Lue keskustelun säännöt.
Sain raivarin miehelle, joka ei antanut minun nukkua yövuoron jälkeen.
14.11.2020 |
Meillä ongelmana on se, että joudun välillä tekemään yövuoroja ja viikonloppuisin se on katastrofi, koska minun ei anneta nukkua missään välissä.
Aamulla kun tulin pyysin, että mies lähtisi lasten kanssa aamupäivällä ulos, jotta voisin rauhassa nukkua edes sen pari tuntia ja sitten voisin nukkua vähän lisää pienimmän lapsen kanssa kun hän menee päiväunille. Lähdössä kesti ja kesti, yritin toki nukkua mutta en saanut nukuttua koska kaikki pitivät kovaa meteliä. No, vihdoin he pääsivät lähtemään ulos, mutta kun olin juuri ensimmäisen kerran nukahtanut, niin vanhin lapsi tuli herättämään kysyäkseen että nukunko. Mies oli siis lähtenyt ulos vain nuorimman kanssa. Nukahdin sitten jonkin ajan päästä uudestaan ja kas eiköhän nuorin lapsikin tule jo herättämään minua. Olivat olleet sen 45min ulkona, jonka jälkeen mies ei ollut jaksanut seurata enää mitä lapsi puuhaa ja huomasi vasta jonkin ajan kuluttua että siellähän se on huoneessa jossa yritän nukkua.
Tässä vaiheessa mulla meni hermot. Mielestäni mieheni välinpitämättömyys on törkeää. Miten voi olla niin vaikeaa esim olla lapsen/lasten kanssa se 2h ulkona tai jossain ihan sama missä tai edes katsoa sitten kun tulevat sisälle että lapset eivät heti tuli herättämään minua? Jostain syystä tämä ei vaan onnistu häneltä kuitenkaan. Se on aina sama juttu kun minulla viikonloppuyövuoroja.
Kaiken lisäksi mies nyt sitten suuttui ja lähti nuorimman kanssa äidilleen jättäen kaksi muuta lasta kotiin, joille laitan nyt sitten ruokaa. Sanoi tulevansa joskus klo13-14 aikaan kotiin, joten minulta jäi myös mahdollisuus mennä päiväunille nuorimman kanssa.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että tulen hulluksi kun en ole saanut ollenkaan nukkua, ehkä puoli tuntia korkeintaan! Mikä neuvoksi? Minulla itselläni on paska olo siitå että huusin miehelleni, mutta toisaalta epätoivoinen olo siitä että minulla ei ole mahdollisuutta nukkua päivällä, vaikka on toinen aikuinen talossa!!
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kuinka itsekkäitä naiset ovat. Ajatellaan, että minun pitää saada nukkua ja ajetaan perhe pois kotoa. Tosi kivaa olla 3-5 tuntia pois kotoaan viikonloppuna keksimässä jotain tekemistä. Hyvä kun ehtii aamiaisen syödä. Ikävää lapsillekin, että muistaa vanhempana ettei kotona saanut olla, ei meluta eikä kutsua kavereita kun äiti nukkuu. Tilanne voi olla ihan sama jos vuorotyöläinen on mies. Miehet vain useimmin sopeutuvat tilanteeseen, laittavat korvatulpat ja hautaavat päänsä tyynyyn ja peittoon, nukkuvat kun nukuttaa eivätkä kuuntele korvat höröllä rapisteleeko joku jossain seinän takana suklaata.
Ap:n ongelmat on ratkaistavissa mutta ei hän halua ratkaista asiaa vaan valittaa. Ei ole edes sopinut asiasta perheen kanssa vaan olettaa, että asiat menevät niinkuin hän ajattelee ja tekisi. Naisilla on usein harhakuvitelma, että mies lukee hänen ajatuksensa, toimii kuten nainen toimisi ja että naisen käsitys tilanteesta on oikea.
Ei koko muu perhe voi olla kotonaan kusi sukassa tai lähteä kotoaan maanpakoon kun yksi ämmä on herkkäuninen. Ja hei, näin ajattelen minä, jonka mies on vuorotyöläinen mutta ei valita.
Äitisi on varmaan ylpeä kasvatustuloksesta vai miten se olikaan?
Jokainen äiti häpeää tuollaista tekstiä suoltavaa poikaansa.No ensinnäkin olen nainen, joka kasvoi perheessä, missä isä teki vuorotöitä. Ja myös nainen, jonka mies tekee nyt vuorotyötä. Että lähdetäänkö siitä näkökulmasta liikkeelle. Ei hävennyt äiti minua mutta meillä kaikilla perheenjäsenillä oli ja on oikeus normaaliin elämään, eikä vuorotyöläiset ole koko muun perheen yläpuolella.
No kävittekö te kaapimassa isänne ja nyt miehesi ylös tunnin unien jälkeen? Miksi nimittelet ämmiksi ja idiooteiksi ihmisiä, jos teillä oli hyvin asiat?
Me muut olemme nähneet yötyöläisperheitä, joissa on yritetty varmistaa ne eri aikaan nukkuvan unet siinä kuin muidenkin. Se ei ole yläpuolelle asettamista. Mikä nyt siis on ongelmasi?
Koska typeryys on niin ärsyttävää. Jo 70-luvulla osattiin nukkua yövuoron jälkeen vaikka muu perhe elää normaalia elämää. Miksi nykyään ihmiset ovat niin uusavuttomia? Meidän kissakin osaa nukkua ja kuorsata olohuoneen nurkassa nojatuolissa vaikka lapset leikkivät, minä teen etätöitä olohuoneen pöydällä ja mies kuorsaa toisella sohvalla ennen yövuoroa. Ihan onnistuu ilman draamailua. Jos tietää olevansa herkkäuninen niin sopii miehensä kanssa etukäteen miten toimitaan jos vuorotyötä otetaan ja tehdään. Ei ne työvuorot taivaasta tipahda. Pösilöt.
Ja pidät itseäsi viisaanakin, vaikka ärsyynnyt typeryydestä? Ajattelitko sen sillä poistuvan maailmasta? Lopetahan itse draamailu nyt.
Sinulla on hyväuninen mies, joten naistenkin pitää olla niin hyväunisia, etteivät herää kolkutteleviin ja herätteleviin lapsiin? 70-luvulla yövuoroa tekevän miehen palkka oli senverran iso, että talokin oli iso. Saunakamariin voi enoni vetäytyä unille jos makkarissa oli liikaa melua, lapsia neljä. Taitava perheenemäntä piti nelivaljakkonsa tiellä vaikka olisi kissoja satanut taivaalta, ja siihen aikaan lapset eivät tosiaankaan mölynneet jos äiti käski olla hiljaa.
Ap on mielestäni outo jos hän pelkää komentavansa miestä ja sen takia ei voi sopia miehen kanssa toimintatavoista tässä asiassa. Mutta sinullehan taas hän olisi raivotar jos olisi esittänyt jotain vaatimuksiakin suuttumisensa lisäksi. Joten, mitä ehdotat että hänen pitäisi tehdä jos mies ei ymmärrä tilannetta, sabotoi joko tahallaan tai ymmärtämättömyyttään, eikä siis varmaankaan innostu järjestämään nukkumisrauhaa? Isompi asunto? Nyt eletään valitettavasti tilanteessa, jossa keskiluokka repeää kahtia ja aika monelta sitä isoa taloa ei löydy eikä varaa väistötiloihin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan oman miehen toiminnalta silloin kun minun pitäisi tehdä etätöitä. Miten voikin ulos lähdössä kestää 2 tuntia? Ja tokihan lapset voi päästää harhailemaan sinne työhuoneeseen, minkä hän nyt sille voi jos he sinne haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se hirveä vuorotyö, se tulee hajottamaan itsesi ja perheesi. Ei ole helppoa kuule puolisollasikaan sietää tuota. Yövuorojen tekeminen on hirveää, epäterveellistä ja epäinhimillistä. Ei ikinä tule toimimaan lasten kanssa. Oma mies teki pari kertaa viikossa yövuoroja, se hajoitti hänen pään, kropan ja meidän parisuhteen. Mies oli aina väsynyt, ei auttanut missään, kotona piti aina olla hipihiljaa ettei vaan häirinnyt, hän ei edes voinut laittaa korvatulppia koska ei halunnut vaan periaatteesta niitä käyttää. Hirveä stressi asiasta. Voin kertoa, ettei se ole perheellesikään kivaa kun ei voi omassa kodissaan olla normaalisti toisen keskellä päivää tapahtuvan nukkumisen takia. Ei aina jaksa olla ulkona montaa tuntia tai keksiä tekemistä yksin lasten kanssa puoleksi päivää yksinomaan ulkona, varsinkaan nyt korona-aikana kun me ei ainakaan minnekään sisäleikkipuistoihin mennä koska niistä aina saa jonkun taudin mukaansa. Syksyllä sää rajoittaa olemista. Mieheni oli aina joku toipumassa yövuorosta tai valmistautumassa siihen, hän ei koskaan tehnyt mitään meidän perheen eteen sillä verukkeella, että on yövuoroja. Sitten hän oli vapaalla kun minä olin töissä ja lapsi päiväkodissa. Nyt olemme eronneet ja voin paremmin kuin koskaan. En enää ikinä halua suhdetta ihmisen kanssa, joka tekee vuorotöitä. Samalla se pilasi kaikki pyhät, viikonloput, joulut ja juhannukset. Töitä oli aina miten sattuu ja aina juhlin yksin lapsen kanssa niitä, kun toinen oli joko töissä tai toipumassa työstään. Aivan perseestä koko homma. Tänäkin jouluna mies viettää jouluaaton ja joulupäivän töissä. Onneksi itselläni on normaalit työajat.
Niin. Kamalaa se tosiaan on. Pilaa perhe-elämän, sosiaalisen elämän, vuorokausirytmin ja lopulta terveyden. Rahallinen korvaus tästä kaikesta menetyksestä on naurettavan pieni. Siksi lopetin. Nyt voin paljon paremmin, samoin koko perhe. Palkka putosi noin 600€/kk, mutta ehdottomasti sen arvoista. Terv. Ex sairaanhoitaja, nykyisin ”konttori-rotta”
Olen vähän hämmästynyt kuinka hankalaa monille on saada nukuttua kotonaan. Minä yleensä sanon vain meneväni nukkumaan, oli sitten kyse päiväunista tai yöunista. Laitan makuuhuoneen oven kiinni ja jos ei uni tule niin kuuntelen napit korvilla jotain äänikirjaa tai laitan korvatulpat. Mikä teillä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kuinka itsekkäitä naiset ovat. Ajatellaan, että minun pitää saada nukkua ja ajetaan perhe pois kotoa. Tosi kivaa olla 3-5 tuntia pois kotoaan viikonloppuna keksimässä jotain tekemistä. Hyvä kun ehtii aamiaisen syödä. Ikävää lapsillekin, että muistaa vanhempana ettei kotona saanut olla, ei meluta eikä kutsua kavereita kun äiti nukkuu. Tilanne voi olla ihan sama jos vuorotyöläinen on mies. Miehet vain useimmin sopeutuvat tilanteeseen, laittavat korvatulpat ja hautaavat päänsä tyynyyn ja peittoon, nukkuvat kun nukuttaa eivätkä kuuntele korvat höröllä rapisteleeko joku jossain seinän takana suklaata.
Ap:n ongelmat on ratkaistavissa mutta ei hän halua ratkaista asiaa vaan valittaa. Ei ole edes sopinut asiasta perheen kanssa vaan olettaa, että asiat menevät niinkuin hän ajattelee ja tekisi. Naisilla on usein harhakuvitelma, että mies lukee hänen ajatuksensa, toimii kuten nainen toimisi ja että naisen käsitys tilanteesta on oikea.
Ei koko muu perhe voi olla kotonaan kusi sukassa tai lähteä kotoaan maanpakoon kun yksi ämmä on herkkäuninen. Ja hei, näin ajattelen minä, jonka mies on vuorotyöläinen mutta ei valita.
No sittenhän sinua ei haittaa ollenkaan, vaikka ukkosi pitää älämölöä läpi yön, käyttää kodinkoneita, kuuntelee musiikkia ja tömistelee ympäriinsä. Ja välillä kävisi vaikka vieraita vaihtamassa kuulumisia.. Lapset toki saattavat välillä herätä, mutta mitä väliä sillä on, vaikka välillä vähän parkuvat. Ämmä voi jatkaa unia ja nousta aamulla virkeänä sitten päivän töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. toimiiko tämä toisinpäin?
Minä lähden aamulla töihin jo viiden jälkeen, vaimo nukkuu silloin vielä. Takaisin kotona olen noin klo 17. Vaimo on kotona joskus klo 15.
Sitten minulle kiukutellaan jos nukun päikkärit. Samoin minulle kiukutellaan, kun en tee ruokaa. (vaimon mielestä se pitää olla valmis klo 17..)
Itselläni herää kysymys, mikä oikeuttaa minulle kiukuttelemaan jos ruuanlaitto on hänen vastuullaan?
Vaikea ottaa kantaa tietämättä koko kuviosta enempää. Sulla menee työn takia yli 12 tuntia päivästä muualla. Jos siihen päälle otat nokoset, mikä sinun panoksesi voi viikolla olla teoriassakaan?
Kompensoitko tätä vapaapäivinä jotenkin? Mitä vastuita teillä on - lapsia, lemmikkejä, vaivaisia vanhempia?
Jos ruuanlaitto on vaimon vastuulla, osallistutko mitenkään, kun hän yrittää delegoida sitä? Vai onko vastuu sitä, että hänen pitää hoitaa asiat niinkuin sinä haluat, mutta sinun haluamisistasi ei edes ota selvää? En nyt käsittänyt yhtään, mitä kumpikaan teistä haluaa? Että sinä olet muuttunut ruuaksi ennen kuin olet kotonakaan? Ja milloin sinä menet nukkumaan noustaksesi viideltä, jos otat viiden jälkeen päikkärit?
Miksi vaimo haluaa mitä hän nyt sitten haluaakaan? Hänen olisi ilmeisesti syytä syödä välipalaa töistä tultuaan jos hän haluaa teidän syövän yhdessä.
[/quote] Niin, mutta miksi kuvittelet, että kaikki tai lähes kaikki miehet olisivat tuollaisia? Ettekö te ihan oikeasti tunne ketään normaalia miestä? Isä, aviomies, veli, poika, työkaveri, kukaan ei ole täysijärkinen?[/quote]
En ole missään sanonut kuvittelevani että kaikki tai lähes kaikki miehet olisivat tuollaisia. Liian moni kuitenkin on. Ja tokihan minä tunnen miehiä, tosi mukaviakin. Ei minulla ole mitään ongelmaa miesten kanssa tai mitään heitä vastaan, olen vain tullut siihen lopputulokseen että en halua parisuhteeseen (tai ainakaan yhteistä kotia) miehen kanssa, sillä todennäköisesti se ottaisi paljon enemmän kuin antaisi, mikä taas laskisi elämänlaatua. En usko että tämä henkilökohtainen päätökseni vaikuttaa sinuun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän hämmästynyt kuinka hankalaa monille on saada nukuttua kotonaan. Minä yleensä sanon vain meneväni nukkumaan, oli sitten kyse päiväunista tai yöunista. Laitan makuuhuoneen oven kiinni ja jos ei uni tule niin kuuntelen napit korvilla jotain äänikirjaa tai laitan korvatulpat. Mikä teillä on niin vaikeaa?
Montako kertaa sinulta tullaan kysymään sinne, nukutko sää?
Mulla on mies, joka justiin pari viikkoa sitten kysyi multa sitä, kun olin lopultakin saanut unta nukuttuani monta yötä noin neljä tuntia. Mutta kun hän oli innoissaan kertomaan mulle jonkun jutun, joka justiin tuli mieleen.
En tarvitsisi edes lasta, perheen hölmöläisen paikalle on tunkua muutenkin. Itse asiassa, lapsi on meistä se fiksuin. Onnekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kuinka itsekkäitä naiset ovat. Ajatellaan, että minun pitää saada nukkua ja ajetaan perhe pois kotoa. Tosi kivaa olla 3-5 tuntia pois kotoaan viikonloppuna keksimässä jotain tekemistä. Hyvä kun ehtii aamiaisen syödä. Ikävää lapsillekin, että muistaa vanhempana ettei kotona saanut olla, ei meluta eikä kutsua kavereita kun äiti nukkuu. Tilanne voi olla ihan sama jos vuorotyöläinen on mies. Miehet vain useimmin sopeutuvat tilanteeseen, laittavat korvatulpat ja hautaavat päänsä tyynyyn ja peittoon, nukkuvat kun nukuttaa eivätkä kuuntele korvat höröllä rapisteleeko joku jossain seinän takana suklaata.
Ap:n ongelmat on ratkaistavissa mutta ei hän halua ratkaista asiaa vaan valittaa. Ei ole edes sopinut asiasta perheen kanssa vaan olettaa, että asiat menevät niinkuin hän ajattelee ja tekisi. Naisilla on usein harhakuvitelma, että mies lukee hänen ajatuksensa, toimii kuten nainen toimisi ja että naisen käsitys tilanteesta on oikea.
Ei koko muu perhe voi olla kotonaan kusi sukassa tai lähteä kotoaan maanpakoon kun yksi ämmä on herkkäuninen. Ja hei, näin ajattelen minä, jonka mies on vuorotyöläinen mutta ei valita.
No sittenhän sinua ei haittaa ollenkaan, vaikka ukkosi pitää älämölöä läpi yön, käyttää kodinkoneita, kuuntelee musiikkia ja tömistelee ympäriinsä. Ja välillä kävisi vaikka vieraita vaihtamassa kuulumisia.. Lapset toki saattavat välillä herätä, mutta mitä väliä sillä on, vaikka välillä vähän parkuvat. Ämmä voi jatkaa unia ja nousta aamulla virkeänä sitten päivän töihin.
Niin, mieheni on siis yön töissä. Hän sopeutuu siihen, että meillä päivällä tiskikone käy, mikro sanoo ping, puhein sanoo ring ring ja lapset sanovat mitä sanovat. Me tömistelemme huoleti omassa kodissamme ja mies nukkuu. Saatan syödä vaikka jotain rapisevaa, hui. Jos mies ei saa unta sohvalla niin hän siirtyy makuuhuoneeseen ja yllätys yllätys - laittaa oven kiinni. Lapset on opetettu ettei makuuhuoneen ovea mennä aukomaan jos isi nukkuu. Tai äiti nukkuu. Tai kissaa herätetä jos kissa nukkuu. Miehellä on jopa korvatulpat yöpöydän laatikossa jos jostain syystä ei saisi unta. Varmaan rakettitiedettä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän hämmästynyt kuinka hankalaa monille on saada nukuttua kotonaan. Minä yleensä sanon vain meneväni nukkumaan, oli sitten kyse päiväunista tai yöunista. Laitan makuuhuoneen oven kiinni ja jos ei uni tule niin kuuntelen napit korvilla jotain äänikirjaa tai laitan korvatulpat. Mikä teillä on niin vaikeaa?
Montako kertaa sinulta tullaan kysymään sinne, nukutko sää?
Mulla on mies, joka justiin pari viikkoa sitten kysyi multa sitä, kun olin lopultakin saanut unta nukuttuani monta yötä noin neljä tuntia. Mutta kun hän oli innoissaan kertomaan mulle jonkun jutun, joka justiin tuli mieleen.
En tarvitsisi edes lasta, perheen hölmöläisen paikalle on tunkua muutenkin. Itse asiassa, lapsi on meistä se fiksuin. Onnekseen.
Onko sun vanhemmat valinneet sulle miehen vai ihan itsekö valitsit? Onko sun mies sinitarralla kiinni ettet oikein pääse eroon jos ei sanomisesta opi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Tällä hetkellä saa päivähuoneita, n. 50€ esim 7-19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun haluat nukkua kodissasi niin mene makuuhuoneeseen ja laita ovi kiinni. Ohjeista perheesi, että nyt nukut eikä sinua saa tulla herättämään. Anna perheesi elää omassa kodissaan kunhan eivät metelöi ja varaa korvatulpat jos olet herkkäuninen. Hyvää yötä.
Vierailija kirjoitti:
Lukko oveen.
Eikös tuolla AP aiemmin puhunut jotain alakerrasta? Siis jos asutte 2 kerroksessa, niin enemmänhän siinä nukkumisrauhaa luulisi saavan kuin 1 kerroksen asunnossa. Ja tosiaan jo hyvissä ajoin sopia isompien lasten kanssa ja miehen kuullen, ettei äitiä yövuoron jälkeen saa tulla herättämään. Ei kai ne yövuorot tosiaan niin yllättäen tule, ettei asioista voi edellisenä päivänä sopia, miten toimitaan ja sama juttu joka kerta yövuoron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain aaveellä esitetään bisnesidea hotelliin päivähuoneesta. Niitä on ollut tarjolla iät ja ajat.
En jaksa lukea koko ketjua. Ihmetyttää vaan sadat sympatiaviestit joita ap on saanut. Kyllä minäkin koen sympatiaa ap:ta kohtaan, mutta tosiasia on se että ap on tehnyt itse virheen kun on perustanut perheen huonon miehen kanssa. Tuo nukkumiskidutus on jo niin iso juttu, että voi sanoa varmuudella tuon miehen olevan täysin kelvoton isäksi tai puolisoksi. Virhe on jo tapahtunut, eikä nyt auta kuin kärsiä seurauksista.
Justhan täällä oli ketju jossa pöyristeltiin kun mies ei tee "mitään" yövuorojen jälkeen?!?! Hänelle olisi riittänyt tupsluurit työmatkalla kotiin kun rouvia ahdisti/väsytti/veetutti siellä kotona. Niin nytkö saa yövuorolainen nukkua?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Ihmetyttää vaan sadat sympatiaviestit joita ap on saanut. Kyllä minäkin koen sympatiaa ap:ta kohtaan, mutta tosiasia on se että ap on tehnyt itse virheen kun on perustanut perheen huonon miehen kanssa. Tuo nukkumiskidutus on jo niin iso juttu, että voi sanoa varmuudella tuon miehen olevan täysin kelvoton isäksi tai puolisoksi. Virhe on jo tapahtunut, eikä nyt auta kuin kärsiä seurauksista.
Olen samaa mieltä, että tuota miestä ei enää voi korjata, mutta on hyvä, jos ap havahtuu siihen, että tuo ei ole normaalia. Itsekin kirjoittelin av:lle saadakseni ulkopuolista näkökulmaa, kun olin erehtynyt hankkimaan lapsen vastaavan helmen kanssa. Nyttemmin olen eronnut jo vuosia sitten, ja elämänlaatuni on parantunut valtavasti ja elämäni on helpottunut todella paljon, vaikka olenkin pääasiassa yksin vastuussa lapsesta. Ainakaan eksä ei ole enää aktiivisesti hankaloittamassa elämääni (kovin paljoa).
Semmosta se on vuorotöissä, kantsisko ihmisten miettiä etukäteen, ennenkuin tunkee niitä pullamössöjä maailmaan, miten niitten kanssa pärjää, sitten kun menee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on vuorotöissä, kantsisko ihmisten miettiä etukäteen, ennenkuin tunkee niitä pullamössöjä maailmaan, miten niitten kanssa pärjää, sitten kun menee töihin.
No ei todellakaan ole tuollaista missään eikä tarvii olla. Oletus on, että puoliso hoitaa osansa. Eipä tuossa paljon vaihtoehtoja ole. Itse varaisin seuraavan vuoron jälkeen sen hotellin. Sitten myös lapsille hoitaja. Sen maksaisi se mies tietysti.
Meillä on kesähuone, jossa vuorotyöläinen voi lämpimiin vuodenaikoihin nukkua. Tähän aikaan vuodessa nukkuu lämmitetyssä asuntovaunussa.
Tässä ratkeaa se, että lapset eivät lähde herättämään nukkujaa eikä kotona tarvitse hissutella. Ei myöskään haittaa, jos vauvaikäinen havahtuu itkemään sängyssään ennen, kuin puolison on herättävä yövuoroa varten.
Voiko ap:n tapauksessa tulla kysymykseen, että nukut jossain muualla kuin kotona?
En nyt ihan ymmärrä näitä ketjun raivoviestejä, kuinka itsekästä on haluta nukkua tuntikausia kun perheen on lähdettävä heti aamusta pihalle. Aloittaja puhui mielestäni parista tunnista, eikä koko päivän kestävästä huopatossuilusta. Jos sisällä on mahdotonta tehdä mitään vähemmän meluisaa - joskushan se on, riippuu lapsista ja päivästäkin, joskin luulisi ettei rauhallisesta tekemisestä kohtuutonta mölyä lähde - niin ei mielestäni ole liikaa vaadittu ulkoilla vaikka sen pari tuntia. Äkkiähän tuo menee. Totta kai on kelejä, kun ei juuri tee mieli ulkoilla.
Eikö siellä sisällä voi katsoa videota, pelata lautapelejä, lukea...? Ei noista nyt niin paljon ääntä lähde.