Lue keskustelun säännöt.
Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?
Eli mikä oivallus on auttanut sinua eniten kun olet karsinut tavaroita? Olen siis toki lukenut konmarit ja muut alan tuoreet teokset ja seuraan aiheeseen liittyviä instatilejä jne, mutta haluaisin kuulla minkä asian ymmärtäminen on auttanut juuri sinua eniten?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vie ne laatikossa vuodeksi varastoon. Mitä et ole vuodessa tarvinnut joutaa mennä. Eli yleensä koko laatikko.
Tämän itsekin joskus lukenut ja hyväksi havainnut - pätee etenkin vanhoihin vaatteisiin ym. Toki kannattaa säästää tavaroista merkkituotteet ja sellaiset esim. kalliit lelut joita on joskus ostanut itselle tai jollekin lahjaksi. Niiden arvo saattaa hyvinkin nousta. Muuten kaikki sellainen, joka varastossakin kuluu, haalistuu ja nuhrautuu joutaa myydä pois, silloin niistä on iloa muillekin ja joku saa tuotteen kauppaa edullisemmalla. Kierrätys kunniaan. Ja on itsellekin ilo käydä omassa varastossa jossa hyllyillä olevat tavarat voi inventoida katsomalla mitä hyllyssä on, tarvitsematta seuloa tietään pussien ja laatikoiden lävitse huoneen sisällön nähdäkseen. Menneinä vuosina näytettiin amerikkalaista hamstraajat -sarjaa jossa käytiin lävitse ihmisten asuntoja, ihmisten jotka eivät koskaan heittäneet mitään pois. Pahimmillaan tavaroiden säilyttäminen on jo mielenterveysongelma, kun mistään ei luovuta. Inventaario silloin tällöin on erittäin terveellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelette, mitä "tarvitaan" ja mitä ei? Jos tavara tuottaa iloa esim. vain yhden kerran vuodessa (joulukuusenjalka jouluna, mölkkysetti kesällä), tekeekö se tavarasta tarpeettoman? Entä onko pelkästään esteettinen nautinto sellainen tarve, jonka täyttäessään tavara on "tarpeellinen"? Olen monesti huomannut, että pariskunnilla voi olla kovin eriävät käsitykset tavaran "tarpeellisuudesta".
Käyttötavaralle on helppo miettiä tarpeellisuus. Meillä menee 7-9 kahvikuppia parissa päivässä ja astianpesukonetta käytetään joka toinen päivä. Kuppihyllyyn mahtuu 12 kuppia, niin meillä on kaksitoista. Jos mahtuisi kahdeksan, niin olisi kahdeksan. Montaako käytetään ja paljonko on tilaa on helppo kaava käyttötavaralle, ei saa olla liian suurta eroa, suuntaan tai toiseen. Sama on joulu- ja juhannustavaroiden kanssa, mitä käytetään ja mitä mahtuu säilöön. Säilytystilojen pitää myös olla käytettäviä, harvoin käytettävät voi olla pienen työn takana, mutta varastostakin pitää saada tavarat ulos. Asioille mitä haluaa tehdä (koristella joulun, pelata mölkkyä, palapelit) löytyy kyllä tilaa.
Koriste- ja muistoesineet ovatkin sitten eri juttu. Niissäkin tila on yksi tekijä. Toinen on se, että ne tuovat hyvää fiilistä, eikä syyllisyyttä, pahoja muistoja tai muuta ikävää oloa. Kolmas sitten niiden esillä pito. Joku haluaa vaihtaa verhoja, tyynyjä ja mattoja monta kertaa vuodessa, hänellä on varastossa sitten erilaisia kausituotteita. Toinen taas rakastaa vain niitä yksiä, ja jos vaihtaa niin ostaa kuitenkin uudet, niin hänen kannattaa vanhoista luopua.
Perheessä on omat tavarat, joista jokainen päättää itse, mutta muu perhe voi haastaa kysymällä tarvitsetko todella, mihin tämä mahtuu, koska viimeksi käytit. Jokaisella on myös se oma rajattu alue missä tavaroita voi säilyttää. Yhteisistä tavaroista päätetään yhdessä ja ne säilytetään yhteisissä tiloissa. Yleensä perheessä on joku enemmän kiinnostunut tavaroiden hallitsemisesta ja hän hoitaa asiaa, mutta ei hänkään saa muiden tavaroita ilman lupaa hävittää.
Meillä on sääntönä, että se joka siivoaa, saa heittää olohuoneessa, keittiössä ja eteissä sinne kuulumattomat tavarat pois. Jopa minä olen oppinut siivoamaan jälkeni, kun olen kaivanut käsilaukkua roskiskatoksesta kolmatta kertaa...
Mietin, ostaisinko / hankkisinko tavaran uudelleen näillä tiedoin. Aika monesti vastaus olisi ei.
Perheessä on omat tavarat, joista jokainen päättää itse, mutta muu perhe voi haastaa kysymällä tarvitsetko todella, mihin tämä mahtuu, koska viimeksi käytit. Jokaisella on myös se oma rajattu alue missä tavaroita voi säilyttää. Yhteisistä tavaroista päätetään yhdessä ja ne säilytetään yhteisissä tiloissa. Yleensä perheessä on joku enemmän kiinnostunut tavaroiden hallitsemisesta ja hän hoitaa asiaa, mutta ei hänkään saa muiden tavaroita ilman lupaa hävittää.
Meillä on sääntönä, että se joka siivoaa, saa heittää olohuoneessa, keittiössä ja eteissä sinne kuulumattomat tavarat pois. Jopa minä olen oppinut siivoamaan jälkeni, kun olen kaivanut käsilaukkua roskiskatoksesta kolmatta kertaa...[/quote]
Tsiisus, jos kaivaisin edes kertaalleen mun Chanelia roskiksesta, siitä tulisi ihan mieletön sota roskiinheittäjän kanssa!!
Että jos on hirveän epävarma jonkin esineen kanssa mutta jota ei ole tarvinnut mihinkään pitkiin aikoihin, niin siitähän voi ottaa kuvan vaikka parilta puolelta ja sijoittaa sen nätisti tiekkariin. Itse tavaran voi sitten ihan helposti myydä tai jopa heittää roskiin, eikä tee yhtään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa aiheeseen liittyvä oivallus on, ettei hamstraa tavaraa, jota on jo ennestään riittävästi kotona.
Nimenomaan tämä!
Älä osta mitään kotiin, jos siellä on jo paljon tavaraa.
Mieti joka ostoksen kohdalla, tarvitsenko tätä oikeasti?
Itse en enää osta esim. rikkoutuneen kodinkoneen tilalle uutta, vaan mietin, voinko elää ilman kyseistä konetta.
Jos haluan jotain kivaa piristystä kotiin, ostan leikkokukkia. Laitan sen 5-10 euroa, jonka joku toinen tuhlaisi kaljaan, kukkiin. Piristävät/arjen luksusta, muttei niistä jää kuin kompostiin heitettävää...
Kiva kommentti ja ihan asiallinen. Mutta! Pikkusen pisti silmään ja mieleen tuo " joku toinen tuhlaisi kaljaan, kukkiin."
Älä Sinä rakas kommentoija määrittele toisten "tuhlausta". Jos joku haluaa ostaa kaljaa, olkoon niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa aiheeseen liittyvä oivallus on, ettei hamstraa tavaraa, jota on jo ennestään riittävästi kotona.
Nimenomaan tämä!
Älä osta mitään kotiin, jos siellä on jo paljon tavaraa.
Mieti joka ostoksen kohdalla, tarvitsenko tätä oikeasti?
Itse en enää osta esim. rikkoutuneen kodinkoneen tilalle uutta, vaan mietin, voinko elää ilman kyseistä konetta.
Jos haluan jotain kivaa piristystä kotiin, ostan leikkokukkia. Laitan sen 5-10 euroa, jonka joku toinen tuhlaisi kaljaan, kukkiin. Piristävät/arjen luksusta, muttei niistä jää kuin kompostiin heitettävää...
Kiva kommentti ja ihan asiallinen. Mutta! Pikkusen pisti silmään ja mieleen tuo " joku toinen tuhlaisi kaljaan, kukkiin."
Älä Sinä rakas kommentoija määrittele toisten "tuhlausta". Jos joku haluaa ostaa kaljaa, olkoon niin.
Äh, kirjoitin väärin tuon lauseen. Olisi pitänyt olla "joku toinen tuhlaisi kaljaan.".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi tavaraa pitää karsia. kaikkihan ne on tarpeeseen hankittu? samoin ihmettelen laihduttajia? miksi siitä läskistä pitää yhtäkkiä päästä eroon, jos on sitä ensin vaivalla kasvattanut? eihän kukaan alunperinkään alkaisi kasvattaa läskiä, jos ei jostain syystä haluaisi sitä.
Ja ajattele, kuinka paljon se hankittu läski on tullut maksamaan, kun on kaikkea maallista hyvää vedetty, sehän on kuin rahan pois heittämistä, jos alkaa laihduttaa....
esim. ikkunaverhoja joillakuilla on omansa talveksi, jouluksi, pääsiäisverhot, kesäverhot jne....minulla on verhot joita voi vaihtaa huoneesta toiseen ja väriä mielen mukaan, muutamaa eriväriä on pari kappaletta, aina saa harmonisen kokonaisuuden, Verhoja en ole ostanut 30 vuoteen, vain vaihdan vaikka yhden verhon muiden joukkoon. Niitä on vaaleita vihreitä, vedenvärisiä sinisiä ja näiden variaatioita, yksivärisiä. Verhoiila on leveyttä 3mm ja niitä menee olohuoneen ikkuna seinälle 7kpl, kun sopivasti rypyttää, ettei seinää näy läpi, mutta ikkunoiden edessä ei ole kuin n.15sm. reunoista.
Kaikki on kehuneet aina verhojani, vaikka on noin yksinkertainen ratkaisu. Kun vaihtaa par verhoa niin on kuin uudet taas pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan
kieltävästi, luovun siitä.
Tuo ei oikein toimi muistoesineiden kanssa :(
-ap
Mihin muistoesineitä tarvitaan? Muistan tarvittavat asiat ilman jotain kippoja. Jos en niin, niin no can do 😅
Vierailija kirjoitti:
Miten olette päässeet eroon vaatteista? Painoni on vaihdellut raskauksien myötä (vauvamahan lisäksi olen kerryttänyt molemmilla kerroilla myös läskiä) ja nyt kaappini on pullollaan normivaatteita, raskausvaatteita ja imetysvaatteita. Koot S-L. Suunnitelmissa vielä yksi lapsi, jos on tullakseen, mutta hukun vaatteisiin. Sen lisäksi, että koot ovat noin valtavalla erolla, niitä on myös eri tarkoituksiin. Liikuntavaatteet, ulkoiluvaatteet, kotivaatteet, työjakut, juhlamekot jne. Varastossa on jätesäkillinen vaatteita odottamassa, että imetys loppuu ja olen normaalikoossani. Sisällä käytössä yksi pystykaappi, joka on täyteenammuttu... Pistäisittekö poistoon äitiysvaatteet ja ostaisitte uudet, jos kolmas lapsi sattuisi tulemaan?
Vähänkäytetty.
2 x vuodessa satsi.
Hiihtolomalla käydään lasten vaatteet läpi, samalla omatkin ja uudestaan ennen koulun alkua.
Vähänkäytetyssä myyntiaikakin on pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vein ja vien Hopen keräykseen. Menee suoraan tarvitsijoille. Ottavat kaikkea.
Ei välikäsiä eikä myyntiä. Suoraan avun tarvitsijoille.Siiyä mulle tulee hyvä mieli.
Sukulaisille ja jos tiedän jonkun tarvitsevan olen kans antanut.Osoite? Yhteystiedot?
Kato googlesta
Itse varasin sellaisen myy helposti pöydän kirpparilta. Eli katsoin kaikki tavarat mitä en oikeasti tarvitse ja pakkasin laatikoihin. Vein kirpparille niin että he hinnoittelevat ja ottivat myynnistä 50% provikkaa ja myymättä jääneet johonkin hyväntekeväisyyteen.
Tienasin itse yli 200 euroa, työllistin samalla paikallista kirpparia ja pääsin kaikista tavaroista helposti eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisinko nyt tämän tavaran? Jos vastaan
kieltävästi, luovun siitä.
Tuo ei oikein toimi muistoesineiden kanssa :(
-ap
Mihin muistoesineitä tarvitaan? Muistan tarvittavat asiat ilman jotain kippoja. Jos en niin, niin no can do 😅
Minulla on hopeakehyksinen peili, jonka isoäitini isotäti sai lahjaksi itävaltalaiselta kreiviltä.He eivät koskaan ehtineet naimisiin, koska keuhkotauti tappoi tuon "esitädin", mutta se peili muistuttaa minua siitä, että joku joskus jossain oli hyvin onnellinen.
Roskahan se peili varmaan monelle olisi, mutta on "vanhoja sukuja", joissa tarinat ja tavarat kulkevat sukupolvelta toiselle. Mitä sinä tiedät isoäitisi isotädistä ja haluatko joskus 120 vuoden kuluttua olla se, joka muistetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun se on annettu ja saatu. Sen jälkeen sen voi laittaa kierrätykseen.
Ihmettelen myös noita "muistoesineitä" ja "perintötavaroita", joita täytyy säilyttää jälkipolvillekin, vaikkei niillä mitään tee, muuta kuin säilyttää. Mitä ihmettä nämä ovat?
Mummon tekemä ryijy - jos se ilahduttaa sinua seinällä, ok. Jos se pölystyy kaapissa, pois.
Isoisän pokaalit - sama juttu, ne ovat tehtävänsä täyttäneet siinä vaiheessa kun ne on saatu.
Joku vanha kahvikalusto - vie julmetusti tilaa. Siitä on nautittu ja sitä on toivoakseni käytettykin aikoinaan, mutta miksi säilyttää pelkän säilyttämisen vuoksi?
Perintöhopeat - jos käytät, kivoja. Jos et käytä, niin miksi säilyttää. Nämä ovat menneiden aikakausien juttuja, nykyään ei ole sellaisia koteja, joihin nämä sujuvasti mahtuisivat, eikä sellaisia tilaisuuksia, joissa näytä käyttäisi. Jos on, niin ok toki!Aikansa kutakin. Vaikka Liisa-täti olisi hartaudella sitä asiaa x kerännyt, se on ilahduttanut Liisa-tätiä, meillä ei ole velvollisuutta sitä säilyttää. Ja muisto Liisa-tädistä säilyy kyllä mielessäni ilman muistoesinettäkin. Ne asiat, mitkä ovat oikeasti tärkeitä, kyllä muistaa.
Näin juuri. On joitain juttuja, mitkä kannattaa säilyttää, vaikka ne eivät sillä hetkellä arvokkailta tunnu. Asumme vanhassa sukutalossa ja voin sanoa, että vanhat postikortit ja esim. pikkulottien päiväkirja ovat mielenkiintoista historiaa. Onneksi kukaan ei 40-luvulla pitänyt päiväkirjaa kädessä miettien, tuottaako tämä minulle iloa :) Tyypillisesti ehkä juuri ne aikanaan ei arvokkaiksi koetut jutut voivat olla joskus historiallisesti kiintoisia, mutta ne tavarat, joita on pidetty arvokkaina kalleuksina, eivät sitä usein myöhemmin ole. Ennen on pidetty tärkeänä sitä, millaisia tavaroita VIERAILLE on voitu laittaa näytille, on ne perintöhopeat ja parempi astiasto, jota ei käytetty juuri koskaan. Aika harva tällaisia nykyään arvostaa: tavarat ovat joko käytössä tai sitten näytillä koriste-esineinä. Mitään ihanaa kutinaa ei synny siitä ajatuksesta, että lipaston laatikossa on piilossa hienot kalvosinnapit.
Tässä täytyy muistaa myös se, että nykyihmisellä on tuhat kertaa enemmän tavaraa kuin menneinä aikoina. Mummon lapsuuden ihana nukke oli se ainoa, kun minulla oli varmaan 40 barbia, vaikka oltiin aika köyhiä. Yhdellä lapsuuden kaverilla oli kokonainen huone (kellarissa, ei ikkunoita) ihan vaan barbileikkejä varten. Eikä hekään mitään rikkaita olleet.
Siksi on ihan eri asia säästää tavaraa nykypäivänä, pitää oikeasti miettiä mitä tulevat sukupolvet arvostaisivat ja mikä tuo iloa itselle. Minulla on yksi barbi ja sen kissa säästettyä, muut möin kirpparilla teininä.
Olen oikeasti rikkaasta perheestä, minulla oli lapsena 1990-luvun alussa 4 barbia. Ehkä me juuri siksi olimme rikkaita. Ei ostettu krääsää talon täydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suurin oivallus oli se, että maailmankaikkeuden mittakaavassa minun tavarani ovat mielettömän pieni ongelma. Ei siis syytä tuntea huonoa omaatuntoa siksi, että omistan 3 hammasharjaa tai ensimmäiset kenkäni. Minulle niillä on merkitystä, kuolemani jälkeen ei kenellekään, mutta silloin minua ei enää ole. Silti maailmankaikkeuden mittakaavassa ongelma pysyy yhtä pienenä.
Tämä on kyllä tavallaan totta. Toisaalta, jos kaikki lopettaisivat turhan tavaran ostelun ja kiinakrääsän tilailun netistä sekä kierrättäisivät ylimääräiset mutta käyttökelpoiset tavaransa tarvitseville, alkaisi merkitystä ja vaikutusta olla jo ainakin maapallon tasolla.
En minä ainakaan konmarittaisi siksi, että muut ostavat liikaa. Enkä tunne mitään ahdistusta muiden tavaroista. Jos joku nauttii siitä, että ensin ostaa ja sitten kantaa kaatopaikalle, niin minusta se on lähinnä sairaus, ei ekologinen elämäntapa.
Muisto- ja perintötavaroiden suhteen keksin hyvän tavan kunnioittaa niitä ketään loukkaamatta. Otan valokuvan kipoista, vaatteista ym., niin säilyy muisto ilman säilytettävää. Sitten vien ne tavarat kierrätykseen tai lahjoitan tarvitseville.
Johonkin ketjuun kirjoitinkin vinkiksi, varsinkin lapsiperheissä, kannattaa ottaa mahdollisimman paljon niistä turhista itseä rasittavista perintötavaroista käyttöön, eikä hillota jossain ullakolla. Lapset rikkovat tavaroita ja niitä voi muutenkin käytössä mennä rikki. Ja ainakin osaan lapset kiintyvät ja haluavat pois muuttaessaan ottaa niitä mukaan ja ovat hyvillään kun tarjoat. Ja nyt joku sanoo, ettei astioiden kultaukset kestä astianpesukonetta ja mihin sanon, että mitä sitten? Astiat on tarkoitettu käytettäviksi. Että jos on jotain käyttötavaraa saanut perintönä, niin käyttöön vaan!
En ole minimalisti, mutta kovasti menossa siihen suuntaan. Tässä mun tärpit:
1. Kirjat kiertoon, kun ne on luettu. Suosin muutenkin kirjastoa.
2. Kaikelle tavaralle oltava paikka. Tässä on huomioitava myös kausitavarat, tyhjät pullot ym jäte ja tavarat, jotka ovat välillä kotona, kuten kirjaston kirjat
3. Jokaisessa huoneessa on kaapissa hylly/vetolaatikko, joka on tyhjä.
4. Vaatekaapissani on yhdet juhlavaatteet, n. 10 paitaa, muutamat housut ja pari hametta. Pitkähihaisia paitoja ja muutama. Kaikki sopivat keskenään yhteen.
5. Määritän harrastustarvikkeillekin rajatun tilan, esimerkiksi askartelutarvikkeitayksi lastikollinen, nuotteja yksi mapillinen jne.
Samaa mieltä! En tajua "muistoesineitä" ollenkaan...