Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun se on annettu ja saatu. Sen jälkeen sen voi laittaa kierrätykseen.
Ihmettelen myös noita "muistoesineitä" ja "perintötavaroita", joita täytyy säilyttää jälkipolvillekin, vaikkei niillä mitään tee, muuta kuin säilyttää. Mitä ihmettä nämä ovat?
Mummon tekemä ryijy - jos se ilahduttaa sinua seinällä, ok. Jos se pölystyy kaapissa, pois.
Isoisän pokaalit - sama juttu, ne ovat tehtävänsä täyttäneet siinä vaiheessa kun ne on saatu.
Joku vanha kahvikalusto - vie julmetusti tilaa. Siitä on nautittu ja sitä on toivoakseni käytettykin aikoinaan, mutta miksi säilyttää pelkän säilyttämisen vuoksi?
Perintöhopeat - jos käytät, kivoja. Jos et käytä, niin miksi säilyttää. Nämä ovat menneiden aikakausien juttuja, nykyään ei ole sellaisia koteja, joihin nämä sujuvasti mahtuisivat, eikä sellaisia tilaisuuksia, joissa näytä käyttäisi. Jos on, niin ok toki!Aikansa kutakin. Vaikka Liisa-täti olisi hartaudella sitä asiaa x kerännyt, se on ilahduttanut Liisa-tätiä, meillä ei ole velvollisuutta sitä säilyttää. Ja muisto Liisa-tädistä säilyy kyllä mielessäni ilman muistoesinettäkin. Ne asiat, mitkä ovat oikeasti tärkeitä, kyllä muistaa.
Saako kysyä miten omat lapsesi "muistavat" liisatädin, jos eivät ole häntä koskaan edes kerenneet nähdä? Suvun esineet ovat muitakin varten kuin sinua. Jos et halua mitään sukuusi kuuluneita esineitä, niin olethan kiltti ja kysyt jos joku muu sukulainen, ehkä kaukaismpikin haluaisi, ennen kuin heität kaatopaikalle? Joku voi ymmärtää arvon, vaikka se sinulle roskaa onkin.
Äitini on heittänyt kaiken pois mitä lapsuudessaan on ollut. Kuulemma roskaa ja ei niitä kukaan olisi huolinut. Onneksi hänen sisarensa on säästänyt omaa lastaan, mutta myös siinä samalla minua, ja minun aikuista lastani, ja hänen vielä vatsassa olevaa lasta varten esineitä, kirjeitä jne.
Miksi pitäisi "muistaa" ihminen, jota ei ole koskaan tavannut ja jolla ei ole omassa elämässä mitään merkitystä? Joku isoisovanhempien sota-ajan kirjeenvaihto nyt tietysti on oma asiansa, mutta jos puhutaan tyyliin Arabian maitokannuista, niin mikä velvollisuus niitä on säilytellä?
Arabian maitokannuista,hmmm,näille on muistaakseni museo olemassa, googlaa.
Hopeat kannattaa myydä jos niikseen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on ollut, kotoa opitusti, todella vaikeaa heittää vaatteita pois - huonoksi menneitä, pikkureikäisiä, kuluneita, nukkaantuneita, sellaisia joita ei voi viedä kirpparillekaan, koska kukaan ei niitä osta. Nykyään laitan toisen hihan tai lahkeen jalan alle ja nykäisen. Oho! Ihan rikki! Roskiin.
Otan opikseni, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Lahja on tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun se on annettu ja saatu. Sen jälkeen sen voi laittaa kierrätykseen.
Ihmettelen myös noita "muistoesineitä" ja "perintötavaroita", joita täytyy säilyttää jälkipolvillekin, vaikkei niillä mitään tee, muuta kuin säilyttää. Mitä ihmettä nämä ovat?
Mummon tekemä ryijy - jos se ilahduttaa sinua seinällä, ok. Jos se pölystyy kaapissa, pois.
Isoisän pokaalit - sama juttu, ne ovat tehtävänsä täyttäneet siinä vaiheessa kun ne on saatu.
Joku vanha kahvikalusto - vie julmetusti tilaa. Siitä on nautittu ja sitä on toivoakseni käytettykin aikoinaan, mutta miksi säilyttää pelkän säilyttämisen vuoksi?
Perintöhopeat - jos käytät, kivoja. Jos et käytä, niin miksi säilyttää. Nämä ovat menneiden aikakausien juttuja, nykyään ei ole sellaisia koteja, joihin nämä sujuvasti mahtuisivat, eikä sellaisia tilaisuuksia, joissa näytä käyttäisi. Jos on, niin ok toki!Aikansa kutakin. Vaikka Liisa-täti olisi hartaudella sitä asiaa x kerännyt, se on ilahduttanut Liisa-tätiä, meillä ei ole velvollisuutta sitä säilyttää. Ja muisto Liisa-tädistä säilyy kyllä mielessäni ilman muistoesinettäkin. Ne asiat, mitkä ovat oikeasti tärkeitä, kyllä muistaa.
Näin juuri. On joitain juttuja, mitkä kannattaa säilyttää, vaikka ne eivät sillä hetkellä arvokkailta tunnu. Asumme vanhassa sukutalossa ja voin sanoa, että vanhat postikortit ja esim. pikkulottien päiväkirja ovat mielenkiintoista historiaa. Onneksi kukaan ei 40-luvulla pitänyt päiväkirjaa kädessä miettien, tuottaako tämä minulle iloa :) Tyypillisesti ehkä juuri ne aikanaan ei arvokkaiksi koetut jutut voivat olla joskus historiallisesti kiintoisia, mutta ne tavarat, joita on pidetty arvokkaina kalleuksina, eivät sitä usein myöhemmin ole. Ennen on pidetty tärkeänä sitä, millaisia tavaroita VIERAILLE on voitu laittaa näytille, on ne perintöhopeat ja parempi astiasto, jota ei käytetty juuri koskaan. Aika harva tällaisia nykyään arvostaa: tavarat ovat joko käytössä tai sitten näytillä koriste-esineinä. Mitään ihanaa kutinaa ei synny siitä ajatuksesta, että lipaston laatikossa on piilossa hienot kalvosinnapit.
Vierailija kirjoitti:
Paras oivallukseni: kaikkea esineitä ei tarvitse omistaa.
Jos tarvitsen tyyliin vaikka akkuporakonetta, niin pyydän lainaan yhdeksi päiväksi veljeltä, tai kahviastiasto juhliin kaverilta, jolla tiedän olevan setti.
Kahviastiastoa en menisi lainaamaan,jos jotain menisi rikki,olisi ikävä palauttaa vajaa astiasto.
Vierailija kirjoitti:
Oma paras oivallukseni on tullut Konmarilta. Tässä omin sanoin.
Säilytä vain ne tavarat, jotka tukevat sinua tämänhetkisessä elämässäsi. Luovu kiitollisuudella niistä tavaroista, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä elämässäsi. Älä tee kodistasi jo eletyn elämäsi museota, vaan tee siitä tila, joka auttaa sinua kasvamaan elämäsi seuraavaan vaiheeseen.
Omasta kokemuksesta tiedän että kaikki se, mitä et enää tarvitse tai mistä et enää iloitse, syö sekä henkistä että fyysistä energiaasi. Sitä energiaa, jonka voit käyttää siihen mitä oikeasti haluat tehdä. Kaikki fyysinen roina voi todellakin lamaannuttaa, sitoa, aiheuttaa stressiä, estää elämästä täysillä.
Itselläni oli vaikeuksia luopumisen kanssa, mutta jo ensimmäisen konmarituksen jälkeen elämäni muuttui. Kun tavaravuoret eivät olleet enää häiritsemässä ajatteluani, niin tiesin mitä halusin ja lähdin opiskelemaan toista ammattia.
Jatkan vielä karsimista, koska en kerralla saanut kaikkea pois. Nyt alkaa sipuli kestää jo arvokkaimmistakin tavaroista luopumista. Odotan innolla mitä uutta ja ihanaa elämääni mahtuu tulemaan, kun saan päästettyä irti lopuistakin tarpeettomista tavaroista. En ole luopunut mistään itselleni tärkeästä, ja silti irtipäästämisen vaikutus elämääni on ollut järisyttävä! Vaikka kyse on fyysisen tavaran vähentämisestä, niin henkiset vaikutukset ovat uskomattomat. Ja se vapauden tunne. Paino putoaa pois, ihan kuin olisin jollain tasolla kantanut niitä tavaroita mukanani koko ajan.
Tässä on aika paljon samaa miten ajattelen. Roina on painolastia elämässä joka jollain tasolla vie energiaa ja jopa aivokapasiteettia tärkeämmältä.
Etenkin käytyäni läpi syövän tajusin todella ajan rajallisuuden ja aloin pohtia mihin haluan käyttää jäljellä olevan aikani ja energiani. Heitin pois kesken jääneet projektit. Näin tulee tilaa ja vapautuu energiaa niille projekteille mitkä oikeasti haluan saattaa loppuun ennen kuolemaani.
Visualisoin millaisen elämän haluan ja millainen haluan olla. Mikä helpottaa elämääni(on paljon vaivoja), mistä asioista haluan nauttia. Olen heittänyt paljon turhaa pois mutta myös hankkinut niitä asioita mistä nautin ja mitkä tuovat mielekkyyttä elämääni.
Lopputuloksena mm. myyty mökki pois, kotona on nyt ateljee ja keittiö erityismukava, laitoin astianpesukoneen ja ostin elämää ja kokkaamista helpottavia kodinlaitteita joiden avulla saan esimerkiksi nauttia tuoreesta leivästä, vastapuristetusta appelsiinimehusta ja caffelatesta. Vaatteet ja liinavaatteet ovat vain mukavinta materiaalia! Elämästä pitää nauttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi tavaraa pitää karsia. kaikkihan ne on tarpeeseen hankittu? samoin ihmettelen laihduttajia? miksi siitä läskistä pitää yhtäkkiä päästä eroon, jos on sitä ensin vaivalla kasvattanut? eihän kukaan alunperinkään alkaisi kasvattaa läskiä, jos ei jostain syystä haluaisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
miksi tavaraa pitää karsia. kaikkihan ne on tarpeeseen hankittu? samoin ihmettelen laihduttajia? miksi siitä läskistä pitää yhtäkkiä päästä eroon, jos on sitä ensin vaivalla kasvattanut? eihän kukaan alunperinkään alkaisi kasvattaa läskiä, jos ei jostain syystä haluaisi sitä.
Olet ymmärtänyt tämänkin asian täysin oikein - kuten kaiken muunkin.
Onnittelut äärettömästä teräväjärkisyydestä.
Suvussasi on varmaan runsaasti tieteeseen keskittyneitä sinun lisäksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaran kohdalla voi miettiä, pystyykö elämään ilman tätä/helpottaako tämä arkeani/elämääni? Toisekseen, hankkii tavaroita tarpeeseen ja jo hankkiessaan miettii, missä uuden tavaran säilyttää. Jos saa esim. uudet lakanat, niin kuluneimmat kiertoon. Pyrkii hommaamaan arjen käyttöesineet esteettisinä, niin ei erikseen tarvitse koriste-esineitä tai muutama riittää. Jos kaipaa "jotain uutta", yleensä kukkakimppu riittää.
Itselläni on tapana yhdistää yhteen esineeseen mahdollisimman monta eri käyttötarkoitusta.
Esimerkkinä vaikka televisio. Ostan television osittain sillä kriteerillä, että siitä löytyy tuki kaikkiin saavutettavissa oleviin palveluihin "appsina". Näin ei tarvita erilaisia muovisia tai peltisiä laatikoita (bokseja) tekemään asiaa.
Samoin esimeriksi puhelinta ostaessani, ostan luurin ajatuksella että se on myös "tabletti". Eli luuri isohkolla ruudulla. Näin on vain yksi esine jolla hoituu niin viestittely kuin nettiselailukin. Samoin vain yksi liittymämaksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin työnteon muutama vuosi sitten. Olen elellyt leipäjonon turvin ja lisätienestiä saanut tavaroita myymällä. Tulee toimeentuloon katkoksia kun en työkkärin kirjeisiin jaksa vastailla.
Tätä ei tarvitsisi miettiä jos osaisi ostaa vain mitä tarvitsee ja mitä käyttää loppuun. taloudelliset kysymykset painaa myös on halvemp ostaa jotain kuntoilu juttuja kuten kahvakuulat kotiin kuin käydä salilla jos saat niillä itselle sopivan treenin. monessa muussa asiassa sama logiikka. ja kun jonkun tilalle tulee uutta pitäisi jättää tärkeimmät säästettävät.
vaikeaa tähän on vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdin kuumeisesti miten säilyttäisin yksiössä vaatteet, joita tarvitsen ehkä 2-3 vuoden välein (tyyliin häät ja hautajaiset). Vinkkejä? EN halua heittää niitä pois, jotta joudun ostamaan ne uusiksi kun tarvetta taas on :D
Mä oon laittanut varastoon sivuun tavaroita joita en tarvitse aktiivisesti ja jotka on kuitenkin ehjiä ja säilyvät todennäköisesti loppuelämän satunnaisessa käytössä. Vielä pitäisi hankkia näille kunnon varastolaatikot.
Muutama isompi huonekalu on siellä varastossa jotka pitäisi varmaan myydä, mutta tapana on ollut pitää kaikki itsellä pari vuotta, jonka jälkeen on ollut varma tuleeko joku tavara vielä käyttöön, vai ei. Tällä hetkellä kodin eteisen kaapissa on mm. keittiötarvikkeita ym. piensälää samassa tarkoituksessa. Kun muutan tästä asunnosta viimeistään reilun vuoden päästä pois, tsekkaan tilanteen ja tyhjennän varastot asianmukaisesti kierrätykseen. Nyt autossa on vaatteita, joita on kannettu jo kolmessa muutossa mukana. Eivät päässeet sisälle asti tänne uuteen asuntoon, johon juuri muutin. Mukana on myös muutama keittiötarvike sekä kattolamppu. Helpotus on suuri, se tunne siis, kun tietää että joku voi niitä hyväkuntoisia ja ehjiä tavaroita vielä kuitenkin ottaa itselleen käyttöön.
Säilytyslaatikot ovat käteviä pienessä asunnossa, varastosta löytää melko helposti kun on nimilaput kyljessä. Kengät ja laukut myös niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukauden ensimmäisenä päivänä heität pois yhden tavaran, toisena päivänä kaksi jne kunnes kuukaudesta loppuu päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma paras oivallukseni on tullut Konmarilta. Tässä omin sanoin.
Säilytä vain ne tavarat, jotka tukevat sinua tämänhetkisessä elämässäsi. Luovu kiitollisuudella niistä tavaroista, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä elämässäsi. Älä tee kodistasi jo eletyn elämäsi museota, vaan tee siitä tila, joka auttaa sinua kasvamaan elämäsi seuraavaan vaiheeseen.
Omasta kokemuksesta tiedän että kaikki se, mitä et enää tarvitse tai mistä et enää iloitse, syö sekä henkistä että fyysistä energiaasi. Sitä energiaa, jonka voit käyttää siihen mitä oikeasti haluat tehdä. Kaikki fyysinen roina voi todellakin lamaannuttaa, sitoa, aiheuttaa stressiä, estää elämästä täysillä.
Itselläni oli vaikeuksia luopumisen kanssa, mutta jo ensimmäisen konmarituksen jälkeen elämäni muuttui. Kun tavaravuoret eivät olleet enää häiritsemässä ajatteluani, niin tiesin mitä halusin ja lähdin opiskelemaan toista ammattia.
Jatkan vielä karsimista, koska en kerralla saanut kaikkea pois. Nyt alkaa sipuli kestää jo arvokkaimmistakin tavaroista luopumista. Odotan innolla mitä uutta ja ihanaa elämääni mahtuu tulemaan, kun saan päästettyä irti lopuistakin tarpeettomista tavaroista. En ole luopunut mistään itselleni tärkeästä, ja silti irtipäästämisen vaikutus elämääni on ollut järisyttävä! Vaikka kyse on fyysisen tavaran vähentämisestä, niin henkiset vaikutukset ovat uskomattomat. Ja se vapauden tunne. Paino putoaa pois, ihan kuin olisin jollain tasolla kantanut niitä tavaroita mukanani koko ajan.Tässä on aika paljon samaa miten ajattelen. Roina on painolastia elämässä joka jollain tasolla vie energiaa ja jopa aivokapasiteettia tärkeämmältä.
Etenkin käytyäni läpi syövän tajusin todella ajan rajallisuuden ja aloin pohtia mihin haluan käyttää jäljellä olevan aikani ja energiani. Heitin pois kesken jääneet projektit. Näin tulee tilaa ja vapautuu energiaa niille projekteille mitkä oikeasti haluan saattaa loppuun ennen kuolemaani.
Visualisoin millaisen elämän haluan ja millainen haluan olla. Mikä helpottaa elämääni(on paljon vaivoja), mistä asioista haluan nauttia. Olen heittänyt paljon turhaa pois mutta myös hankkinut niitä asioita mistä nautin ja mitkä tuovat mielekkyyttä elämääni.
Lopputuloksena mm. myyty mökki pois, kotona on nyt ateljee ja keittiö erityismukava, laitoin astianpesukoneen ja ostin elämää ja kokkaamista helpottavia kodinlaitteita joiden avulla saan esimerkiksi nauttia tuoreesta leivästä, vastapuristetusta appelsiinimehusta ja caffelatesta. Vaatteet ja liinavaatteet ovat vain mukavinta materiaalia! Elämästä pitää nauttia!
Tämä on mielestäni erittäin hyvä kommentti. Hienosti kiteytetty tärkeää miettimisen aihetta. Itselläni on ollut samankaltaisia ajatuksia. Sain tästä vielä lisää ajateltavaa ja toteutettavaa.
Aina jos ostan jotain uutta, hävitän edellisen vastaavan tuotteen. Esim. jos ostan uudet kengät, vien edelliset käytetyt kierrätykseen tai hävitä ne. Jos otan uudet lakanat, pyyheliinat käyttöön, laitan edelliset kierrätykseen. Mietin todella tarkkaan kaikki hankinnat. Mietin vähintään viikon hankintaa ja laadin perustelut miksi joku tuote on tarpeen. Ei ole liikaa astioita, kosmetiikkaa, vaatteita, kenkiä tai muita härpäkkeitä.
Keittiöremontti oli syy, miksi tuli karsittua laatikkokaupalla tavaraa. SPR:n Konttiin meni suurin osa.
Kun siivoat komeroita laske kolmeen ja karsi joku kolmesta. Tuli ihanasti tilaa komeroihin eikä niitä kolmansia koskaan ole kaivannut. Tämä toimii ainakin minulla ja taas pitäs siivota komeroita.
Alue: Aihe vapaa
Poltin omani. Tuli kevyt ja helpottunut olo
Niin sanotun "kuolinsiivouksen" (jonka voi tehdä aika-ajoin vaikka ei olisikaan kuolemassa) yhteydessä tuhosin 10v ajalta päiväkirjoja, kun tajusin en halua kenenkään lukevan mun purkauksia koskaan.