Lue keskustelun säännöt.
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoa ei saanut piirtää siten, että se pilkistää jommasta kummasta kulmasta paperia, vaan kokonaisena keskelle paperia. Oli kuulemma liian lapsellista piirtää pilkistävä aurinko.
No onko se hyvin piirretty että aurinko on kolmio paperin kulmassa? :D
Jos nyt ei auringonlaskua oteta huomioon, aurinko on hyvin harvoin vallitseva elementti luonnossa. Se on taivaalla ja valaisee, mutta sitä ei pysty suoraan katsomaan, ja yleensä sitä peitellään hatuilla, katoksilla tms.
Eli kun lapsi haluaa piirtää auringon - joka noin yleisesti on aika iloinen elementti, ja lapset pitävät sen piirtämisestä - hän piirtää sen yläkulmaan siksi, että siellä silmäkulmassa se normaalistikin on. Peitettynä ja näkyvillä yhtä aikaa. Kokonaisena taivaalle piirretty aurinko "polttaa" muut elementit kuvasta kuten valokuvissa käy, ja korostaa enemmänkin paahteisuutta ja helteisyyttä.
Ylipäätään kuvaamataiteessa pitäisi päästä eroon siitä, miten pitäisi piirtää tai onko joku huono tai hyvä piirtäjä. Ei ole huonoja piirtäjiä, vain huonoja tulkitsijoita.
Sitä paitsi, "Pilkistävä aurinko" olisi aivan mahtava kansanmusiikkiyhtyeen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli karmea unohduslista, aina piti vetää taululla olevan oman nimen kohdalle viiva jos oli unohtanut jonkun kotitehtävän tms. Ja 10 merkin jälkeen lähti lappu kotiin. Vieläkin säikähdän töissä, jos joku asia on unohtunut.
Tämä on tätä ikiaikaista, säilöttyä kasvatusta. Se perustuu menneen ajan oloihin, kun asioita ei kirjoitettu ylös ja kaikki perustui ihmisen muistiin. Pienikin virheliike saattoi olla kohtalokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä luokalla meille opetettiin, että oikea kenkä laitettiin jalkaan ensin ja vasen kenkä seuraavaksi. Kukaan ei selittänyt miksi, mutta tästä säännöstä muistutettiin aina.
Oli myös kiellettyä tehdä kengännauhoihin rusetti "lapsellisella tavalla" eli muodostamalla ensin nauhoista kaksi lenkkiä ja solmimalla ne yhteen.
Miten se sitten pitäisi tehdä?
Ohje oikeakätiselle:
Nauhasta lenkki vasempaan käteen, oikea nauha ympäri sen juuresta; valmista lenkkiä sormien välissä pidellen ja toinen nauha peukalon yli niin että kierros jää löyhäksi. Oikea nauha läpi tästä silmukasta, vasemman käden keskisormella auttaen, niin että se muodostaa lenkin.
Vedä lenkki kireäksi keskisormen avulla. Oikea käsi vetää samalla toista lenkkiä. Rusetti on valmis.
Inhosin luokassa ruokailua juuri sen takia kun opettaja huutoraivosi kaikille jos meteli nousi liian kovaksi, jopa siis minulle vaikka en koskaan puhunut syödessäni.
Niin ja maitoa oli pakko ottaa. Ne jotka otti vettä joutuivat vielä ottamaan ylimääräisen maitolasin.
Kaikkein älyttömimpää oli että vuonna -68 kun aloitin eka luokan niin oli kiellettyä olla vasenkätinen ! Minä olin se ainoa vasenkätinen luokassa ja opettaja yritti pakottaa minut kirjoittamaan oikealla kädellä. Eihän siitä tullut mitään mutta kamalaa pienelle lapselle kuulla että jotain vikaa oli kun käytti 'väärää kättä'. Toka luokan lopussa opettaja antoi periksi ja sanoi että kirjoita vaikka varpailla ja kyllä tuli helpottunut olo vaikka en vieläkään tajua miksi se vasemmalla kädellä kirjoittaminen oli niin kamalaa ja väärin,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut ala-asteella vanhan opettajan suosikki. Sen huomasi monin tavoin. Tekaistuja syytöksiä asioista joissa en ollut edes mukana. Ope esim väitti että olisin ollut luokan ovella tunnin alussa ja huutanut sitten kovalla äänellä Nyt se tulee, eli opettaja. Erityisen kiihtynyt ope oli siitä, että olin kuulemma huutanut SE eikä hän, ja kutsunut häntä näin kuin koiraa. En ollut ollut lähelläkään sitä ovea mutta ei uskonut. Tähän liittyi myös sääntö että luokassa piti odottaa opettajaa hiirenhiljaa. Rikoin myös tätä sääntöä tällä sepitetyllä rikoksella koska näin "varoitin" meluavia luokkakavereita että ehtivät pulpetteihinsa. Hitto mikä härö akka.
Toisen kerran opettaja astui puukengällään sukkani päälle, todnäk tahallaan, ja tönötti siinä ja kun yritin vetää jalkaani siitä pinteestä, sukkahousu venyi pitkäksi. Sen sijaan että opettaja olisi pyytänyt anteeksi, hän tokaisi ilkeästi että sen siitä saa kun kulkee kuin Peppi Pitkätossu.
Ekalla luokalla halusin vielä kovasti miellyttää aikuisia ja janosin hyväksyntää. Kotiolot olivat aika epävakaat. Piirsin mielestäni hienon jäätelökioskin jäätelöpuikkoineen. Kiikutin silmät loistaen piirustuksen opettajalle ja hän tuhahti ja sanoi että eihän noi edes näytä jäätelöiltä. Muistan vieläkin miten sanat kirvelivät. Luokan priimuksen piirustusta näytettiin miten hieno se oli.
Yläasteella yksi opettaja luki esimerkkejä surkeista koevastauksista ääneen. Oli todella inhottava tunne kun se oma vastaus sieltä luettiin. Sama ope myös huusi usein ettei meistä kenestäkään tule ikinä mitään. Motivoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hölmöt säännöt koulumatkojen kanssa. En muista tarkkoja kilometrimääriä, mutta jos koulumatka oli tarpeeksi pitkä, niin kyydin sai koulun puolesta, ykkösluokalla aina taksilla, ja kakkosluokasta lähtien joko taksilla tai bussilla. Koulukyydin määräävä koulumatkan pituus oli joka luokalle eri, eli ykkösluokkalaisista melkein kaikki saivat kyydin, mutta kuutosluokkalaisista vain kauimpana asuvat.
Minulla koulumatka oli 2 km. Ykkösluokalla minut haki joku erikoistaksi, ja sen jälkeen normaalit taksit hakivat muut, kauempana asuvat oppilaat. Minut vietiin taksilla koulun pihalle aina 1 - 1,5 tuntia ennen koulun alkua, ja tästä ajasta suurimman osan jouduin olemaan tyhjän panttina, tyhjällä koulun pihalla, yhdessä jonkun 3- ja 6-luokkalaisen kanssa, jotka haettiin samalla taksilla. En tajua, miksi minut piti viedä kouluun noin paljon etuajassa, kun minut vieläpä haettiin eri taksilla kuin muut! Miksei se taksi olisi voinut tuoda minua samaan aikaan, kun normaalit taksit hakivat muita oppilaita?
Kakkosluokalla sain bussikortin, kun bussi kulki suoraan vanhempieni talon ohi. Joskus iltapäivisin en olisi halunnut mennä bussilla, kun toisten oppilaiden hien haju laukaisi minulla migreenin, ja olisin joskus halunnut saada levätä rauhassa sen 2 km kävelymatkan ajan ennen, kuin olisi ollut pakko palata vanhempien taloon. Yksi opettaja kuitenkin vahti, että menen bussiin, ja jos jättäydyin sieltä pois, hän vei minut autolla.
Nelos- tai viitosluokalla en enää saanut bussikorttia, vaan koulumatka oli käveltävä kumpaankin suuntaan. Se oli liian raskasta, koska vaikka liikuntavammani salliikin minun kävelevän, niin 4 km päivittäinen kävely on liikaa.
Ymmärrän että nuorempia oppilaita halutaan suojella liikenteen vaaroilta erilaisilla kyytijärjestelyillä, mutta jotenkin minulla oli aina sellainen tunne, että meidän koulussa tämä ei mennyt ihan nappiin.
Eikö vanhempasi reagoineet mitenkään noihin epäkohtiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan Suomen ekan näitä asioita OIKEASTI suoraan käsittelevän kirjan: "Hävitys", kirjoittanut Iida Rauma. On melko hiljattain julkaistu romaani, jossa päähenkilöllä ollut sairas opettaja. Kirjassa ei siis ole mitään karttakepillä hakkaamista, vaan tää kirjailija on kirjoittanut asiat juuri niin kuin ne Suomessa yleensä tapahtuu, esim. miten hullu opettaja katsoo ja puhuu ja hienovaraisesti alistaa lapsia. Kirjassa on mm. monesti todistamani tapaustyyppi, missä ope valitsee vihansa kohteeksi jonkun ko. aineessa taitavan lapsen, haluten tappaa tämän ilon ja innostuksen. Alkaa sitten tunneilla kehua vuolaasti jotakuta huonompaa, katsoen koko ajan tähän taitavaan vahingoniloisesti. Antaa parempia numeroita sille huonommalle, nostaa tämän lellikikseen. Taitavaa lasta pitää hysteerisenä hikarina, alistaa, nöyryyttää, kuiskuttelee, vilkuilee ivallisesti, päivästä toiseen. Tällaisia opeja on NIIN paljon. Kuinkahan moni onkaan jättänyt hakeutumatta itselleen tärkeälle uralle vain koska ope on kouluaikoina tuhonnut ilon ja itsetunnon.
Mielestäni opettajien päätehtävä on kannustaa oppilaitaan myönteisellä tavalla ja innostaa heitä oppimaan! Jonkin verran voisivat ottaa oppia jenkkiopettajilta!
Meillä oli myös tamburiinjumpaa, vanhapiika opettaja joka vihasi miehiä ja tietysti myös poikia. Sääli että hän opetti myös terveystietoa. Siinä oli mottona joka luokalle : pysykä ä erossa miehistä ja kaukana, jo suudelmasta voi saada syfiiksen. Raskauteen voi kuolla ja parasta olis jos ei koskaan menisi naimisiin , olisi onnellinen ilman lapsia. Miehistä on ihan pelkkää riesaa. Todella menneestä maailmasta kotoisin. Muuten kiltti ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suostui open kanssa yhdessä vihaamaan miehiä , saimme kaverini kanssa molemmat 10 todistukseen terveystiedosta.
opettaja määräsi kirjoittamaan 50x "Olen tyhmä", jostain aivan mitättömästä syystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs miespuolinen "opettaja", joka oli oikeasti suorittanut vain ylioppilastutkinnon, otti minut jostain syystä peruskoulussa silmätikukseen.
Hän sijaisti matematiikanopettajaani, ja määräsi että meidän piti käydä näyttämässä hänelle valmiit matematiikantehtövät.
Yhtäkkiä hän komensi minua tulemaan luokseen. Sanoin etten ole saanut annettuja tehtäviä vielä valmiiksi. Hän toisti komennon. Jäin istumaan epätietoisena paikoilleni, ja osa luokkalaisista hihitti huvittuneina.
Siitäkin raivostineena hän karjaisi minulle: "Nyt menet rehtorin kansiaan, käytöksesi on todella epänaisellista!" Suurin osa luokkalaisista remahti nauruun, enkä itsekään voinut olla nauramatta.
Rehtori kuunteli selostustani aluksi epäuskoisen näköisenä, ja sitten huvittuneena. "Ole nyt täällä välituntiin saakka", rehtori sanoi, "ja mene normaalisti seuraavalle tunnille. Ei sinulle tästä mitään seuraamuksia tule, mutta minun täytyy keskustella A... n kanssa asiasta."
Niin rehtori oli ilmeisesti tehnytkin, mutta se ei kyseisen opettajan toimintaan vaikuttanut.
Vielä lukiossa ollessanikin hän alkoi mollata minua aina nähdessään, jos ei muuta keksinyt niin siitä etten tervehtinyt häntä.
Uskomatonta että niin" tuulella käypä" tyyppi ylipäätään kelpuutettiin opettajaksi. Syy siihen ei selvinnyt ainakaan minulle.
Vierailija kirjoitti:
no vaikkapa se liikuntatuntien joukkueiden muodostaminen jossa kapteenit valitsee porukasta vuoronperään yhden. kiva niillä jotka jäi aina viimeseksi ja joista sitte kinattiin että ottakaa te tuo- eipäs vaan ottakaa te. aika sikamainen julkinen nöyryytys, ja oli ihan vakiotapa tämä.
Mä olin aina bestiksen kanssa viimeinen, mutta ei koskaan haitannut. Inhosin joukkuepelejä ja jos olisin itse saanut valita joukkueet, olisin luultavasti valinnut samoin. Mutta ymmärrän että joillekin viimeiseksi jääminen tuntuu ikävältä, enkä kannata joukkueiden muodostamista tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa et kusipäitä "isolla K-kirjaimella "oli opettajia myöten omalta osalta kaikki peruskoulussa..
En pahemmin puhu ees luokkakavereille tai niille mitään, yhelle sanoin pitkät paskat kun tuli eläkkeellä piipittämään..
Nuo koulukuljetukset ja taksit ovatkin aina ihmetyksen ja kummastuksen aihe. Espoossa ei yhteen aikaan ollut tarpeeksi päiväkoteja eskarilaisille, mutta se eskaripaikka piti löytyä halukkaille. Siitä syystä meidänkin 6 vuotiasta kidätettii taksilla ympäri suurta espoota. Välillä oli auto hukassa välillä tyttö. Aina sai sydän kylmänä odottaa talvella josko nyt onviety väärään paikkaan. Kerran oii viimeisenä jäänyt autoon ja autokaan ei tullut kotipihaan. Ajoin sinne päiväkotiin toiseen kaupunginosaan, siellä oli viel ä henkilökuntaa. Lapsi ei osannut kertoa miksi ei saanut suutaan auki että on menty jo meidän kodin ohi monta kertaa. Löyti lopulta autosta joka tuli päiväkotiin vielä. Sain naapurien vihat vielä päälleni kun lasta vietii taksilla. Se KATEUS on täällä karvasta.
Ala-asteella liikuntatunnit oli aina keskellä päivää, ja pakko mennä täysalasti suihkuun vaikkei olisi ollut mitään raskasta liikuntaa. Kai tuo olisi ok, mutta kun liikunnanopettaja tuli sitten katselemaan meitä, ja vanhempainillassa käsiteltiin jokaisen perheen kuullen oppilaan nimi ja puberteetin kehittymisaste ("se ja se ovat jo hyvin kehittyneitä vartaloltaan"). Hämeen läänissä tämmöistä 1980-luvun alkuvuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajaa ei saanut sinutella, piti sanoa lehtori Laaksoksi.
Tossahan ei oo mitään älytöntä. Ihan normaalia toimintaa kun on kyse auktoriteetista paikoissa jossa sinä istut, olet hiljaa kuuntelemassa ja vastaat vain kun kysytään. Samaa kuria tarvittaisiin kouluihin jälleen.
Meinaatko, että armeijassa kapteenia saa kutsua etunimellä vaikka olisit ollut siellä 5 vuotta, jos hän on ylempiarvoinen?
Armeijassa valmistaudutaan sotaan, koulussa ihan vain normaaliin elämään. Elämässä ei lähestytä yleensä tilanteita hierarkisen aseman kautta tätä nykyä vaan ihan vain ihmisinä. Saahan sitä tietenkin haluta olla joku jonkun toisen pelinappula ja onneksi on ammatteja sellaistakin haluaville, kun taas puolestaan muut saavat onneksi ilmaista ja tuoda esiin omaa itseään ja ammentaa siitä niin työ- kuin vapaa-ajallaan monenlaista (tuottavaakin) arvoa.
Lyijytäytekynää ei saanut käyttää, piti kirjoittaa sellaisella keltaisella, teroitettavalla lyijykynällä. Täytekynä oli vaarallinen, sormet ja ranne olisivat vääntyneet sen käytöstä. Yläasteella vasta sai käyttää lyijytäytekynää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ei ole mitään verrattuna armeijan älyttömiin sääntöihin. Kainuun Prikaatissa oli ns. "gonapolut", jotka olivat metsäpolkuja. Niitä pitkin pystyi oikaisemaan esim. ruokalasta kasarmille. Alle 6 kk varusmiesten ei ollut lupa käyttää niitä ja virkaintoiset kessut ja vastaavat nosti hirveen äläkän, jos kävelit kyseisiä polkuja. Vieläkin ajattelen, että miten lapsellista voi olla. Koko armeijan touhu tosin perustui epätasa-arvoon ja täysin naurettavaan valtahierarkiaan, joka on pönkitetty sadoilla vastaavilla säännöillä. Eli että jos olet lusinut siellä tietyn ajan, niin sitten saat tehdä jotain mutta muuten et. Nykyisin kaduttaa että haaskasin puoli vuotta elämästäni kyseiseen pelleilyyn.
Armeijassa on selvä järjestys. Tositilanteessa työnjako on koulutukseen ja tehtävänkuvaan perustuvan valtahierarkian takia selvillä. Alikessut johtavat ryhmää ja vänskät joukkuetta, isommat pamput suunnittelevat taktiikkaa. Kukaan "ison talon poika" tai muu nilkki ei pääse vetämään välistä. Intissä jossain metsäleireillä kaikki toiminta oli minun aikanani asiallista. Intissä kaikki ovat samalla viivalla, niin tehtaan johtajan kuin siivojan jälkikasvu.
Koulussa niin ei ole, vaan opettajat hyysäävät toisten opettajien ja rikkaiden lapsia, antavat näille parempia numeroita jne.
Totta puhuen tuo simputus ei liity mitenkään sotilaskoulutukseen. Ymmärrän sen että armeijassa opetellaan taistelemaan osana tiimiä. Mutta jos tuo simputus ja alistaminen ja kaiken kattava valtahierarkian esiintuominen olisi toimivaa, niin kai niin toimittaisiin esimerkiksi urheilujoukkueissa. Eli että esim. jääkiekkomaajoukkueessa valmentaja simputtaisi alaisia ja joukkueen ylemmät jäsenet kieltäisi alempia vaikkapa kulkemasta nopeinta reittiä pukukoppiin.
Armeijan valtahierarkia on vaan niitä varten, jotka rakastaa toisten alistamista. Eli surkeat tapaukset haluaa päästä simputtamaan alempiaan. Ne lusii armeijan pelleilyt läpi ja muutaman vuoden päästä saat sitten alistaa alokkaita jne. ja keksiä mielivaltaisia sääntöjä ja huutaa sekä raivota. Sellaista käytöstä ei katsottaisi missään muualla enää. Aikanaan julkisuuteen noussut nettimeemi "risumies" oli entinen upseeri. Käytös muita kohtaan juuri tyypillistä upseereille. Minulla on etuoikeus dumpata roskat lenkkipolulle ja jos joku huomauttaa, niin aletaan riehua. Tuota porukkaa oli armeijan upseeristo täynnä.
Armeijasta ei voi myöskään puhua reiluna organisaationa toisin kun koulu. Armeijassa erilaiset ylennykset ja vastaavat perustuu täysin mielivaltaan. Esimerkiksi tykkimiesten puolella rukkiin pääsee korkealla prosentilla, kun taas vaikkapa sotapoliiseista sinne valittiin koko prikaatista yksi tai kaksi. Tämä toistuu kautta linjan kaikissa armeijan toiminnoissa. Yliopistossa kaikki kävi samat tentit ja arvosanat määräytyi sen perusteella. Armeijassa kouluttajan lellikit sai eri arvosteluissa korkeat pisteet ja sen perusteella määräytyi jatkopaikat. Kouluttajan lellikkejä oli ne, jotka osasivat nuolla ahteria. Vänrikit oli amis tasoisia tapauksia, joiden kusettamiseen ei paljon vaadittu, jos koki että sillä on jotain arvoa itselle tuleeko sieltä ulos vänrikkinä vai perus jamppana. Itse en kokenut.
Armeijassa on selvä järjestys. Tositilanteessa työnjako on koulutukseen ja tehtävänkuvaan perustuvan valtahierarkian takia selvillä. Alikessut johtavat ryhmää ja vänskät joukkuetta, isommat pamput suunnittelevat taktiikkaa. Kukaan "ison talon poika" tai muu nilkki ei pääse vetämään välistä. Intissä jossain metsäleireillä kaikki toiminta oli minun aikanani asiallista. Intissä kaikki ovat samalla viivalla, niin tehtaan johtajan kuin siivojan jälkikasvu.
Koulussa niin ei ole, vaan opettajat hyysäävät toisten opettajien ja rikkaiden lapsia, antavat näille parempia numeroita jne.