Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen ja ahdistuksen omahoito? Ei varaa hakeutua psykoterapiaan, lääkkeitä en halua
15.11.2020 |
Siinäpä se. Olen masentunut, mutta en halua enkä edes jaksa yrittää hakeutua psykoterapiaan, se on kallista ja pitäisi sitoutua moneksi vuodeksi. Hoitokontaktia ei ole muutenkaan, jäi edellisen työpaikan työterveyteen sellaiset.
En tiedä mitä tekisin. Harrastan liikuntaa jonkin verran, ulkoilen, syön ihan hyvin ja välillä herkuttelen, on ystäviä, on parisuhde. Suhteessa paljon riitelyä, en koe sitäkään voimavarana vaan ennemmin lisää huonoa oloa aiheuttavana. Raha-asiat on ihan ok, tosin olen nyt työtön ja tulevaisuus ahdistaa. Työttömyys itsessään ei ahdista, masennuin työelämässä vain entistä pahemmin. Ei haittaa vaikka uutta työtä ei löytyisi vielä pitkään aikaan.
En nauti oikein mistään. Päivät pitkät katson telkkaria ja selaan nettiä. Työnhaku myös on voimassa joten lähetän hakemuksia, mutta ei ole kutsuja tullut eikä paljon ole vapaita paikkojakaan.
Kommentit (58)
Entäs jos masennus ja tyhjyyden tunne johtuukin siitä, ettei elämässäsi mitään "suurempaa"? Tarkoitan hengellistä ulottuvuutta, Jumalaa? Ajatusta kuulumisesta johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai suunnitelmaan? Ateistina oleminen varmaan on ahdistavaa ja masentavaa: elät, olet, kuolet ja millään ei ollut mitään merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ja ruokavalio
Vierailija kirjoitti:
Ravintoon kannattaa myös kiinnittää suurta huomiota. Lainaa kirjastosta esim. kirja masennuksen biologia. Erittäin hyvää juttua siinä.
Suolistollahan on erittäin suuri vaikutus aivojen välittäjäaineisiin.
Olen samaa mieltä. Keskittyisin heti aluksi korjaamaan elimistön. Kokeile paastoa tai ketoa, siinä sivussa ajatuksetkin joutuu keskittymään siihen projektiin eikä kierrä loputonta rinkiä päässä. Vatsa ja aivot on yhteydessä.
Kirjavinkkejä: Tara Brach - Radical self-acceptance ja Paul Gilbert - Myötätuntoinen mieli. Gilbertin kirjassa on hemmetisti harjoituksia, mutta pelkästään lukemallakin hyötyy.
Voisit ehkä kokeilla kansalaisopistossa jotain henkiseen hyvinvointiin liittyvää ryhmää? Se ei ole eikä korvaa terapiaa, mutta esim kirjoittamisella ja tähän liittyvällä ryhmän tuella voi olla terapeuttisia ja hyvää tekeviä vaikutuksia 😊
Mä sain avun raakakaakaosta. Kun sanotaan että suklaa parantaa sydänsurun niin kaakaonibsit pelasti mun elämän. Olin joskus syömättä niitä viikon pari ja olo meni tosi ahdistukseeks ja masentuneeksi. Et ainakaan häviä mitään jos kokeilet, saa ostettua ruokakaupasta. Itse syön 3 tl/vrk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön kun olet, saat terapian omavastuuosuuden toimeentulotuessa välttämättöminä terveydenhuoltomenoina. Ja terapiaa haetaan aina vuodeksi kerrallaan, eli ei tarvitse sitoutua "useammaksi vuodeksi".
Jos mikään self help tai vertaistuki ei auta, voit hakeutua kunnalliseen mielenterveystoimistoon. Eri kunnissa eri aikoina vaihtelee suuresti se, mitä voivat tarjota avuksesi. Sieltä voit pyytää myös lääkärinlausunnon jos haluat hakeutua kuntoutuspsykoterapiaan.
Toivottavasti viestistä oli apua!
En minä saa toimeentulotukea, saan työttömyyskorvauksia ja minulla on avopuoliso. Terapia maksaisi n. 200 euroa kuukaudessa, siis tonneja vuodessa. Säästöjä on jonkin verran mutta ne ovat äkillisiä kuluja varten, en halua niitä laittaa terapiaan. Enkä myöskään suoraan sanottuna jaksa nähdä sitä vaivaa että yrittäisin etsiä sopivan terapeutin.
Ap
Olen tuo, joka kommentoi jo aiemmin, että terapia maksaa noin 100 euroa kuussa. Eli noin 25 e per käynti.
Mutta kuten viesteistäsi käy ilmi, niin ei raha taida olla se ongelma, vaan se, ettet halua nähdä vaivaa asian eteen tai sitoutua mihinkään. Tämä toki ymmärrettävää, sillä esim. terapeutin etsiminen vie oman aikansa. Kannattaa kuitenkin puhua itselleenkin asioiden omilla nimillä eikä mennä jonkun toisen asian taakse: on ihan ok, että et halua terapiaa, jos koet, että se ei ole sinua varten.
Vaikka et terapiaan haluakaan, niin kannattaa kuitenkin käydä juttelemassa lääkärille ja tarvittaessa pysk.hoitajalle. Voit saada uusia näkökulmia tilanteeseesi, vinkkejä ja neuvoja. Esim. verikokeet kannattaa ottaa, jotta tiedät, ettei ole mitään puutostiloja, jotka pahentavat oloa.
Joskus sekin luo turvaa, jos on ihan vaikka tuttu yleislääkäri, jonka luona voi tarvittaessa käydä juttelemassa. Ja vaikka ehdottavat lääkehoitoa, niin siihen ei tarvitse alkaa.
En tiedä onko tässä sitten paikkakuntakohtaisia eroja, mutta täällä maksaa käynti n. 100 euroa josta kela korvaa noin puolet, omasta pussista siis menee n. 200 euroa kuussa jos käy kerran viikossa. Raha on ihan oikea syy, mutta toinen ihan oikea syy on myös se, etten jaksa nähdä sitä vaivaa ja seuloa läpi terapeutteja ja lopulta joutua kuitenkin pettymään ja vielä maksamaan siitä lystistä.
Fyysinen terveys on tutkittu, ei ole mitään vikaa veriarvoissa.
Nettiterapia voisi olla mahdollisuus, pitäisi sitten vaan hakeutua vielä lääkäriin uudelleen tuota lähetettä varten. En sulje täysin pois, mutta ei hirveästi houkuttele sekään.
Ap
Ilmeisesti on hinnoissa eroa paikkakunnittain, toki paikkakunnan sisälläkin on eroja, kun terapeutit itse määrittelevät hintansa. Voit siis vertailla hintoja kaupungin sisälläkin.
Yritä muistaa, että masentuneena usein näkee asiat hankalampana kuin ne oikeasti ovat. Esim. ei terapeutin löytäminen välttämättä ole niin hankalaa. Jotku löytää piankin itselle sopivan terapeutin. Ja tuo raha-asia: jos ajattelet tuon viikkotasolle, niin 50 euroa per käynti. Pystyisitkö maksamaan esim. puolet tuosta aina työttömyyskorvauksista ja puolet säästöistä? Mihin sitä rahaa ylipäätään nyt kuluu, jos lähinnä vietät aikaasi kotona oleskellen? Moni muukin asia maksaa vuositasolla paljon, mutta harvoin sitä tuolta kantilta ajattelee. Älä siis lähde suurentelemaan asiaa mielessäsi. Itse teen siis samaa, tyyliin "en löydä ikinä terapeuttia" tai "terapia maksaa tonneja vuodessa". Mutta niin vain löysin hyvän terapeutin lyhyen etsinnän jälkeen ja kuukausi kerrallaan mennään eteenpäin. Vuodeksi olen sitoutunut terapiaan.
Mutta tosiaan, jos et koe terapiaa itsellesi sopivana vaihtoehtona, niin se vain kannattaa unohtaa. Ehkä joskus myöhemmin sitten ajankohtainen asia, jos tarvetta on.
Mitä kaikkia veriarvoja muuten sinulta tutkittiin? Vitamiinit, ferritiini jne?
Terapian voi tehdä nyt korona-aikaan kokonaan etänä, toki on hyvä olla mahdollisuus käydä vastaanotolla paikanpäällä, jos tarve tulee. Eli olisiko ympäröivissä kunnissa/kaupungeissa halvempia terapeutteja? Ajomatkan päässä kuitenkin, jos joskus tarvii tai haluaa käydä face to face.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi kirja Mielekkäästi irti masennuksesta. Kannattaa tehdä kaikki kirjan harjoitukset vaikka osa tuntuisikin vähän hölmöltä. Mindfulnessia tuo on siis. Psykiatri suositteli mulle tuota kun itsekin kipuilin sen kanssa, miten vaikeaa ja kallista terapia on. Opettaa elämään hetkessä ja suhtautumaan omiin tunteisiin terveemmällä tavalla.
Minä en ole koskaan jaksanut lukea noita kirjoja, ne tuntuu huuhaalta.
Suosittelisin Edmund J. Bournen ”vapaaksi ahdistuksesta” -kirjaa. Tätä kirjaa hyödynsimme esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kun itse vuosia sitten sairastin keskivaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä.
Näin kirjaa kuvaillaan:
”Työkirja paniikista ja peloista kärsiville on käytännöllinen ja kattava ohjekirja, joka tarjoaa apua erilaisiin ahdistusoireisiin: paniikkikohtauksiin, julkisten paikkojen pelkoon, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, yleistyneeseen tuskaisuuteen, pakko-oireiseen häiriöön ja muihin ahdistushäiriöihin. Yksityiskohtaisten ohjeiden, kysymyssarjojen ja harjoitusten avulla opit hallitsemaan taitoja ja tekemään elämänmuutoksia, jotka auttavat sinua paranemaan ongelmastasi. Työkirjaa voidaan käyttää niin itsehoidon kuin terapiankin apuvälineenä. Aihepiiriltään laaja kirja sisältää runsaasti erilaisia lähestymistapoja, sellaisiakin, joita on vaikea löytää muista ahdistuneisuushäiriöitä käsittelevistä kirjoista.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että terapia maksaa 100e/kk? Mä kävin yli viisi vuotta terapiassa 2 x vko. Jouduin siis käyttämään tuhansia euroja ihan omaa rahaa. Ei mikään helppo yhtälö sinkkuna, kun tapaamiset oli keskellä työpäivää. Lopputulos: syön nykyään maksimiannoksen masennuslääkettä ja olen pahasti alkoholisoitunut. Ennen terapiaa harrastin liikuntaa ja söin terveellisesti enkä juonut edes viikottain.
Tilaa iherbistä st. Johns Wort -ravinnelisää :) luonnollinen masennuslääke, kannattaa googlata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lievää jaksottaista masennusta voi kyllä hoitaa ihan itsekin mutta viesteistäsi kuuluu sellainen yleinen saamattomuus ja motivaation puute, että olisi varmaan hyvä myös muistaa, että masennus on ihan oikea sairaus johon jossain vaiheessa tarvitaan myös lääkärin ja lääkkeiden apua.
Kukaan ei odota, että verenpainetaudista kärsivä ihminen ihan yksin ja itse omahoidolla saa verenpaineensa laskemaan, vaan on lääkärin kanssa kontakti ja lääkkeet tukena. Omahoito on todella tärkeää ja arvokasta, mutta masennuksessa on vaarana että se kääntyy sillä tavalla itseään vastaan, että sitä yrittää itsehoidon keinoja eikä masennus lopu, ja sitten tulee siihen vielä tunne että on epäonnistunut ja puuttuu tahdonvoimaa. Niin asia ei kumminkaan ole jos masennus on päässyt kovin pahaksi.
Mental Health Considerations during COVID-19 Outbreak
https://www.who.int/docs/default-source/coronaviruse/mental-health-cons…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kunnallinen terapia on ilmaista.
Koronatilanne voi lisätä kaamosoireilua
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kerran todella ahdistunut yli vuoden ajan, eikä siihen auttanut mikään liikunta, meditaatio, vitamiinit tai muutkaan elämäntapahoidot. Kokeilin sitten masennuslääkettä pienellä annoksella ja se auttoi parissa viikossa. Loppujen lopuksi söin sitä lääkettä puoli vuotta, eikä ahdistus palannut sen jälkeen vaikka kovasti varoiteltiin. Voi lääkettä kokeilla lyhyen aikaa, ei sitä tarvitse jäädä vuosikausiksi syömään "tavan vuoksi".
Jos johonkin mielenterveystoimistoon aiot hakeutua, voit olla varma että tarjoavat lääkkeitä, kun et terapiaankaan halunnut.
Lääkkeet auttoivat täälläkin jo noin puolen vuoden käytöllä. Helpotti ajatusmallien uusimista, kun huomasi yksi päivä hieman lääkkeiden aloituksesta ettei ahdistanutkaan. Olin tuolloin tilanteessa joka olisi normaalisti johtanut siihen, että ajatukseni alkavat pyöriä kehää (ajattelen asiaa -> tämä asia alkaa ahdistaa -> ei pidä ajatella sitä -> sitä on pakko ajatella koska se pitää hoitaa -> sata skenaariota siitä miten tuo asia voi mennä pieleen -> olen tyhmä ja pilaan kaiken, en ansaitse elää) mutta kehä tyssäsi siihen ekaan vaiheeseen. Sen sijaan mietin vaan että jaa, tämän asian voi hoitaa näin tai näin, se voi mennä pieleen mutta eipä se maailmanloppu ole. Se ahdistuksen noidankehä jota olin pitänyt itsestäänselvyytenä vuosia oli poissa.
Dystymia eli krooninen masennus nakertaa elämänlaatua
Tuo ahdistuksen nettiterapia vaikutti jopa ihan hyvältä, kun luin siitä tarkemmin.
Ap