Lue keskustelun säännöt.
Pisin aikasi työttömänä?
18.11.2020 |
Ihan mielenkiinnosta näin nyt työttömänä, että kuinka kauan olet pisimmillään ollut työttömänä yhtäjaksoisesti? Sanotaan vaikka, että kaikki palkkatyö oli se sitten osa- tai kokoaikaista, lasketaan työttömyyden päättymiseksi, tietysti voi vielä tarkentaa halutessaan. Työkkärin kursseja en laskisi työttömyyden päättymiseksi, enkä 9h/pvä töitä.
Itse olen ollut nyt 1,5kk työttömänä, mutta pisimmillään olen ollut noin vuoden yhteen putkeen. Pätkätöitä, osa-aikaista ja kokoaikaistä tässä välissä. Kouluttauduin vasta aikuisiällä ensimmäiseen ammattiini, silti olen aina jotain edes pientä määräaikaista osa-aikaista saanut.
Ihmettelen, miten voi olla erityisesti useita vuosia tai jopa kymmeniä työttömänä, ellei omasta tahdosta.
Kommentit (64)
En ole koskaan ollut työtön ja opiskeluaikanani kesätöistä pystyin valitsemaan parhaan. Tein töitä 43 vuotta, nyt eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku 12v siitä ku viimeksi töissä.
En yhtään ihmettele jos työttömyys kestää vuosikausia, kun ei olla niin pitkäjänteisiä, että edes aloitusta viitsisi lukea kunnolla ja vastata kysymyksiin, joita jo alussa kysytään... Mä en dissaa työttömyyttä, mutta tuollaisia työttömiä kyllä, jotka vaan on ja tyytyy ja uhriutuu vielä parhaimmillaan. Pitäisi herätellä ihan isän kädellä ja potkia huolella persuuksille.
Håhhå. En edes kärsi sairauttani enempää.
Oon kuitenkin teitö kaikkia muita sporttiempi silloin joskus ku olin vielä liikubntakykyinen. Ja fiskumpi jne. En viitti enää edes olla tekemisissä ihmisten kanssa. Haistakot kaikki paskaa.
Joo oon joku erakoitunu ja katkeroitunu vammanen. Työttömyys ei haittaa pätkääkään, tuloja kyl pisaa vanhoista töistä jotka edelleen maksaa rojalteja ja muuta passiivista tuloa, ainakaan ei joudu nökemään ihmisiä tai puhumaan noille saatanan onnettomille paskoille.
Olen ollut 2 viikkoa työttömänä alle 30-vuotiaana.
N55
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut työtön ja opiskeluaikanani kesätöistä pystyin valitsemaan parhaan. Tein töitä 43 vuotta, nyt eläkkeellä.
Olet elänyt sitä aikaa, kun vain käveltiin liikkeeseen / firmaan sisälle kysymään töitä. Ja pomo kysyi, voitko aloittaa tänään vai huomenna.
En ole tehnyt päivääkään töitä elämässäni. Lukion jälkeen vain tuli jäätyä kotiin. Nyt 6 vuotta. Ei ole ovelta tultu hakemaan. Yllättävän rauhassa saa syrjäytynyt nuori olla vaikka meistä aina mediassa jauhetaan..
Itse olen liian vässykkä tekemään mitään. Toimeentulotuella ja asumistuella elelen ja ihan hyvin tulee toimeen kun mitään ylimääräisiä kuluja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 vuotta. Kiitos systeemi. Tyhmä paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Mitä se sun takapuoltasi hiertää vaikka loisimmekin?
Eli et ole ajatellut koskaan 10 vuoden työttömyysurasi aikana uudelleenkouluttautumista, vaikka saattaisit saada sitä kautta itsellesi harjoittelupaikasta työpaikan, tai vähintäänkin uusia kontakteja? Eikös se silloin ole ihan omaa tahtomista olla työtön, jos vaan jumahtaa siihen omaan ammattiin jonka opiskeli vuonna 1990? Silloin ei voi sanoa tehneensä kaikkensa työllistyäkseen eikä voi syyttää enää omaa ikääkään.
Ehkä olen, ehkä en. Sillä mitä tein menneisyydessä ei ole merkitystä. Nyt en enää ajattele tehdä mitään.
Ja mitä sitten vaikka en ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen työpaikan sain 18 vuotiaana. Sen jälkeen en ole ollut päivääkään työttömänä. 14pv olin lomautettuna. Sillekin ajalle olisin päässyt töihin muualle mutta lomautuspäiviä ei saanut putkeen vaan oli ripoteltuna useamman kuukauden ajalle niin työ ei onnistunut.
Viisi vuotta sitten vastaukseni olisi ollut: aloitin työt vuonna 1987 enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Aina on tultu hakemaan töihin. Kyllä yritteliäällä ammattilaisella työtä riittää.
Nyt voin sanoa: olen ollut viisi vuotta työttömänä. Työt vain loppuivat, enkä kelpaa enää mihinkään, vaikka koulutus on erinomainen ja suositukset vielä paremmat. Enpä olisi uskonut, eivätkä muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni on ollut työtön vuodesta 1987. On jopa välttynyt pupukursseilta. En ymmärrä miten on mahdollista.
N 15 v ja jatkuu, monisairas, olen sitten työkkärin kirjoilla, kun en eläkkeelle pääse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Mitä se sun takapuoltasi hiertää vaikka loisimmekin?
Eli et ole ajatellut koskaan 10 vuoden työttömyysurasi aikana uudelleenkouluttautumista, vaikka saattaisit saada sitä kautta itsellesi harjoittelupaikasta työpaikan, tai vähintäänkin uusia kontakteja? Eikös se silloin ole ihan omaa tahtomista olla työtön, jos vaan jumahtaa siihen omaan ammattiin jonka opiskeli vuonna 1990? Silloin ei voi sanoa tehneensä kaikkensa työllistyäkseen eikä voi syyttää enää omaa ikääkään.
Ehkä olen, ehkä en. Sillä mitä tein menneisyydessä ei ole merkitystä. Nyt en enää ajattele tehdä mitään.
Ja mitä sitten vaikka en ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni?
Eli mikä oli väärin, mitä sanoin? Myönnäthän itsekin olevasi omaa tahtoasi työtön? Kaikella on väliä, niin sodassa, rakkaudessa kuin työelämässäkin. Siinä vaiheessa kun itse haluaa olla työtön, on mun mielestä kaksinaismoralismia uhriutua kun työttömyyttä ja työttömiä haukutaan.
Toisekseen tällaisella asenteella "minä en tee mitään, enkä tosiaankaan kerro kellekään mitään työttömyydestäni" se stigma (varsinkin niitä pitkäaikais) työttömiä kohtaan saadaankin pidettyä yllä. Mä koin itseasiassa tän ketjun hyvänä avauksena, jossa näitä työttömyyden tabuja olisi voitu rikkoa.
Ehkä se oli mun kupla sitten mikä rikkoontui. Ei pitkäaikaistyötön oikeasti tee muuta kuin loisi (pl. eläkekynnyksellä olevat ja sairaat). Mä olen aina kuvitellut, että siellä on oikeasti inhimillisiä syitä, mutta nyt nuo syyt näyttävät lähinnä itsekkäiltä ja ymmärrän vallan hyvin, miksi duunaria ketuttaa kun sos.maksut nousee taas verotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Mitä se sun takapuoltasi hiertää vaikka loisimmekin?
Eli et ole ajatellut koskaan 10 vuoden työttömyysurasi aikana uudelleenkouluttautumista, vaikka saattaisit saada sitä kautta itsellesi harjoittelupaikasta työpaikan, tai vähintäänkin uusia kontakteja? Eikös se silloin ole ihan omaa tahtomista olla työtön, jos vaan jumahtaa siihen omaan ammattiin jonka opiskeli vuonna 1990? Silloin ei voi sanoa tehneensä kaikkensa työllistyäkseen eikä voi syyttää enää omaa ikääkään.
Ehkä olen, ehkä en. Sillä mitä tein menneisyydessä ei ole merkitystä. Nyt en enää ajattele tehdä mitään.
Ja mitä sitten vaikka en ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni?
Eli mikä oli väärin, mitä sanoin? Myönnäthän itsekin olevasi omaa tahtoasi työtön? Kaikella on väliä, niin sodassa, rakkaudessa kuin työelämässäkin. Siinä vaiheessa kun itse haluaa olla työtön, on mun mielestä kaksinaismoralismia uhriutua kun työttömyyttä ja työttömiä haukutaan.
Toisekseen tällaisella asenteella "minä en tee mitään, enkä tosiaankaan kerro kellekään mitään työttömyydestäni" se stigma (varsinkin niitä pitkäaikais) työttömiä kohtaan saadaankin pidettyä yllä. Mä koin itseasiassa tän ketjun hyvänä avauksena, jossa näitä työttömyyden tabuja olisi voitu rikkoa.
Ehkä se oli mun kupla sitten mikä rikkoontui. Ei pitkäaikaistyötön oikeasti tee muuta kuin loisi (pl. eläkekynnyksellä olevat ja sairaat). Mä olen aina kuvitellut, että siellä on oikeasti inhimillisiä syitä, mutta nyt nuo syyt näyttävät lähinnä itsekkäiltä ja ymmärrän vallan hyvin, miksi duunaria ketuttaa kun sos.maksut nousee taas verotuksessa.
Kuka uhriutuu? Siitä vaan haukkumaan mua ja muita työttömiä, jos se tuo sulle paremman olon. Mua ei haukkuminen haittaa. Se on vain vettä selästäni eikä se mihinkään vaikuta. Rahat tulevat silti tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 18-22 vuotiaana työtön, eli neljä vuotta. Syrjäytynyt rillutteleva nuori... Elämä muuttui kuitenkin sitten sen verran, muutin yms., että hain ajan kuluksi kouluun ja sitä kautta sitten työllistyin. Pari kertaa vaihtanut työpaikkaa, näiden välissä toinen pätkä työttömyyttä oli pari kuukautta, oisko toinen pätkä ollut vajaan vuoden. Mut pisin yhtäaksoinen oli nuorena tuo neljä vuotta.
Työttömänä 1 kk vuonna 1979. Kohta jään eläkkeelle julkisen sektorin työstä. Jäisin jo nyt jos voisi.
Käytännössä 30 vuotta. Jotain pientä pimeää on ollut joskus. Ei ennen saanut kouluttautua eikä etenkään opiskella työttömänä, ja 90-luvun laman jälkeen oli voudin velka tapissa, ei olisi ollut varaakaan.
Suomen työllisyysasta oli keväällä 1994 56,8% Nyt koronakevään synkimpään yt-aikaan 2020 se oli 70,1%.
Vietin koko nuoren aikuisuuteni maassa, jossa käytännössä lähes joka toinen työikäinen oli siis työtön.
Kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen, suuri voudinvelka niskassa on aika vaikea enää hypätä työelämään. Työllisyysaste alkoi nousta 1998, seitsemän vuoden työttömyyden jälkeen.
Mikset kouluttautunut, ei tsiisus teidän höpöttäjien kanssa. Se oli ennen kiellettyä työttömänä. Aikuislukiota yritin käydän jonkin aikaa 90-luvun lopussa, siihenkin täytyi tehdä sossussa harvinainen poikkeuspäätös valtavan byrokratian jälkeen. Tulin käytännössä suoraan mielisairaalasta, niin ei oikein ollut energiaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
seitsemättä vuotta työtön valmistumisesta,ei vaan ole saanut töitä ja sairaus toisaalta vaikeutttaa paljon myös. Nyt mt-diagnoosi päälle ja epäilenpä pääsenkö ikinä palkkatöihin sairauksieni takia:(
Miksikä olet valmistunut ja kerrotko haastattelussa olevasi sairas ja mt-ongelmainen?
Kaikkia sairauksia ei voi salata.
Työnantaja ei välttämättä uskalla palkata kroonisesti sairasta.
Minä en kelpaalapsenadiagnosoidun astman tskia moderniin elektroniikkatehtaaseen(jossa on puhtaampi ilma kuin meillä kotona), vaikka olen työskennellyt ilman ongelmia käryisissä nyrllkipajoissa ja nykyinen työnikin on pölyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Mitä se sun takapuoltasi hiertää vaikka loisimmekin?
Eli et ole ajatellut koskaan 10 vuoden työttömyysurasi aikana uudelleenkouluttautumista, vaikka saattaisit saada sitä kautta itsellesi harjoittelupaikasta työpaikan, tai vähintäänkin uusia kontakteja? Eikös se silloin ole ihan omaa tahtomista olla työtön, jos vaan jumahtaa siihen omaan ammattiin jonka opiskeli vuonna 1990? Silloin ei voi sanoa tehneensä kaikkensa työllistyäkseen eikä voi syyttää enää omaa ikääkään.
Ehkä olen, ehkä en. Sillä mitä tein menneisyydessä ei ole merkitystä. Nyt en enää ajattele tehdä mitään.
Ja mitä sitten vaikka en ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni?
Eli mikä oli väärin, mitä sanoin? Myönnäthän itsekin olevasi omaa tahtoasi työtön? Kaikella on väliä, niin sodassa, rakkaudessa kuin työelämässäkin. Siinä vaiheessa kun itse haluaa olla työtön, on mun mielestä kaksinaismoralismia uhriutua kun työttömyyttä ja työttömiä haukutaan.
Toisekseen tällaisella asenteella "minä en tee mitään, enkä tosiaankaan kerro kellekään mitään työttömyydestäni" se stigma (varsinkin niitä pitkäaikais) työttömiä kohtaan saadaankin pidettyä yllä. Mä koin itseasiassa tän ketjun hyvänä avauksena, jossa näitä työttömyyden tabuja olisi voitu rikkoa.
Ehkä se oli mun kupla sitten mikä rikkoontui. Ei pitkäaikaistyötön oikeasti tee muuta kuin loisi (pl. eläkekynnyksellä olevat ja sairaat). Mä olen aina kuvitellut, että siellä on oikeasti inhimillisiä syitä, mutta nyt nuo syyt näyttävät lähinnä itsekkäiltä ja ymmärrän vallan hyvin, miksi duunaria ketuttaa kun sos.maksut nousee taas verotuksessa.
Onpa sinulla suuret odotukset yhdeltä keskustelupalstan ketjunpätkältä: ihan tabuja olisi voitu rikkoa. Ja rikkoutuvatpa sinun kuplasi helposti, kun yksi eriävä mielipide riittää. Mutta näsäviisaimpia neuvojiahan ovat ne, joilla ei ole asiasta kokemusta eikä teoriatietoa.
t. 25 vuotta töissä, 5 vuotta työttömänä ja 12 vuotta eläkeikään
Eli et ole ajatellut koskaan 10 vuoden työttömyysurasi aikana uudelleenkouluttautumista, vaikka saattaisit saada sitä kautta itsellesi harjoittelupaikasta työpaikan, tai vähintäänkin uusia kontakteja? Eikös se silloin ole ihan omaa tahtomista olla työtön, jos vaan jumahtaa siihen omaan ammattiin jonka opiskeli vuonna 1990? Silloin ei voi sanoa tehneensä kaikkensa työllistyäkseen eikä voi syyttää enää omaa ikääkään.