Lue keskustelun säännöt.
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (631)
Välitunnilta sisään mennessä piti järjestyä aina jonoon ja suorin jono meni aina ensimmäisenä sisään. Samoin ruokalaan mennessä, joka oli erillisessa rakennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena en osannut sanoa s-kirjainta opettajan mielestä oikein. Jouduin puheopetukseen, jossa joku täti yritti erilaisten harjoitusten ja tikkujen avulla opettaa sen ääntämistä oikein.
Kokonaisia perunoita ei saanut muussata, vain pilkkoa. Mitään ei myöskään saanut sekoittaa, esim. maksalaatikkoa ja puolukkahilloa jne.
Pidin virkkuukoukkua "väärin" (opin aikuisena, että se vanha tyylini on oikeasti myös ihan hyväksyttävä...) ja tästä syystä opettaja purki kokonaan virkkaukseni ja käski aloittaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa 80-90 luvun taitteessa opettajat ummistivat silmänsä poikien harrastamalle kähminnälle ja huorittelulle. Pojat porukalla jahtasivat tyttöjä ja työnsivät käsiä paidan alle/housujen sisään samalla kun jotkut pitivät uhria paikallaan.
Ketään ei kiinnostanut puuttua. Oli siinä rangaistusta kerrakseen.
Samanlaista tapahtui meilläkin ja olen näin jälkeen päin ihmetellyt että miten tuollainen on voinut olla edes mahdollista.
Kansakoulussa 1960-luvulla pakko hiihtää ja kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun. Siitäpä sitten jäi kammo hiihtoon. Enkä ole yksin kammoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa 1960-luvulla pakko hiihtää ja kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun. Siitäpä sitten jäi kammo hiihtoon. Enkä ole yksin kammoni kanssa.
Meillä oli tää sama pakko vielä 80-luvulla.
Seinäjoella ainakin tämä pakko olemassa tänäkin päivänä. Ja yli 20 asteen pakkasessa luistellaan, kun sisäliikunta on Koronan takia kielletty. Voi pyhä Sylvi! Samat oppilaat istuu sisällä luokassa 4-5 tuntia joka päivä. Virus ei vissiin osaa sinne luokkaan, mutta liikuntasaliin se löytäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60- ja 70-lukujen vaihteessa olin kansakoulun viimeisellä luokalla. Silloin istuttiin paripulpetissa. Mua kiinnosti opetusta enemmän vieressä istuvan tytön sukkanauhat ja ilmeisesti räpsyttelin niitä. Niinpä minä jouluin menemään ulos juoksemaan kaksi kertaa koulun ympäri.
Kerrottakoon, että tyttö juoksi perässäni, koska hän puolusti minua! Hän taisi itse asiassa tykätä eli olla juonessa mukana.
Meidän ala-asteen luokalla oli yksi oppilas, jonka pikkusisarus oli kuuro ja tämän takia kyseinen oppilas ymmärsi viittomakieltä. Hän opetti meille muille. Kommentoimme sillä ääneti opettajien tekemisiä sekä luokassa että välitunneilla. Kun tämä selvisi koko luokka joutui jäämään kahdeksi tunniksi jälki-istuntoon, jossa jokainen joutui istumaan hiljaa paikallaan side silmillään. Näin varmistettiin, ettemme voineet kommunikoida sen aikana viittomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älyttömiä auktoriteettejä. Ihan kuin kuninkaita valtakunnissaan.
Kansakoulun ekalla luokalla istuin tosi kauan tomaattikeittolautasen edessä itkien, koska opettajan mukaan lautanen piti aina syödä tyhjaksi. Onneksi opettajan piti lähteä seuraavalle tunnille - tai juomaan kahvinsa, ja keittiön tädit päästivät pois. Sen jälkeen olin aina sairas, kuume nousi ja ripuli, niinä päivinä jolloin se oli ruokalistassa, ihan vain stressistä.
Toinen karmea kokemus oli hammastarkastuksista ja -hoidoista, puudutusta ei tietenkään lapsille tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla askarreltiin koulussa jotain vessapaperirullasta ja sen ympärille virkatusta "nauhasta". Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Minä liimasin nauhan vessapaperirullaan kiinni koko leveydeltään, mutta opettaja suuttui hirveästi ja käski minun purkaa koko homman. Nauha piti kiinnittää liimalla rullaan vain alusta ja lopusta. Liiman levittäminen koko rullan alueelle oli siis fataali virhe.
Tämä. Olen lapsesta asti ihmetellyt, miksi aiempien sukupolvien näkemys "kasvattamisesta" on se, ettei neuvota tai opasteta mitenkään ja sitten kun lapsi yrittää arvata mitä pitäisi tehdä ja tekee aikuisen mielestä "väärin", niin saadaan hirveät raivarit. Ajatustenlukijako lapsen pitäisi olla, että kelpaisi?
Vierailija kirjoitti:
Kopioin toisesta ketjusta johon olen kirjoittanut:
Ala-asteella oli kiellettyä tuoda eväitä kouluun ja kerran yhdellä tytöllä oli repussa mukana evästä harrastusta varten joka oli heti koulun jälkeen. Opettaja sattui näkemään ne avonaisessa repussa ja voi mikä haloo siitä syntyi. Kauheet puhuttelut ja keskustelut, kaikki jonkun sämpylän takia.
Asun ulkomailla ja olin positiivisesti hämmästynyt kun lapseni meni kouluun ja siellä saa välipalat lounaan lisäksi ja kehotettiin vielä laittamaan evästä mukaan, jotta pienet lapset jaksavat koko päivän. Tuli mieleen omat kouluvuodet 80-90-luvuilla, jolloin olin nälkäinen varsinkin myöhään iltapäivästä, mutta eväiden ottaminen kouluun ei olisi tullut kysymykseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella oli pakko edes maistella kaikkia ruokia, mitä oli tarjolla. Minulla oli lapsena lihakammo, ja kerran oli tarjolla paksuja kinkun paloja. En millään suostunut maistelemaan. Opettaja yritti pakottaa, lopulta joutui lähtemään luokan kanssa tunnille, mutta keittäjä jäi vahtimaan että maistelen. Lopulta tajusin, että en pääse pois sieltä ä, puraisi kinkkua ja oksensin lattialle. Sen jäljeen keittäjä päästi minut pois. En syönyt sen jälkeen kinkkua vapaaehtoisesti kuin vasta joskus aikuisena.
Eräs peruskoulun opettajani oli todella tarkka kaikesta. Parina päivänä viikossa aamun ensimmäiset tunnit olivat tämän opettajan tunteja. Yhtenä aamuna saavuin koululle vain pari minuuttia ennen kellon soimista. Huomasin, kun opettaja oli jo avaamassa luokan ovea ja päästämässä muita luokkakavereita luokkaan. Olin itsekin juuri astumassa sisään luokkaan kun opettaja vetäisi oven suoraan nenäni edessä kiinni ja antoi minulle myöhästymismerkinnän.
Opettaja katsoi minua vielä suoraan silmiin kun sulki oven.
Jokaista opettajaa piti tervehtiä tietyllä tavalla. Ruotsin opettaja aloitti "god morgon flickor och pojkar". Siihen piti aina vastata "god morgon magister" (vai oliko peräti magistern, en enää muista). Englannin opettaja aloitti good morning, johon piti vastata "good morning, Mrs. X" (en viitsi laittaa tähän nimeä).
Kansakoulussa (muistaako kukaan, siis kaukaisella 1950-luvulla) miesopettajat olivat sodan käyneitä jermuja, ja heidän maneerinsa sen mukaiset. Musiikinopettaja keräsi ensin porukan käytävälle "muotoon" (intin käyneille tuttua), jokaisen oli seistävä asennossa ja kun opettaja sanoi "näkemiin", siihen ei saanut vastata mitään, vaan piti "pokata". Siis lyödä kantapäät yhteen. Jos joku erehtyi vastaamaan "näkemiin", palattiin luokkahuoneeseen ja aloitettiin seremoniat alusta.
Aloitin koulun 90-luvulla ja kerkesin oppimaan, että kun opettaja tulee luokkaan(vaikka kesken tunnin naapuriluokan ope) niin pitää nousta ylös. Ylös piti myös nousta kun vastattiin.
Tätä toteutettiin vain yhden opettajan toimesta joten ei varmaan enää kuulunut opetussuunnitelmaan.
Ruokakasvatus oli kyllä noihin aikoihin aivan vinksallaan. Syyllistämistä afrikan nälkäisistä lapsista, pakottamista ja istuttamista. Vihainen keittäjä annostelemassa ruokaa jolle "vähän" oli tajuttoman iso annos ruokaa. Ja lautanen on syötävä tyhjäksi vaikka vatsa on täynnä.
Olin -se nirso- lapsi ja istuin usein ruokalautasen kanssa aikuisten pyöriessä vihaisena ympärilläni. Tätä tapahtui niin päiväkodissa, koulussa kuin leireillä.
Teininä en enää suostunut syömään mitään. Olin luurangonlaiha ja ruokavalio oli pelkkää vaaleaa leipää ja pastaa mistä pidin.
Pahoja ruokia en edelleenkään syö, annoskokoja en hahmota (ahmin), maailmassa nähdään edelleen nälkää. Syön myös todella epäterveellisesti koska kaikki uudet ja oudot maut saavat niskavillat pystyyn. Aikuisena ruokavalio on vähän monipuolistunut kun olen omaan tahtiin saanut tutustua ruokiin, valita määrän ja etenkin vaikuttaa sen koostumukseen.
Vierailija kirjoitti:
Joulu- ja kevätjuhlan näytelmässä päärooliin valittiin aina kaunis vaaleatukkainen tyttö. Muut esittivät jotain tonttuja ja puita ja kiviä. En usko, että enää tehtäisiin näin vaan yritettäisiin olla tasapuolisempia.
Anna mun nauraa. Jatkuu yhä. Pojat on varsinkin saa tanasta. (Mulla molempia)
Myös stipendit menee vaan tytöille jos ei ole kummallekin sukupuolelle varattu omaa.
Meillä oli koulussa meikkamiskielto. olin ala-asteella vaaleatukkainen, mutta kulmat ja ripset oli mustat. Opettaja pesi kasvoni saippualla, koska oii varma, että mulla oli meikkiä.. Ei kyllä valitettavasti irronut, vaikka kuinka hankasi. Äiti pikkusen räjähti, kun kuuli tän tarinan multa. Tämä siis 70-luvulla helsinkiläisessä peruskoulussa.
En tiedä oliko rangaistus mutta yhtenä vuonna kansakoulussa jokainen joutui kirjoittamaan presidentti Kekkoselle onnittelukirjeen. Oliko joku merkkipäivä hänellä tms?