Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

ai nii, aamun avaus. ja aina joku pyörty kesken loputtoman pakollisen hiljaa seisomisen. joku ihme rituaali että ei voitu istua?

Vierailija kirjoitti:

Jos oli poissa koulusta esim. sairauden tai hammaslääkärin takia, ei saanut kysyä opettajalta läksyjä. Piti kysyä kavereilta, mikä tietysti onnistuu jos sellaisia on, mutta kaverittomalle ja kiusatulle melko kauhea tilanne. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun menin kouluun kipeänä, koska en olisi ikinä uskaltanut kysyä läksyjä keneltäkään luokkalaiselta, enkä myöskään halunnut jäädä jälkeen.

Lapseni opettajalla on edelleen tämä sääntö. Todella toimivaa, kun tokaluokkailaiset kyselevät toisiltaan läksyjä ja koulussa olleet unohtavat vähintään ne, jotka ovat itse saaneet valmiiksi ennen koulun loppua. Lapseni on saanut parikin kertaa huomautuksen tästä syystä, vaikka on kysellyt läksyjä kavereilta. Varmaan voisin itse alkaa kyselemään muiden vanhemmilta, mutta en koe, että olisi muiden vanhempien asia infota lastensa luokkakavereille tulleita läksyjä.

Kun sanoi kirosanan, niin joutui nurkkaan koko loppupäiväksi. Näin 70-luvulla.

Ala-asteella oli älytön sääntö, että vasenkätiset eivät saaneet käyttää haarukkaa vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa vaan piti syödä kuten oikeakätiset...? Veitsi vasemmassa kädessä ja haarukka (tai lusikka) oikeassa.

Rangaistuksena tästä hirveästä rikoksesta oli jälki-istuntoa...? Ja tuota muuten vahdittiin.

Mitään yksittäistä itselle tapahtunutta juttua ei tule mieleen, mutta ala-asteen rehtorin tempauksista riittäisi kyllä tarinoita.

Yleisesti kuitenkin 80- ja 90-luvuilla ala-asteelta lukioon pienessä maalaiskunnassa liikuntatunteja leimasi se, että mitään ei oikeasti opetettu. Oletus oli, että pelien säännöt pitää vain osata, eikä minkäänlaista tekniikkaopetustakaan ollut. Tämän huipentuma oli cooperin testi, joka oli ainut kerta vuoden aikana kun juostiin. Eli pelkkä koe ilman opetusta tai treeniä, mitenköhän tämä toimisi vaikka matematiikan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja olin positiivisesti hämmästynyt kun lapseni meni kouluun ja siellä saa välipalat lounaan lisäksi ja kehotettiin vielä laittamaan evästä mukaan, jotta pienet lapset jaksavat koko päivän. Tuli mieleen omat kouluvuodet 80-90-luvuilla, jolloin olin nälkäinen varsinkin myöhään iltapäivästä, mutta eväiden ottaminen kouluun ei olisi tullut kysymykseenkään. 

Yläasteellahan ei voinut mennä ruokalaan kuin kaverien kanssa koska tarkkailuluokka tulisi muuten kimppuun tai ties mitä. Niinpä aina kun opettajat jostain syystä eivät päästäneetkään jotakuta oppilasta muiden mukana ruokatunnille, niin tilaisuus syödä oli saman tien menetetty. Itse jouduin useita kertoja "pidätetyksi" kaiken maailman ihme tekosyiden tai aivan mitättömien asioiden takia. Se tiesi aina pitkää nälässä oloa koko loppupäiväksi.

Ei ollut mitään sellaista.

Ruokailussa ruoka annosteltiin lautaselle valmiiksi, annos piti syödä loppuun ja kaikkea oli pakko syödä. Vaikka itki ja sanoi, että ei jaksa syödä enää, niin kaikki piti syödä ja kaikkea oli pakko syödä, koska Afrikan köyhillä lapsilla ei ole paljon ruokaa ja ilmeisesti myös siksi, että muuten ei opi pitämään kaikesta ruoasta. Moniin se kuitenkin selvästi vaikutti juuri päinvastoin, sillä minä en todellakaan ollut ainoa, joka oppi vihaamaan monia ruokia enkä syö niitä vieläkään koska lapsena niitä pakotettiin syömään. Muistan monesti itkeneeni ruokapöydässä sitä kun en jaksanut millään syödä ruokaa loppuun mutta pakko oli syödä, kun opettaja seisoi vieressä ja väkipakolla työnsi ruokaa suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli älytön sääntö, että vasenkätiset eivät saaneet käyttää haarukkaa vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa vaan piti syödä kuten oikeakätiset...? Veitsi vasemmassa kädessä ja haarukka (tai lusikka) oikeassa.

Rangaistuksena tästä hirveästä rikoksesta oli jälki-istuntoa...? Ja tuota muuten vahdittiin. [/lainaus]

Isäni kertoi, että vasenkätisenä häntä pakotettiin koulussa kirjoittamaan oikealla kädellä ja rangaistiin siitä, kun hän ei meinannut oppia sitä. Tämä tapahtui 1940-luvun aivan loppupuolella ja 1950-luvun alussa.

Meillä ei pidetty koskaan karkkihetkiä tai luokkaretkillä ei saanut ostaa mitään, koska kaikilla ei välttämättä ollut varaa.

Kun oli kirja- ja ruokamessut, niin ei saanut mennä ruokamessu puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli älytön sääntö, että vasenkätiset eivät saaneet käyttää haarukkaa vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa vaan piti syödä kuten oikeakätiset...? Veitsi vasemmassa kädessä ja haarukka (tai lusikka) oikeassa.

Rangaistuksena tästä hirveästä rikoksesta oli jälki-istuntoa...? Ja tuota muuten vahdittiin.

Yleensä kyllä veistä käytetään oikealla kädellä ja haarukkaa vasemmalla. Ainakin "hienommissa" juhlissa näin on tapana tehdä myös vasenkätisten.

Tuollaisesta en ole ikinä kuullut, että kaikkien vaadittaisiin käyttämään ruokailuvälineitä "väärin päin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli älytön sääntö, että vasenkätiset eivät saaneet käyttää haarukkaa vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa vaan piti syödä kuten oikeakätiset...? Veitsi vasemmassa kädessä ja haarukka (tai lusikka) oikeassa.

Rangaistuksena tästä hirveästä rikoksesta oli jälki-istuntoa...? Ja tuota muuten vahdittiin. [/lainaus]

Isäni kertoi, että vasenkätisenä häntä pakotettiin koulussa kirjoittamaan oikealla kädellä ja rangaistiin siitä, kun hän ei meinannut oppia sitä. Tämä tapahtui 1940-luvun aivan loppupuolella ja 1950-luvun alussa.

Itselläni tuo tapahtui 90-luvulla?! Unohdin muuten mainita, että sama koski kynääkin eikä pelkästään aterimia. Yläasteella ei kuitenkaan enää moista ongelmaa ollut. Paljon isompi koulu, ei sielä 20 oppilaan luokissa enää kyniä tai valtavassa ruokalassa haarukoita ja veitsiä vahdittu.

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulun ekalla luokalla istuin tosi kauan tomaattikeittolautasen edessä itkien, koska opettajan mukaan lautanen piti aina syödä tyhjaksi. Onneksi opettajan piti lähteä seuraavalle tunnille - tai juomaan kahvinsa, ja keittiön tädit päästivät pois. Sen jälkeen olin aina sairas, kuume nousi ja ripuli, niinä päivinä jolloin se oli ruokalistassa, ihan vain stressistä.

Toinen karmea kokemus oli hammastarkastuksista ja -hoidoista, puudutusta ei tietenkään lapsille tarvittu.

Missä vaiheessa ajateltiin noin, että lapset eivät tarvitse hammaslääkärissä puudutusta? Kyllä ainakin minut puudutettiin 1990-luvun alussa kun minulta piti poistaa pari maitohammasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli älytön sääntö, että vasenkätiset eivät saaneet käyttää haarukkaa vasemmassa kädessä ja veistä oikeassa vaan piti syödä kuten oikeakätiset...? Veitsi vasemmassa kädessä ja haarukka (tai lusikka) oikeassa.

Rangaistuksena tästä hirveästä rikoksesta oli jälki-istuntoa...? Ja tuota muuten vahdittiin.

Yleensä kyllä veistä käytetään oikealla kädellä ja haarukkaa vasemmalla. Ainakin "hienommissa" juhlissa näin on tapana tehdä myös vasenkätisten.

Tuollaisesta en ole ikinä kuullut, että kaikkien vaadittaisiin käyttämään ruokailuvälineitä "väärin päin".

Eäh. itse muistin asian väärinpäin tai kirjoitin asian väärinpäin. Juju siis oli, että vasenkätisyys oli pannassa. Sitä ei saanut harjoittaa.

Miespuolinen opettajamme ei ollut käynyt armeijaa ja hänellä oli tästä syystä jäänyt joku trauma. Tapahtumapaikkana oli 80-luvulla pieni etelä-pohjalainen maalaiskunta. Tämä kyseinen opettaja välillä koulutti meitä oppilaita armeijatyylisesti. Ensin istuimme pulpeteissa, sitten hän antoi käskyjä sarjoissa muutamien minuuttien ajan, ylös, istukaa jne.

Tässä ei ollut mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa ajateltiin noin, että lapset eivät tarvitse hammaslääkärissä puudutusta? Kyllä ainakin minut puudutettiin 1990-luvun alussa kun minulta piti poistaa pari maitohammasta?

Ei meidän koulun hoitolassa 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa puudutettu muuten kuin hampaiden poistoissa eika muistaakseni aina kaikissa niissäkään.  Paikkojen porauksissa ei puudutettu koskaan.

Armeija kirjoitti:

Miespuolinen opettajamme ei ollut käynyt armeijaa ja hänellä oli tästä syystä jäänyt joku trauma. Tapahtumapaikkana oli 80-luvulla pieni etelä-pohjalainen maalaiskunta. Tämä kyseinen opettaja välillä koulutti meitä oppilaita armeijatyylisesti. Ensin istuimme pulpeteissa, sitten hän antoi käskyjä sarjoissa muutamien minuuttien ajan, ylös, istukaa jne.

Tässä ei ollut mitään järkeä.

Pulpettisulkeiset! :D

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ei sietänyt mun kynäotetta kun ei kuulemma ollut "oikeaoppinen". Tökkäsi aina ne helkutin paksut kolmiokynät kouraan ja vahti aina vieressä, että kirjoitin oikealla otteella. Ei kyllä koskaan tehonnut, edelleen vedän omalla tyylilläni.

Riihimäellä (2000-luvun alkupuolella) ala-asteella vastavalmistuneella opettajalla oli sama pakkomielle tuosta kynäotteesta. Oli isot kolmiokynät tai sitten se muovinen "lisäosa" lyijykynään. Kaunokirjoituksella piti jo 1lk:sta lähtien kirjoittaa, ei edes opettanut ensin kunnollista tekstaustyyliä. Edelleen tyttö vihaa käsinkirjoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnilla vanha täti paukutti tamburiinia, jonka tahdissa marssittiin erilaisissa kuvioissa. Muistojeni mukaan tätä oli huomattavan suuri osuus liikuntatunneista. Kun täti pääsi eläkkeelle, uuden liikunnanopettajan kanssa alettiin pelata pesäpalloa ja lentopalloa ja koripalloa, voimistella ja kaikkea muutakin. Nyt aikuisena siitä tamburiinitouhusta tulee mieleen lähinnä 30-luvun touhut, ja itse olin koulussa sentään 80-luvulla.

Tamburiini ei muuten pauku, vaan helisee.

Jostain kumman syystä ennen kouluissa nimitettiin kehärumpua tamburiiniksi.

Ala-asteen opettajamme muuten tiesi tämän ja kertoi, että tätä kaikki sanovat tamburiiniksi, mutta kehärumpu tämä on.

Armeija kirjoitti:

Miespuolinen opettajamme ei ollut käynyt armeijaa ja hänellä oli tästä syystä jäänyt joku trauma. Tapahtumapaikkana oli 80-luvulla pieni etelä-pohjalainen maalaiskunta. Tämä kyseinen opettaja välillä koulutti meitä oppilaita armeijatyylisesti. Ensin istuimme pulpeteissa, sitten hän antoi käskyjä sarjoissa muutamien minuuttien ajan, ylös, istukaa jne.

Tässä ei ollut mitään järkeä.

Meillä oli 80-luvulla isossa kaupungissa vastaava, tosin armeijan käynyt ja sotaa ihannoiva, teknisen työn miesopettaja.  Teknisen työn luokka oli erillisessä lukitussa rakennuksessa niin hän kanssa piti "sulkeiset" ennen luokkaan menoa: seistiin asennosssa, kääntyiltiin oikealle ja vasemmalle. Juostiin eteen ja taakse, hypittiin haarahyppyjä. Välillä teki jekkuja, eli antoi käskyn ilman "ryhmä / luokka" sanaa komennon alusssa ja jos silloin teki mitä käskettiin niin siitä tuli sitten pari minuuttia ylimääräistä "sulkeista" koko ryhmälle. Ihan tajutonta menoa.