Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä jotka eivät anna koiransa maata sohvalla tai tulla sänkyyn viereen
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Ei se, että koira saa tulla sohvalla ja/tai sänkyyn tarkoita, etteikö sitä kohdeltaisi lajinsa edustajana tai ettei sillä olisi selviä sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Meillä pestään koirien jalat joka lenkin jälkeen. Samoin pylly ja mahan alunen, jos on jäänyt likaiseksi. Sen verran pitää mielestäni viitsiä jos koiria ottaa, onhan lapsistakin vaivaa vielä paljon enemmän. Lapsetkin muuten saattaa olla likaisia ja vaikka puklata tai nenä vuotaa räkää, mutta ei niitä silti kielletä menemästä sohvalle.
Pelottavia nämä koiramammat ja-papat jotka ihan tosissaan vertaa koiria (ihmis)lapsiin.
Pelottaahan se, kun huomaa että toiset osaa arvostaa eläimiä ihan oikeasti perheenjäseninä ja ystävinä eikä pidä niitä vain jonain tunteettomina esineinä. Koira ei ole ihminen, mutta se on älykäs ja sosiaalinen eläin, joka todellakin muodotaa vahvan sosiaalisen siteen ihmisen kanssa. Meillä koirat on perheenjäseniä ihan siinä missä muutkin.
Koiraa ja ihmislasta voi myös hyvinkin verrata toisiinsa, sillä molemmat ovat vapaaehtoisesti hankittuja huollettavia, jotka eivät pärjää ilman huolenpitoa ja jotka ovat riippuvaisia omistajasta/vanhemmasta. Tässä kommentissa (johon viittaat) oli siis kyse siitä, että ihan samalla tavalla koiran ottaessaan tulisi sitoutua myös siihen, että jaksaa sitä hoitaa ja huoltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Meillä pestään koirien jalat joka lenkin jälkeen. Samoin pylly ja mahan alunen, jos on jäänyt likaiseksi. Sen verran pitää mielestäni viitsiä jos koiria ottaa, onhan lapsistakin vaivaa vielä paljon enemmän. Lapsetkin muuten saattaa olla likaisia ja vaikka puklata tai nenä vuotaa räkää, mutta ei niitä silti kielletä menemästä sohvalle.
Pelottavia nämä koiramammat ja-papat jotka ihan tosissaan vertaa koiria (ihmis)lapsiin.
Pelottaahan se, kun huomaa että toiset osaa arvostaa eläimiä ihan oikeasti perheenjäseninä ja ystävinä eikä pidä niitä vain jonain tunteettomina esineinä. Koira ei ole ihminen, mutta se on älykäs ja sosiaalinen eläin, joka todellakin muodotaa vahvan sosiaalisen siteen ihmisen kanssa. Meillä koirat on perheenjäseniä ihan siinä missä muutkin.
Koiraa ja ihmislasta voi myös hyvinkin verrata toisiinsa, sillä molemmat ovat vapaaehtoisesti hankittuja huollettavia, jotka eivät pärjää ilman huolenpitoa ja jotka ovat riippuvaisia omistajasta/vanhemmasta. Tässä kommentissa (johon viittaat) oli siis kyse siitä, että ihan samalla tavalla koiran ottaessaan tulisi sitoutua myös siihen, että jaksaa sitä hoitaa ja huoltaa.
Kyllä koiran tunnemaailma on yksinkertaisempi kuin ihmislapsen. Eikä sen puoleen, kyllä meillä lapsetkin on opetettu nukkumaan omissa sängyissään.
Alan kyllä kohta ymmärtämään. Meillä siis saa tulla, kaikki alkoi 18 vuotta sitten kun silloinen pentukoira söi kaikki omat sänkynsä...lopetti kun pääsi sohvalle / sänkyyn. No sitten tuli toinen koira jolle oli tietenkin sallitava sama... ja kolmas (ekasta jo aika jätti)... Mutta nyt varsinkin näillä keleillä ketuttaa... Minimi kerran viikossa pitää vaihtaa lakanat kun tuovat sitä hiekkaa ihan urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan koiria, taas eilen illalla piti pestä lasten kenkiä kun olivat pimeällä tallanneet koiranpaskaan, yök.
Koiraihmisiä on karkeastiottaen kahta tyyppiä; niitä joilla ne koirahommat menee överiksi ja niitä joilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Meillä pestään koirien jalat joka lenkin jälkeen. Samoin pylly ja mahan alunen, jos on jäänyt likaiseksi. Sen verran pitää mielestäni viitsiä jos koiria ottaa, onhan lapsistakin vaivaa vielä paljon enemmän. Lapsetkin muuten saattaa olla likaisia ja vaikka puklata tai nenä vuotaa räkää, mutta ei niitä silti kielletä menemästä sohvalle.
Edelleen: sänky ja sohva kaksi eri asiaa.
Toisekseen: yleinen suositus on, että koiraa ei pestä jatkuvasti, etenkään pitkäkarvaista koiraa. Muutoin iho-ongelmat on taattuja.
Sekö se on sitä koiralle ominaista elämää, kun jatkuvasti kuurataan jostakin päästä? Ja tämä vain sen takia, että koira pitänyt totuttaa nukkumaan sängyssä, ihmisen takia. Koira kyllä mielellään nukkuu ihan sängyn vieressä omalla petillään, kun siihen on tottunut. Lähellä laumaa voi olla muutenkin kuin kainalossa kiinni.
Tuo "ei pestä jatkuvasti" koskee vain saippuapesua. Vedellä saa pestä vaikka viis kertaa päivässä, kastuminen ei ole koiralle mitenkään vaarallista. Kastuisi ne niiden jalat aika paljon luonnossakin joka päivä. Eli ei todellakaan saippualla "kuurata" joka lenkin jälkeen, vaan vedellä huuhdellaan. Huoh... Ja tämäkin on ihan tottumiskysymys, ei meidän koiria mitenkään haittaa tassujen huuhtelut. Itse kävelevät reippaina suihkuun suoraan lenkiltä ja pari minuuttia niin homma on siinä.
Ihan sama asia kuin vaikka turkinhoito, voisithan sanoa vaikka että on se luonnotonta kun koiraa pitää koko ajan harjata ja kammata. Aika hirveään kuntoon menisivät pitkäturkkiset koirat, ellei niiden turkkia harjattaisi ja hoidettaisi.
Ei koiran kastuminen tietenkään koiralle ole vaarallista, mutta jatkuva märkänä olo voi altistaa esim. tassutulehduksille. Etenkin kun kerro peseväsi koiran joka lenkin jälkeen eli myös kuivalla kelillä.
Ja toisekseen, mitä se vesihuuhtelu edes auttaa esim. ulostejäämiin? Ei mitenkään.
Totta kai koirasi on tottunut pesuihin. Mutta kun tässä ketjussa on paljon nostettu esille koiran luontaisia tarpeita ja käyttäytymistä (= siksi pitää päästää sänkyyn nukkumaan), niin ei tuo viisi kertaa päivässä huuhtelu kyllä mitään koiralle ominaista elämää ole. Ei toki ole harjauskaan, mutta sitäpä ei tehdäkään viittä kertaa päivässä. Ja harjausta tehdään koiran hyvinvoinnin takia, tuo jatkuva pesuhan on lähinnä ihmistä varten.
Tässä ketjussa huomaa hyvin kyllä, että ihmisen omat tarpeet ja koiran tarpeet menee usein sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Minä otin tämän huomioon valitessani rotua ja valitsin lyhytkarvaisen koiran. Tassut pestään jos ne ovat vähänkään likaantuneet. Lakanat toki pitää pestä useammin, mutta mielelläni itsekin vaihdan lakanat vähintään kerran viikossa jotta saa aina olla puhtaissa ja sileissä lakanoissa.
En ymmärrä miksi valita lemmikikseen sosiaalinen eläin jos sen ei anna kuitenkaan olla lähellä. Olisipa riipaisevaa jos tuo pappakoirakin jonka elämän tärkein asia on me ihmiset, ei saisi olla ihan kiinni iholla.Niin, kuten kirjoitin niin mielestäni sohva ja sänky eri asioita. Sohvalla saa olla lähellä ja paljon rapsutuksia. Yöt meillä koira nukkuu siellä missä on viileää.
Oletko siis sitä mieltä, että pitkäkarvaisia koiria ei kukaan saisi ottaa lemmikikseen? Jos siis pitää olla lyhytkarvainen koira, että pääsee sänkyyn nukkumaan.
Minusta koiralle on hyvin tärkeää psykologisesti saada nukkua samassa paikassa kuin omistajakin. En minä ole pitkäkarvaisia koiria keltään kieltämässä, totesin vain että itse pelkäsin punkkeja sen verran että valitsin lyhytkarvaisen koiran jotta sen elämä olisi mahdollisimman hyvää luonani -> saa käyttäytyä mahdollisimman lajinomaisesti eli olla yhdessä laumansa kanssa.
Koiralla oma peti sängyn vieressä ja näin ollen koira tuntee olevansa lähellä laumaansa eli on turvallista olla.
Koiran tarpeet ja ihmisen tarpeet ovat eri asia. Koiran elämä on hyvää, vaikka se ei sängyssä nukkuisikaan.
Miksi koira sitten valitsee tulla sänkyyn ja sohvalle? Minun tarpeideni vuoksi?
Koira valitsee myös tulla ruokapöytään syömään ja mieluiten yhtä aikaa kuin ihmiset, jos sen antaa valita. Ja koiran sydän varmasti murtuu surusta jos sille laittaa oman kupin omalle paikalle, eikä anna sille kaikkea mitä itse syö. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Koira nukkuu nytkin tuossa parin metrin päässä, maha täynnä (ei kylläkään syönyt meidän kanssa pöydässä), vasta lenkitetty. Ei tuo nyt hirveästi vaikuta kärsivän. Ihminen se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Meinaatko siis, että jos koira ei nuku sängyssä, niin sillä ei ole tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä? Nyt puhutaan siis sisäkoirista, ei metsästäjien koirista.
Meille koira on koira, mutta silti äärettömän tärkeä perheenjäsen. Koira (kuten myös lapsetkin) tarvii rajoja ja rakkautta. Koira on onnellisimmillaan, kun se tietää tarkalleen, mikä sen paikka on laumassa. Ja ehdottomasti koira tarvitsee ympärilleen lauman ja läheisyyttä. Mutta koira ei kaipaa sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Koira nukkuu nytkin tuossa parin metrin päässä, maha täynnä (ei kylläkään syönyt meidän kanssa pöydässä), vasta lenkitetty. Ei tuo nyt hirveästi vaikuta kärsivän. Ihminen se ei ole.
Vau? Koit siis tarpeen toistaa saman, jonka itse jo totesin aiemmassa viestissäni kun sanoin että koira ei ole ihminen, mutta se on kyllä sosiaalinen eläin? Vastasin tuolle, joka kommentoi että koiran tunteiden huomioiminen olisi koiran "inhimillistämistä" mitä se ei ole. En ole missään vaiheessa luullut koiraani ihmiseksi, vaan pointti oli se että muillakin eläimillä kuin ihmisillä on tunteita ja tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koira koiralaumassakaan saa mennä joka paikkaan, syödä milloin vaan mitä vaan ja ylipäätään kaikkea mitä haluavat. Kyllä siellä nokkimajärjestys on sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Meinaatko siis, että jos koira ei nuku sängyssä, niin sillä ei ole tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä? Nyt puhutaan siis sisäkoirista, ei metsästäjien koirista.
Meille koira on koira, mutta silti äärettömän tärkeä perheenjäsen. Koira (kuten myös lapsetkin) tarvii rajoja ja rakkautta. Koira on onnellisimmillaan, kun se tietää tarkalleen, mikä sen paikka on laumassa. Ja ehdottomasti koira tarvitsee ympärilleen lauman ja läheisyyttä. Mutta koira ei kaipaa sääliä.
En ole missään vaiheessa sanonut noin, vaan kuten viestissäni lukee niin vastasin noihin kommentteihin että "koira on koira ja koiran tunteiden huomioonottaminen on turhaa inhimillistämistä". Toki koira voi nukkua omassa pedissään ja silti saada aivan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä sekä huomiota.
Mutta jos kielletään kaikki koiran tarpeet olla lähellä, saada silityksiä ja huomiota jne, ja kuitataan tämä kaikki sanomalla että "turha inhimillistää koiraa! Sinä itse se vaan sitä läheisyyttä kaipaat ja teet koirasta lapsen korvikkeen!" niin TÄMÄ on se jota kritisoin. Ja sitä, että jos sanoo että koira on paras ystävä tai perheenjäsen niin se on muka hullua ja "koiran inhimillistämistä".
Vierailija kirjoitti:
Ei koira koiralaumassakaan saa mennä joka paikkaan, syödä milloin vaan mitä vaan ja ylipäätään kaikkea mitä haluavat. Kyllä siellä nokkimajärjestys on sielläkin.
Kukaan ei ole muuta väittänytkään. Eikä ollut missään vaiheessa puhe siitä, että koiran pitäisi saada tehdä ihan mitä haluaa. Vaan siitä, että se kaipaa läheisyyttä ja on onnellisempi jos saa tulla ihmisen viereen ja lähelle. Tämä nyt on ihan faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne koirat joita kohdellaan kuin ihmisiä ei ole niitä onnellisimpia koiria. Koira voi parhaiten kun se tietää paikkansa ja sillä on selvät säännöt.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.
Niin voi, mutta siinä vaiheessa kun omistaja on tätä tyyppiä joka säälittelee koiran tunteita ja inhimillistää koiraa ja paheksuu niitä joille koira on koira, sen melkein arvaa että tuollainen ihminen kohtelee koiraa kuin lasta.
Joopa joo. Nämä joille "koira on koira" ja "ei saa inhimillistää tai säälitellä koiran tunteita" ovat puolestaan niitä, jotka oikeasti nimenomaan EIVÄT kohtele koiraa niin kuin sen lajityypillinen käyttätyminen (eli erittäin kova sosiaalisuuden tarve, perhelaumassa elävä eläin) vaatisi. Näitä perusteluja kuulee juuri niiltä, jotka kohtelevat koiraa kylmästi ja tunteettomasti ja pitävät sitä "vain eläimenä" johon ei saisi kiintyä, sen pitäisi olla vain joku "harrastusväline" tai "työväline". Paljon tällä tavalla puhuvat esim. metsästäjät, jotka pitävät koiraa ulkohäkissä rääkymässä ja yksinään nököttämässä, heittävät vaan ruuat häkkiin ja ottavat sitten silloin vaan ulos kun lähtevät metsälle. Koira on pelkkä väline siis.
Uutinen teille: ihminenkin on "VAIN eläin". Erona on toki se, että ihminen on kehittyneempi ja älykkäämpi eläin, mutta molemmat lajit olemme eläimiä. Molemmilla on tunne-elämä ja sosiaaliset tarpeet. Oikeat koiraihmiset kyllä tietävät, että koira kaipaa nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä ja nauttii elämästään sitä enemmän, mitä läheisemmin saa olla oman perheensä kanssa. Tämä tulee jo ihan koiran kantamuodosta sudesta asti, sudetkin elävät perhelaumoissa ja tekevät ihan kaiken yhdessä laumana.
Älkää oikeasti ottako koiraa, jos suhtaudutte siihen tuolla tavalla että sen tunteita "ei saa sääliä" tai että sillä suurin piirtein ei edes muka ole mitään tunne-elämää. Surkea elämä koiralle noin kylmän omistajan kanssa.
Meinaatko siis, että jos koira ei nuku sängyssä, niin sillä ei ole tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä? Nyt puhutaan siis sisäkoirista, ei metsästäjien koirista.
Meille koira on koira, mutta silti äärettömän tärkeä perheenjäsen. Koira (kuten myös lapsetkin) tarvii rajoja ja rakkautta. Koira on onnellisimmillaan, kun se tietää tarkalleen, mikä sen paikka on laumassa. Ja ehdottomasti koira tarvitsee ympärilleen lauman ja läheisyyttä. Mutta koira ei kaipaa sääliä.
En ole missään vaiheessa sanonut noin, vaan kuten viestissäni lukee niin vastasin noihin kommentteihin että "koira on koira ja koiran tunteiden huomioonottaminen on turhaa inhimillistämistä". Toki koira voi nukkua omassa pedissään ja silti saada aivan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä sekä huomiota.
Mutta jos kielletään kaikki koiran tarpeet olla lähellä, saada silityksiä ja huomiota jne, ja kuitataan tämä kaikki sanomalla että "turha inhimillistää koiraa! Sinä itse se vaan sitä läheisyyttä kaipaat ja teet koirasta lapsen korvikkeen!" niin TÄMÄ on se jota kritisoin. Ja sitä, että jos sanoo että koira on paras ystävä tai perheenjäsen niin se on muka hullua ja "koiran inhimillistämistä".
Kukaan ei tainnut noin sanoa. Teille höyrypäille se vaan heti tarkoittaa tuota jos koira ei saa nukkua ihmisten sängyissä. Te oletatte.
Meidän koira nukkuu ovella. Vahtien ettei ketään tule ja usko pois, ei se missään sängyssä haluaiskaan olla.
Nämähän voivat olla kunnossa vaikka se nukkuisi sängyssä.