Anopin ruoan säilytys
Miten huomauttaa ruoan säilytyksestä kun kyseessä on vanha ihminen. Säilyttää maitoa huoneen lämmössä, ruokia hellalla tai uunissa, kaikki vähän miten sattuu. Ruokamyrkytyksiä on usein. Välttelen syömistä mutta sekin on loukkaavaa. Ei usko kun poikansa yrittää sanoa. Pelkään pahaa ruokamyrkytystä :(
Kommentit (16)
Eipä oikein mitään voi tehdä, ilmeisesti toiminut noin aina.
Eikö hänellä ole jääkaappia? sähköä?
Mummolassani ei ollut sähköjä ja siitäkin huolimatta ruoka oli hyvälaatuista. Helposti pilaantuvat säilytettiin kesäisin kaivossa tai lähteessä. Viileä ruokakomero toimi ruokien säilytyspaikkana.
On nykyaikainen asunto ja jääkaappi jota käyttää kyllä mutta maidot säilyttää laatikossa lattialla, kerralla hakee 10 litraa.
Kyllästyttää se syö syö ota nyt puhe kun ei ymmärrä :(
Joo hyi, samantapaista täälläkin - ja anoppi sattumalta myös kyseessä. Kun olemme päivällisellä kylässä, niin antaa majoneesisalaattien, maitojen, kalojen ja lihojen maata pöydillä monen tunnin ajan ja kun olemme lähdössä kotiin pakkaa niitä ystävällisesti mukaamme.... Ehkei halua enää itsekään syödä niitä harmaantuneita lihoja?
Olen yrittänyt sanoa, että laitetaanhan ruuat jääkaappiin, kun on syömiset ohitse, mutta ei vaan onnistu. En kehtaa hänen jääkaapilleen itsekään mennä kaivamaan. Mies sitten koittaa pakata niitä kylmään, mutta usein anoppi kieltää, ettei tarvitse :-P
Kuule, maito happanee, jos se on huoneenlämmössä, ei sille muuta katastrofaalista tölkissä tapahdu. Toki käytettävyys samalla vähenee, mutta jos maito on tölkitetty oikein (ja miksei olisi), niin ei se vaaralliseksi muutu.
Tottakai kyseessä anoppi sillä eihän nyt oma äiti niin tyhmä ole. Eikä mieskään vaikka sillä jotain tasoa nyt mammoillakin puolison valinnassa.
Vaikka olisi vanha ihminen niin ei tarvitse silkkihansikkain pidellä eli voi puhua asiallisesti niin kuin aikuiselle ihmiselle yleensäkin!
Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta terveydestä niin ei ole epäkohteliasta kieltäytyä syömästä pilaantuneita pöperöitä.
Jos järkipuhe ei auta niin itsehän mummo ne ruokamyrkytysoireet kärsii mutta sinun ei ole pakko itseäsi turhaa sairastuttaa.
Meillä sama juttu. Juustot kuivuu jääkaappiin kun ei laiteta pussiin tai rasiaan, maitoja saatetaan pitää useampi tunti pöydässä, lämpimiä ruokia jätetään myös useaksi tunniksi pöydälle ja välillä myös yön yli.
Anoppi on vasta 50v ja eniten vituttaa että poikansa, minun mieheni, on oppinut nuo samat tavat joista saa kokoajan huomauttaa.
Ruokamyrkytyksiä usein? Onko anopilla muitakin dementian oireita, vai onko tämä ruokien lämpimään jättäminen ollut hänellä aina tapana? Oma anoppini söi makeisiin suihinsa koiranruuat (ja syötti niitä muillekin), mutta terveenä pysyi silti, dementian etenemistä lukuunottamatta. Ja suuttui tulisesti, kun annoin koiralle selvästi vanhentuneita ruokia.
Mun 70v äiti on vähän tuollainen. On sitä mieltä, että kun ruoka on kerran paistettu/haudutettu , ei se enää pilaannu. Eli esim. uuniruuat säilyttää huoneenlämmössä vaikka syö niitä monta päivää. Voi on aina pöydässä niin pitkään , että on ihan lämmennyt , eli oikeastaan koko päivän, yöksi laittaa jääkaappiin. Leivonnaiset laitetaan muovipussiin ja pakkaseen , myös kermakakku. Sieltä sitten kaivetaan vanhaa kakkua kun tulee vieraita. Äidillä on paljon vatsavaivoja, aina polttelee ja närästää. Olen kertonut hyvin suoraan mileipiteeni hänen ruuasäilytyksistään , mutta äidistä minä olen hysteerisen tarkka.
Emme koskaan syö äidin luona , äiti tulee meille syömään.Ja äiti ei ole mitenkään dementoitunut , vaan on aina toiminut noin. Lapsena muistan , että äiti ei kyllä koskaan kokannut vaan oli aina töissä ja me söimme pelkkää leipää ja makkaraa. Ja se voi oli silloinkin aina keittiön pöydällä.
Mummoni on tuollainen. Voita ei saa laittaa jääkaappiin ikinä, kun se menee kovaksi ja on vaikea levittää leivälle. Mitä tahansa ruokia säilyttää pöydillä ja saattaa syödä niitä viikonkin kuluttua. Joulukinkku on lautasella pari viikkoa ja sitten siitä homeisesta luusta keittää hernekeiton. Hän ei myöskään usko päiväyksiä, vaan mielestään esim maito on ihan kunnossa pari viikkoa päiväyksen jälkeenkin.
Mitä lie pula-ajan juttuja. Mutta eipä tuolle mitään voi, eikä mummo mitenkään sairas ole.
Mun äiti säilyttää tomaatit jääkaapissa ja voin huoneenlämmössä. Tekee jonkun keiton ja säilyttää sitä hellalla viikon. Kuiva-aineet, kuten jauhot, eivät hänen maailmassaan pilaannu ikinä, ja niistä löytyykin sitten päiväyksiä viime vuosituhannelta saakka. Jos hänen luokseen menee kylään, on ihan terveellistä ottaa omat eväät mukaan.
Minulla ihan oma äitini säilyttää ruokia miten sattuu. Edellisenä iltana tehty lämmin ruoka säilyy hellalla "ihan hyvin" yön yli. Ruokia säilytellään ulkovarastossa ympäri vuoden (talvella pakkasta ja päivällä lämmintä esim. näin keväällä). Ruokien annetaan jäätyä ja sulaa moneen kertaan. Juustot aukinaisena jääkaapissa. Leivistä vähän hometta leikataan pois ja loput syödään (ja tarjotaan vieraillekin). Ei kertakaikkiaan tee mieli syödä hänen luonaan mitään. Hän on innokas tuomaan meille omatekoisia ruokaan (vaikka tuhat ja yksi kertaa sanottu, ettei tarvitse tuoda mitään, meillä on varaa ruokaa eikä vieraiden muutenkaan tarvitse tulla omien eväiden kanssa). Nuo hänen tuomansa lentää roskiin mamman lähdettyä. Ja hän on usein vatsataudissa, itse ei lainkaan tajua mistä johtuu...
Ex-anoppini oli aivan samanlainen. Päiväyksillä ei ollut mitään väliä ja ruoka säilytettiin ensin päivä hellalla tai uunissa ja sen jälkeen lämpimän varaston lattialla.
Viimeisen kerran söin siellä nakkikastiketta, jonka luulin vastavalmistetuksi ja turvalliseksi. Olihan se juu, nakit vaan oli kaksi viikkoa vanhoja. Viikon vanhaa kermaista lohikeittoa lämmössä säilytettynä ei tosin kestänyt senkään muorin vatsa. Tosin syytti minun tartuttaneen häneen oksennustaudin :D Siitä suhteessa ei tule ikävä ruokamuistoja... Onneksi oma äitini on järkevä kokkaaja ja mieheni äiti inhoaa ruoanlaittoa ja tulee monesti meille syömään :)
Onko aina ollut samanlainen noiden säilytystapojen suhteen? Omalla mummollani tuo nimittäin oli ensimmäinen havaittava merkki dementiasta. Hän palasi ikään kuin jonnekin nuoruutensa aikoihin ruoan säilyttämisessä ja käsittelyssä ja unohti, että jääkaappikin on keksitty. Ja jos muisti ruoat joskus jääkaappiin laittaakin, ne lojuivat siellä viikkotolkulla. Ei siis muistanut syödä niitä tai tarkkailla päivämääriä.
Oma äitini on ainakin aina ollut tällainen, ihan lapsuudestani lähtien. Päivämääristä viis. Jos joskus erehdyin heittämään jotain pari vuotta vanhaa kuiva-ainetta pois, suuttui ja haki roskiksesta takaisin. Yritän aina kysellä milloin ruoka on valmistettu ja missä säilytetty, esim. jos lasten kanssa mennään kylään (harvoin mennään hänelle tämän takia, mieluummin hän meille), ottaa loukkauksena.
Parhain taisi, olla kun säilytti parvekkeellä heinäkuun helteillä hernekeittoa. Me ei suostuttu syömään, mutta rouvalla taisi sitten kuplia myös suolisto... Toisaalta hän ei erota esim. viinietikkaa oliiviöljystä. Oli kerrankin laittanut salaattiin viinietikkaa eikä muka maistanut, että ei ole oliiviöljystä kyse. Joten ei pienet homeet leivässä tuolla makuaistilla haittaa. ;)
t.14
Juu ei siinä mikään enää auta. Vanhat tavat on syvään juurtuneita. Välttele syömistä, ei siinä muuta.