Perhetausta ratkaisee koulutuksen: Matalasti koulutettujen vanhempien hyvin menestyvät lapset menevät todennäköisemmin ammattikorkeakouluun kuin yliopistoon

Ymmärrän hyvin sen, että kodin ja vanhempien asenne vaikuttaa siihen, mitä pitää mahdollisena itselleen ja hyvänä valintana. Mutta kyllä täällä on monilla kommentoijilla ihan epärealistisia käsityksiä siitä, millaista tukea akateemisten vanhempien lapset saavat vanhemmiltaan. Vaikka vanhempani ovatkin valmistuneet yliopistosta, niin kyllä minä ihan itse hain opon hyllystä yliopiston esitteen ja tutkin siitä, miten yliopistoon pyritään (se oli sitä aikaa, kun näitä ei vielä ollut netissä). Itse tilasin ja täytin hakupaperit. Enkä tiedä ketään, jota vanhemmat olisivat auttaneet gradun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

On täysin eri asia opiskella jotain humanistista alaa, kuin esimerkiksi tekniikkaa. Meidän perheessä siis tällainen jako, ja noissa ei voi edes jakaa opiskelutekniikkavinkkejä, kun opiskelu on täysin erilaista. Myös esimerkiksi gradu on aivan eri asia kuin diplomityö. Lisäksi erilaisten raporttien muotovaatimukset ja vaikkapa viittauskäytännöt vaihtelevat jo ihan tiedekuntien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Me vanhemmat matalakoulutettuja ja lapsi yliopistossa omasta päätöksestään.

Lapsen ystävä kävi amiksen lukion jälkeen ja hänen akateemiset vanhemmat sanoivat suoraan, että heidän suvussa ei hyväksytä pelkkää ammattikoulua.

Me vanhemmat ollaan akateemisia ja kaksi meidän lapsista on käynyt ammattikoulun. Kannustettiin heitä alalle, joka kiinnostaa. Kumpikin työllistyi nopeasti valmistuttuaan. Yksi lapsista on yliopiston käynyt, yksi ammattikorkean. Koulutustaan vastaaviin töihin hekin ovat päässeet. En  arvota ihmisiä koulutuksen tai työn mukaan. Mulle on tärkeämpää, että mun lapset ovat saaneet käydä sellaisen koulutuksen, johon ovat halunneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

On täysin eri asia opiskella jotain humanistista alaa, kuin esimerkiksi tekniikkaa. Meidän perheessä siis tällainen jako, ja noissa ei voi edes jakaa opiskelutekniikkavinkkejä, kun opiskelu on täysin erilaista. Myös esimerkiksi gradu on aivan eri asia kuin diplomityö. Lisäksi erilaisten raporttien muotovaatimukset ja vaikkapa viittauskäytännöt vaihtelevat jo ihan tiedekuntien välillä.

Aina siinä opinnäytetyössä pitää osoittaa samay perusasiat.

Toki diplomityö on helpompi tehdä mutta silti.

Yliopistoissa on enemmän huuhaa-aloja kuin AMK:ssa. Yliopistoon kannattaa pyrkiä jos hakukohteena on lääkis, oikis tai TKK, mutta muuten kyseessä on matalapalkka-alalle johtava koulutuspaikka. AMK:t on kuitenkin suunniteltu ammatin hankkimista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

On täysin eri asia opiskella jotain humanistista alaa, kuin esimerkiksi tekniikkaa. Meidän perheessä siis tällainen jako, ja noissa ei voi edes jakaa opiskelutekniikkavinkkejä, kun opiskelu on täysin erilaista. Myös esimerkiksi gradu on aivan eri asia kuin diplomityö. Lisäksi erilaisten raporttien muotovaatimukset ja vaikkapa viittauskäytännöt vaihtelevat jo ihan tiedekuntien välillä.

Aina siinä opinnäytetyössä pitää osoittaa samay perusasiat.

Toki diplomityö on helpompi tehdä mutta silti.

No en osaa vaikeusasteesta sanoa, kun on kokemusta vain toisesta, mutta hienosti sivuutit kaiken muun ja oikeastaan koko pointin viestistäni.

Vierailija kirjoitti:

Oma havainto on, että akatemiset vanhemmat painostaa lukioon ja yliopistoon.

Espoossa mennään lukioon enemmän mitä muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

On täysin eri asia opiskella jotain humanistista alaa, kuin esimerkiksi tekniikkaa. Meidän perheessä siis tällainen jako, ja noissa ei voi edes jakaa opiskelutekniikkavinkkejä, kun opiskelu on täysin erilaista. Myös esimerkiksi gradu on aivan eri asia kuin diplomityö. Lisäksi erilaisten raporttien muotovaatimukset ja vaikkapa viittauskäytännöt vaihtelevat jo ihan tiedekuntien välillä.

Aina siinä opinnäytetyössä pitää osoittaa samay perusasiat.

Toki diplomityö on helpompi tehdä mutta silti.

No en osaa vaikeusasteesta sanoa, kun on kokemusta vain toisesta, mutta hienosti sivuutit kaiken muun ja oikeastaan koko pointin viestistäni.

Se oli höpöä.

Duunariperheen kasvattina kävin kyllä yliopiston

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Ei akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsiakaan välttämättä kukaan auta. Alavalinta vaan ei aiheuta kummastelua. Ehkä muusta taustasta tulevat kuvittelevat, että toisia jotenkin autetaan. Joitain voidaankin, mutta oman kokemukseni mukaan lähinnä henkinen apu eli vastustuksen vähäisyys on tärkeintä. Sitten asioiden selvittämisessä ei ole mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Duunarit opettaa jo vauvoilleen että akatemiset alat on pskaa ja turhuutta.

Totta. Oli rankkaa opiskella yliopistossa, kun vanhemmat piti mun opintoja hienosteluna ja puheitani huuhaana. Nykyään kyllä kelpaa retostella mun tittelillä. Yksi pomo oli amk duunaritaustalla, ja muisti aina kertoa, miten akateemiset on niin todellisuudelle vieraita. Mun työstä kyllä kelpasi ottaa kunnia.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa on enemmän huuhaa-aloja kuin AMK:ssa. Yliopistoon kannattaa pyrkiä jos hakukohteena on lääkis, oikis tai TKK, mutta muuten kyseessä on matalapalkka-alalle johtava koulutuspaikka. AMK:t on kuitenkin suunniteltu ammatin hankkimista varten.

Lähes joka alalla yliopistokoulutetuilla on parempi palkka odotettavissa ja vähemmän työttömyyttä.

Kummastelen myös puheita huuhaa-aloista yliopistoissa. Jos tällä tarkoitetaan kulttuuri- ja taidealan koulutusta, sitä on runsaasti amk-tasollakin, myöskin toisella asteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Tämä pitää täysin paikkansa, mutta tiedäthän että insinöörit valmistuvat AMK:sta? Vai tarkoititko diplomi-insinöörejä?

T. AMK insinööriopiskelija

Omatoiminen helppo valinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Ei akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsiakaan välttämättä kukaan auta. Alavalinta vaan ei aiheuta kummastelua. Ehkä muusta taustasta tulevat kuvittelevat, että toisia jotenkin autetaan. Joitain voidaankin, mutta oman kokemukseni mukaan lähinnä henkinen apu eli vastustuksen vähäisyys on tärkeintä. Sitten asioiden selvittämisessä ei ole mitään ihmeellistä.

Noh noh. Olen duunarisuvun ensimmäinen akateeminen, kellään ei ollut mitään käryä, mitä lukiossa pitää opiskella, minne kannattaa hakea, miten haetaan, miten valmentadutaan. Mikä on cv ja mitä siihen pitää kerätä. En ollut edes tuntenut ketään akateemista, poislukien opettajat. Vaikea nähdä itseään sellaisessa elämässä, täysin vierasta.

Oma poikani on tiennyt jo alakoulusta, että on joskus yliopisto-opiskelija. Hän on osannut valita lukioaineet. Hän on miettinyt campuksen valmiiksi, ja olemme käyneet tutustumassa. Olen valmistunut samalta yliopistolta. Tiedän, että ekat alan kesätyöt on tärkeitä, mutta ei rahakkaita. Ikinä en sanoisi hänelle, että on parempi tehdä viisi kesää jossain sahalla rahan takia. Olen valmis tukemaan häntä taloudellisesti, että hän voi heti hakeutua nimekkäisiin firmoihin verkostoitumaan ja oppimaan. On mahdollista, että voin neuvoa tai hyödyntää suhteita. Missä olisinkaan, jos minua olisi neuvottu ja rohkaistu samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa siinä on että kaikki pyrkisivät yliopistoon? Johan se on nähty kuinka paljon duunarit pyörittää yhteiskuntaa. 

Minkäs pohjalta ne duunarit yhteiskuntaa pyörittävät? Kaupoissa ei myynti onnistuisi nykyisessä laajuudessa ilman tietotekniikkaa, minkä pohjalta duunari rakentaisi valtavan ja kestävän sillan tai pilvenpiirtäjän, jos ei insinöörin papereiden, millä sairaaloissa ja hoitokodeisssa hoidettaisiin potilaita jos ei olisi lääketiedettä jne, listaa voi jatkaa miten pitkälle tahansa.

Toimii toki myös toisinpäin, mitä virkaa olisi noilla piirroksilla, laitteilla ja lääkkeillä, jos ei olisi ammattitaitoisia ihmisiä toteuttamassa, käyttämässä ja antamassa niitä. Ihan turhaa puhua väheksyvästi minkään tasoisesta koulutuksesta, kaikenlaisia tekijöitä tarvitaan.

Niin? Sehän siinä oli pointtina mutta ilman rautalangan vääntöä. Aloitus oli väheksyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa on enemmän huuhaa-aloja kuin AMK:ssa. Yliopistoon kannattaa pyrkiä jos hakukohteena on lääkis, oikis tai TKK, mutta muuten kyseessä on matalapalkka-alalle johtava koulutuspaikka. AMK:t on kuitenkin suunniteltu ammatin hankkimista varten.

Lähes joka alalla yliopistokoulutetuilla on parempi palkka odotettavissa ja vähemmän työttömyyttä.

Kummastelen myös puheita huuhaa-aloista yliopistoissa. Jos tällä tarkoitetaan kulttuuri- ja taidealan koulutusta, sitä on runsaasti amk-tasollakin, myöskin toisella asteella.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Ethän vertaile kandin ja maisterin tutkintoja keskenään? Esimerkiksi AMK insinööri on tekniikan kandi ja DI maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työläisperheen akateemisesti koulutettu lapsi. Sanoisin, että paljon on selvitettävää kun kukaan vanhemmista sisaruksista, vanhemmista tai kavereista ei osaa auttaa.

Harvoin yliopistossa kukaan vanhempi tai sisarus enää osaakaan auttaa ihan sosioekonomisesta asemasta riippumatta, ellei jostain syystä ole päätynyt juuri samalle alalle heidän kanssaan.

Tutkielmat, esseet, kielet, oppimistekniikat jne on yleisluontoisia. Ja esim jos gradu tökkii niin kyllä akateemisesti koulurettu osaa aina auttaa sen kanssa vaikkei itse alasta tietäisi mitään.

On täysin eri asia opiskella jotain humanistista alaa, kuin esimerkiksi tekniikkaa. Meidän perheessä siis tällainen jako, ja noissa ei voi edes jakaa opiskelutekniikkavinkkejä, kun opiskelu on täysin erilaista. Myös esimerkiksi gradu on aivan eri asia kuin diplomityö. Lisäksi erilaisten raporttien muotovaatimukset ja vaikkapa viittauskäytännöt vaihtelevat jo ihan tiedekuntien välillä.

Aina siinä opinnäytetyössä pitää osoittaa samay perusasiat.

Toki diplomityö on helpompi tehdä mutta silti.

Ohiksena pakko ihmetellä, miten niin diplomityö olisi jotenkin helpompi? Siitä ei voi lukea ja kopioida itseään läpi. Olen nähnyt sellaista fuulaa graduissa ettei ole tosikaan. Diplomityö tehdään usein suoraan asiakkaalle käyttöön.

Ihan itse huolehdin läksyistäni ekasta luokasta lähtien. Harrastuksiin kuljin pyörällä/bussilla/kävellen. Kukaan muu perheestäni ei ole käynyt yliopistoa. Ei sinne ollut mitenkään vaikea hakea tai päästä. En ymmärrä mitä ihmeen tukea te muut olisitte kaivanneet? Mä olen aina ollut hieman erikoinen lukutoukka ja kulkenut omaa polkuani. Eipä sillä, että nämä maisterin paperit työllistäisi. Ktm