Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli ruumillisen kurituksen "idea"?
16.11.2020 |
Tuli vaan mieleen tuosta koulurangaistuskeskustelusta tämä. Ei meillä koulussa siis kuritettu, mutta kotona välillä. Mutta olin jo lähtökohtaisesta sen verran kiltti/herkkä tyttö, että olin tippa linssissä jo siitä, jos nuhdeltiin tai korotettiin ääntä. En olisi tarvinnut sen järempiä rangaistuksia. Mutta meillä oli käytäntö, että välillä nuhtelun jälkeen otettiin vielä vyö ja kuritettiin sillä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
No siis, ennen vanhaan, kun lapsia oli tapana kurittaa, eikä se ollut laillisesti eikä moraalisesti tuomittavaa, lapset oppivat pelkäämään selkäsaunaa. Siis yksinkertainen syy-seuraussuhde. Jos teen jotain kiellettyä, saan selkääni. Siksi en tee kiellettyä, tai jos teen, kärsin rangaistuksen.
Ehdottoman huono puoli kurituksessa on se, että lapsi oppii pelkäämään tai vihaamaan. Hän ei siis välttämättä ymmärrä, miksi hän saa selkäsaunan - varsinkaan, jos teko on epämääräinen tai vähäinen ja rangaistus siihen nähden julma, mutta hän oppii, että tuota ihmistä kannattaa varoa. Tai sitten hän oppii, että voi tehdä luvatonta, kunhan ei jää tämän rankaisevan ihmisen nähden siitä kiinni.
Nykyään, kun kuritus on laissa kiellettyä, lapsia kasvatetaan lähinnä puhuttamalla. Kuuliaisilla se toimii, mutta voimakastahtoisilla yleensä ei. Voi sanoa, että jos lapsi tai nuori vastustaa voimakkaasti auktoriteettejä, pelkkä sanallinen nuhtelu ei auta yhtään mitään. Sen sijaan jonkinlainen teon hyvittäminen saattaisi auttaa. Esim. jos rikkoo ikkunan, hänelle ei sanotakaan vain, että ethän enää riko ikkunoita, vaan lapsi/ nuori osallistuisi uuden ikkunan asentamiseen tjsp.
Juuri näin, ei eläimiäkään kouluteta lyömällä vaikka moni yrittää perustella lasten ruumiillista kurittamista ties millä susilaumojen näykkimisillä. Ihmisillä on kyky tuottaa puhuttua kieltä ja oppia syy-seuraus-suhteita, sitä voi käyttää hyväksi silkan läimimisen tai vitsan heiluttamisen sijaan. Monella "kaikkea on kokeiltu mutta vasta lyöminen auttoi"-vanhemmalla ne aiemmat kurinpalautusyritykset tiivistyvät lähinnä huutamiseen ja uhkailuun, ei johdonmukaiseen keskusteluun. Tuo ikkunan korjaaminen on mainio esimerkki, teon hyvittämisellä apinakin ymmärtää että millaista mielipahaa ja vaivaa on onnistunut aiheuttamaan ja synnynnäisen empatiakyvyn kautta osaa jatkossa sitä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa." näin lukee jo raamatussa.
No hakataanpa sitten oikein urakalla. Päivittäin vaikka. Ei säästellä! Eikö niin?
Tottakai väärästä teosta, jos se tehdään tieten tahtoen, pitää tulla seuraus, mutta ei sen tarvitse tai pidä olla väkivaltaa. Paras seuraus olisi sellainen, jolla olisi suora yhteys aiheutettuun vahinkoon. Vahingon hyvittäminen tavalla tai toisella, ja anteeksi pyytäminen. Sillä lailla se lapsi voi jotain oppiakin, sellaista jolla pärjää yhteiskunnassa muiden kanssa. Ei sillä että annetaan selkään.
On ok olla keinoton näissä, jos ei ole itse saanut sellaista kasvatusta jossa olisi jotain oppinut. Mutta on oltava valmus oppimaan, kasvattamaan _itseään_.
Ei ne vaihtoehdot ole tyyliin päänsilitys tai väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan sama kuin jos pysäköi näiden parkkirosvojen hallinnoimille parkkipaikoille: "pysäköimällä hyväksyt ehdot" !
No niin onkin! :)
Ja mitä sitten? Sehän on ihan reilu peli, säännöt ja seuraamukset selkeästi kerrottu.Jokainen tällaiselle pysäköivä tekee valinnan:
a) seuraa sääntöjä ja selviää seuraamuksitta
b) rikkoo sääntöjä, ja kiinni jäädessään kantaa seurauksetNo tuossa on nyt sitten se, että minkä ikäinen oikeasti ymmärtää tällaiset säännöt? Koululainen? Mutta eikö samalla ole jo niin iso, että ymmärtäisi myös sanallisen seuraamuksen?
Eli mikä mielestäsi on se ikäväli, jossa remmistä olisi oikeasti hyötyä?
Tähän on helppo vastata :-)
Lapsi joka on kehitystasoltaan sellainen, että ymmärtää kielen jäävän talvella kiinni sadevesiränniin, ja kämmenen palavan rakoille jos laskee sen kuumalle levylle (nämä kerran käytännössä koettuaan) , ymmärtää myös väärin tekemisen ja kurituksen välisen yhteyden
Näistäkö sitten pitää lasta uhata rangaistuksells? Jos ei usko varoitusta, luonnollinen seuraus varmasti riittää rangaistukseksi. Vai pitääkö lisäksi antaa selkään?
Lihan muisti, liha muistaa kaiken vaikka aivot unohtaa.
Veri kertoo sinusta kaiken oleellisen. Verenvuoto on kuin tarinakerrontaa, siitäkin jää lihan muistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lasta ei kasvateta kotona, niin siitä tulee joku kettutyttö tai elokapinan tiellä istuva hippi
Vierailija kirjoitti:
Näistäkö sitten pitää lasta uhata rangaistuksells? Jos ei usko varoitusta, luonnollinen seuraus varmasti riittää rangaistukseksi. Vai pitääkö lisäksi antaa selkään?
Uhkaaminen on julmaa ja mieletöntä. Sanoilla ei voi satuttaa.
Kivillä ja kepeillä sen sijaan voi murtaa luita ja musertaa lihaa sekä pakottaa veren ilmoille.
Kannattaa vaan iskeä kerrasta vyöllä ja hakata lapsi verille jos tekee kiellettyä- Sitten ei tarvitse myöhemmin kuin kysellä onko pakkoa hakea se vyö. Sitten ku lapsi kasvaa isoksi ja vahvaksi ja saa sut hakattua tiedät että on aikuinen. Mutta pitää pistää omaa parastaan ja piestä ylimääräsitä jos yrittää ja epäonnistuu aikuistumisriitissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä hetkellä kun aikuinen käy lapseen käsiksi lyömällä, tukistamalla tms, on aikuinen hävinnyt. Kun henkinen pääoma loppuu, tulee tilalle väkivalta (väkivaltaisuuteen taipuvaiselle). Ihmiset, joita on pienenä pelolla kasvatettu, ihan varmasti ovat traumatisoituneet. Pahimmat asiat painuu alitajuntaan. Onhan se ihan hirveän pelottavaa ja nöyryyttävää kun iso aikuinen tulee päälle ja haluaa satuttaa. Sairasta siltä aikuiselta. Helppo hakata kun tietää ettei toisella ole mitään mahdollisuutta puolustautua
Vierailija kirjoitti:
Monissa vanhoissa Suomi-Filmin elokuvissa sanotaan että, se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Se pitää 100% paikkaansa ja hyvin huomaa että nykyajan pumpuliperseet ovat unohtaneet tuon vanhan viisauden. Lyön vetoa, että näistä katujenginuorista kukaan ei ole kotona saanut kunnolla isän kädestä.
Lapselle pitää tehdä selväksi, että rikoksesta seuraa rangaistus eli remmiä perseelle niin, että istuminen tekee kipeää seuraavana päivänä. Näin kasvatetaan kunnon kansalaisia eikä kaduilla raakkuvia ihmisiä puukottavia jenginuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistus. Joskus 90-luvulla sain risulla paljaalle pyllylle, kun olin ajanut jarruttomalla pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä hetkellä kun aikuinen käy lapseen käsiksi lyömällä, tukistamalla tms, on aikuinen hävinnyt. Kun henkinen pääoma loppuu, tulee tilalle väkivalta (väkivaltaisuuteen taipuvaiselle). Ihmiset, joita on pienenä pelolla kasvatettu, ihan varmasti ovat traumatisoituneet. Pahimmat asiat painuu alitajuntaan. Onhan se ihan hirveän pelottavaa ja nöyryyttävää kun iso aikuinen tulee päälle ja haluaa satuttaa. Sairasta siltä aikuiselta. Helppo hakata kun tietää ettei toisella ole mitään mahdollisuutta puolustautua
Se ei ole "hakkaamista"eikä"väkivaltaa"vaan kasvatusta ja kurinpitoa toimivaan vanhan ajan malliin. Se, mitä selkäänsä saamattomat katujenginuoret harjoittavat on sitä väkivaltaa, hakkaamista ja jopa tappojakin. Hyvin huomaa, että he ovat vapaakasvatuksen tulosta.
Vain nössö tarumatisoituu selkäsaunoista ja jos poika saa tänään selkäänsä ilman syytä niin kyllä se huomenna jonkun syyn tekee.
Lapsia on kautta aikojen kuritettu selkäsaunoilla ja tukkapöllyillä ja hyviä aikuisia heistä on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, ennen vanhaan, kun lapsia oli tapana kurittaa, eikä se ollut laillisesti eikä moraalisesti tuomittavaa, lapset oppivat pelkäämään selkäsaunaa. Siis yksinkertainen syy-seuraussuhde. Jos teen jotain kiellettyä, saan selkääni. Siksi en tee kiellettyä, tai jos teen, kärsin rangaistuksen.
Ehdottoman huono puoli kurituksessa on se, että lapsi oppii pelkäämään tai vihaamaan. Hän ei siis välttämättä ymmärrä, miksi hän saa selkäsaunan - varsinkaan, jos teko on epämääräinen tai vähäinen ja rangaistus siihen nähden julma, mutta hän oppii, että tuota ihmistä kannattaa varoa. Tai sitten hän oppii, että voi tehdä luvatonta, kunhan ei jää tämän rankaisevan ihmisen nähden siitä kiinni.
Nykyään, kun kuritus on laissa kiellettyä, lapsia kasvatetaan lähinnä puhuttamalla. Kuuliaisilla se toimii, mutta voimakastahtoisilla yleensä ei. Voi sanoa, että jos lapsi tai nuori vastustaa voimakkaasti auktoriteettejä, pelkkä sanallinen nuhtelu ei auta yhtään mitään. Sen sijaan jonkinlainen teon hyvittäminen saattaisi auttaa. Esim. jos rikkoo ikkunan, hänelle ei sanotakaan vain, että ethän enää riko ikkunoita, vaan lapsi/ nuori osallistuisi uuden ikkunan asentamiseen tjsp.
Juuri näin, ei eläimiäkään kouluteta lyömällä vaikka moni yrittää perustella lasten ruumiillista kurittamista ties millä susilaumojen näykkimisillä. Ihmisillä on kyky tuottaa puhuttua kieltä ja oppia syy-seuraus-suhteita, sitä voi käyttää hyväksi silkan läimimisen tai vitsan heiluttamisen sijaan. Monella "kaikkea on kokeiltu mutta vasta lyöminen auttoi"-vanhemmalla ne aiemmat kurinpalautusyritykset tiivistyvät lähinnä huutamiseen ja uhkailuun, ei johdonmukaiseen keskusteluun. Tuo ikkunan korjaaminen on mainio esimerkki, teon hyvittämisellä apinakin ymmärtää että millaista mielipahaa ja vaivaa on onnistunut aiheuttamaan ja synnynnäisen empatiakyvyn kautta osaa jatkossa sitä välttää.
Kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Kyllä poliisikin pampulla kurittaa ja monissa muissa maissa vielä helpommin kuin suomessa jos ei puhe tehoa.
Vanhempani hakkasivat mua muun muassa nahkavyöllä ja telkesivät sen jälkeen pimeään komeroon, josta ei päässyt pois. Jo pikkulapsena huusin, että pieksän heidät, kun tulevat vanhoiksi ja avuttomiksi.
En ole hakannut, mutta en pidä yhteyttä kumpaankaan sadistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin se on väärin, keskutelemalla asiat selviää, eikö niin. Helsingin katuja vaeltavat nuorisojoukot jotka pahoinpitelevät muita. Menkääpäs keskustelemaan ne kilteiksi.
Kurittaja saa siitä tyydytystä, samoin kuin oli hänen lapsuudessaan aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PYÖVELI kirjoitti:
No sen idea on siinä että lapsi ymmärtää paikkansa ja on hiljaa tai sattuu todella kovaa. Eläimet näykkivät luonnossa samalla tavalla poikasiaan, jos ne alkaa hillumaan ihan miten sattuu. Nykynuorison käytöksestä ja katujengitytmisestä päätellen kouviniemen herraa ja kettinkiä pitäisi nykyäänkin käyttää rangaitusmuotona. Kaikki liha tottelee kuria ja kipua.
Nuorisorikollisuus on laskenut siitä, kun ruumiillinen kuritus kiellettiin.
Kurituksen idea on alistaa, kun omat kasvattajan kyvyt eivät riitä. Minua on kuritettu esim. vahingoista raahaamalla hiuksista makuuhuoneeseen, repimällä vaatteet pois ja hakkaamalla vyöllä pakarat ja selkä punaisiksi. Sitten jätettiin hysteerisesti itkevänä pimeään makuuhuoneeseen. Itkin niin, että en saanut henkeä. Omia lapsiani en ole ikinä kurittanut fyysisesti.
Vai on nuorisorikollisuus laskenut sen jälkeen, kun pahantekijöiden rankaiseminen kurittamalla lopetettiin? Miten tuohon harhakuvaan sopivat nämä nykyiset pahoinpitelevät, ryöstelevät ja kaikenikäisiä tappavat nuorisojoukkiot? "Sankarit", jotka vain naureskelevat sossutanttojen soos-soo-ei-niin-saa-tehdä -lässytykselle ja parin tunnin yhdyskuntapalvelukselle.
Hyvin sanottu. Nuo nuorisojoukot ovat seurusta näiden pumpuliperseiden kasvatuksesta eli vitsaa on säästetty ja valitettavasti poliisikaan ei nykyään kurita kunnolla nuoria kuten ennen vanhaan koska heti on sossutantta ulisemassa niskassa.
Näiden väkivaltanuorten"oireiluun" parasta lääkettä kasvatuksen jo mentyä pilalle em. syystä on poliisilta kunnon pieksämien pampulla niin ettei pysty kävelemään viikkoon. Isäni kertoi, että hänen ollessaan nuori Helsingin poliisi käytti juuri tuota lääkettä nuorten"oireiluun"
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida myöskään rauhallisesti monikaan lasta kurittaa? Sori nyt lapsoseni mutta joudun antamaan luunapin/tukistamaan/antamaan selkään, koska näin me on yhdessä sovittu? P-skspuhetta! Kuritus annetaan pikaistuksissa, kun hermo pettää.
Ei välttämättä. Meillä äiti päätti kurittamisesta, mutta isä kuritti, eikä yleensä ollut pikaistuksissa silloin. Joskus kun isä oli työreissulla, meni jopa pari päivää odotellessa. Ja se oli oikeastaan moninkertainen rangaistus kun yritti pari päivää elää normaalia arkea ja tiesi mitä on tulossa. Ja sitten jollain satunnaisella hetkellä... ”Maija, sinulla on jotain kerrottavaa isälle...”, ja sitten piti kertoa, mitä oli tehnyt ja sitten tuli remmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida myöskään rauhallisesti monikaan lasta kurittaa? Sori nyt lapsoseni mutta joudun antamaan luunapin/tukistamaan/antamaan selkään, koska näin me on yhdessä sovittu? P-skspuhetta! Kuritus annetaan pikaistuksissa, kun hermo pettää.
Ei välttämättä. Meillä äiti päätti kurittamisesta, mutta isä kuritti, eikä yleensä ollut pikaistuksissa silloin. Joskus kun isä oli työreissulla, meni jopa pari päivää odotellessa. Ja se oli oikeastaan moninkertainen rangaistus kun yritti pari päivää elää normaalia arkea ja tiesi mitä on tulossa. Ja sitten jollain satunnaisella hetkellä... ”Maija, sinulla on jotain kerrottavaa isälle...”, ja sitten piti kertoa, mitä oli tehnyt ja sitten tuli remmistä.
Aika karua :(
En usko ap, että olisit saanut mistään vyöstä yhtään mitään kuritusta.
0/5
Tähän on helppo vastata :-)
Lapsi joka on kehitystasoltaan sellainen, että ymmärtää kielen jäävän talvella kiinni sadevesiränniin, ja kämmenen palavan rakoille jos laskee sen kuumalle levylle (nämä kerran käytännössä koettuaan) , ymmärtää myös väärin tekemisen ja kurituksen välisen yhteyden