatutavaraa ja uusi. Siinä on uusi lamppu. Mutta talosta on sähköt poikki. Jalkalamppua ei siis voi käyttää, sen tajuaa uunokin.
Sama juttu masennuksessa. Nuori ja fyysisesti hyväkuntoinen tyyppi voi olla täysin työkyvytön masennuksen takia. Ei tämä nyt niin vaikea juttu ole, varsinkaan teille työkykyisille ja kunnollisille...
Pahan olon purkaminen terapiassa ei ole ihan niin yksinkertainen asia kuin terveet kuvittelee. Ei se niin vaan purkaannu automaattina jossa tarvii vain nappia painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:58"]
Pahan olon purkaminen terapiassa ei ole ihan niin yksinkertainen asia kuin terveet kuvittelee. Ei se niin vaan purkaannu automaattina jossa tarvii vain nappia painaa.
[/quote]
Minulle ei terapia riittänyt. Olen myöhemmin miettinyt, että oliko minulla sitten jokin kemiallinen tasapaino horjunut sen verran, etten enää pystynyt ajattelemaan millään tavalla "loogisesti" tai edes tuntemaan ns. normaalin ihmisen lailla.
Ja psykologin persoona - minun tapauksessani jopa ammattitaito - vaikuttaa todella paljon asiaan. Vanhan kuntani psykologi oli mitä sopivin minulle, mutta uudessa paikkakunnassa oli ihan eri meininki: räikeimmät esimerkit oli esim. että hän saattoi pitkät pätkät puhua omista perhehuolistaan niin, että melkein olisin jo minä voinut ruveta vastailemaan ymmärtäväisesti. Jo käsitellystä mutta esille tuodusta koulukiusaamisesta hän vihjaili, että "ehkäpä se tosiaan oli sinun syysi", ja jokaisesta paniikkikohtauksesta, itkusta tai lamaannuksesta hän ihan rehellisesti syyllisti minua. Siinä missä psykologilla käyntien olisi pitänyt parantaa minut, menin ihan pohjalle. Huvittavinta on, että minä menin hakemaan apua. Terveenä ehkä olisin todennut jo alta aikayksikön, että minä en tältä puoskarilta saa apua, mutta yhtä pahemmin masentuneena vain oletin, että "kannattihan tänne tulla, jos olen todella näin huonossa kunnossa!".
Päädyin takaisin vanhalle psykologille mutkan kautta, kun päädyin hakemaan lääkäriltä lääkkeet - eikä muuten lääkäri antanut niitä minulle sormia napsauttamalla, vaan ohjasi minut psykologille kuulemaan hänen kantansa. Ja vasta tällöin lääkkeiden avulla pääsin paranemaan, ja jopa nopeasti.
Että ehkäpä tuossa tarinassa on se, miksi minä toivoisin että lääkkeitä ei demonisoitaisi niin pahoin. Minä en rehellisesti olisi selvinnyt ilman lääkitystä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 20:40"]Eikai kukaan nyt tosissaan työttömille ole kateellinen? Aika kummallinen ajatus kyllä minusta, kun itselle se olisi suurta kidutusta kituuttaa pienillä tuilla ilman säännöllistä päivärytmiä.
[/quote]
Olen työkyvytön mutta en tyhmä. En tarvitse ulkopuolista tahoa (koulu, työpaikka) luomaan itselleni päivärytmiä, vaan osaan itsekin keksiä tekemistä päiviin, eikä ne käy ollenkaan tylsiksi. T: yksi työkyvytön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Tästä pois luettakoon oikeasti vaikeasti mielisairaat, kehitysvammaiset ja vanhukset, joiden toimeentulon turvaaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kaikki muut ovat pelkkiä loisia, jotka tuudittautuvat siihen, että ei ole pakko jaksaa, kun voi vikistä nurkassa, että on mt. Työ se on parasta lääkettä mielenvikaisuuteen, siinä saa elämäänsä aikataulun ja sosiaalisen verkoston. Jos ei yhdessä työssä jaksa, sitten täytyy etsiä sellainen ala, jossa jaksaa. Vaikka puutarhuri. Niin ne kaikki ns. terveetkin joutuvat jaksamaan päivä päivältä, vuosi vuodelta. Miksi muilla pitäisi olla toisin?
Luitkohan nyt koko ketjua, ja jos luit niin onkohan sinulla luetun ymmärtämisessä pikkuisia vaikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 20:40"]
Eikai kukaan nyt tosissaan työttömille ole kateellinen? Aika kummallinen ajatus kyllä minusta, kun itselle se olisi suurta kidutusta kituuttaa pienillä tuilla ilman säännöllistä päivärytmiä.
[/quote]
Kas työttömät saa ilmaista rahaa jotka työssäkäyvät maksaa. Yhyy, byää.
"Työ se on parasta lääkettä mielenvikaisuuteen, siinä saa elämäänsä aikataulun ja sosiaalisen verkoston. Jos ei yhdessä työssä jaksa, sitten täytyy etsiä sellainen ala, jossa jaksaa. Vaikka puutarhuri. Niin ne kaikki ns. terveetkin joutuvat jaksamaan päivä päivältä, vuosi vuodelta. Miksi muilla pitäisi olla toisin?"
Nyt on tosiaan tällä mieleltään terveellä henkilöllä luetun ymmärtämisen kanssa ongelmia...
Ja juuri tällaisen asenneilmapiirin takia ihmiset sairastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 20:11"]
Joku tutkija sanoi että Suomessa ei oikein ole ihmiselle kelvollista asua, koska täällä on niin rankat nuo valoisuuden vaihtelut. Keväällä on aina piikki itsemurhatilastoissa ja ruuhkaa sairaaloissa, kun on pitkä talvi takana jengi ihan paskana kun yhtä äkkiä tulee kesä ja muka pitäis jaksaa touhuta, eikä jaksakaan. Keholle on tosi rankkaa myös kaikki vuorotyöt ja normaalin rytmin puuttuminen.
Ihan hullua että pitää herätä töihin kun on vielä ihan pilkkopimeää ja sitten pääsee kotiin kun on taas tullut pimeää. Olen kateellinen niille eteläeurooppalaisille kellä on kaikki siestat luvallisia. Ne syövätkin laadukkaita ja puhtaita ruokia hitaasti keskustellen ja sopivasti viiniä kylkeen. Mitä täällä tehdään? No seisaaltaan syödään se microhampurilainen kun ei ehdi,ei ehdi pitää olla tehokas ja kailottaa se vielä kokomaailmalle feispuukissa että uskovat laiskiaisetkin.
[/quote]
Luuletko sinä, että siellä kaikki noin elävät? Samalla tavalla ne siellä ajattelevat, että voivoi kun eläisi siellä pohjoisessa yöttömän yön kajossa, kieriskelisi heinäladossa vaalealettisen neidon kanssa, kävisi talvella ihailemassa revontulia Lapissa.
Vuodenaikojen vaihtelusta johtuvaa alakuloa on tutkimuksen mukaan olemassa kaikkialla maailmassa, niin Englannissa, Italiassa kuin Australiassakin. Muuttamalla etelään oliivipuiden varjoon et siitä riesasta pääsisi. Ja miten mahtaisi siellä muutenkaan se elo helliä? Et ole tainnut seurata pahemmin uutisia Etelä-Euroopan tilanteesta viime aikoina. Mutta voithan mennä kokeeksi vaikka Kreikkaan asustelemaan ja kokeilemaan, kuinka ihanaa siellä on.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:14"]
Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Tästä pois luettakoon oikeasti vaikeasti mielisairaat, kehitysvammaiset ja vanhukset, joiden toimeentulon turvaaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kaikki muut ovat pelkkiä loisia, jotka tuudittautuvat siihen, että ei ole pakko jaksaa, kun voi vikistä nurkassa, että on mt. Työ se on parasta lääkettä mielenvikaisuuteen, siinä saa elämäänsä aikataulun ja sosiaalisen verkoston. Jos ei yhdessä työssä jaksa, sitten täytyy etsiä sellainen ala, jossa jaksaa. Vaikka puutarhuri. Niin ne kaikki ns. terveetkin joutuvat jaksamaan päivä päivältä, vuosi vuodelta. Miksi muilla pitäisi olla toisin?
[/quote]
Et tiedä mistä puhut.
Olen miettinyt, onko tosiaan niin että tilanteen ymmärtää parhaiten vain itse kokemalla. Kuten olen jo sanonut, tietoa on helposti saatavilla, jopa asiallista tietoa. On ikävää, että siitäkin huolimatta kanta jää hatariin mutu-tuntemuksiin ja uskomuksiin.
Tarkoitukseni oli yrittää selventää sinulle oireita, mutta ehkäpä voit etsiä niitä itse. Kysyn sen sijaan, mitä hyötyä sinulla olisi työntekijästä, joka ei pysty tekemään työtä? Olisiko työparista sinulle apua, vaikka hän jatkuvan unenpuutteen vuoksi työt hitaammin ja huolimattomasti? Miten suhtautuisit, jos työkaveri joutuisi vaikkapa palvelutyössä jatkuvasti pidättämään kyyneleitään tai jopa paniikkikohtausta, pakenisi välistä vaikkapa vessaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit itse miettimään, tuleeko työkaveri töihin vai istuuko hän lamaantuneena sängynreunalla kotonaan... tai on pahimmassa tapauksessa kuollut?
Olen kuullut ja lukenut monesta masentuneesta, joka on sinnitellyt ja koettanut pärjätä jopa vuosia masennuksensa kanssa hakematta syystä tai toisesta apua. Toisin sanoen: on todennäköistä, että työpaikallasi jossakin on juuri tällainen ihminen. Pidätkö sellaista elämää inhimillisenä ja jopa arvostettavana, että on pärjättävä vaikka mikä olisi?
Yhteiskunnan sivistyksen näkee siinä, miten se kohtelee heikompiaan. Et voi sormella osoitella, keitä haluat tukea ja keitä et, ketkä ovat verorahojesi ja työpanoksesi arvoisia.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 20:11"]
Joku tutkija sanoi että Suomessa ei oikein ole ihmiselle kelvollista asua, koska täällä on niin rankat nuo valoisuuden vaihtelut. Keväällä on aina piikki itsemurhatilastoissa ja ruuhkaa sairaaloissa, kun on pitkä talvi takana jengi ihan paskana kun yhtä äkkiä tulee kesä ja muka pitäis jaksaa touhuta, eikä jaksakaan. Keholle on tosi rankkaa myös kaikki vuorotyöt ja normaalin rytmin puuttuminen.
Ihan hullua että pitää herätä töihin kun on vielä ihan pilkkopimeää ja sitten pääsee kotiin kun on taas tullut pimeää. Olen kateellinen niille eteläeurooppalaisille kellä on kaikki siestat luvallisia. Ne syövätkin laadukkaita ja puhtaita ruokia hitaasti keskustellen ja sopivasti viiniä kylkeen. Mitä täällä tehdään? No seisaaltaan syödään se microhampurilainen kun ei ehdi,ei ehdi pitää olla tehokas ja kailottaa se vielä kokomaailmalle feispuukissa että uskovat laiskiaisetkin.
[/quote]
Luuletko sinä, että siellä kaikki noin elävät? Samalla tavalla ne siellä ajattelevat, että voivoi kun eläisi siellä pohjoisessa yöttömän yön kajossa, kieriskelisi heinäladossa vaalealettisen neidon kanssa, kävisi talvella ihailemassa revontulia Lapissa.
Vuodenaikojen vaihtelusta johtuvaa alakuloa on tutkimuksen mukaan olemassa kaikkialla maailmassa, niin Englannissa, Italiassa kuin Australiassakin. Muuttamalla etelään oliivipuiden varjoon et siitä riesasta pääsisi. Ja miten mahtaisi siellä muutenkaan se elo helliä? Et ole tainnut seurata pahemmin uutisia Etelä-Euroopan tilanteesta viime aikoina. Mutta voithan mennä kokeeksi vaikka Kreikkaan asustelemaan ja kokeilemaan, kuinka ihanaa siellä on.
[/quote]
No joka tapauksessa minulla on sitä kaamosmasennusta joka vuosi. Ei sille nyt vaan oikein voi mitään että tuollaista kaamosta ei etelämmässä ole. Todennäköisesti muutankin vielä täältä Suomesta etelämpään. En ole väittänyt että mikään muu maa olisi automaattisesti mikään paratiisi. Sinä saat elää täällä loskassa ruttunaamojen kanssa jos se tekee sinut onnelliseksi, ei minua haittaa.
Ja kyllä olen maailman kriiseistä, pahuudesta ja ihmisten maailman lajuisesta julmuudesta erittäin tietoinen, enkai muuten masentunut olisi koskaa ollutkaan.
Euroopassa on muuten aika monta maata, ja euroopan ulkopuolellakin.
Se, joka luulee, että elämä on masennuksen kourissa olemista vain täällä Suomessa, joutuu kyllä huomaamaan, että ei se taivas aukene missään muuallakaan. Jos Suomessa tulee kaamosmasennus, se tulee ihan joka paikassa muuallakin.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:09"]
Et tiedä mistä puhut.
Olen miettinyt, onko tosiaan niin että tilanteen ymmärtää parhaiten vain itse kokemalla. Kuten olen jo sanonut, tietoa on helposti saatavilla, jopa asiallista tietoa. On ikävää, että siitäkin huolimatta kanta jää hatariin mutu-tuntemuksiin ja uskomuksiin.
Tarkoitukseni oli yrittää selventää sinulle oireita, mutta ehkäpä voit etsiä niitä itse. Kysyn sen sijaan, mitä hyötyä sinulla olisi työntekijästä, joka ei pysty tekemään työtä? Olisiko työparista sinulle apua, vaikka hän jatkuvan unenpuutteen vuoksi työt hitaammin ja huolimattomasti? Miten suhtautuisit, jos työkaveri joutuisi vaikkapa palvelutyössä jatkuvasti pidättämään kyyneleitään tai jopa paniikkikohtausta, pakenisi välistä vaikkapa vessaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit itse miettimään, tuleeko työkaveri töihin vai istuuko hän lamaantuneena sängynreunalla kotonaan... tai on pahimmassa tapauksessa kuollut?
[/quote]
Mistä päättelit, että minä en olisi kokenut itse syvää masennusta?
Jos ei saa nukuttua, on otettava uni- tai nukahtamislääkettä. Jos paruttaa, on mentävä terapiaan purkamaan pahaa oloaan. Jos näkee mörköjä, on otettava lääkettä. Jos työ sujuu hitaammin, sitten se sujuu hitaammin tai on tehtävä puoltapäivää tai vaihdettava helpompiin hommiin. Masennus ei saa olla tekosyy kotona löhöämiselle. Silloin nimenomaan täytyy nousta vaikka väkisin sieltä sängyn pohjalta ylös.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 22:48"]
Mistä päättelit, että minä en olisi kokenut itse syvää masennusta?
Jos ei saa nukuttua, on otettava uni- tai nukahtamislääkettä. Jos paruttaa, on mentävä terapiaan purkamaan pahaa oloaan. Jos näkee mörköjä, on otettava lääkettä. Jos työ sujuu hitaammin, sitten se sujuu hitaammin tai on tehtävä puoltapäivää tai vaihdettava helpompiin hommiin. Masennus ei saa olla tekosyy kotona löhöämiselle. Silloin nimenomaan täytyy nousta vaikka väkisin sieltä sängyn pohjalta ylös.
[/quote]
Olen pahoillani oletuksestani. Mutta itse asiassa: mikäli olet läpikäynyt masennuksen, niin odottaisin sinulta enemmän ymmärtämystä. Vai otatko nyt jotakin "kruunua" päähäsi, kun sinä sitkuttelit läpi yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi? Anna anteeksi sanamuoto, mutta kärkäs viesti saa kärkkäitä vastineita.
Unilääke on hyvä vaihtoehto hetkellisesti, mutta ei pitkäaikaisesti: on hedelmätöntä lääkitä oiretta sen sijaan, että porautuisi itse syyhyn. Masennuslääkitys onkin jo toinen juttu: lääkettä demonisoidaan aika lailla, milloin ammattitaidottomat lääkärit myöntää turhaan lääkkeitä, milloin "pitäisi vain selvitä ryhdistäytymällä eikä turhia nappeja popsimalla"... Lisänä sitten, että hyvin usein masentunut nimenomaan haluaa Selviytyä ja olla vahva, ja jopa kieltää olevansa masentunut vaikka oireet olisivat selvät.
Sekoitatkohan nyt masennuksen ja työuupumuksen? Masennuksessa se syy ei nimittäin välttämättä edes ole työssä, eikä vaihto helpompiin hommiin auta - ei kyse ole siitä, että työ olisi epäsopivaa tai uuvuttavaa, vaan siitä että koko elämä on epäsopivaa tai uuvuttavaa.
Miksi näet itseisarvona, että on sitkuteltava ja päästävä töihin vaikka sitten pää kainalossa? Mitä kunnioitettavaa siinä on, että jaksaa vain painaa työpaikalle jopa sairaana? Miksi ihmisen tulee ostaa yhteiskunnan hyväksyntä jopa oman terveytensä kustannuksella?
IMO tarjoat tyypillisiä Mutkat suoriksi -ratkaisuja tilanteeseen, jotka eivät ihan niin yksioikoisia ole.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:36"]
Riittää, että hankkii itse itselleen ja perheelleen murua rinnan alle, kun kerran on siihen fyysisesti kykenevä.
[/quote]
Sinäkin olet fyysisesti kykenevä ottamaan suihin kusenhajuiselta, kuvottavalta rappioalkoholistilta mutta miten henkisesti? Saatko kiinni siitä tunteesta mikä tulee kun ajatteletkin tuota tilannetta? Mitä se vaatisi sun keholta että pystyisit tekemään sen kerran? Kaikenlaiset stressihormoonit jylläisi ja sydän pumppaisi verta. Entä mitä jos sun pitäisi tehdä se päivittäin? Tottuisitko siihen? Tajuatko että ihmiset voi joutua tappelemaan tuollaisen en pysty, en mitenkään voi -kauhun kanssa ihan joka päivä ja ylittämään sen kerta toisensa jälkeen.