Perhetausta ratkaisee koulutuksen: Matalasti koulutettujen vanhempien hyvin menestyvät lapset menevät todennäköisemmin ammattikorkeakouluun kuin yliopistoon

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on kumpikin akateemisia ja mä AMK:n käynyt.

Sama juttu. Hirveästi vastustusta ammattikorkeakouluun meneminen tosin toisessa heistä herätti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa on enemmän huuhaa-aloja kuin AMK:ssa. Yliopistoon kannattaa pyrkiä jos hakukohteena on lääkis, oikis tai TKK, mutta muuten kyseessä on matalapalkka-alalle johtava koulutuspaikka. AMK:t on kuitenkin suunniteltu ammatin hankkimista varten.

Lähes joka alalla yliopistokoulutetuilla on parempi palkka odotettavissa ja vähemmän työttömyyttä.

Kummastelen myös puheita huuhaa-aloista yliopistoissa. Jos tällä tarkoitetaan kulttuuri- ja taidealan koulutusta, sitä on runsaasti amk-tasollakin, myöskin toisella asteella.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Ethän vertaile kandin ja maisterin tutkintoja keskenään? Esimerkiksi AMK insinööri on tekniikan kandi ja DI maisteri.

Mitä horiset? Kommentoin väitettä, että yliopisto johtaisi matalapalkka-alalle harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Se ei ole totta ja amk-tasolla on taidetta, kulttuuria, sosiaalialaa ja muuta matalapalkka-alaa vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Kovin yksin tässä on oltu opettajaperhetaustalla. Nyt itselläni on suvun kovatasoisin koulutus ja kaveripiiri opiskelupiireistä.

Ainahan minä itse luen, opettelen ja selvitän - jo ala-asteelta asti.

"Lue itse".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Tämä pitää täysin paikkansa, mutta tiedäthän että insinöörit valmistuvat AMK:sta? Vai tarkoititko diplomi-insinöörejä?

T. AMK insinööriopiskelija

Tiedän, varsin hyvin. Tiedän myös sen, että diplomi-insinöörejä kutsutaan työelämässä usein insinööreiksi. T. Teekkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Niin? Sehän siinä oli pointtina mutta ilman rautalangan vääntöä. Aloitus oli väheksyvä.

Ei tuntunut olevan pointtina, kun aiemmassa viestissä puhuttiin väheksyvään sävyyn akateemisista.

Olen akateeminen enkä ymmärrä miksi välittäisin vanhempien koulutuksesta/duunista kun itse valitsen alaa. Menin lukioon koska mikään amisduuni ei erityisesti kiinnostanut. Kokeilin AMK:ta, tuntui ihan liian yksinkertaiselta lukion jälkeen joten vaihdoin yliopistoon. Lopulta sain DI ja KTM paperit vaikka vanhemmat käyneet pelkän kansakoulun. Ihan oma kiinnostus on ohjannut aina, ei vanhempien tausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Tämä pitää täysin paikkansa, mutta tiedäthän että insinöörit valmistuvat AMK:sta? Vai tarkoititko diplomi-insinöörejä?

T. AMK insinööriopiskelija

Tiedän, varsin hyvin. Tiedän myös sen, että diplomi-insinöörejä kutsutaan työelämässä usein insinööreiksi. T. Teekkari

Olisikohan minun viisasta valmistumiseni jälkeen lukea vielä DI:ksi? Kertoisitko mielipiteesi?

Ei yliopisto enää takaa töitä tai komeaa uraa. Monilla aloilla on paljon työttömyyttä. Mulla olisi voinut sinne olla rahkeita, mutta valitsin toisin ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Olen duunariperheestä ja vanhempani ovat

pärjänneet työelämässä hyvin. En tajua muutenkaan, miksi tällä palstalla jatkuvasti kiinnitetään huomiota yhteiskuntaluokkiin, kun ei kukaan mun lähi- ja tuttavapiriistä tämmösiä mieti, vaikka mulla on akateemisiakin kavereita. Myös uupumis- ja masennustausta vaikutti valintaani, sillä yliopisto-opiskelijoiden uupumusluvut ovat aika korkeat.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen enkä ymmärrä miksi välittäisin vanhempien koulutuksesta/duunista kun itse valitsen alaa. Menin lukioon koska mikään amisduuni ei erityisesti kiinnostanut. Kokeilin AMK:ta, tuntui ihan liian yksinkertaiselta lukion jälkeen joten vaihdoin yliopistoon. Lopulta sain DI ja KTM paperit vaikka vanhemmat käyneet pelkän kansakoulun. Ihan oma kiinnostus on ohjannut aina, ei vanhempien tausta.

Sepä kiva. Meillä on ollut kotona ihan jumalaton painostus yliopisto-opintojen pariin tohtorin paperit hankkineen vanhemman taholta. Painostus esimerkiksi pääsykokeisiin menemiseen oli ihan järjettömän massiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Tämä pitää täysin paikkansa, mutta tiedäthän että insinöörit valmistuvat AMK:sta? Vai tarkoititko diplomi-insinöörejä?

T. AMK insinööriopiskelija

Tiedän, varsin hyvin. Tiedän myös sen, että diplomi-insinöörejä kutsutaan työelämässä usein insinööreiksi. T. Teekkari

Olisikohan minun viisasta valmistumiseni jälkeen lukea vielä DI:ksi? Kertoisitko mielipiteesi?

Riippuu ihan omasta kiinnostuksestasi. Jos kiinnostaa, niin tottakai kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin sen, että kodin ja vanhempien asenne vaikuttaa siihen, mitä pitää mahdollisena itselleen ja hyvänä valintana. Mutta kyllä täällä on monilla kommentoijilla ihan epärealistisia käsityksiä siitä, millaista tukea akateemisten vanhempien lapset saavat vanhemmiltaan. Vaikka vanhempani ovatkin valmistuneet yliopistosta, niin kyllä minä ihan itse hain opon hyllystä yliopiston esitteen ja tutkin siitä, miten yliopistoon pyritään (se oli sitä aikaa, kun näitä ei vielä ollut netissä). Itse tilasin ja täytin hakupaperit. Enkä tiedä ketään, jota vanhemmat olisivat auttaneet gradun kanssa.

Se on tätä syiden hakemista omalle alisuorittamiselle. Sen ymmärrän, että voi olla katkera jos vanhemmat ovat koulutusvastaisia jne, mutta hyvin monen duunariperheen vanhemmat kuitenkin kannustavat lapsiaan opiskelemaan ettei "tarvitsisi tehdä näitä paskahommia". Ihan yhtä pihalla ne akateemisten perheiden lapsetkin ovat omasta tulevaisuudestaan.

Nykyään amis voi tienata enemmän kuin yliopiston käynyt. Ei yliopisto ole enää tae työllistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Niin? Sehän siinä oli pointtina mutta ilman rautalangan vääntöä. Aloitus oli väheksyvä.

Millä tavalla aloitus on siis väheksyvä? Siinä referoidaan tieteellisen tutkimuksen tulos täysin neutraalisti.

Menin sukuni ensimmäisenä yliopistoon ja kadun sitä suuresti. Alan piti olla työllistävä mutta en ole työllistynyt. Pelkän peruskoulun ja amiksen käyneet sukulaiset on vakitöissä ihan ok palkoilla. Hirveä määrä opintolainaa niskassa ja vaihtoehdot on amikseen tai sukulaisen siivellä töihin. Välillä olen melkein päässyt mutta työnantajalle on selvinnyt että on se ja se tutkinto ja eivät ole palkanneet kun lähden kuitenkin oman alan töihin jos sellaisen löydän.

Vierailija kirjoitti:

Menin sukuni ensimmäisenä yliopistoon ja kadun sitä suuresti. Alan piti olla työllistävä mutta en ole työllistynyt. Pelkän peruskoulun ja amiksen käyneet sukulaiset on vakitöissä ihan ok palkoilla. Hirveä määrä opintolainaa niskassa ja vaihtoehdot on amikseen tai sukulaisen siivellä töihin. Välillä olen melkein päässyt mutta työnantajalle on selvinnyt että on se ja se tutkinto ja eivät ole palkanneet kun lähden kuitenkin oman alan töihin jos sellaisen löydän.

Jep sepä se. Mun amiksen käyneet vanhemmat ovat kans päässeet aina hyvin töihin, lisäkouluttautuneet ja kehittäneet itseään. He ovat arvostettuja alalla. Eikä duunariammatit ole automaattisesti aina "paskaduunia", vaan mun vanhemmat ovat ainakin tykänneet töistään ja päässet siellä toteuttamaan itseään.

On tottakai todennäköisempää, että akateemisesti koulutetut vanhemmat tarjoavat paremman tuen akataamisiin opintoihin kuin ei-akateemiset. Ja lapsi itsessäänkin voi olla akateemisuuteen suuntautunut jos vanhemmatkin, usein on. Oma äitini oli puoliorpo ja tuli todella köyhästä perheestä, sellaisesta jossa syötiin pelkkää puuroa viikkoja, kadehti kaikista eniten varakkaiden lämpimiä talvikäsineitä jne... Haaveili opiskelusta, mutta rakastuminen viivytti ja sitten se jo jäikin. Isäkin on älykäs, mutta luonne ei ole koskaan sopinut käytännönetäiseen opiskeluun, joten teoriaopintoja ei paljon ole plakkarissa vaan ihan viisaasti keskittynyt duunaritöihin. Työläisperheeni on kuitenkin sparrannut mua aika paljonkin koko lapsuuteni, varsinkin äiti. Jo raskausaikana on soitettu päivittäin Mozartia, käyty muskarissa, taidekerhoissa, jumpattu ja suunnitestettu, näyttelykerhoa, lukemista... äidilleni oli todella tärkeää, että jos sitten (ja todellakin toivottavasti) minua kiinnostaa opiskelu niin saan siihen täyden tuen ja se haave ei jää saavuttamatta. Juu sit olikin melkoinen järkytys kun rupesinkin teiniäidiksi kesken lukion.. mutta sitten menin yliopistoon, ei kaikki mennytkään niin huonosti kun mieskin on pysynyt ja omilla tuloilla on katettu perustarpeet. Mutta kuitenkin. Vanhempien tuella ja taustoilla on iso merkitys. Oli paljolti äitini ansiota, että en keskeyttänyt enkä lykännyt opintoja, hän tuki ja kannusti aivan valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä. Perhetausta vaikuttaa paljon. Voi olla asenteet ja mitä arvostetaan, mutta myös tuen puute tai jopa vähättely. Yhtä kaveria yritin kannustaa hakemaan haluamaansa alaa myös yliopistoon, kun on kirjoituksissa hyvin pärjännyt. Ei pysty edes ajattelemaan yliopistoa, en tiedä mikä siinä tarkalleen on, jonkinlainen täydellinen mahdottomuus edes kuvitella opiskelevansa yliopistossa.

Itse olen syrjäytyneestä matalasta kouluttauneidrn vanhempien perheestä lähtenyt yliopistoon. Halusin muuta kuin sitä köyhyyttä ja syrjäytymistä, mutta kova tie oli ilman tukea mennä. Toki lukiossa on opo tukenut, mutta kertaakaan ei kotona kukaan peruskoulun aikana kysynyt onko läksyt tehty. Oisin voinut lintsata koulusta ja kotona ei olisi huomattu.

Pitkä selostus, mutta perheen tuella on iso merkitys. Ympäristön asenteilla myös.

Mitä tukea siihen yliopistoon menemiseen olisit tarvinnut? En minä kokenut asiaa mitenkään vaikeaksi, vaikka köyhästä duunariperheestä olenkin lähtöisin. Päätin, että menen yliopistoon ja myös menin. En kaivannut siihen kenenkään tukea. Ei multakaan koskaan kysytty läksyjen perään, kun ajattelin ihan itse, että ne kuuluu tehdä. 

Olisin tarvinnut peruskoulussa apua lukihäiriöön ja siitä johtuviin ongelmiin geometriassa ja kielissä. Mitään tukea en saanut lukioon, 15-vuotiaasta piti itse ansaita rahat ja elättää itsensä. Oishan se kiva, ettei ois lapsena hakattu ja tarvinnu nälkää nähdä. Eipä tällaisista lähtäkohdista hirveästi jää voimia lapsella kouluun. Vaikka ois perusturva ollut, niin olisin kaivannut apua koulunkäynnissä. Valitettavasti lama-aikana ja sen jälkeen säästettiin kouluissa, joten sieltäkään ei tullut tukiopetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vanhemmat matalakoulutettuja ja lapsi yliopistossa omasta päätöksestään.

Lapsen ystävä kävi amiksen lukion jälkeen ja hänen akateemiset vanhemmat sanoivat suoraan, että heidän suvussa ei hyväksytä pelkkää ammattikoulua.

Me vanhemmat ollaan akateemisia ja kaksi meidän lapsista on käynyt ammattikoulun. Kannustettiin heitä alalle, joka kiinnostaa. Kumpikin työllistyi nopeasti valmistuttuaan. Yksi lapsista on yliopiston käynyt, yksi ammattikorkean. Koulutustaan vastaaviin töihin hekin ovat päässeet. En  arvota ihmisiä koulutuksen tai työn mukaan. Mulle on tärkeämpää, että mun lapset ovat saaneet käydä sellaisen koulutuksen, johon ovat halunneet. 

Kiitos tästä kommentista. Mulla oli kovat paineet näyttää koulussa hyvin pärjänneenä, paljon harrastaneena ja duunariperheestä tulevana, että mä pärjään ja osaan. Olin itse luonut ne paineet. Vanhemmat sanoi, että meille on tärkeintä, et kuuntelet sydäntäsi ja valitset sua kiinnostavan alan. Yliopisto ajatuksena ei vain tuntunut oikealta. Minua kiinnostaa siellä lisäksi alat, joissa on paljon työttömyyttä ja pelkäänkin, että valmistuisin isot lainat niskassa työttömyyskierteeseen. Rakastan nykyistä alaani ja olen ryhtymässä yrittäjäksi, vaikka olenkin lukion käynyt amis. Olen saanut paljon tukea valinnalleni ja huomannut, että mut hyväksytään tämmöisenäkin eikä tartte olla maisteri tai edes korkeakoulutettu. Ihmiset arvostavat titteleitä enemmän sitä, että toteutta omaa intohinoaan. Oli se sitten akateemisella alalla tai amisduunissa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään amis voi tienata enemmän kuin yliopiston käynyt. Ei yliopisto ole enää tae työllistymiseen.

Sivistyneistön piirissä arvostetaan sivistystä enemmän kuin rahaa. Siksi tarpeeksi yläluokkaisista piireistä tulleet (esim. Jari Ehrnrooth, Boris Johnson, to name a few) ovat voineet opiskella ihan mitä tahansa oman kiinnostuksensa mukaan (esim. Johnson opiskeli klassillisia kieliä, Enrnrooth sosiologiaa ja historiaa).

Sukunsa ensimmäiset akateemiset (joilla joko täysin kouluttamattomat tai pelkän amiksen käyneet vanhemmat) sitä vastoin suuntaavat usein käytännöllisille aloille, joista he saavat ammatin ja pätevyyden, jotta he voivat ansaita enemmän kuin duunarivanhempansa. Yliopisto ei kuitenkaan ole mikään ammattikoulu, koska sillä on aina ollut myös sivistyksellisiä tehtäviä koko 800 vuotta kestäneen olemassaolonsa ajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Duunarit opettaa jo vauvoilleen että akatemiset alat on pskaa ja turhuutta.

Ei ainakaan mun kansakoulun käyneet vanhemmat opettaneet noin. Päinvastoin. Kannustivat opiskelemaan. Paljon meillä myös luettiin. Isä oli pettynyt kun menin amikseen lukion jälkeen. Menin kyllä myöhemmin yliopistoonkin.