Perhetausta ratkaisee koulutuksen: Matalasti koulutettujen vanhempien hyvin menestyvät lapset menevät todennäköisemmin ammattikorkeakouluun kuin yliopistoon

Pojalle oki itsestään srlvää että menee lukioon ja meni yli 9 ka:n lukioon. Toki yhdessä neuvoteltiin. Oli itsestään selvä että menee yliopistoon ja en edes tiennyt mille alalle. Pääsykokeiden kautta ilman valmennuskurssia. Ei olla akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluista ja yliopistoista valmistuu teoriaherroja ja -rouvia!

Just tähän viittasin tuolla aikaisemmin vaikka kovasti on alapeukutettu. Amiksessa sitä oppii OIKEITA töitä :D

Muuten kyllä, mutta melko iso osa aineksesta on sellaista, ettei opi, vaikka rautalangasta vääntäisi.

Vähän säälittää äiti, joka oli ihan fiksu itsekin, että hän ei koskaan opiskellut vaan tahkosi töitä, joilla sponssasi sekä isäni että 25 vuotta myöhemmin minun opiskelujani. 

Minulla oli aikanaan AMK:ssa opiskelukaveri, joka oli samana aloitusvuonna saanut paikan yliopistostakin, mutta vanhemmat olivat sanoneet, että ihan turha tutkinto, ja että mene AMK:hon.

Minun vanhempani ovat akateemisia ja minut painostettiin yliopistoon, vaikka olisin halunnut ammattikorkeaan. Ilman maisterinpapereita en olisi ollut heidän silmissään mitään. Ei se ole helppoa aina näinkään päin.

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Täällä sama. Opin kotonta myös sen asenteen, että jos ei ymmärrä jotain heti tai se ei ole helppoa pienen harjoittelun jälkeen niin silloin ei vaan ole lahjoja siihen. Ei kannatakaan yrittää. Siinä missä esimerkiksi kaveriani on kannustettu opiskelemaan ja kehittämään itseään ihan lapsesta asti, minut on kasvatettu sillä periaatteella että opiskelu ja työ on aina turhaa ja ankeaa.

Oma havainto on, että akatemiset vanhemmat painostaa lukioon ja yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi on yliopistossa ja ihan ollaan maanviljelijäperhe perämetästä.

Koska tämä tutkimushan ei ollut mikään yleisluontoinen katsaus siitä mihin todennäköisimmin päädytään, vaan se kertoi juuri teidän perheestänne.

Paistaa kyllä maanviljelijätausta, jos tuosta sait käsityksen, että "työläisperheen" lapsi ei voi päätyä yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on kumpikin akateemisia ja mä AMK:n käynyt.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tukea siihen yliopistoon menemiseen olisit tarvinnut? En minä kokenut asiaa mitenkään vaikeaksi, vaikka köyhästä duunariperheestä olenkin lähtöisin. Päätin, että menen yliopistoon ja myös menin. En kaivannut siihen kenenkään tukea. Ei multakaan koskaan kysytty läksyjen perään, kun ajattelin ihan itse, että ne kuuluu tehdä. 

Tässä tarkoitetaan varmaan sellaista kannustusta, "kyllä sä pärjäät" ja myös sellaista asennetta, että arvostetaan opiskelua eikä pidetä sitä jonninjoutavana. Kyllä se kotona oleva asenneilmapiiri vaikuttaa. Toki ilman sitä tukeakin pärjää, mutta kyllähän se lisää vaikeusastetta, jos vanhemmat suhtautuvat opiskeluun vihamielisesti ja sanovat jo valmiiksi, että ei tule onnistumaan ja turha pyytää meiltä mitään apua. 

Sellaiset vanhemmat, jotka itse ovat kulkeneet samaa tietä, osaavat tukea ja arvostaa ja heidän kanssaan pystyy myös keskustelemaan niistä opinnoista ja ainevalinnoista, kesätyöpaikkojen hakemisesta ja gradun tekemisestä. Jotkut duunarivanhemmat suhtautuvat suorastaan vihamielisesti lapseen, joka lähtee opiskelemaan korkeakouluun. 

Se nyt vaan on kivempi fiilis ponnistella eteenpäin, kun on tunne että omat vanhemmat on sun puolella eikä sua vastaan.

Siis mistä tulee käsitys että matalastikoulutetut vanhemmat ei voisi arvostaa korkeakoulutusta tai kannustaa siihen? Oman kokemukseni mukaan päinvastoin. Sanotaan että “tee/valitse sinä paremmin kuin minä olen tehnyt” ja ollaan kyllä todella ylpeänä jos lapsi menee edes lukioon.

Meillä vanhemmat ammattikoululaisia ja lapsissa yksi tupla-maisteri ja yksi yo-lähihoitaja. Kyllä ne etenee joilla siihen on rahkeet ja HALU (esim. itselläni ei sitä halua ole ollut, joten olen tuo lähihoitaja ja tyytyväinen työhöni), vanhemmista viis. Asian voi ajatella myös niinpäin että vanhempien mallin mukaan sitä ehkä osaa arvostaa esim. sitä että työt jää työpaikalle ja että työtä riittää ilman että siitä pitää taistella viidensadan muun hakijan kanssa joka kerta. Ja että työ on mieluista (moni duunariammattiin päätynyt esim. tykkää tehdä käsillään asioita ja että työ on konkreettista). Eikä siinä ole mitään pahaa tai huonompaa.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on usein mahdollisuus toteuttaa omia toiveita/vahvuuksiaan. Rikkaiden muksut pakotetaan lääkikseen, kauppikseen, oikikseen..., vaikka haluaisivat itse muuta :( T. Kokemusta on

Ei kaikkien. Meillä ainakin sain päättää ihan itse. Mun elämä, mun päätös.

Johtunee siitä ettei niiden vanhemmat käytännössä pakota lastaan yliopistoon, vaikka vakisin turhalle alalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on usein mahdollisuus toteuttaa omia toiveita/vahvuuksiaan. Rikkaiden muksut pakotetaan lääkikseen, kauppikseen, oikikseen..., vaikka haluaisivat itse muuta :( T. Kokemusta on

Ei kaikkien. Meillä ainakin sain päättää ihan itse. Mun elämä, mun päätös.

Mitä nyt pientä aivopesua tarhasta asti...

Joo ja ei.

Omat vanhemmat akateemisia kumpikin mutta me lapset nippa napan 2.asteen kouluista läpi ja duunari hommissa. Ja kyllä, on ollut vanhemmilla sulattelemista tässä asiassa. Eivätkä vieläkään hyväksy tätä ”kouluttamattomuutta” vaan aina otetaan puheeksi yhteishaut ym. Vaikka ollaan yli kolmekymppisiä jo.

Omille lapsille toivon ja kannustan tietysti ahkeraan opiskeluun, mutta tyytyväinen olen vähempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluista ja yliopistoista valmistuu teoriaherroja ja -rouvia!

Herjat ei haittaa, kun satatonnia kilahtaa vuodessa tilille 🥂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

En kyllä osaisi auttaa lapsiani gradun kanssa enkä saanut mitään apua vanhemmiltani graduun. Enkä tiedä ketään, jota vanhemmat olisi auttaneet gradun kanssa, ihan pimeä ajatuksenakin.

Me vanhemmat matalakoulutettuja ja lapsi yliopistossa omasta päätöksestään.

Lapsen ystävä kävi amiksen lukion jälkeen ja hänen akateemiset vanhemmat sanoivat suoraan, että heidän suvussa ei hyväksytä pelkkää ammattikoulua.

Muistan itse päättäneen jo ala-asteella, että menen vanhempana yliopistoon. Vanhemmilta olin kuullut yliopistoista ja minua kannustettiin käymään koulua hyvin. Minulla oli pienipalkkaisissa duunariammateissa toimivat vanhemmat, jotka ovat aikoinaan menestyneet hyvin koulussa, mutta taloudellisista syistä eivät saaneet/voineet kouluttautua pidemmälle itse vaan olivat joutuneet hakeutumaan töihin tienaamaan elantonsa. Minä toteutin heidän unelmansa ja sain sen yliopistokoulutuksen ja akateemisen työn.