Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotirouvaksi/-äidiksi jättäytyminen oli kyllä paras päätös aikoihin
16.11.2020 |
Ihan turhaan mietin ja jossittelin uhkakuvia ja muiden ihmisten mielipiteitä. Meni monta vuotta, ennenkuin uskaltauduin jäämään pois työelämästä, "ihan vaan kotiin" pääasiassa hoitamaan lasten asioita ja huushollia.
Tää on tehnyt niin hyvää meidän perheelle ja kaikkien jaksamiselle. Väsymys, kitinät ja riidat jääneet pois.
On niin selkeää, että toisen hommiin kuuluu käydä töissä ja maksaa asuminen ja ruoka ja muut kulut, ja toisen hommiin kuuluu sitten se huushollin siivoominen, pyykkäykset, kaupassakäynnit ja ruoanlaitot ja päävastuu lasten asioista, esim. harrastuksiin huolehtiminen, asioiden muistamiset jne.
Päivät mies on töissä ja minä siivoan, pyykkään, ja teen valmisteluita, esim. tänään etsin varastosta lapsille sopivat luistimet valmiiksi huomista liikuntatuntia varten, ja kävin ostamassa luistinsuojat, kun ne puuttuivat.
Lasten läksyissä ja kokeisiinluvussa ehdin autella jo ennenkuin mies tulee töistä. Ja valmistella päivällisen.
Loppuilta sitten perheellä rentoa lepoaikaa kaikilla.
Ihan huikea ero entiseen. Ei tarvitse enää työpäivän jälkeen tapella kumpi lähtee kauppaan, kumpi tekee ruoan ja kumpi ryhtyy koluamaan varastoa, ja sadatella puuttuvia luistinsuojia ja väsyneenä yrittää vielä jaksaa siivota ja samalla auttaa lapsia läksyissä, ja tuskailla kuinka kello juoksee ja nukkumaan pitäisi ehtiä, ja huomenna sama ralli alusta.
Klo 17.00 meillä nykyään syödään päivällinen yhdessä, ja sen jälkeen kaikilla on ilta leppoisaa vapaa-aikaa. Kotityöt on tehty, pyykit pesty, kaupassa käyty, asiat ja tavarat katsottu huomiseksi valmiiksi.
Paljon parjattu "malli" tämä kotiäitiys, mutta ah, niin ihana!
Kommentit (43)
Entäs sukupuoliroolit kerrankin toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen on eläkkeesi? Entä minkä ikäinen olet? Miten helposti saat/et saa uutta työtä.
Itse en tekisi noin.
Tyttöjä ei pitäisi laittaa kouluun ollenkaan niin säästettäisiin verovaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olette löytäneet teille sopivan ratkaisun ja yhden ihmisen palkka riittää taloudellisesti. Ja toivottavasti asiat on sovittu niin, ettet jää mahdollisen eron sattuessa tyhjän päälle.
Nyt mietit taloudellista pärjäämistäsi. Vaikka lapsilisistä muutama kymppi säästöön. Kunhan kasassa on sopiva potti, ostat hyvää osinkoa maksavia osakkeita.
Tämä toimenpide toistetaan aina vaan uudelleen. Vähitellen saat osingoista mukavaa tulovirtaa itsellesi, ikäänkuin palkkaa tekemästäsi työstä perheen äitinä.
Nyt on realiteetit vähän hukassa :,D muutama kymppi kuukaudessa säästöön.. tämä on 240e vuodessa. Minulla on 60t edestä osinko osakkeita ja saan vuodessa n.2000e osinkoja käteen eli 166e kuukaudessa.. jep.. hiukan voi aikaa mennä tuolla tahdilla sen ”palkan saamiseen.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain eläkkeen kertymistä on aika turha miettiä: huomenna voit yhtä hyvin olla kuollut, etkä eläkettäsi tule ikinä näkemään. Kannattaako ennemmin elää niin, että itse ja oma perhe on onnellisia JOKA PÄIVÄ vai niin, että yrittää kynsin hampain takertua johonkin kymmenien vuosien päässä MAHDOLLISESTI edessä olevaan eläkkeeseen? Tähän maailmanaikaan voidaan me 30-40 vuotiaat olla aika varmoja, että eläkejärjestelmä on täysin romutettu siinä vaiheessa kun pitäisi 30-40 vuoden sitä eläkettä muka saada. Onnittelut sinulle ap! Nautikkaa elämästä. Tätä on vaikea ymmärtää näiden "5 kertaa vuodessa ulkomaille ja viimeisimmät merkkivaatteet päällä aina"-ihmisten: aika pienellä kuluttamisella voi tulla toimeen ja elää täysin merkityksellistä ja onnellista elämää. Se onni ei tule materiasta. Tai siitä, kenellä on korkein koulutus ja hienoin työ.
Vierailija kirjoitti:
Jotain eläkkeen kertymistä on aika turha miettiä: huomenna voit yhtä hyvin olla kuollut, etkä eläkettäsi tule ikinä näkemään. Kannattaako ennemmin elää niin, että itse ja oma perhe on onnellisia JOKA PÄIVÄ vai niin, että yrittää kynsin hampain takertua johonkin kymmenien vuosien päässä MAHDOLLISESTI edessä olevaan eläkkeeseen? Tähän maailmanaikaan voidaan me 30-40 vuotiaat olla aika varmoja, että eläkejärjestelmä on täysin romutettu siinä vaiheessa kun pitäisi 30-40 vuoden sitä eläkettä muka saada. Onnittelut sinulle ap! Nautikkaa elämästä. Tätä on vaikea ymmärtää näiden "5 kertaa vuodessa ulkomaille ja viimeisimmät merkkivaatteet päällä aina"-ihmisten: aika pienellä kuluttamisella voi tulla toimeen ja elää täysin merkityksellistä ja onnellista elämää. Se onni ei tule materiasta. Tai siitä, kenellä on korkein koulutus ja hienoin työ.
Näitä on asiakkaanani paljon, jotka ei aikanaan huolehtineet eläkkeistään tai toimeentulostaan yksin jäädessä.
Neuvon aina, että jos toinen jää kotiin, maksaa työssäkäyvä eläkemaksuja kotona olevasta.
Muutenkin fiksu ihminen huolehtii siitä, ettei ole kenenkään armoilla vaan pärjää omillaan. Tuo ihana aviomies saattaa vaikka sairastua. Mitäs sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä pysty kuvittelemaan. Mulla on kouluikäiset lapset ja mielenkiintoinen työ josta maksetaan kivasti. En haluaisi kotipiiaksi.
Hienoa. Ja sitten kun olet ollut viisi vuotta kotona, läpsystä vaihto ja mies saa olla kotona viisi vuotta ja sinä hoidat tienaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut 10v kotiäiti, lapset 5v ja 9v.
Elämäni parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Ja sitten kun olet ollut viisi vuotta kotona, läpsystä vaihto ja mies saa olla kotona viisi vuotta ja sinä hoidat tienaamisen.
Miksi? Kai teillä on keskiviikkoisin siivouspäivä? Täytyy olla koska minä sanon niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että pienellä palkalla (alle 2000 euroa kuussa) se eläkekertymä on aivan mitätön. Jos saa muutaman satasen eläkettä, sillä ei todellakaan elellä esim. 40 vuoden päästä yhtään missään. Toki jos on maksettu velaton koti niin siinä ehkä. Kukaan meistä ei kuitenkaan tulevasta tiedä, meillä on vain tämä hetki. Kannattaa elää sitä itselle hyvää ja onnellista elämää. Ei siihen tarvita jatkuvaa väsymystä, kiukkua, kiirettä, työpaikan ongelmia, stressiä ja unettomuutta. Suomessa varmasti moni perhe voisi paremmin ap:n tavalla. Omia läheisiä kun seuraa niin todella moni on aivan loppu perheen ja työn ristipaineessa, aikuiset kuormittavat itsensä loppuun. Illat riidellään väsyneinä kotitöistä. Kamalaa elämää.
Mulla on ainakin kiva työ ja hoidan siinä sivussa yksinhuoltajana kaksi lasta ilman isovanhempia. Mikä siinä on että KAKSI tervettä aikuista ei pärjää? Jatkuvaa narinaa että työelämä on niiin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin kiva työ ja hoidan siinä sivussa yksinhuoltajana kaksi lasta ilman isovanhempia. Mikä siinä on että KAKSI tervettä aikuista ei pärjää? Jatkuvaa narinaa että työelämä on niiin kamalaa.
Nii-in. Enpä tiedä. Kerrassaan kummallista.
Meillä kaikillahan kun kuitenkin on yhtä kiva työ, yhtä paljon energiaa, voimavaroja, helpot lapset, huolettomuutta, terveyttä ja resilienssiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin kiva työ ja hoidan siinä sivussa yksinhuoltajana kaksi lasta ilman isovanhempia. Mikä siinä on että KAKSI tervettä aikuista ei pärjää? Jatkuvaa narinaa että työelämä on niiin kamalaa.
Ja mulla taas niin paljon omaisuutta, etta ei tarvitse työskennella. Ja mieskin on. Miksi sulla ei ole? Kun mullakin on...
Haaveilen tuosta itsekin, mutta en haluaisi meidän jäävän yhden tulon varaan. Eli toisella tai molemmilla pitäisi olla muita tulonlähteitä (riittävän hyviä, nykyisellään saadut osingot ei pitkälle riitä). Vaikka miehellä onkin aika vakaa työ, niin koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja olen sen verran turvallisuudenhakuinen, että en itse pystyisi jättämään koko taloutta yhden kortin varaan.
Mutta onnea, varmasti upeaa kun olette pystyneet tekemään tuollaisen ratkaisun!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin kiva työ ja hoidan siinä sivussa yksinhuoltajana kaksi lasta ilman isovanhempia. Mikä siinä on että KAKSI tervettä aikuista ei pärjää? Jatkuvaa narinaa että työelämä on niiin kamalaa.
No mulla ei ole kiva työ. Mä en ole täysin terve (pitkäaikaissairaus ja myös työuupuminen takana, joka ei toki ole sairaus, mutta vaikuttaa edelleen mun jaksamiseen työssä). Mies tekee pitkää päivää, joten luonnollisesti pystyy osallistumaan lasten ja kodin hoitoon vähemmän, mutta tuo enemmän leipää pöytään. Että voi hirveetä kun kyllä todella unelmoin siitä että voisin lopettaa työt ihan samantien, koska tämä yhdistelmä on vaan niin rankka.
Minä taas palasin töihin kolmen vuoden kotona olon jälkeen, ja kyllä tuntuu mahtavalta lähteä aamulla töihin.
Tein toki aiemmin töitä freelancerina iltaisin ja viikonloppuisin, mutta nimenomaan mahtavaa olla taas tässä rytmissä, että lähtee aamulla töihin ja vie kuopuksen päiväkotiin. Kun kolme vuotta on tehnyt kaksi ateriaa päivässä, niin mukava että yksi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin kiva työ ja hoidan siinä sivussa yksinhuoltajana kaksi lasta ilman isovanhempia. Mikä siinä on että KAKSI tervettä aikuista ei pärjää? Jatkuvaa narinaa että työelämä on niiin kamalaa.
Niin on mullakin kiva työ mutta on sitten myös työmatkaa ja työmatkoja. Lapset oli päiväkodissa 10h päivässä ja oli joka päivä minuuttipeliä että ehdin hakemaan ajoissa hoidosta.
Iltaisin jäi ruhtinaalliset 3h aikaa ennen lasten nukkumaanmenoa.
Nyt tilanne jo toinen mutta siinä meni monta vuotta ihan sumussa.
Ja onneksi oli ne isovanhemmat apuna. Eikä noista vuosista mitään sankarifiilistä jäänyt. Päinvastoin. Lapset näkivät enemmän päiväkodin hoitajia kun äitiään.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkeen sisältyy riski. Voimme vaikka kuolla huomenna. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, teki tai oli tekemättä mitä.
Toki on hyvä miettiä varasuunnitelmia, kuten olenkin tehnyt, mutta en suostu (enää) siihen, että pelon ohjaamana jättäisin tekemättä ratkaisuja, jotka vaikuttavat näin positiivisesti minun ja perheeni elämään juuri nyt ja lähitulevaisuudessa.
Ap