Lue keskustelun säännöt.
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (631)
Alkio-oppi oli aika hämärää. Pistin kokeessa vattuillessani unionia (niitä vatun alkioita ympäröivä rinkula) kuvaamaan semmoisen aaltoilevan kuplan. Miinuspointsit paukahti, olin tosin ymmärtänyt, että kunhan sen viivan päät kohtaavat, niin muulla ei ole väliä. Tämä oli niin käsittämättömän tärkeä kokeilu aikoinaan, että en ole vieläkään tajunnut, mikä siinä oli ideana niille tenaville, jotka osasivat jo numerot. Sama kuin lukemaan opettelu samaan aikaan tavuviivojen kanssa, eihän sitä voi kirjain kerrallaan lukiessa tietää, mihin se tavuviiva tulee, jos et lue koko sanaa ensin. t-a tauno .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-aste 80-luku kirjoitti:
Meillä opettaja vaatii selkeää ja kovaäänistä puhetta. Jos kysyit jotain hiljempaa tai hieman epäselvemmin, jouduit luokan oven taakse esittämään asiasi. Tarkoitus oli ilmiselvästi nöyryyttää
Tarkoitus oli opettaa puhumaan selvästi.
Vanhat metodit toki olivat nöyryyttäviä.
Syömään pakottaminen ja lautasen edessä istuttaminen niin kauan kun se on tyhjä, vaikka oksennus meinasi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella 80 luvun alussa oli pakko opetella soittamaan melodiikkaa ja nokkahuilua.
Kuka herranjestas sitä taitoa tarvitsi ikinä yhtään mihinkään.
Soittimia, joilla pääsee helposti musiikin alkeisiin käsiksi.
Edullisia ja kestäviä koulusoittimia.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella 80 luvun alussa oli pakko opetella soittamaan melodiikkaa ja nokkahuilua.
Kuka herranjestas sitä taitoa tarvitsi ikinä yhtään mihinkään.Soittimia, joilla pääsee helposti musiikin alkeisiin käsiksi.
Edullisia ja kestäviä koulusoittimia.
Sehän se syy on ollut. Nokkahuilun ääni vain on niin karsea, että epäilen pakollisella nokkahuilun soitolla kuitenkin aiheutettu enemmän haittaa kuin hyötyä musiikkikasvatukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Kamala kolina.
Voitte istua😀
Vierailija kirjoitti:
Alkio-oppi oli aika hämärää. Pistin kokeessa vattuillessani unionia (niitä vatun alkioita ympäröivä rinkula) kuvaamaan semmoisen aaltoilevan kuplan. Miinuspointsit paukahti, olin tosin ymmärtänyt, että kunhan sen viivan päät kohtaavat, niin muulla ei ole väliä. Tämä oli niin käsittämättömän tärkeä kokeilu aikoinaan, että en ole vieläkään tajunnut, mikä siinä oli ideana niille tenaville, jotka osasivat jo numerot. Sama kuin lukemaan opettelu samaan aikaan tavuviivojen kanssa, eihän sitä voi kirjain kerrallaan lukiessa tietää, mihin se tavuviiva tulee, jos et lue koko sanaa ensin. t-a tauno .
Itsekin jouduin koulussa opiskelemaan alkio-oppia enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Epäilen, että opettajakaan ei sitä osannut eikä osannut myöskään opettaa. Myöhemmin kuulin, että se on kehitetty Amerikassa sen jälkeen, kun neuvostoliittolaiset ehtivät avaruuteen ennen amerikkalaisia. Olisi kiva kuulla, onko kenellekään alkio-opista ollut mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeija kirjoitti:
Miespuolinen opettajamme ei ollut käynyt armeijaa ja hänellä oli tästä syystä jäänyt joku trauma. Tapahtumapaikkana oli 80-luvulla pieni etelä-pohjalainen maalaiskunta. Tämä kyseinen opettaja välillä koulutti meitä oppilaita armeijatyylisesti. Ensin istuimme pulpeteissa, sitten hän antoi käskyjä sarjoissa muutamien minuuttien ajan, ylös, istukaa jne.
Tässä ei ollut mitään järkeä.Meillä oli 80-luvulla isossa kaupungissa vastaava, tosin armeijan käynyt ja sotaa ihannoiva, teknisen työn miesopettaja. Teknisen työn luokka oli erillisessä lukitussa rakennuksessa niin hän kanssa piti "sulkeiset" ennen luokkaan menoa: seistiin asennosssa, kääntyiltiin oikealle ja vasemmalle. Juostiin eteen ja taakse, hypittiin haarahyppyjä. Välillä teki jekkuja, eli antoi käskyn ilman "ryhmä / luokka" sanaa komennon alusssa ja jos silloin teki mitä käskettiin niin siitä tuli sitten pari minuuttia ylimääräistä "sulkeista" koko ryhmälle. Ihan tajutonta menoa.
Minä olin 80-luvulla ala-asteella myös ja rehtori oli meidän "luokanvalvoja". Suuttuessaan piti meillekin kyllä oikein karjumalla "ISTUMAAN! SEISOMAAN!" -sulkeisia. Tavallisesti oli kyllä ihan leppoisa ukko. Muistutti hieman Fingerporin kunnanjohtajaa :D
Mitä lumipallojen heittelyyn välitunneilla tuli, olin juuri kieltänyt ja perustellut, että vahingossa voi joku saada osuman silmäänsä. Kaikesta valistamisesta huolimatta näitä osumia tuli, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun ekalla luokalla istuin tosi kauan tomaattikeittolautasen edessä itkien, koska opettajan mukaan lautanen piti aina syödä tyhjaksi. Onneksi opettajan piti lähteä seuraavalle tunnille - tai juomaan kahvinsa, ja keittiön tädit päästivät pois. Sen jälkeen olin aina sairas, kuume nousi ja ripuli, niinä päivinä jolloin se oli ruokalistassa, ihan vain stressistä.
Toinen karmea kokemus oli hammastarkastuksista ja -hoidoista, puudutusta ei tietenkään lapsille tarvittu.
Siinähän se hammaslääkäri jutteli avustajan kanssa, ja tuntui siltä, että katseli kaikkialle muualle paitsi kansakoululaisen porattavaan hampaaseen. Mitään ei puudutettu, ei edes silloin, kun hampaita poistettiin. Jäihän siitä kiva pelko, mikäli se olikin tarkoitus.
Pojat eivät saaneet käyttää hattuja sisällä. Tytöt saivat, koska "tytöillä hattu voi olla osa pukeutumista".
Niin, pojathan tunnetusti pitävät hattuja päässään pyyhkiäkseen niillä tarvittaessa pyllynsä, eivät suinkaan siksi että haluaisivat pukeutua niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulualueelta poistumisesta sai jälki-istuntoa paitsi ne jotka poistuivat röökipaikalle.
Kerran 80-luvulla ala-asteella käytiin luokkaretkellä paikallisessa kotiseutumuseossa, opettajan sijainen oli mukana. Mielestäni käyttäydyin ihan ok, mutta koululle palattua sijaisopettaja (nainen) alkoi kumminkin moitiskella käyttäytymistäni luokkaretkellä. En yhtään käsittänyt mistä hän puhui. Luultavasti hän sekoitti minut joihinkin toisiin poikiin, en tiedä, jäi mysteeriksi. Uhkaili jälki-istunnollakin, mutta en kumminkaan jäänyt sitten loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitöissä 1-2 luokilla kaikki oli teki tekstiilitöitä. 3-6 luokilla tytöt olivat tekstiilikäsitöissä ja pojat puutöissä. Yhden puoli vuotta roolit vaihdettiin, eli tytöt meni puukäsitöihin ja pojat tekstiilitöihin.
7 luokalla sai sitten valita, kumpaan meni. Kuinka moni haluaa mennä käsityöryhmään, missä on osaamistasoltaan 3 vuotta jäljessä muusta ryhmästä?
Meillä oli koko 4 luokan ajan opettajana sijainen. Liekö oikea opemme vanhempain vapaalla vai mitä, en nyt muista.
Mutta mä olin tosi huono matematiikassa. Siis en vaan tajunnut. Olin sitten kaiken maailman tukiopetuksissa.
No tämä meidän sijaisope sitten turhautui muhun ihan täysin ja sano sitten, että mitäs jos ajattelisit vaihteeksi yläpäälläsi, etkä alapäälläsi. Olin 10-vuotias pikkutyttö. Tämä tapahtui 1990,Vantaalla. Ja tuon lausahduksen ansiosta jäi opettajan nimi muistiin.
3 v myöhemmin multa löytyi vasemman ohimolohkon epilepsia joka antoi selityksen huonolle matemaattiselle osaamiselle. Terkut ope MP:lle.
Tämä ei ole synkkä kuin jotkut vanhemmat tarinat ketjussa, mutta aika omituinen kuitenkin.
Kuudennella luokalla oli parikin kertaa sellainen projekti, että kaikkien luokan oppilaiden piti olla sanomatta sanaakaan ruokailun aikana. Tätä jatkettiin kuukauden ajan ja saatiin sitten jäätelöt palkinnoksi. Opettaja perusteli tätä sillä, että yläkoulussa ruokailussa ei saisi puhua, mikä ei todellakaan pitänyt paikkansa.
Tämä ei ollut mikään tietty sääntö, mutta opettajien virheistä syytettiin aina oppilaita.
Joskus 1. luokalla piti alkaa piirtää vihon reunoihin marginaaliviivat. Sijaisopettaja näytti esimerkkinä, miten hän piirsi vasemmanpuoleisen sivun vasempaan reunaan marginaaliviivan. Mutta kun piti siirtyä kirjoittamaan oikeanpuoleiselle sivulle, niin minnekäs marginaaliviiva sitten kuuluisi laittaa? Kysyin opettajalta: "tuleeko tämä marginaali tälläkin sivulla tälle samalle puolelle, vai eri puolelle"? Opettaja vastasi, että se tulee joka sivulla samalle puolelle, joten tein siitä lähtien marginaalit aina sivun vasempaan reunaan, vaikka oikeanpuoleisilla sivuilla se olikin vaikeaa, kun viivoitin painui vihon saumaa vasten. Jonain päivänä sitten opettaja alkoi läksyttää minua, kun olin tehnyt marginaaliviivat joka toisella sivulla väärälle puolelle. Ärsytti, kun hänhän oli itse käskenyt tekemään niin.
Uimakilpailussa yksi opettaja piti minua tyhjän panttina odottelemassa koko aamupäivän, ja sitten hetkeä ennen lähtöäni (siis omaa kilpailusuoritustani) pakotti minut kanssaan jonnekin aivan eri puolelle uimahallia "verryttelemään". Ei auttanut, vaikka sanoin lähtöni alkavan ihan juuri, ja että olin jo verrytellyt valmentajani ohjeiden mukaisesti (olin siis harrastukseltani kilpauimari, ja sen vuoksi minut aina pakotettiin edustamaan kouluani koulujen välisiin uimakilpailuihin). No, juuri kun saavuimme opettajan määräämään verryttelypaikkaan, minua tultiin punanaamaisena juosten etsimään. Huudettiin, että minne minä typerä penska olin nyt tahallani karannut, kun lähtöni on NYT. Ehdin nipin napin mukaan kisaan, mutta loukkasin itseni juostessani sinne, eikä opettaja ottanut mitään vastuuta toiminnastaan, vaikka minulle oltiin vihaisia siitä, että katosin.
Oma luokanopettajamme oli kuitenkin ihana. Täällä on paljon kauhukertomuksia kouluruokailusta, niin kerron korjaavan tarinan oman opettajani toiminnasta. Luokallamme oli diabeetikko, jolla oli aina tarkat määrät omaa ruokaansa. Kerran pinaattilettupäivänä hänen eteensä ladottiin aivan VALTAVA keko pinaattilettuja, ja ruokailun lopulla poika alkoi itkeä sen lettukasansa takaa, että hän ei mitenkään jaksa syödä enää yhtään enempää. Opettajamme meni rauhoittamaan ja lohduttamaan, että ei tarvitse syödä. En tiedä, miten tälle oppilaalle tasapainotettiin hiilihydraatit ja insuliinit, mutta jotenkin opettajamme auttoi häntä hädässä ja pelasti hänet niiltä pinaattiletuilta. Me kaikki tietysti rakastimme pinaattilettuja, mutta niitä hänen erikoislettujaan oli niin paljon, että jopa minun päätäni huimasi :D
Älyttömin oli ehkä se, että metelöijiin ei välttämättä puututtu.
Eteen siirrettiin ne joille metelöijät puhuivat. Eli kohde missattiin aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Käsitöissä 1-2 luokilla kaikki oli teki tekstiilitöitä. 3-6 luokilla tytöt olivat tekstiilikäsitöissä ja pojat puutöissä. Yhden puoli vuotta roolit vaihdettiin, eli tytöt meni puukäsitöihin ja pojat tekstiilitöihin.
7 luokalla sai sitten valita, kumpaan meni. Kuinka moni haluaa mennä käsityöryhmään, missä on osaamistasoltaan 3 vuotta jäljessä muusta ryhmästä?
Oli meillä pari tyttöä, ei kukaan heitä ihmetellyt alun jälkeen. Ja kun sä hiot sitä kapustaa + leikkuulautaa puoli vuotta niin ei siinä varsinaisesti ala-asteen aikana opittu muuta kuin odottamaan vuoroaan koneelle.
Lautanen piti syödä tyhjäksi ja ruokaa PITI ottaa reilusti.
Joo, hyvä yleissääntä, mutta olisi voinut hieman joustaa.
Tukala paikka ekaluokkalaiselle, jota yökkäytti joku outo ruoka.
Yksi kaveri oksensi lautaselle...