Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?

Konmari. Mikään muu ei toimi eikä mitään muuta metodia tai kikkailua tarvita.

Sellaisten juttujen kohdalla, joita on paljon, on auttanut vain yksi juttu. En rupea miettimään, mistä luovun, vaan lähden toisesta päästä ja mietin, mitkä ehdottomasti haluan pitää. Keskityn niihin mieleisinpiin/tarpeellisimpiin ja loput pois.

Vierailija kirjoitti:

Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.

Olen kaksi kuolinpesää tyhjentänyt ja on sekin aika säälittävää, että roinaa on vaikka muille jakaa ja lähes kaikki meni roskiin tai Sorttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.

Olen kaksi kuolinpesää tyhjentänyt ja on sekin aika säälittävää, että roinaa on vaikka muille jakaa ja lähes kaikki meni roskiin tai Sorttiin.

Tämä. Olen jo hakenut haluamani muistot vanhempieni luota pl. valokuvat. Kaiken muun saa hävittää, kun heistä aika jättää.

Aloita heti.

Nyt on koti maritettu.

Veljeni asuu isossa omakotitalossa.

Nähdään n 3 krt vuodessa. Viimeiset 5 vuotta, vähintään, tuo autolastillisen tarpeetonta.

Viimeksi n 3 vkoa sitten.

Nyt ne on muutettu rahaksi.

Joululomalla kävin kaikki vaatteet läpi. Jonkin verran oli pikkuvikaisia, likaisia, pieniä jne.

Päivä meni. Kaikki kengät lankattu, hyllyt ojennuksessa.

Vieläkin vaatekaapit ovat kunnossa.

Ylläpitosiivous on pientä, kun liikaa ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tavarat karsii minimiin, eipä jää tosiaan lapsille ja tuleville sukupolville mitään muistoja eikä tavaraperintöjä. Säälittävää sekin.

Olen kaksi kuolinpesää tyhjentänyt ja on sekin aika säälittävää, että roinaa on vaikka muille jakaa ja lähes kaikki meni roskiin tai Sorttiin.

Tämä avaa aina omat silmät.

Saan perheeltä myytävää säännöllisesti. Vanhempieni koti on karsittu, äiti ilmoitti syksyllä aloittaa uudelleen käymään läpi

Ketjun innoittamana aloin käydä kaappeja läpi. Nyt on jo yksi ikeakassillinen karsittu ja odottaa Konttiin viemistä. Välillä kyllä ihmettelen että miksi ihmeessä olen tämän kaiken ostanut. Onneksi viime vuosina olen tullut kriittisemmäksi ostosten suhteen, eikä uutta tavaraa tule enää kovin usein hankittua.

Konmarituksen ydin, eli onko tälle asialle käyttöä tai aiheuttaako se iloa. Jos tuota osaa noudattaa, omistuksessa on tavaroita, joita käyttää ja/tai joista pitää. Tällöin säilöön jäävät ne harrastusvälineet, joita ei käytetä välttämättä edes kerran vuodessa, ja ne mummon rakkaat mutta halkeilleet kahvikupit. 

Esineillä ei ole tunteita, joten ne eivät loukkaannu tai suutu, jos ne heittää pois. 

Esineiden kaaos aiheuttaa kaaosta myös mieleen. Minulla oli kaapissa pitkään bleiseri, joka oli periaatteessa oikean kokoinen, siisti ja tyylikäs. En kuitenkaan käyttänyt sitä kuin muutamia kertoja, ja tunsin oloni epämukavaksi se päällä. Se istui kuitenkin vähän huonosti, väri ei imarrellut ja materiaaliltaankin se oli liian "pehmeä" bleiseriksi. Joka kerta, kun katsoin epäonnistunutta mutta sinänsä virheetöntä ostosta, tunsin harmia. Lopulta lahjoitin sen jonnekin kirpparille, enkä ole kertaakaan kaivannut sitä. 

Roinaton koti on myös kalliin ja arvokkaan näköinen, vaikutus voi olla jopa parempi kuin siistissä kodissa. Siistikin ympäristö voi näyttää täydeltä ja tunkkaiselta, jos joka hyllyllä on toisiinsa sopimattomia koriste-esineitä ja huoneessa eriparisia huonekaluja. Kun taas pölyinen ja tuulettamaton asunto näyttää asialliselta, kun ylimääräinen roina on joko poissa tai laatikoituna asiaankuuluviin paikkoihin. 

Jos jotain tavaraa on paljon, aloittaa vaikka siitä että vähentää määrää eikä hävitä kaikkea kerralla. Vähän kerrallaan on siedätyshoitoa ja tajuaa että pärjää vähemmällä tai jonain päivänä kokonaan ilman. Itselläni esimerkiksi on paljon lankoja ja muita käsityötarvikkeita. Myin ensimmäisenä kaikki lehdet ja totesin että en kaipaa yhtäkään sillä netti on täynnä ilmaisia neule- ja virkkausohjeita.  Sitten kävin läpi langat ja päätin säilyttää vain luonnonkuituja sisältävät. Sama myös kirjojen kanssa, yhtään myytyä kirjaa en ole kaivannut enää, jos kaipaan, lainaan kirjastosta.  Tätä jatkan nyt astioiden kanssa ja siirryn sitten vaatteisiin. Lelut pitää karsia samalla tavalla. Joidenkin tavaroiden hävittämistä pitää työstää mielessään pitempään mutta sekin päivä tulee että raskii luopua. Venytin vuosia päätöstä myydä postimerkkikokoelmani ja nyt olen myynyt kaikki ulkolaiset merkit ja jätin vain suomalaiset. Jonain päivänä sitten nekin ehkä lähtee, osan voin käyttää postituksiin. Keräilijälle kokoelmista luopuminen on aika tuskaa mutta nyt olen päättänyt vähitellen luopua kaikista muista paitsi yhdestä keräilyharrastuksesta. Hitaassa luopumisessa on sekin etu että vuosikymmenien aikana kokoelmilla on arvo noussut ja niistä saa enemmän kuin on itse koskaan maksanut.

Vierailija kirjoitti:

miksi tavaraa pitää karsia. kaikkihan ne on tarpeeseen hankittu? samoin ihmettelen laihduttajia? miksi siitä läskistä pitää yhtäkkiä päästä eroon, jos on sitä ensin vaivalla kasvattanut? eihän kukaan alunperinkään alkaisi kasvattaa läskiä, jos ei jostain syystä haluaisi sitä.

No nyt kannattais vähän pysähtyä miettimään asioita ennen kuin kommentoi mitään. Tavaroita saadaan lahjaksi, tietysti niistä kertyy tavaraa jota ei tarvitse eikä ole halunnut. Läski on ihan oma aiheensa eikä tähän kuulu.

Ostaisinko tämän tänään?

Sen kysymyksen avulla olen päässyt eroon yllättävän paljosta tavarasta. Tässä on loistava video rojun poisheittämistalkoisiin:

Ehkä suurin oivallus oli se, että maailmankaikkeuden mittakaavassa minun tavarani ovat mielettömän pieni ongelma. Ei siis syytä tuntea huonoa omaatuntoa siksi, että omistan 3 hammasharjaa tai ensimmäiset kenkäni. Minulle niillä on merkitystä, kuolemani jälkeen ei kenellekään, mutta silloin minua ei enää ole. Silti maailmankaikkeuden mittakaavassa ongelma pysyy yhtä pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suurin oivallus oli se, että maailmankaikkeuden mittakaavassa minun tavarani ovat mielettömän pieni ongelma. Ei siis syytä tuntea huonoa omaatuntoa siksi, että omistan 3 hammasharjaa tai ensimmäiset kenkäni. Minulle niillä on merkitystä, kuolemani jälkeen ei kenellekään, mutta silloin minua ei enää ole. Silti maailmankaikkeuden mittakaavassa ongelma pysyy yhtä pienenä.

Tämä on kyllä tavallaan totta. Toisaalta, jos kaikki lopettaisivat turhan tavaran ostelun ja kiinakrääsän tilailun netistä sekä kierrättäisivät ylimääräiset mutta käyttökelpoiset tavaransa tarvitseville, alkaisi merkitystä ja vaikutusta olla jo ainakin maapallon tasolla.

Hinta, jonka maksan asumiskustannuksina turhan tavaran säilyttämiseksi ylittää monin verroin turhan tavaran arvon. Siksi jopa lahjoitus ilmaiseksi on kannattavampaa kuin asuinneliöiden käyttäminen tavaran säilyttämiseen.

Miten olette päässeet eroon vaatteista? Painoni on vaihdellut raskauksien myötä (vauvamahan lisäksi olen kerryttänyt molemmilla kerroilla myös läskiä) ja nyt kaappini on pullollaan normivaatteita, raskausvaatteita ja imetysvaatteita. Koot S-L. Suunnitelmissa vielä yksi lapsi, jos on tullakseen, mutta hukun vaatteisiin. Sen lisäksi, että koot ovat noin valtavalla erolla, niitä on myös eri tarkoituksiin. Liikuntavaatteet, ulkoiluvaatteet, kotivaatteet, työjakut, juhlamekot jne. Varastossa on jätesäkillinen vaatteita odottamassa, että imetys loppuu ja olen normaalikoossani. Sisällä käytössä yksi pystykaappi, joka on täyteenammuttu... Pistäisittekö poistoon äitiysvaatteet ja ostaisitte uudet, jos kolmas lapsi sattuisi tulemaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten olette päässeet eroon vaatteista? Painoni on vaihdellut raskauksien myötä (vauvamahan lisäksi olen kerryttänyt molemmilla kerroilla myös läskiä) ja nyt kaappini on pullollaan normivaatteita, raskausvaatteita ja imetysvaatteita. Koot S-L. Suunnitelmissa vielä yksi lapsi, jos on tullakseen, mutta hukun vaatteisiin. Sen lisäksi, että koot ovat noin valtavalla erolla, niitä on myös eri tarkoituksiin. Liikuntavaatteet, ulkoiluvaatteet, kotivaatteet, työjakut, juhlamekot jne. Varastossa on jätesäkillinen vaatteita odottamassa, että imetys loppuu ja olen normaalikoossani. Sisällä käytössä yksi pystykaappi, joka on täyteenammuttu... Pistäisittekö poistoon äitiysvaatteet ja ostaisitte uudet, jos kolmas lapsi sattuisi tulemaan?

Tarvitsetko niin paljon äitiysvaatteita? Minulla oli ehkä kolmet eri kokoiset äitiysfarkut ja muutama lyhyt- ja pitkähihainen paita, sekä pari imetyspaitaa kyläreissuja varten, kotona nostin vain tavallisen paidan helmaa kun aloin imettää. Palauduin synnytyksen jälkeen melko nopeasti vanhoihin mittoihin joten saatoin jatkaa vanhojen vaatteiden käyttöä, siihen asti käytin miehen t-paitoja ja farkkuja sekä omia joustavia vaatteita.

Tekisin niin, että karsisin nyt osan vaatteista pois ja jättäisin vain omat suosikit joilla pärjää seuraavankin raskauden ja imetyksen ajan. Sinänsä pidän tuhlauksena sitä että nyt laittaa kaiken pois ja hankkii kohta uudet tilalle, varsinkin kun monella suurin osa vaatteista on eettisesti kestämätöntä halpatuotantoa.

Mulla on toiminut pikkuhiljaa tehty tavaroiden karsiminen (eli esimerkiksi käyn läpi pienen pinon paitoja, tai laitan yhden mekon myyntiin tori.fi tms), eli en ota liian isoa haukkua kerralla. Välillä olen pitänyt ostolakkoa, mutta jatkanut pikkuhiljaa tavaroiden karsimista. Tälleen tavaramäärä väkisinkin vähenee.

Raskaus & imetys-vaatteet ovat ystäväpiirissä olleet kierrätyskamaa, mitä aina tarpeen mukaan vaihdellaan. Jonkun mielestä on ehkä kiusallista että esimerkiksi eräitä raskausfarkkuja käytin ystävän kanssa kun olimme vuorotellen raskaana, yhteensä 5 raskautta kestivät :D mutta ne pystyi laittamaan todellakin hyvällä omallatunnolla kierrätykseen kun molemmilla on nyt lapsiluku täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette päässeet eroon vaatteista? Painoni on vaihdellut raskauksien myötä (vauvamahan lisäksi olen kerryttänyt molemmilla kerroilla myös läskiä) ja nyt kaappini on pullollaan normivaatteita, raskausvaatteita ja imetysvaatteita. Koot S-L. Suunnitelmissa vielä yksi lapsi, jos on tullakseen, mutta hukun vaatteisiin. Sen lisäksi, että koot ovat noin valtavalla erolla, niitä on myös eri tarkoituksiin. Liikuntavaatteet, ulkoiluvaatteet, kotivaatteet, työjakut, juhlamekot jne. Varastossa on jätesäkillinen vaatteita odottamassa, että imetys loppuu ja olen normaalikoossani. Sisällä käytössä yksi pystykaappi, joka on täyteenammuttu... Pistäisittekö poistoon äitiysvaatteet ja ostaisitte uudet, jos kolmas lapsi sattuisi tulemaan?

Kannattaa miettiä tuleeko niitä vanhoja S kokoisia enää käytettyä sitten kun/jos olet taas siinä koossa vuosien päästä. Koska trendit muuttuu ja samoin tarpeet ja tyyli. Itse en enää 30v käytä samoja mitä 25v. Koska identiteettikin on aikuismaisempi ja elämäntilanne, harrastuksetkin muuttuneet. Eli sinuna aloittaisin niistä, käy ne läpi, ja säästä sellaiset joista ehdottomasti tykkäät tai tiedät että tulet käyttämään. Joku t-paita tai urheilupaita voi olla aika ajaton, tai kauluspaita, mutta kaikki missä on erikoisempia leikkauksia, säästä vain jos tosissaan joku on lemppari tyylistä viis. Uusia raskausvaatteita en tietenkään hankkisi, jos niille on vielä tarve. Laita ne johonkin yhteen paikkaan siististi sivuun odottamaan. Jos niitä on liikaa, karsi huonoimmat pois.

Sitten se nykyinen vaatekokosi. Sitä sinä nyt käytät. Muut on "jos" vaatteita. Käytyäsi läpi muut käy läpi ne mitä nyt käytät. Pidä sellaiset mistä tykkäät! Aivan varmasti joka vaateryhmässä on liikaa vaatteita. Jos on 20 mekkoa, päätä että karsit edes muutaman.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette päässeet eroon vaatteista? Painoni on vaihdellut raskauksien myötä (vauvamahan lisäksi olen kerryttänyt molemmilla kerroilla myös läskiä) ja nyt kaappini on pullollaan normivaatteita, raskausvaatteita ja imetysvaatteita. Koot S-L. Suunnitelmissa vielä yksi lapsi, jos on tullakseen, mutta hukun vaatteisiin. Sen lisäksi, että koot ovat noin valtavalla erolla, niitä on myös eri tarkoituksiin. Liikuntavaatteet, ulkoiluvaatteet, kotivaatteet, työjakut, juhlamekot jne. Varastossa on jätesäkillinen vaatteita odottamassa, että imetys loppuu ja olen normaalikoossani. Sisällä käytössä yksi pystykaappi, joka on täyteenammuttu... Pistäisittekö poistoon äitiysvaatteet ja ostaisitte uudet, jos kolmas lapsi sattuisi tulemaan?

Minulla on sääntö, että kaapissa on vain vaatteita, jotka voin pukea miettimättä päälle. Jos suljen silmät ja otan kaapista housut tiedän, että ne mahtuvat päälle, ovat mukavat, näyttävät kivoilta ja saavat oloni hyväksi.

Näiden lisäksihän on olemassa tavoitevaatteita (kun laihdun, kiinteydyn jne) ja raskausvaatteita. Niitä säilytän ullakolla laatikoissa, molempia minä säilytän yhden laatikon verran, sinulla laatikoiden määrä voi olla eri, mutta tietty määrä. Ja ne jotka ei noihin mahdu, laitan pois. Ja kerran vuodessa käyn läpi ja mietin miksi olen tälläisiäkin kuluneita rättejä halunnut säästää. Molemmat laatikot ovat nyt enää puolillaan, kun aiemmin niitä oli vaikeuksia saada kiinni. Tavoitelaatikosta on tosin tullut vaatteita käyttöön ja raskauslaatikkoon on mennyt lihavampien aikojen vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun se on annettu ja saatu. Sen jälkeen sen voi laittaa kierrätykseen.

Ihmettelen myös noita "muistoesineitä" ja "perintötavaroita", joita täytyy säilyttää jälkipolvillekin, vaikkei niillä mitään tee, muuta kuin säilyttää. Mitä ihmettä nämä ovat?

Mummon tekemä ryijy - jos se ilahduttaa sinua seinällä, ok. Jos se pölystyy kaapissa, pois.

Isoisän pokaalit - sama juttu, ne ovat tehtävänsä täyttäneet siinä vaiheessa kun ne on saatu.

Joku vanha kahvikalusto - vie julmetusti tilaa. Siitä on nautittu ja sitä on toivoakseni käytettykin aikoinaan, mutta miksi säilyttää pelkän säilyttämisen vuoksi?

Perintöhopeat - jos käytät, kivoja. Jos et käytä, niin miksi säilyttää. Nämä ovat menneiden aikakausien juttuja, nykyään ei ole sellaisia koteja, joihin nämä sujuvasti mahtuisivat, eikä sellaisia tilaisuuksia, joissa näytä käyttäisi. Jos on, niin ok toki!

Aikansa kutakin. Vaikka Liisa-täti olisi hartaudella sitä asiaa x kerännyt, se on ilahduttanut Liisa-tätiä, meillä ei ole velvollisuutta sitä säilyttää. Ja muisto Liisa-tädistä säilyy kyllä mielessäni ilman muistoesinettäkin. Ne asiat, mitkä ovat oikeasti tärkeitä, kyllä muistaa.

Näin juuri. On joitain juttuja, mitkä kannattaa säilyttää, vaikka ne eivät sillä hetkellä arvokkailta tunnu. Asumme vanhassa sukutalossa ja voin sanoa, että vanhat postikortit ja esim. pikkulottien päiväkirja ovat mielenkiintoista historiaa. Onneksi kukaan ei 40-luvulla pitänyt päiväkirjaa kädessä miettien, tuottaako tämä minulle iloa :) Tyypillisesti ehkä juuri ne aikanaan ei arvokkaiksi koetut jutut voivat olla joskus historiallisesti kiintoisia, mutta ne tavarat, joita on pidetty arvokkaina kalleuksina, eivät sitä usein myöhemmin ole. Ennen on pidetty tärkeänä sitä, millaisia tavaroita VIERAILLE on voitu laittaa näytille, on ne perintöhopeat ja parempi astiasto, jota ei käytetty juuri koskaan. Aika harva tällaisia nykyään arvostaa: tavarat ovat joko käytössä tai sitten näytillä koriste-esineinä. Mitään ihanaa kutinaa ei synny siitä ajatuksesta, että lipaston laatikossa on piilossa hienot kalvosinnapit. 

Tässä täytyy muistaa myös se, että nykyihmisellä on tuhat kertaa enemmän tavaraa kuin menneinä aikoina. Mummon lapsuuden ihana nukke oli se ainoa, kun minulla oli varmaan 40 barbia, vaikka oltiin aika köyhiä. Yhdellä lapsuuden kaverilla oli kokonainen huone (kellarissa, ei ikkunoita) ihan vaan barbileikkejä varten. Eikä hekään mitään rikkaita olleet.

Siksi on ihan eri asia säästää tavaraa nykypäivänä, pitää oikeasti miettiä mitä tulevat sukupolvet arvostaisivat ja mikä tuo iloa itselle. Minulla on yksi barbi ja sen kissa säästettyä, muut möin kirpparilla teininä.