Pisin aikasi työttömänä?
Ihan mielenkiinnosta näin nyt työttömänä, että kuinka kauan olet pisimmillään ollut työttömänä yhtäjaksoisesti? Sanotaan vaikka, että kaikki palkkatyö oli se sitten osa- tai kokoaikaista, lasketaan työttömyyden päättymiseksi, tietysti voi vielä tarkentaa halutessaan. Työkkärin kursseja en laskisi työttömyyden päättymiseksi, enkä 9h/pvä töitä.
Itse olen ollut nyt 1,5kk työttömänä, mutta pisimmillään olen ollut noin vuoden yhteen putkeen. Pätkätöitä, osa-aikaista ja kokoaikaistä tässä välissä. Kouluttauduin vasta aikuisiällä ensimmäiseen ammattiini, silti olen aina jotain edes pientä määräaikaista osa-aikaista saanut.
Ihmettelen, miten voi olla erityisesti useita vuosia tai jopa kymmeniä työttömänä, ellei omasta tahdosta.
Kommentit (64)
Mä olin työtön 1989. Silloin sain töitä 19v.
Armeijan ja opiskelun välissä 6kk (en tiedä lasketaanko tätä kun oli vapaaehtoinen tauko). Sen jälkeen pisin taisi olla 1kk. Työhistoriaa 20v.
Vierailija kirjoitti:
Ikävuosien 20 ja 40 välillä olen ollut työssä yhteensä alle kolme vuotta, joten siitä voi jokainen laskea mikä se pisin aika suurinpiirtein mun kohdalla on. Pari kertaa vuodessa haen työpaikkaa tai jos työvoimatoimisto sitä pakottaa hakemaan. Muuten vain oleskelen työttömänä. Turha sitä enää tällaisessa tilanteessa yrittää, kun mitään mahdollisuuksia työllistyä ei ole kuin tuurilla. Tehköön muut osaavammat ja tuottavammat niitä töitä.
Tavallaan joo, ei tuossa tosiaan pääse kuin puhelinmyyntiin ja provikkapalkkaisiin feissarin töihin.
Olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Olen aina puolustanut työttömiä, mieheni on kärkäs arvostelemaan eritoten pitkäaikaistyöttömiä, mutta kun tiedän miten vaikeaa sieltä työttömyydestä on pois päästä. En tosiaan ole mikään ekana palkattava henkilö itse, just sitä surullista 5 pienehkön lapsen vähän kouluttautunut 45v äiti. Mutta nyt kuitenkin kun luen vastauksia.. Ei muutamaa lukuunottamatta tunnu olevan mitään selitystä sille, miksi on yli kolme vuotta ja paaaljon enemmänkin ollut työttömänä 🤔 Teettekö te jotain työllisyysmahdollisuuksien eteen jotain, vai..? Siis ettei edes koulutus käy mielessä 10v kotona olon jälkeen, mikä katkaisisi sen työttömyyden edes hetkeksi? Jos 10v aikuisiän aikana on cv pelkkä tyhjä valkoinen paperi, niin kyllähän se totta puhuen nyt itseänikin ihmetyttää, vaikka helmikuusta asti olen ollut työttömän minäkin yt:njäljiltä. Mutta jo tässä välissä olen käynyt kaksi eri täydentävää koulutusta, joiden toivon haussa auttavan. Ettei tule sitä isoa aukkoa.
Vuosituhannen alussa olin toista vuotta työttömänä enkä enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa myydä osaamistani toiminimellä. Seuraavina vuosina ansaitsin keskimäärin vähemmän/kk kuin olin saanut ansiosidonnaista sen reilun vuoden ajan, mutta eipä ainakaan tarvinnut olla työttömänä.
Sittemmin työllistyin yhdelle isolle yhteistyökumppanilleni muutamaksi vuodeksi. Kun sieltä lomautettiin tuta-syistä, olin työttömänä vajaat 3 kk ennen kuin löysin uuden työpaikan. Eli oikeastaan vastaukseni olisi sisältänyt sekä "alle 24 kk" että "alle 3 kk".
En ole ollut päivääkään työttömänä. Ikää 55 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, mielenkiintoinen äänestystulos. Joko olet aktiivinen ja haluttu ja saat työn 3 kuukauden sisällä tai olet kotona etkä sieltä nouse ihan hevillä ja voi vuosia nostaa tukia loppuelämän käytännössä koskaan työllistymästä.
Sehän on ihan tutkittua tietoa, että 3 kk:n kohdalla kulkee raja. Sen jälkeen työllistyminen vaikeutuu.
joku 12v siitä ku viimeksi töissä.
Vierailija kirjoitti:
joku 12v siitä ku viimeksi töissä.
En yhtään ihmettele jos työttömyys kestää vuosikausia, kun ei olla niin pitkäjänteisiä, että edes aloitusta viitsisi lukea kunnolla ja vastata kysymyksiin, joita jo alussa kysytään... Mä en dissaa työttömyyttä, mutta tuollaisia työttömiä kyllä, jotka vaan on ja tyytyy ja uhriutuu vielä parhaimmillaan. Pitäisi herätellä ihan isän kädellä ja potkia huolella persuuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, mielenkiintoinen äänestystulos. Joko olet aktiivinen ja haluttu ja saat työn 3 kuukauden sisällä tai olet kotona etkä sieltä nouse ihan hevillä ja voi vuosia nostaa tukia loppuelämän käytännössä koskaan työllistymästä.
Sehän on ihan tutkittua tietoa, että 3 kk:n kohdalla kulkee raja. Sen jälkeen työllistyminen vaikeutuu.
Ensimmäinen alapeukuttaja löytyi. Ikään kuin kyseessä olisi ollut oma mielipiteeni. Ei ole, vaan ihan fakta, ks. vaikka
https://www.is.fi/tyoelama/art-2000001135820.html
"– Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen mahdollisuus saada työtä laskee aika dramaattisesti."
Kuulun sellaiseen paljon kohkattuun mutta oikeasti aika suppeaan väestönosaan jolla oli ns kannustinloukku. Minut oli sivuraiteutettu yhdeståntärkeästä hommasta vähemmän tärkeään, ja koska sain pitää aiemmin hyvän palkkani, pysyin talossa ja tein sitä hanttihommaa. Se omi huonosti järjestettyä hanttihommaa mutta tienasin salaa puolet enemmmän kuin kollegat. On selvää että sain ensimmäisenä kenkää kun tuli YT:t - olinhan joutunut epäsuosioon ja lisöksi olin 50 - kuten kaikki YT:issä pois potkitut. Joka tapauksessa, ansiosidonnaiseni oli parempi kuin kollegoiden palkka!
Hain väsymättä oman alani tehtäviä mutta kun on 50 ja työtön, ei kelpaa kenellekään.
Lopulta ansiosidonnainen loppui ja lopsahdin peruspäivärahalle, ja sillloin suostuin keikkahommaan. Se taas poiki vakipaikan ja myöhemmin ylennyksen, niin että olen melkein entisillä palkoilla.
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Kohta 3 kk täyttyy. Ensimmäistä kertaa olen näin pitkään työttömänä. Opiskelujen jälkeen hain kyllä useamman kuukauden töitä, mutta virallisesti olin vain pari viikkoa työtön, koska otin paperit ulos vasta kun sain edellisen työni. Määräaikaisuus loppui ja tässä sitä taas ollaan työnhakurumbassa. Olen lähettänyt nyt 22 hakemusta ja ollut kuudessa haastattelussa ja silti olen työtä yhä vailla. No jospa se vielä tärppää ja jos ei niin todennäköisesti pyrin opiskelemaan omaa alaani liippaavan toisen pätevyyden, jossa on työvoimapulaa tällä hetkellä.
alle kolme kuukautta kun valmistuin ensimmäiseen ammattitutkintoon ja olin menossa sen jatkoon (enkä stressannut kesätöistä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kymmenen vuotta lukion jälkeen tilastoissa työtön, kun elin lähinnä pääomatuloilla ja perityllä rahalla. Tein kyllä jotakin ylimääräisiä juttuja harrastusmielessä, esimerkiksi näpertelin kotisivuja ja tuotin sisältöä parin tutun tarpeisiin, ilmaiseksi. Sitten kyllästyin vapaa-aikaan ja menin yliopistoon ja valmistumisen jälkeen siirryin suoraan työelämään. Nyt olen tehnyt töitä yhtäjaksoisesti 11 vuotta.
Maannut en ole siis koskaan, enkä ollut tukien varassa. Mutta tilastoissa työtön kymmenen vuotta, kyllä.
Luultavasti et ole ollut tilastoissa työtön. Tilastokeskuksen määritelmä: "Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla (ei ollut palkkatyössä tai tehnyt työtä yrittäjänä), on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa." (https://www.stat.fi/meta/kas/tyoton.html#tab3.) Sinulla ei liene tuo aktiivinen työn etsiminen ehdoista täyttynyt?
Katsotko vielä, mikä oli se määritelmä vuosikymmenellä 2000. Ei ollut kyllä mitään työnhakuvelvoitetta, ilmoittautuminen työkkäriin riitti.
Tämä kun tosiaan ei ollut mikään ihan eilisen kertomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuosien 20 ja 40 välillä olen ollut työssä yhteensä alle kolme vuotta, joten siitä voi jokainen laskea mikä se pisin aika suurinpiirtein mun kohdalla on. Pari kertaa vuodessa haen työpaikkaa tai jos työvoimatoimisto sitä pakottaa hakemaan. Muuten vain oleskelen työttömänä. Turha sitä enää tällaisessa tilanteessa yrittää, kun mitään mahdollisuuksia työllistyä ei ole kuin tuurilla. Tehköön muut osaavammat ja tuottavammat niitä töitä.
Tavallaan joo, ei tuossa tosiaan pääse kuin puhelinmyyntiin ja provikkapalkkaisiin feissarin töihin.
Feissarin hommiinkaan tuskin pääsee, kun eivät ne sinne keski-ikäisiä halua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä kellään pitkäaikaistyöttömällä käy uudelleenkouluttautuminen mielessä? En puhu nyt mistään työkkärin pupukursseista, vaan aikuiskoulutuksesta, joihin saa kyllä taloudellista tukea hyvin. Oispahan yks askel eteenpäin parempiin työllisyysmahdollisuuksiin kuin maata jouten kotona. Tekis edes pimeitä hommia eikä vaan loisis.
Mitä se sun takapuoltasi hiertää vaikka loisimmekin?
Vuodenvaihteessa tulee työttömyyttä täyteen kuusi vuotta. Työtön työnhakija eli työkkärin asiakas olen ollut reilut kolme vuotta. Edes maksimimääräinen palkkatuki ei ole kiinnostanut työnantajia.
Ylihuomenna on ensimmäinen työpaikkahaastattelu kolmeen vuoteen.
Ennen tätä työttömyyttä olen ollut työtön yhden kerran: kolme viikkoa vuonna 1990. Tästä, ap, voit päätellä, että iällä on asiassa jotain tekemistä.
Ikävuosien 20 ja 40 välillä olen ollut työssä yhteensä alle kolme vuotta, joten siitä voi jokainen laskea mikä se pisin aika suurinpiirtein mun kohdalla on. Pari kertaa vuodessa haen työpaikkaa tai jos työvoimatoimisto sitä pakottaa hakemaan. Muuten vain oleskelen työttömänä. Turha sitä enää tällaisessa tilanteessa yrittää, kun mitään mahdollisuuksia työllistyä ei ole kuin tuurilla. Tehköön muut osaavammat ja tuottavammat niitä töitä.