Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (620)
Että oli pakko syödä lautanen tyhjäksi. Ei siinä mitään, mutta kun tällaisten juttujen kanssa tuli kaikkia sääntöjä. Valitimme, että ei jakseta syödä. Luokanopettaja sanoi, että no sit pyytäkää vähemmän ruokaa. No ok, näin tein ja pyysin vain. esim yhden perunan, mutta kun tulin tarjottimen kanssa luokkaan niin opettaja veti kilarit ja sanoi "et sä nyt vain yhtä perunaa syö, hae toinen", jotain mumisin siitä aiemmasta, ei kiinnosta, Hae lisää niitä helvatun perunia. Joo, no sitten tyyliin itkua väännellen söin niitä perunoita väkipakolla, vaikka tunti alkoi joi. Tosiaan semmoinen systeemi et haettii ruat keittolasta tarjottimen kera ja syötiin luokassa. Jos siis venähti niin olit siellä kaikkien silmätikkuna koska tosiaan pakko syödä kaikki,
Mulla on muuten edelleen jotkin traumat tähän liittyen, koska syön AINA kaikki ruaat hirveällä kiireellä. Esim. opiskeluiden tai töiden ruokatauot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin sain miinusta kotitaloudessa, koska leikkasin keitettyä kananmunaa siivuiksi leipäveitsellä. Meillä kotona kun ei ollut niin nuukaa millä veitsellä leikkaa mitäkin, niin ei tullut mieleen että leipäveitsi on varattu vain leivän leikkuuseen :D
Hei ihan sama juttu! Meillä oli kotona tasan kaksi veistä, leipäveitsi ja sitten sellainen yleisveitsi, jolla leikattiin kaikki muut. Köyhiä oltiin, enkä tiennyt ennen kotitaloutta, että joka asialle pitäisi olla veitsi.
Me ei olla edes köyhiä ja leikkaan usein asioita "väärällä" veitsellä. Mikä sattuu käteen tulemaan milloinkin....
Ja köksä oli muuten kymppi koulussa, vaikka vihaan ruuanlaittoa ja leivonta tarkoittaa mulle Fazerin pakastepullia pellillä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan Suomen ekan näitä asioita OIKEASTI suoraan käsittelevän kirjan: "Hävitys", kirjoittanut Iida Rauma. On melko hiljattain julkaistu romaani, jossa päähenkilöllä ollut sairas opettaja. Kirjassa ei siis ole mitään karttakepillä hakkaamista, vaan tää kirjailija on kirjoittanut asiat juuri niin kuin ne Suomessa yleensä tapahtuu, esim. miten hullu opettaja katsoo ja puhuu ja hienovaraisesti alistaa lapsia. Kirjassa on mm. monesti todistamani tapaustyyppi, missä ope valitsee vihansa kohteeksi jonkun ko. aineessa taitavan lapsen, haluten tappaa tämän ilon ja innostuksen. Alkaa sitten tunneilla kehua vuolaasti jotakuta huonompaa, katsoen koko ajan tähän taitavaan vahingoniloisesti. Antaa parempia numeroita sille huonommalle, nostaa tämän lellikikseen. Taitavaa lasta pitää hysteerisenä hikarina, alistaa, nöyryyttää, kuiskuttelee, vilkuilee ivallisesti, päivästä toiseen. Tällaisia opeja on NIIN paljon. Kuinkahan moni onkaan jättänyt hakeutumatta itselleen tärkeälle uralle vain koska ope on kouluaikoina tuhonnut ilon ja itsetunnon.
Ei kyllä tule yhtään tuollaista opettajaa mieleen. Itse näen, että joidenkin opettajien, erityisesti aineenopettajien, on vaikea ymmärtää epämotivoituneita ja laiskoja oppilaita. Eivät ymmärrä, miksei se vitosia vuodesta toiseen saava jaksa "yrittää". Ihan kuin se motivoisi, että "yritä, yritä" ja lopputulos on se sama vitonen kuitenkin. Nöyryyttävää sille oppilaalle ja eiköhän se muutenkin ole jo jakeluun mennyt, että on paska ko. aineessa. Ylipäätään pakkomielteinen kokeiden teettäminen heikoilla oppilailla on turhaa. Ideaalimaailmassa voisivat väkerrellä muita tapoja näyttää tekemistään ja sitä osaamistakin, joka tyypillisesti on näillä tunnilla parempaa kuin kokeissa.
Olen itse yläkoulun opettaja ja kurkkuani myöten täynnä tätä yliteoreettista koulua... Tietysti osalle nykyinen on hyvä, mutta liian monelle tämä menee ihan hakoteille. Tasokurssit takaisin!
Vanhan ajan tervettä järkeä on välillä ikävä. Okei, liittyihän siihen kontekstiin myös ikävämpiä puolia, kuten sitä, ettei kaikkia vähemmistöjä huomioitu kuten nykyään. Parhaimmillaan vanhan ajan terve järki kuitenkin tuotti juuri tuollaisia helmiä.
Vierailija kirjoitti:
Älyttömin ja ehkä samalla huvittavin rangaistus oli peruskoulun ala-asteen puukäsityötunnilla. Siitä on jo kovin kauan aikaa, enkä enää muista tarkalleen mitä tein väärin. Olisinko käyttänyt jotain työkalua ohjeiden vastaisesti? Mutta rangaistusta en tule koskaan unohtamaan.
Käsityön opettajalla oli työhuoneessaan parista puukappaleesta valmistettu erityinen sormigiljotiini jolla murskattiin rangaistuksena huonosti käyttäytyvien oppilaiden sormet. Olin luonnollisesti kauhuissani kun minut määrättiin tunnin jälkeen jäämään luokkaan saamaan rangaistukseni. Luokkakaverit jäivät luokan oven taakse salakuuntelemaan itkisinkö, ja olin vähällä pissiä pöksyihini kun opettaja kaivoi tämän giljotiinin esille.
Opettaja pyysi asettamaan toisen käden sormet giljotiiniin, hymyili ilkikurisesti ja käski huutamaan kovaa samalla kun hän paukauttaa puuvasaralla. Olin hieman hämilläni, ja yllättäen opettaja pamautti vasaralla pöytään - ei siis giljotiiniin asetetuille sormilleni - ja huudahdin spontaanisti säikähdyksestä. Kuulin kuinka luokkakaverini hihittivät ja kauhistelivat oven takana.
Opettaja iski silmää ja myhäili, ja samalla ymmärsin homman jujun. Hän antoi lyhyen opastuksen kuinka toimia jatkossa ja vannotti pitämään salaisuuden sormigiljotiinista omana tietonani. Olen pitänyt lupauksen tähän päivään saakka.
Hetken aikaa olin luokan kovin tyyppi ja kaverit ihmettelivät kuinka en itkenyt ollenkaan, päinvastoin minua hiukan nauratti jälkeenpäin tämä opetus. Traumaattista? Ehkä - mutta samalla hauskimpia pedagogisia metodeja joita muistan kouluajoiltani. Elimme silloin toisia aikoja, nykyään oltaisiin äkkiä raastuvassa ja järjestämässä kriisiapua oppilaille.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä luokalla meille opetettiin, että oikea kenkä laitettiin jalkaan ensin ja vasen kenkä seuraavaksi. Kukaan ei selittänyt miksi, mutta tästä säännöstä muistutettiin aina.
Oli myös kiellettyä tehdä kengännauhoihin rusetti "lapsellisella tavalla" eli muodostamalla ensin nauhoista kaksi lenkkiä ja solmimalla ne yhteen.
Lapsille opetettiin, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen. Meille ei opetettu, en hallitse ilman muuta kumpi on kumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidinkielenopettaja (tympeä mummo) päätti yks kaks antaa jälki-istuntoa johonkin kello viiteen asti illalla (lähtöaika olisi ollut 13) siksi kun muutama poika riehui eivätkä kuunnelleet tunnilla, hän halusi myös pilata toisten todistukset antamalla huonoja numeroita. Meno oli aina samanlaista, sitten opettajalla napsahti päässä ja hän huusi ettei anna kenellekkään yli 7 arvosanaa ja nyt jäätte kaikki koko luokka jälki-istuntoon. Vaikea vieläkään ymmärtää mitä hän sai tuosta että rankaisi joka ikistä oppilasta siitä että ne pari poikaa riehuivat, eivät muut olleet käskeneet heidän riehua. Voi olla etä opettaja pienessä päässään kuvitteli että muut olivat käskeneet riehua tai jotain, itse en ollut edes luokan poikien kaveri. Jäi paha maku tuosta ja epäreilu kaltoinkohtelu, tämä oli vain yksi konsti ja muita konsteja käyti mm. tuo ettei saanut yli 7 arvosanoja ja pilasi osittain todistuksen antamalla tahalteen huonoja numeroita. Ennen numeroni oli 8-10 ja sitten yks kaks 6-7 luokkaa kun toisessa koulussa tuli tilalle ankea opettaja. No nyt en ole opiskellut mitään ja tuo on yksi syy kun sai niin huonon arvosanan koska opettaja vihasi oppilaita, mutta toisaalta en olisi halunnutkaan jatko-opiskella jos meno olisi ollut vastaavaa. Huonoilla numeroilla ei tietenkään edes huolittu jatko-opiskelemaan niin siltä osin ankea opettaja kyllä onnistui, mutta ei se minua haittaa, jotain voi haitata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luku, ala-aste, hammaslääkärikuljetukset taksilla. Yhteen taksiin tungettiin päällekkäin ja sylikkäin niin monta lasta kuin saatiin sopimaan. Valehtelematta yhdessä henkilöautossa oli 10 lasta. Eikä tietenkään mitään turvavöitä kellään. Yhdessä mentiin ja takaisin tultiin kasvot kalpeina veriroiskeet poskilla. Ei toki mitään puudutusaineitakaan.
Joskus lapsena näin piirretyn lastenkirjan missä karkkia syönyt lapsi joka ei pessyt hampaita. Sai ison reiän ja oli hammaslääkärissä sidottuna kiinni penkkiin kahdella remmillä kun hammas poistettiin.
Taisi olla sama lapsi joka ei leikannut kynsiään eikä kammannut hiuksiaan. Pelottavan näköinen olento. On syöpynyt muistiin ikuisesti. Olikohan sillä joku valkoinen kaapu päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-461- Joo ei tosiaan mitään puudutusta saanut hammaslääkärissä lapsena. Hammaslääkäri totesi että puudutukset olivat aikuisille jotka maksaa. Usein piti hammashoitaja kiinni kun hammaslääkäri porasi jotta 'penska pysyisi paikoillaan'.
Oi sitä muistoa siitä, kun minulta vedettiin poskihammas, onneksi maitohammas vielä, mutta siinä oli sellaiset jättimäiset ja sotkuiset juuret. Hammaslääkäri aloitti pikkupihdeillä, no ei irtoa, seuraava koko, no ei irtoa, otetaan isoimmat pihdit ja sitten kaksin käsin vääntää hammasta suustani. Olin ala-asteikäinen. Siinä viimeisessä vaiheessa olin vetänyt jalat vatsan päälle koukkuun ja huusin itkuhuutoa niin kovaa kuin pystyin. Hoitajakin oli pelokkaasti siirtynyt kaksi metriä taaksepäin.
Poiston jälkeen hammaslääkäri laittoi ammottavaan verta valuvaan reikään pari tuppoa ja käski purra niitä. Poskeni pullottivat taksissa, koska suu oli täynnä verta. Päätin niellä sen veren, koska olin tukehtua.
Rakastan nykyisin hammaslääkärissä käyntiä. Siellä ollaan ihania, helliä, kysytään halutaanko puudusta, sattuuko ja onko kaikki ok. Käyn aina yksityisellä ja maksan iki-onnellisena siitä hoidosta.
Kammottavaa oli joo. Kerran en suostunut menemään sisälle hoitohuoneeseen kun huudettiin. Ensin yrittivät maanitella, sitten käskeä. Kun en suostunut, soittivat äidille töihin ja äidin kanssa sitten jouduin hammaslääkärin tuoliin. Aina vedettiin hampaita, suun piti olla aivan ammollaan, lääkäri huusi: SUU AUKI! Sattui, ei mitään puudutuksia. Kun kaikki oli valmista, sai mennä kakomaan verta lavuaariin odotushuoneeseen kädessä kiiltokuva.
Meillä oli koulussa runokilpailu. Voitin sen oppilaiden äänestyksellä. Runon kirjoittajan piti myös esittää se koko koululle juhlasalissa. Olin ylpeä ja innoissani. Mutta opettaja sanoikin, että luokan kaunein tyttö saa lausua sen. Olin kai liian ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussamme oli määrä vaihtaa oppilaita viereisen koulun oppilaiden kanssa kahdeksi viikoksi. Ehtona oli että on hyvä englannissa. Rakastin englantia ja olin luokan paras siinä. Niinpä menin anomaan että voisin olla yksi vaihtareista, halusin todella mennä vaihtoon. Olin varma, että minut hyväksytään. Myös 5 muuta oppilasta anoivat paikkaa, mukana koulun hikipinko, rauhallinen oppilas. Oletin, että hän on toinen valituista.
Sitten meille ilmoitettiin, että valitut oppilaat olivat 2 keskitason oppilasta. Ihmettelin tätä. Myöhemmin selvisi, että molempien toinen vanhempi oli koulun johtokunnassa.
Käytävälle joutuminen ei ollut rankaisu vaan hauska irtiotto luokasta, sinne joskus osa päätyi kaverin kanssa.
Jälki-istuntoihin vietiin mukaan herkkuja.
XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas paljon uikunuikun-kommentteja. Homma on se, että laivassa pitää olla kapteeni, joka tietää, mihin mennään. Nykykoulussa varsinkaan opettaja ei tiedä, mihin mennään. Hän ei kritisoi maksavia asiakkaita, opettajista on nimittäin tullut asiakaspalvelijoita. Jälki on sen mukaista.
Pääsisittepä joskus katsomaan tavanomaista luokan menoa kurittomuuksinen, hälläväliä asenteineen, älämölön kaaoksineen. Taitaisi asenne muuttua!
Terv. Sijaisope
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas paljon uikunuikun-kommentteja. Homma on se, että laivassa pitää olla kapteeni, joka tietää, mihin mennään. Nykykoulussa varsinkaan opettaja ei tiedä, mihin mennään. Hän ei kritisoi maksavia asiakkaita, opettajista on nimittäin tullut asiakaspalvelijoita. Jälki on sen mukaista.
Pääsisittepä joskus katsomaan tavanomaista luokan menoa kurittomuuksinen, hälläväliä asenteineen, älämölön kaaoksineen. Taitaisi asenne muuttua!
Terv. Sijaisope
Ei vain minun luokassani ole ongelmaa. Toiset uhkasivat, että tämä se vasta paha luokka onkin, ja toki siellä muutamat oppilaat aluksi koettelivat rajojani. Mutta nykyään luokassa on rauhallista ja hauskaa, ja ilmapiiri on sopivan rento.
Eniten ongelmia minulla on erään toisen opettajan kanssa. Meillä on mielipide-eroja lapsista ja heidän kasvatuksestaan.
Hänen mielestään oppilaat ovat hirveitä riiviöitä, jotka täytyy näyttää paikalleen, etteivät hypi silmille.
Minusta oppilaat ovat kunnioituksen ansaitsevia ihmisiä, kuten kaikki muutkin, ja he tarvitsevat tukea voidakseen kasvaa onnellisiksi aikuisiksi.
Erikoista, miten monien luokan oppilaiden arvosanat ovat lähteneet nousuun minun opetuksessani, eikä yhdenkään arvosanat ole lähteneet tippumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas paljon uikunuikun-kommentteja. Homma on se, että laivassa pitää olla kapteeni, joka tietää, mihin mennään. Nykykoulussa varsinkaan opettaja ei tiedä, mihin mennään. Hän ei kritisoi maksavia asiakkaita, opettajista on nimittäin tullut asiakaspalvelijoita. Jälki on sen mukaista.
Pääsisittepä joskus katsomaan tavanomaista luokan menoa kurittomuuksinen, hälläväliä asenteineen, älämölön kaaoksineen. Taitaisi asenne muuttua!
Terv. Sijaisope
Ei vain minun luokassani ole ongelmaa. Toiset uhkasivat, että tämä se vasta paha luokka onkin, ja toki siellä muutamat oppilaat aluksi koettelivat rajojani. Mutta nykyään luokassa on rauhallista ja hauskaa, ja ilmapiiri on sopivan rento.
Eniten ongelmia minulla on erään toisen opettajan kanssa. Meillä on mielipide-eroja lapsista ja heidän kasvatuksestaan.
Hänen mielestään oppilaat ovat hirveitä riiviöitä, jotka täytyy näyttää paikalleen, etteivät hypi silmille.
Minusta oppilaat ovat kunnioituksen ansaitsevia ihmisiä, kuten kaikki muutkin, ja he tarvitsevat tukea voidakseen kasvaa onnellisiksi aikuisiksi.
Erikoista, miten monien luokan oppilaiden arvosanat ovat lähteneet nousuun minun opetuksessani, eikä yhdenkään arvosanat ole lähteneet tippumaan.
Jep, oppilaat ovat kunnioituksen ansaitsevia ihmisiä. Siksi kunnollisen opettajan on lakattava hyssyttelemästä ja asetettava rajat. Lapset näet todellisuudessa rakastavat opettajaa, joka uskaltaa olla aikuinen eikä jaa valtaa vastuuttomille. Lapset kokevat näet olonsa turvalliseksi silloin. Mutta epäilen, että sinun kanssasi keskutelu ei ole hedelmällistä, koska nutturapäiseen tapaan itsetyytyväisyys loistaa: "Minun oppilaat ja minä, minä, minä jne". Huvittavaa.
Kaikki hiljaiset ja kiltit tytöt muistavat miten heitä rankaistiin vaikka he olivat syyttömiä. Opettaja käytti hiljaista tyttöä omana työkalunaan, joka laitettiin istumaan meluavien poikien keskelle. Siinä sitten jännität, ja kärsit, joskus fyysisesti joskus henkisesti. En voi käsittää miksi hyvää oppilasta kehdattiin hyväksikäyttää näin.
Varsinkin kun olisi halunnut istua edessä ja esim. kuulla mitä opettaja puhuu. Ehei, istu sinä Pirkko-Anneli siellä "rauhoittamassa" takapenkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas paljon uikunuikun-kommentteja. Homma on se, että laivassa pitää olla kapteeni, joka tietää, mihin mennään. Nykykoulussa varsinkaan opettaja ei tiedä, mihin mennään. Hän ei kritisoi maksavia asiakkaita, opettajista on nimittäin tullut asiakaspalvelijoita. Jälki on sen mukaista.
Pääsisittepä joskus katsomaan tavanomaista luokan menoa kurittomuuksinen, hälläväliä asenteineen, älämölön kaaoksineen. Taitaisi asenne muuttua!
Terv. Sijaisope
Ei vain minun luokassani ole ongelmaa. Toiset uhkasivat, että tämä se vasta paha luokka onkin, ja toki siellä muutamat oppilaat aluksi koettelivat rajojani. Mutta nykyään luokassa on rauhallista ja hauskaa, ja ilmapiiri on sopivan rento.
Eniten ongelmia minulla on erään toisen opettajan kanssa. Meillä on mielipide-eroja lapsista ja heidän kasvatuksestaan.
Hänen mielestään oppilaat ovat hirveitä riiviöitä, jotka täytyy näyttää paikalleen, etteivät hypi silmille.
Minusta oppilaat ovat kunnioituksen ansaitsevia ihmisiä, kuten kaikki muutkin, ja he tarvitsevat tukea voidakseen kasvaa onnellisiksi aikuisiksi.
Erikoista, miten monien luokan oppilaiden arvosanat ovat lähteneet nousuun minun opetuksessani, eikä yhdenkään arvosanat ole lähteneet tippumaan.
Jep, oppilaat ovat kunnioituksen ansaitsevia ihmisiä. Siksi kunnollisen opettajan on lakattava hyssyttelemästä ja asetettava rajat. Lapset näet todellisuudessa rakastavat opettajaa, joka uskaltaa olla aikuinen eikä jaa valtaa vastuuttomille. Lapset kokevat näet olonsa turvalliseksi silloin. Mutta epäilen, että sinun kanssasi keskutelu ei ole hedelmällistä, koska nutturapäiseen tapaan itsetyytyväisyys loistaa: "Minun oppilaat ja minä, minä, minä jne". Huvittavaa.
Tietysti rajat asetetaan, mutta se on jokaisen itse päätettävissä, minne ne asetetaan ja miten niistä pidetään kiinni. Minusta on turha valittaa siitä, että "lapset ovat huonoja ja hirveitä älämölöapinoita", kun se, minkälaisen roolin oppilas luokassa omaksuu, riippuu vahvasti opettajasta.
Tässä ketjussa on jotain ihan hirveitä tarinoita sadistisista opettajista, ja ihan ymmärrettäviä harmituksenaiheita. Minusta tämä ketju ei ole mitään turhaa uikutusta, vaan hyvä esimerkki siitä, miten kauaskantoiset seuraamukset opettajan auktoriteettivirheillä on. Mitäs tämä yksikin kirjoittaja sanoi, opettajan suuttuneen siitä kun kahvin sanottiin "haisevan" eikä "tuoksuvan"? Rajat täytyy asettaa, mutta ei todellakaan tuohon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hölmöt säännöt koulumatkojen kanssa. En muista tarkkoja kilometrimääriä, mutta jos koulumatka oli tarpeeksi pitkä, niin kyydin sai koulun puolesta, ykkösluokalla aina taksilla, ja kakkosluokasta lähtien joko taksilla tai bussilla. Koulukyydin määräävä koulumatkan pituus oli joka luokalle eri, eli ykkösluokkalaisista melkein kaikki saivat kyydin, mutta kuutosluokkalaisista vain kauimpana asuvat.
Minulla koulumatka oli 2 km. Ykkösluokalla minut haki joku erikoistaksi, ja sen jälkeen normaalit taksit hakivat muut, kauempana asuvat oppilaat. Minut vietiin taksilla koulun pihalle aina 1 - 1,5 tuntia ennen koulun alkua, ja tästä ajasta suurimman osan jouduin olemaan tyhjän panttina, tyhjällä koulun pihalla, yhdessä jonkun 3- ja 6-luokkalaisen kanssa, jotka haettiin samalla taksilla. En tajua, miksi minut piti viedä kouluun noin paljon etuajassa, kun minut vieläpä haettiin eri taksilla kuin muut! Miksei se taksi olisi voinut tuoda minua samaan aikaan, kun normaalit taksit hakivat muita oppilaita?
Kakkosluokalla sain bussikortin, kun bussi kulki suoraan vanhempieni talon ohi. Joskus iltapäivisin en olisi halunnut mennä bussilla, kun toisten oppilaiden hien haju laukaisi minulla migreenin, ja olisin joskus halunnut saada levätä rauhassa sen 2 km kävelymatkan ajan ennen, kuin olisi ollut pakko palata vanhempien taloon. Yksi opettaja kuitenkin vahti, että menen bussiin, ja jos jättäydyin sieltä pois, hän vei minut autolla.
Nelos- tai viitosluokalla en enää saanut bussikorttia, vaan koulumatka oli käveltävä kumpaankin suuntaan. Se oli liian raskasta, koska vaikka liikuntavammani salliikin minun kävelevän, niin 4 km päivittäinen kävely on liikaa.
Ymmärrän että nuorempia oppilaita halutaan suojella liikenteen vaaroilta erilaisilla kyytijärjestelyillä, mutta jotenkin minulla oli aina sellainen tunne, että meidän koulussa tämä ei mennyt ihan nappiin.
Eikö vanhempasi reagoineet mitenkään noihin epäkohtiin?
Sanotaan, että kaikesta huolimatta koulu oli hyvä turvapaikka vanhemmiltani, ja kysymys täytyisi pikemmin kysyä niin päin, että miksei koulu reagoinut kotini epäkohtiin. Sitä en tiedä. Mutta vanhempani eivät reagoineet kouluni epäkohtiin (jotka ovat tämän ketjun epäkohtiin verrattuna pikkiriikkisiä) siksi, koska vanhempani ovat perseestä, eikä heitä olisi vähempää voinut kiinnostaa jonkun kapisen penskan (eli minun) hengissä selviäminen.
Olisipa mielenkiintoista lukea tätä ketjua 20 vuoden päästä kun lapset kertovat korona-ajasta koulussa ja opettajien säännöistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla askarreltiin koulussa jotain vessapaperirullasta ja sen ympärille virkatusta "nauhasta". Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Minä liimasin nauhan vessapaperirullaan kiinni koko leveydeltään, mutta opettaja suuttui hirveästi ja käski minun purkaa koko homman. Nauha piti kiinnittää liimalla rullaan vain alusta ja lopusta. Liiman levittäminen koko rullan alueelle oli siis fataali virhe.
Tämä. Olen lapsesta asti ihmetellyt, miksi aiempien sukupolvien näkemys "kasvattamisesta" on se, ettei neuvota tai opasteta mitenkään ja sitten kun lapsi yrittää arvata mitä pitäisi tehdä ja tekee aikuisen mielestä "väärin", niin saadaan hirveät raivarit. Ajatustenlukijako lapsen pitäisi olla, että kelpaisi?
Tää oli totta ihan kotonakin maatilalla. pistettiin ajaa traktoria vaikka en ollut ikinä ajanut mutta kun "maatalon poika osaa automaattisesti".
Niin tuttua! Jos tämä olisi tehokas opetusmetodi,, niin silloin näin toimittaisiin yleisesti työpaikoilla.
Alue: Aihe vapaa
Välitunnilla ei saanut jonottaa sisällä vessaan. Koko koulussa oli vain 3 vessakoppia, eli vessaan oli mahdoton päästä välitunneilla. En kiusattuna halunnut tehdä täyttä sosiaalista itsemurhaa ja alkaa pyytämään pääsyä vessaan kesken tuntien tiettyinä peräkkäisinä päivinä... Syömishäiriöni puhkesi osittain koska kuukautiset olivat liian vaikea asia hoidettavaksi tällaisessa ympäristössä, joten hankkiuduin niistä eroon olemalla syömättä.