Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Lyijytäytekynää ei saanut käyttää, piti kirjoittaa sellaisella keltaisella, teroitettavalla lyijykynällä. Täytekynä oli vaarallinen, sormet ja ranne olisivat vääntyneet sen käytöstä. Yläasteella vasta sai käyttää lyijytäytekynää.

Kuulostaa taas niiltä opettajien höpöhöpö-tieteiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Kaverini sai ala-asteella jälkkäriä, kun viittasi englannintunnilla ja vihelsi, jotta kiinnittäisi opettajan huomion (tämä ei siis muuten huomannut, koska kirjoitti jotain keskittyneesti). Ope suuttui hirveästi ja alkoi huutaa, ettei oppitunnilla vihelletä ja varsinkaan tyttöjen ei sovi tehdä niin. Ymmärrän että hän piti tuota epäkohteliaana, mutta minusta pelkkä sanominen olisi riittänyt ja jälkkäri oli ainakin liioittelua.

Tämä kuulosti sen verran tutulta, että pakko kysyä oliko koulu A. Kiven peruskoulu ja L-M R?

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui kyläkoulussa 90-luvulla: Koulussa sai hakea palloja välkän alussa varastosta. Tietyt pojat potkivat palloja tahallaan (tai oikeustermein ainakin törkeää huolimattomuuttaan) koulun katolle. No sitten kävi niin, että koulun talkkaria ketutti, kun joutui niitä palloja alati hakemaan sieltä. Talkkari ärisi toiminnasta rehtorille, rehtori opettajalle. Lopulta opettaja valopäänä päätti kieltää koko luokalta pallojen lainaamisen. Sitten me kiltit ei saatu enää pelata jalkapalloa koko loppukeväänä.

t. katkera edelleen

Ne on koulineet työelämään, koska sielläkin paska valuu komentoketjuaa alaspäin aina sen duunarin niskaan saakka...

Vierailija kirjoitti:

Joulu- ja kevätjuhlan näytelmässä päärooliin valittiin aina kaunis vaaleatukkainen tyttö. Muut esittivät jotain tonttuja ja puita ja kiviä. En usko, että enää tehtäisiin näin vaan yritettäisiin olla tasapuolisempia.

Tämä niin kovasti. Meillä oli usein kaikkia erilaisia näytelmiä ja kissanristiäisiä pitkin ala-astetta ja joka ikinen kerta yksi lyhyt, vaalea, pyöreäposkinen ja tyttömäinen tyttö oli se, tai yksi niistä muutamasta, jotka valittiin Lucia-neidon, Punahilkan, kiltin ja kauniin nuorimman siskon, sen hyvän prinsessan (eli Tuhkimon, ei vahingossakaan hänen siskojensa), eläintarinan pääosaa esittävän söpön puputytön tai lohikäärmeen sieppaaman neidon rooliin. Prinssiksikin päätyi aina se yksi ja sama komea vilkas pojanveijari ja muut esittivät niitä kiviä, puita ja sivuhahmoja, tai olivat laulukuorossa. 

Vaikka oltiin siirtymässä hiljalleen kohti murrosikää ja prinsessa-aika oli jo lähes kaikilla meistä tytöistä jäänyt eskariin, niin eikö opettajalle tullut mieleen, että myös joku muu meistä jäljellä olevista kolmestatoista tytöstä olisi voinut haluta pukeutua edes kerran kauniisti ja loistaa yleisön edessä sievänä naispääosan esittäjänä?

Vierailija kirjoitti:

Lyijytäytekynää ei saanut käyttää, piti kirjoittaa sellaisella keltaisella, teroitettavalla lyijykynällä. Täytekynä oli vaarallinen, sormet ja ranne olisivat vääntyneet sen käytöstä. Yläasteella vasta sai käyttää lyijytäytekynää.

Meillä ala-asteella 80-luvulla opettaja kielsi meitä katsomasta ikkunasta ulos vapauteen, koska ikkunat kuulemma kuluvat katseistamme...

Imatralla oli aikoinaan erikseen tarkkailuluokka/luokat, joihin ohjattiin lukihäiriöistä ja muista vastaavista oppimishäiriöistä kärsineet, ja erikseen Pajakoulu, johon ohjattiin ns. kurittomat oppilaat. Itseäni asia ei koskettanut, mutta jälkikäteen olen kuullut, että tarkkailuluokilla oli kova kuri kun taas Pajakoulussa, jonka oppilaat sitä kovaa kuria olisivat tarvinneet, oli melkoisen rento meininki.

Ruoka oli pakko syödä lautaselta. Rohkeimmat piilottivat läskinpaloja vaatteisiin ja paperiin ja veivät roskiin. Sain kerran luvan jättää syömättä, kun oksensin. Olen kuullut tapauksista, joissa se oksennettukin ruoka oli syötävä.

Kiitän luojaa siitä, etten saanut syömishäiriötä. Mutta vieläkään en syö siskonmakkarakeittoa.

70-luku, ala-aste, hammaslääkärikuljetukset taksilla. Yhteen taksiin tungettiin päällekkäin ja sylikkäin niin monta lasta kuin saatiin sopimaan. Valehtelematta yhdessä henkilöautossa oli 10 lasta. Eikä tietenkään mitään turvavöitä kellään. Yhdessä mentiin ja takaisin tultiin kasvot kalpeina veriroiskeet poskilla. Ei toki mitään puudutusaineitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella liikuntatunnit oli aina keskellä päivää, ja pakko mennä täysalasti suihkuun vaikkei olisi ollut mitään raskasta liikuntaa. Kai tuo olisi ok, mutta kun liikunnanopettaja tuli sitten katselemaan meitä, ja vanhempainillassa käsiteltiin jokaisen perheen kuullen oppilaan nimi ja puberteetin kehittymisaste ("se ja se ovat jo hyvin kehittyneitä vartaloltaan"). Hämeen läänissä tämmöistä 1980-luvun alkuvuosina.

Kammottavaa seksuaalista häirintää! Tänä päivänä liikkamaikka saisi tuollaisesta merkinnän rikosrekisteriin.

-Ala-asteella "ei saanut" käyttää kirjoittamiseen muita, kuin puuvärikyniä. Syytä opettaja ei keksimälleen säännölleen osannut sanoittaa, piti sitä muuten vain ikävänä tekona. 

-Hiusten blondaamisesta sai yksi tyttö toruja opettajalta useaan otteeseen kutosluokalla. Blondasi siis yhden kerran, mutta opettaja ei hiffannut, että sitä hiusväriä ei nyt vain saa sopimattomien vaatteiden tai tavaroiden tavoin otettua pois ja vaihdettua luonnollisiin hiuksiin käymällä kotona. Olen samaa mieltä, että vahvoja hiusvärejä ei esiteinin kuulu käyttää, mutta eipä se ole tytön ja hänen opettajansa välinen asia, vaan, jos tytön vanhemmat ja kampaaja näyttävät vihreää valoa värjäykselle, on opettajan vain tyydyttävä käsittelemään asia itsensä kanssa. 

-Kynsilakkaakaan ei saanut käyttää ennen kuin täytti 15, meikata sentään sai. Luokanvalvojan selitys tälle oli, että lasten täytyy saada olla lapsia ja lisäksi lapset imee ja pureskelee sormiaan ja kynsiään, joten myrkyllinen lakka on vaarallistakin. Näin lv meitä 13-14-vuotiaita seiskaluokkalaisia infantilisoi

-461- Joo ei tosiaan mitään puudutusta saanut hammaslääkärissä lapsena. Hammaslääkäri totesi että puudutukset olivat aikuisille jotka maksaa. Usein piti hammashoitaja kiinni kun hammaslääkäri porasi jotta 'penska pysyisi paikoillaan'.

Kävin ala-astetta 1980-luvulla, mutta olisi varsin hyvin voinut olla 1950-lukua, koska vanhan opettajamme opetusmetodit oli sieltä (ei tosin lätkinyt karttakepillä sormille, mutta muuten.)

Ei saanut meikata (ripsiväri oli liikaa), korviksiakaan ei, mutta ei onneksi vaatinut ottamaan pois, paitsi jos oli roikkuvat korvikset tai renkaat, niin niistä sanoi, että ne ovat vaaralliset, koska voivat juuttua johonkin. Oltiin siis jollain kutosella, ja kaikilla tytöillä oli siihen aikaan korvikset.

Liikunnassa piti tehdä kauhean vaikeita ja vaarallisia voimisteluliikkeitä, kuten kärrynpyöriä ja kieppejä tangolla, ja niitä oli pakko tehdä, vaikkei olisi osannut ja pelotti. Hiihtokilpailut oli myös pakollisia - sinne vaan metsään eksymään ja kaatuilemaan isot ja pienet oppilaat sekaisin. Latuja oli tietenkin vain yksi, ja hitaamman piti väistää metikköön, kun takaa tuli nopeampi hiihtäjä.

Tunnilla kun vastattiin, piti nousta ylös. Jos ei tiennyt, piti jäädä seisomaan, kunnes joku tiesi oikean vastauksen ja sitten vasta sai istua. No, välillä seistiin koko luokka. Opettaja tuntui salaa nauttivan tilanteesta.

Opettaja kritisoi meitä kutosluokkalaisia tyttöjä siitä, että kampasimme hiuksia tunnilla ja laitoimme huulikiiltoa. Että voisimme vähän hillitä sitä "meikkausta ja laittautumista" ja keskittyä opiskeluun. Ihan kuin se olisi häirinnyt opiskelua.

Hän itse lotrasi kaapista jotain lemon juice & glyserin & rose wateria töräyttäen joka ikinen tunti. Kädet olivat kyllä Gallen-Kallelan Louhi-tyyliä siitä huolimatta, ilmankos en ole koskaan uskonut käsirasvoista saatavaan hyötyyn.

Kampaan yhä tukkaani ja laitan huulikiiltoa ja olen vallan hyvin menestynyt elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

70-luku, ala-aste, hammaslääkärikuljetukset taksilla. Yhteen taksiin tungettiin päällekkäin ja sylikkäin niin monta lasta kuin saatiin sopimaan. Valehtelematta yhdessä henkilöautossa oli 10 lasta. Eikä tietenkään mitään turvavöitä kellään. Yhdessä mentiin ja takaisin tultiin kasvot kalpeina veriroiskeet poskilla. Ei toki mitään puudutusaineitakaan.

Joskus lapsena näin piirretyn lastenkirjan missä karkkia syönyt lapsi joka ei pessyt hampaita. Sai ison reiän ja oli hammaslääkärissä sidottuna kiinni penkkiin kahdella remmillä kun hammas poistettiin.

Vierailija kirjoitti:

-461- Joo ei tosiaan mitään puudutusta saanut hammaslääkärissä lapsena. Hammaslääkäri totesi että puudutukset olivat aikuisille jotka maksaa. Usein piti hammashoitaja kiinni kun hammaslääkäri porasi jotta 'penska pysyisi paikoillaan'.

Oi sitä muistoa siitä, kun minulta vedettiin poskihammas, onneksi maitohammas vielä, mutta siinä oli sellaiset jättimäiset ja sotkuiset juuret. Hammaslääkäri aloitti pikkupihdeillä, no ei irtoa, seuraava koko, no ei irtoa, otetaan isoimmat pihdit ja sitten kaksin käsin vääntää hammasta suustani. Olin ala-asteikäinen. Siinä viimeisessä vaiheessa olin vetänyt jalat vatsan päälle koukkuun ja huusin itkuhuutoa niin kovaa kuin pystyin. Hoitajakin oli pelokkaasti siirtynyt kaksi metriä taaksepäin.

Poiston jälkeen hammaslääkäri laittoi ammottavaan verta valuvaan reikään pari tuppoa ja käski purra niitä. Poskeni pullottivat taksissa, koska suu oli täynnä verta. Päätin niellä sen veren, koska olin tukehtua.

Rakastan nykyisin hammaslääkärissä käyntiä. Siellä ollaan ihania, helliä, kysytään halutaanko puudusta, sattuuko ja onko kaikki ok. Käyn aina yksityisellä ja maksan iki-onnellisena siitä hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella liikuntatunnit oli aina keskellä päivää, ja pakko mennä täysalasti suihkuun vaikkei olisi ollut mitään raskasta liikuntaa. Kai tuo olisi ok, mutta kun liikunnanopettaja tuli sitten katselemaan meitä, ja vanhempainillassa käsiteltiin jokaisen perheen kuullen oppilaan nimi ja puberteetin kehittymisaste ("se ja se ovat jo hyvin kehittyneitä vartaloltaan"). Hämeen läänissä tämmöistä 1980-luvun alkuvuosina.

Kammottavaa seksuaalista häirintää! Tänä päivänä liikkamaikka saisi tuollaisesta merkinnän rikosrekisteriin.

Lasten fyysinen kehitys "tuli kaapista", ja siihen suhtauduttiin omituisesti. Omasta mielestäni 70-luvulla elettiin normaali kausi, mutta sen yli mentiin suorastaan pervon avoimiksi.

Media(kin) on myös usein levittänyt angloamerikkalaista häveliäisyyskäsitystä (kuten muutakin sikäläistä tapakulttuuria ja sen historiaa), jonka mukaan ennen kaikki olisivat olleet äärimmäisen tiukkapipoisia. Siitä piti vapautua vaikka väkisin. Muistan kyllä, kuinka opetettiin että Suomessa alastomuus on ollut luonnollista vähintään saunassa ja sen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kritisoi meitä kutosluokkalaisia tyttöjä siitä, että kampasimme hiuksia tunnilla ja laitoimme huulikiiltoa. Että voisimme vähän hillitä sitä "meikkausta ja laittautumista" ja keskittyä opiskeluun. Ihan kuin se olisi häirinnyt opiskelua.

Hän itse lotrasi kaapista jotain lemon juice & glyserin & rose wateria töräyttäen joka ikinen tunti. Kädet olivat kyllä Gallen-Kallelan Louhi-tyyliä siitä huolimatta, ilmankos en ole koskaan uskonut käsirasvoista saatavaan hyötyyn.

Kampaan yhä tukkaani ja laitan huulikiiltoa ja olen vallan hyvin menestynyt elämässäni.

Mutta elämäsi ei enää pyöri sen ympärillä. Muistan tuon kauden, kun ajatus oli vain ulkonäön hinkkaamisessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hölmöt säännöt koulumatkojen kanssa. En muista tarkkoja kilometrimääriä, mutta jos koulumatka oli tarpeeksi pitkä, niin kyydin sai koulun puolesta, ykkösluokalla aina taksilla, ja kakkosluokasta lähtien joko taksilla tai bussilla. Koulukyydin määräävä koulumatkan pituus oli joka luokalle eri, eli ykkösluokkalaisista melkein kaikki saivat kyydin, mutta kuutosluokkalaisista vain kauimpana asuvat.

Minulla koulumatka oli 2 km. Ykkösluokalla minut haki joku erikoistaksi, ja sen jälkeen normaalit taksit hakivat muut, kauempana asuvat oppilaat. Minut vietiin taksilla koulun pihalle aina 1 - 1,5 tuntia ennen koulun alkua, ja tästä ajasta suurimman osan jouduin olemaan tyhjän panttina, tyhjällä koulun pihalla, yhdessä jonkun 3- ja 6-luokkalaisen kanssa, jotka haettiin samalla taksilla. En tajua, miksi minut piti viedä kouluun noin paljon etuajassa, kun minut vieläpä haettiin eri taksilla kuin muut! Miksei se taksi olisi voinut tuoda minua samaan aikaan, kun normaalit taksit hakivat muita oppilaita?

Kakkosluokalla sain bussikortin, kun bussi kulki suoraan vanhempieni talon ohi. Joskus iltapäivisin en olisi halunnut mennä bussilla, kun toisten oppilaiden hien haju laukaisi minulla migreenin, ja olisin joskus halunnut saada levätä rauhassa sen 2 km kävelymatkan ajan ennen, kuin olisi ollut pakko palata vanhempien taloon. Yksi opettaja kuitenkin vahti, että menen bussiin, ja jos jättäydyin sieltä pois, hän vei minut autolla.

Nelos- tai viitosluokalla en enää saanut bussikorttia, vaan koulumatka oli käveltävä kumpaankin suuntaan. Se oli liian raskasta, koska vaikka liikuntavammani salliikin minun kävelevän, niin 4 km päivittäinen kävely on liikaa.

Ymmärrän että nuorempia oppilaita halutaan suojella liikenteen vaaroilta erilaisilla kyytijärjestelyillä, mutta jotenkin minulla oli aina sellainen tunne, että meidän koulussa tämä ei mennyt ihan nappiin.

Eikö vanhempasi reagoineet mitenkään noihin epäkohtiin?

Eihän niihin reagoitu. Piti ehtiä autoon ja olla tyytyväinen, että se kulki.

Vierailija kirjoitti:

Kävin ala-astetta 1980-luvulla, mutta olisi varsin hyvin voinut olla 1950-lukua, koska vanhan opettajamme opetusmetodit oli sieltä (ei tosin lätkinyt karttakepillä sormille, mutta muuten.)

Ei saanut meikata (ripsiväri oli liikaa), korviksiakaan ei, mutta ei onneksi vaatinut ottamaan pois, paitsi jos oli roikkuvat korvikset tai renkaat, niin niistä sanoi, että ne ovat vaaralliset, koska voivat juuttua johonkin. Oltiin siis jollain kutosella, ja kaikilla tytöillä oli siihen aikaan korvikset.

Liikunnassa piti tehdä kauhean vaikeita ja vaarallisia voimisteluliikkeitä, kuten kärrynpyöriä ja kieppejä tangolla, ja niitä oli pakko tehdä, vaikkei olisi osannut ja pelotti. Hiihtokilpailut oli myös pakollisia - sinne vaan metsään eksymään ja kaatuilemaan isot ja pienet oppilaat sekaisin. Latuja oli tietenkin vain yksi, ja hitaamman piti väistää metikköön, kun takaa tuli nopeampi hiihtäjä.

Tunnilla kun vastattiin, piti nousta ylös. Jos ei tiennyt, piti jäädä seisomaan, kunnes joku tiesi oikean vastauksen ja sitten vasta sai istua. No, välillä seistiin koko luokka. Opettaja tuntui salaa nauttivan tilanteesta.

Kouluun mentiin kuin toiseen todellisuuteen, joka oli olemassa itseään varten. Sama koski työelämää. Ei sielläkään saanut olla oma itsensä. Julkinen ja yksityinen olivat tiukasti erossa toisistaan. Muu oli vanhanaikaista ja maalaismaista.

Julkiset instituutiot elivät vielä niin erossa toisistaan, ettei meille opetettu esim. mitä kunnatalossa tehtiin. Eri ammatitkaan eivät keskustelleet keskenään.

Kun itse käyttäytyi tunnilla asiallisesti, niin siitä rangaistiin pakottamalla siirtymään jonkun melskaavan vastenmielisen vitipään viereen opiskelemaan. Kun se kouho sitten muka rajoittaisi älämölöään itseään hiljaisemmassa seurassa. Eli opettajalla olisi helpompaa.