Sain raivarin miehelle, joka ei antanut minun nukkua yövuoron jälkeen.
Meillä ongelmana on se, että joudun välillä tekemään yövuoroja ja viikonloppuisin se on katastrofi, koska minun ei anneta nukkua missään välissä.
Aamulla kun tulin pyysin, että mies lähtisi lasten kanssa aamupäivällä ulos, jotta voisin rauhassa nukkua edes sen pari tuntia ja sitten voisin nukkua vähän lisää pienimmän lapsen kanssa kun hän menee päiväunille. Lähdössä kesti ja kesti, yritin toki nukkua mutta en saanut nukuttua koska kaikki pitivät kovaa meteliä. No, vihdoin he pääsivät lähtemään ulos, mutta kun olin juuri ensimmäisen kerran nukahtanut, niin vanhin lapsi tuli herättämään kysyäkseen että nukunko. Mies oli siis lähtenyt ulos vain nuorimman kanssa. Nukahdin sitten jonkin ajan päästä uudestaan ja kas eiköhän nuorin lapsikin tule jo herättämään minua. Olivat olleet sen 45min ulkona, jonka jälkeen mies ei ollut jaksanut seurata enää mitä lapsi puuhaa ja huomasi vasta jonkin ajan kuluttua että siellähän se on huoneessa jossa yritän nukkua.
Tässä vaiheessa mulla meni hermot. Mielestäni mieheni välinpitämättömyys on törkeää. Miten voi olla niin vaikeaa esim olla lapsen/lasten kanssa se 2h ulkona tai jossain ihan sama missä tai edes katsoa sitten kun tulevat sisälle että lapset eivät heti tuli herättämään minua? Jostain syystä tämä ei vaan onnistu häneltä kuitenkaan. Se on aina sama juttu kun minulla viikonloppuyövuoroja.
Kaiken lisäksi mies nyt sitten suuttui ja lähti nuorimman kanssa äidilleen jättäen kaksi muuta lasta kotiin, joille laitan nyt sitten ruokaa. Sanoi tulevansa joskus klo13-14 aikaan kotiin, joten minulta jäi myös mahdollisuus mennä päiväunille nuorimman kanssa.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että tulen hulluksi kun en ole saanut ollenkaan nukkua, ehkä puoli tuntia korkeintaan! Mikä neuvoksi? Minulla itselläni on paska olo siitå että huusin miehelleni, mutta toisaalta epätoivoinen olo siitä että minulla ei ole mahdollisuutta nukkua päivällä, vaikka on toinen aikuinen talossa!!
Kommentit (272)
Kuulostaa kyllä aika mulkulta mieheltä, mutta eikö niille lapsillekin voisi opettaa, että nukkuvia ei herätetä?
Törkeää henkistä väkivaltaa, sanoisin. Ymmärrän raivarin ja mies on täysi törppö.
Melkein itkettää sun puolesta. Itselleni uni ja se että jaksan pysyä iloisena ja valppaana töissä on niin tärkeää, etten ikinä halua asua kenenkään kanssa.
Ex valvoi aina puoleen yöhön ja kolisteli kahvinkeittimen kanssa 5-6 aamulla! Olin aina väsynyt.
Todellakin sinun kuuluisi saada nukkua. Lukko oveen, joku "liikennevalo"-tyyppinen lappu siihen että lapset ymmärtävät että kun punainen pallo ovessa niin äiti nukkuu eikä saa herättää? En tiedä toimisiko kun itselläni ei ole lapsia, olen huono vastaamaan varmaan tuohon. Mutta ehdottomasti aivosi tarvitsevat levon, yötyö on niin iso riski terveydelle muutenkin. Kuulostaa että miehesi ei ole tehnyt koskaan vuorotyötä eikä ymmärrä yötyön jälkeisen levon merkitystä.
Olet oikeassa että välinpitämättömyys on törkeää, suuttuisin itsekin kun ei se pinna ole pisimmillään valvomisen jälkeen. Ehkä voisitte koittaa yhdessä keksiä keinoja miten takaisitte sinulle muutaman tunnin levon, jos mieskin osallistuisi toimintasuunnitelman tekoon ja saisi itse ehdottaa jotakin, niin saattaisi sitoutua suunnitelmaan myös?
Toinen vaihtoehto on että menet sitten johonkin muualle nukkumaan yön jälkeen pariksi tunniksi ainakin alkuun,niin miehelle ei jää vaihtoehtoja kuin itse selvitä lasten kanssa. Mummolaan? Onko työpaikalla lepohuonetta jossa voisi vuoron jälkeen nukkua? Ei pitkäaikainen tai mukava ratkaisu, mutta voisi toimia "herättelijänä".
Täysin kohtuutonta. Ottaisin eron jo tuon perusteella.
Lapsille tiukkaa ukaasia että nyt menet nukkumaan ja isi on se joka hoitaa
Kyllähän sitä hoitaa lapset ja kodin ja antaa puolison nukkua koko päivän ja lähtee vielä evakkoonkin puoleksipäiväksi että ei vaan ole kolinaa eikä kilinää keittiössä. Ehkä kolmesti vuodessa.
Miehet ovat tuollaisia. Eivät ne tajua. Mies ajattelee, että kun kerran olet kotona, niin voithan hoitaa lapset niin kuin aina. Ei mies kykene tajuamaan, että naisenkin pitäisi saada nukkua joskus. Sinähän olet nainen, kyllä sinä jaksat painaa duunia loputtomasti! Mies sen sijaan saa kellahtaa petiin heti, kun vaikka tulee yksi aivastus. Sitten ollaan niin puolikuolleita että huh huh. Sääliä pitää ja olla hiljaa. Naiselle ei tällaista suoda ikinä.
Eli mene jonnekin muualle nukkumaan. Kotona et saa nukkua päiväsaikaan nyt etkä ikinä, koska mies ei tuota asiaa tule ymmärtämään.
Heität vaikka taksilla kaksi muuta lasta isällensä mummolaan ja kiellät tulemasta kotiin ennen 20, tai menet suoraan hotelliin nukkumaan. Kerran se kirpasee. Seuraavan kerran vain hotelliin nukkumaan.
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Kysy joltain voitko mennä muualle nukkumaan kuin kotiin
Minä saattaisin estää koko perheen nukkumisen seuraavan kerran, kukaan ei nuku sitten seuraavaan 24 tuntiin. Symbaalit kehiin.
Korvatulpat korviin ja makkarin oveen salpa.
Toki jos miehesi on niin luupää, ettei tajua kuin kokemuksesta, niin voit herättää hänet ensi yönä tunnin välein.
No käykös se mies töissä? Siis on töissä päivät ja nukkuu lasten kanssa yöt ja sitten viikonloppuisin on vastuussa kolmesta mukulasta, joiden kanssa pitäisi hyssytellä hyshys hiljaa ettei pirttihirmu herää?! Milloin mies saa ottaa nokoset/lukea lehteä/surffata netissä/nähdä kaveria/mennä paskalle?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tuollaisia. Eivät ne tajua. Mies ajattelee, että kun kerran olet kotona, niin voithan hoitaa lapset niin kuin aina. Ei mies kykene tajuamaan, että naisenkin pitäisi saada nukkua joskus. Sinähän olet nainen, kyllä sinä jaksat painaa duunia loputtomasti! Mies sen sijaan saa kellahtaa petiin heti, kun vaikka tulee yksi aivastus. Sitten ollaan niin puolikuolleita että huh huh. Sääliä pitää ja olla hiljaa. Naiselle ei tällaista suoda ikinä.
Eli mene jonnekin muualle nukkumaan. Kotona et saa nukkua päiväsaikaan nyt etkä ikinä, koska mies ei tuota asiaa tule ymmärtämään.
Harmi, että jokainen sinun tuntemasi mies on kehitysvammainen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että miehet yleisesti olisivat "tuollaisia".
Se, että otti juuri ja vain nuorimman lapsen vielä kertoo, että tekee tahallaan. Sinuna miettisin miten suhde jatkuu.
Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.
Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.
Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.
Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Ero ja vuoroviikkojärjestelyt, niin kyllä se ukkokin siitä tokenee.
Ei vaan ihan oikeesti mies on nyt väärässä ja ei johdu sukupuolesta, yötyöllisen on saatava leponsa.
Tuollainenhan on ihan mahdotonta. Mies ei arvosta tai ymmärrä asiaa, ja toisaalta olla nyt kolmen lapsen kanssa hipihiljaa että samassa kämpässä olija saa nukkua, se on aika hankalaa.
Ihmettelen vain, miksei se mies voinut alun alkaen mennä lasten kanssa äidilleen?