Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen, vol 2

Aloitin elämäntapamuutoksen kuusi viikkoa sitten. Mitään lisättyä sokeria en ole syönyt.

 Aloitin muutoksen tiukalla ketodieetillä. Sen jälkeen olen ottanut mukaan myös hiilihydraatteja eli hieman täysjyväpastaa ja tummaa leipää, mutta 50% energiastani tulee edelleen rasvasta. Syön oikeaa voita, hieman rasvaisia maitotuotteita, lihaa, kanaa, kasviksia. 

Paino on pudonnut kuusi kiloa ja vielä toiset kuusi kiloa on edessä. Nälkä ei ole eikä herkkuja tee mieli. Vointi on hyvä. 

Tosi hyvä saavutus ja nopsaan. Mulla paino on tippunut 10kg/v vauhtia. 

Miten ajattelit jatkaa, kun painotavoite on saavutettu? Mun dieetti ei kiellä mitään. Kaloreita ja proteiinia seuraan, rasvat ja hiilarit on sitten mitä milloinkin. Kirjaan ruuat Yazioon nyt ja tulevaisuudessa. Ajattelisin että ainakin puoli vuotta pitää seurata vielä sen jälkeen, kun tavoite on saavutettu, niin oppii oikeat annoskoot. Sitä helpottaa se, että me syödään muutamia hyväksi havaittuja ruokia. 

Ap

Sokeria ei tee mieli, joten ei ole tarvetta sitä syödä jatkossakaan. Hiilihydraattimäärä tulee todennäköisesti nousemaan kuitenkin jonkin verran. Nyt syön niitä n 40-60g päivässä. Kirjaan kaiken ylös fatsecretiin. 

Annoin nyt itselleni luvan herkutella sunnuntaina ja maanantainakin, mutta se ei näkynyt vaa'alla, kun kokonaiskalorit olivat maltilliset. Nyt sitten seuraava herkkupäivä on perjantaina.

Olen huomannut, että jos syö kanafileitä ja kasviksia, niin päivän kalorit on hyvin hankala saada täyteen. Mikä on tietenkin positiivinen asia. 

Ap

Millaista liikuntaa elämäntapamuutosta tekevät harrastaa? Mä lenkkeilen ja käyn 3x viikossa salilla. Ajatuksena olisi käydä yhden ystävän kanssa kuntoportaissa lauantaisin.

Ap

Laku löysi tiensä tänne vanhasta ketjusta. En tiiä liippaako asiaa liian kaukaa, mutta aivan sama.

Oma elämäntapamuutokseni on mallia salliva, tavoitteenani on löytää tie jossa intuitio ohjaa syömistä, ei rajoitukset ja kiellot. Ysärilapsena kaikenmaailman kaalikeittodieetit on tuttuja, vaikkakaan en itse koskaan niitä suuremmin harrastanut, ei ollut tarve koska lihoin vasta nelikymppisenä. Mutta ajatus siitä että laihempana ja kurinalaisempana olisin parempi, jäi. En tahdo loppuelämääni toivoa olevani toisenlainen, vaan löytää itselleni sopivan tavan elää, jossa kuitenkin pääpaino on terveellisessä ruoassa.

Niillä, joilla sokerikoukku hellittää parissa viikossa, ei ole havaintoakaan, miltä tuntuu kun sokeri on lohduttaja. Se ainoa kunnollinen tuki joka ei hylkää. Näin on minulla, ja kaikkien sokerilakkojen ja -överien jälkeen pyrin pääsemään johonkin tasapainoon tämän asian kanssa. Aiemmassa keskustelussa joku kehoitti treenaamaan itsekuria. Sitä yritän, siis niin, että makeansyönti pysyy elämässä mutta maltillisemmin. 

Laku

Tuliheppa piipahtaa uuteen ketjuun! Itsellä paino pysynyt n.64 kg paikkeilla, välillä hieman alhaisempanakin, vaikken ole nyt aktiivisesti laihduttanut vaan pyrkinyt ylläpitämään painoa. Ruokavalion hakemista on ollut, maitotuotteiden liiallinen nauttiminen ei tehnyt hyvää suolistolle, joten olen nyt karsinut niiden syömistä ainakin hetkeksi.  Ruokavalio on edelleen sokeriton ja tärkkelyksetön, herkuttelen kuitenkin itse tehdyillä sokerittomilla leivonnaisilla yms. sekä esim suklaalla jos on tarvetta. Liikuntaa ainakin se 3 kertaa viikossa, painoharjoittelua pitäisi kyllä lisätä 2 krtaan säännöllisesti. Kesän jälkeen arjen rytmitys on vielä hakusessa, mutta tästä eteenpäin! Ajattelen, että n. 60 kg paino olisi se lopullinen tavoite, kunhan taas aktivoidun, alan tavoittelemaan tuota, plus lihasmassan kasvatusta sekä fyysisen kunnon edelleen kohotusta. Sanoisin, että on huippua, kun jo nyt pystyn liikkumaan ja ennenkaikkea jaksan liikkua todella hyvin verrattuna siihen kuin aloitin. Myös esim. polvikivut eivät vaivaa kun lihaksisto ympärillä tukee enemmän. Harmittaa vaatekaapissa olevat kalliit merkkivaatteet, jotka roikkuvat päällä kuin säkit, ei voi mitään, uusia vaatteita on toki kiva ostaa :D.  Tsemppiä syksyyn kanssakulkijoille!

Laku: Niillä, joilla sokerikoukku hellittää parissa viikossa, ei ole havaintoakaan, miltä tuntuu kun sokeri on lohduttaja. 

EIEIEIEI, sokeri tuhoaa elimistösi, se on sinulle myrkkyä, ei lohduttaja. Pääset sokerikoukusta kun lopetat hetkeksi KAIKEN hiilihydraatin, pienikin määrä sokereita pitää koukkuasi hengissä ja saa janoamaan lisää. Kun huomaat miten mahtava olo sinulle tulee ilman sokereita, et halua palata entiseen. Korvaa makean himo eism. karppisokerilla tai stevialla hätätilan sattuessa.

-tuliheppa-

Mulla meni viime viikko ihan poskelleen. Söin herkkuja useampana päivänä. Keskikalorit oli 2040kcal. Myös tällä viikolla on ollut vaikeuksia päästä takaisin painonpudotusmodeen. Ongelma on liian hyvä leipä. Pitää jatkossa ostaa sellaista leipää jota ei tee mieli syödä joka päivä.

Ap

AP, älä osta leipää lainkaan, jos se huutelee kaapissa! Ihmisen elimistö yrittää pitää kynsin hampain saavutetusta painosta kiinni, jostain luin, että insuliiniresistenssissä solutason energiat ei toimi kunnolla, elimistö luulee olevansa nälkään kuolemassa! Ja siksi aivot käskevät syömään.

Paljon kaikkea mahd self helppiä ja joogaa ja meditaatiota ja muuta uushenkistä metodia ja hoitoa tuli kokeiltua.Ruokavalioita, urheilua, seurustelua

Ainut joka on tuonut pysyvän elämänmuutoksen, rauhan ja hyvinvoinnin on ollut Jeesus. Rukoile että tulisi sinunkin sydämeesi. 

Edellisen kirjoituksen jälkeen sujui eka viikko ihan hyvin ja painokin tippui. Viime viikolla en taas jaksanut nipottaa syömisestä ja painokin on taas korkeampi. 

Kävin viime perjantaina kehonkoostumusmittauksessa. Paino oli tippunut 2,5 kiloa kahdessa kuukaudessa. Suurin osa oli rasvaa, mutta lihastakin oli lähtenyt.

Ap

Olen nyt tietoisesti päättänyt, että pidän ainakin marraskuun taukoa laihdutuksesta. PT toivoisi, että kiristelisin vielä joulukuun alusta ennen joulun herkutteluja. Laitoin hänelle viestin, että vain jos saan marraskuussa tarpeekseni joulutortuista. Ne on mun ykkösherkku. 

Paino oli tänä aamuna tasan 66 kiloa eli vain kaksi kiloa yli tavoitteen. Pitkä matka on tultu tähän pisteeseen. Pitää nyt sitten katsoa, että olenko tyytyväinen siihen 64 kiloon vai tavoittelenko pienempää lukemaa. 

Mites muut?

Ap

Olen kirjoittanut johonkin toiseen ketjuun, mutta mä sairastuin krooniseen autoimmuunisairauteen. Tästä johtuen en voi enää esim. syödä makeaa, juoda mitään muuta kuin vettä ja tosi tarkkana joutuu lukemaan elintarvikkeiden ainesosia. En nyt tähän sen enempää kirjoita siitä. 

Mutta olen 163cm ja 80kg oli lähtöpaino. Nyt 8 viikkoa myöhemmin painan 70,9. Eli kyllä tässä sairastumisessa jotain hyvääkin on. Ylipainoinen en enää ole, kun 66 tulee, mutta olen kyllä painanut aikuisiällä 60, joten mahdollista, että sinne asti mennään,

Jotain hyötyä tosiaan sairaudestakin. Nopeasti on paino lähtenyt. Tsemppiä sairauden kanssa!

Mulla itsellä sairaus pistää ennemminkin kapuloita rattaisiin. Mutta näistä lähtökodista mennään.

Ap