Lue keskustelun säännöt.
Voiko pettämisestä alkanut suhde kestää?
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:04"]Se on ainakin varmaa, että jos et pääse syyllisyydestäsi eroon ja kykene antamaan itsellesi tapahtunutta anteeksi, niin se nakertaa suhdetta.
suosittelen myös syvällistä keskustelua miehen kanssa.
[/quote]
Mä koen syyllisyyttä eniten siitä, että en koe syyllisyyttä... Outoa. Olen siis tosi häpeissäni siitä, mitä tein, en missään nimessä pidä tekoani oikeutettuna. Mutta toisaalta olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut, enkä millään siitä ole pahoillani. Ok, homman olisi voinut hoitaa toisessa järjestyksessä, sillä tämä uusi rakkaus ei mun avioliittoa hajottanut. Se oli jo hajalla, eroa olin hautonut vuositolkulla. Olin itse asiassa juuri ennen tapaamistamme asettanut itselleni aikarajan, jonka puitteissa olisin pakottanut itseni etenemään eroasiassa.
Miehen kanssa täytyy jutella tästä, se on selvää. Ehkä hänkin ajattelee samoin.
Ap
[/quote]
Sanotaan, että käsittelemätön syyllisyys kasautuu häpeäksi.
[/quote]
Eli mun pitäis olla aivan reteesti, että petin, mutta mitä sitten? Ei, en ikinä voi ajatella niin. Petin ja se oli väärin. En ryve syyllisyydessä enkä itse asiassa ikinä uuden miehen kanssa koe negatiivisia tunteita syyllisyyteen liittyen. Mutta silti se oli väärin ja mun mielestä olisi tosi outoa uskotella muuta. Ne paatuneet pettäjät kai ajattelee niin?
Ap
[/quote]
Mikset sitten vain itke asiasta miehellesi. Kerro, että sulla on ihan hirveät omantunnon tuskat siitä mitä tuli tehtyä ja että mietit nyt kovasti, mitä hän mahtaa sinusta ajatella. Pakkohan sinun on puhua syyllisyydestäsi miehen kanssa tai muutoin se kerääntyy varjoksi teidän parisuhteenne ylle.
[/quote]
En mä nyt tätä kyllä allekirjoita. Ei mulla ole hirveät omantunnon tuskat. Olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Juuri kirjoitin, että en koe ikinä miehen seurassa mitään negatiivisia tunteita syyllisyyteen liittyen.
Mun mielestä on vaan ihan normaalia, että en pidä pettämistä hyväksyttävänä, vaan tiedän tehneeni väärin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamistasi kommenteista kuitenkin saa vaikutelman, että mielestäsi teit väärin ja mietin nyt, mitä miehesi sinusta ajattelee. Jos minulla on tuollaisia ajatuksia ihan mistä tahansa, puhun niistä aina mieheni kanssa.
Voi kestää. Tiedän parikin tällaista pariskuntaa, joilla suhde on alkanut, kun mies on ollut vielä edellisessä suhteessa. Molemmat pariskunnat olleet nyt yhdessä kymmenisen vuotta. Tosin molemmissa mies on jatkanut pettämistä, mutta yhdessä ovat kuitenkin pysyneet. Tuntuu olevan tyypillistä ns. alfauroksille. Ilmeisesti on varaa pettää, eikä vaimo halua silti päästää irti. ;)
En tiedä miten toimii toisinpäin, jos nainen onkin ollut alunperin se pettäjä.
*41 korjaa: mietit nyt, mitä miehesi sinusta ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:34"]Kirjoittamistasi kommenteista kuitenkin saa vaikutelman, että mielestäsi teit väärin ja mietin nyt, mitä miehesi sinusta ajattelee. Jos minulla on tuollaisia ajatuksia ihan mistä tahansa, puhun niistä aina mieheni kanssa.
[/quote]
Joo, totta, mietin kyllä, mitä mies tästä ajattelee ja täytyy jutella hänen kanssaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:35"]En tiedä miten toimii toisinpäin, jos nainen onkin ollut alunperin se pettäjä.
[/quote]
Onko sillä sukupuolella merkitystä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mun ukkoa vaivaa.. Kysyin siltä et mikä tyyppi olet noista vaihtoehdoista eli a, b vai c.. Ukko siihen että "Ei kiinnosta", koitin sanoa että no vastaa ny perkele, ihan huvikseen.. Ukko siihen "Ei kiinnosta, ei jaksa tälläsiä"... MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEETA?? EI SILLÄ ETTÄ EPÄILISIN MIESTÄNI MUTTA KUHAN AJANVIETTEEKSI KYSYIN, MIKSI ON NIIN VAIKEETA VASTATA??!! AAARRRGGGHHH!!! SE ON AINA TOLLANEN !!!!
Näköjään voi, tulee yksikin tuttava perhe mieleen. Ovat olleet naimisissakin jo kauan. Ellei sitten miehellä ole kaksoiselämää perheen ulkopuolella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:08"]
Voi, ollaan oltu 7 vuotta yhdessä ja siitä 4 vuotta naimisissa. Petin siis aikoinaan miestäni ja nykyinen puolisoni avovaimoaan ja tässä nyt ollaan. Rakkaus on vain kasvanut vuosien myötä. Olen jo 7 vuoden ajan saanut joka ikinen aamu työsähköpostiini hyvän työpäivän toivotus ja rakastan sua viestin. Ja juu en tuntenut aikoinani itseäni hyväksi ihmiseksi pettäessäni, tekoni ahdisti suunnattomasti enkä voinut elää asian kanssa ja kerroin miehelleni ja sanoin myös, että haluan erota. Nykyisin välit ex-mieheeni ovat asialliset, koska minulla oli myös 2 lasta ja heidän asioistaan täytyy välillä keskustella. Nykyinen mieheni on pitänyt hyvää huolta meistä ja on ollut loistava isäpuoli. Viihdymme yhdessä ja meillä on hauskaa. Elämä tuntuu hyvältä, enkä voisi kuvitella ikimaailmassa pettäväni nykyistä.
[/quote]
Sun mies voisi olla mun rakastaja. Se kertoo joka aamu laittavansa tuon viestin, pysyy vaimo tyytyväisenä. Lapsilukukin täsmää. Pidä unelmasi.
Jenkeistä on tehty tutkimuksia ja siellä 5% suhteista, jotka ovat alkaneet jomman kumman pettämisestä kestää. Tarkoittaa siis, että 95% eroaa.
Vastaus kysymykseesi siis: on mahdollista, että suhde onnistuu ja sen todennäköisyys on 1:20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla, mutta ei ole, jatka unelmoimista, olet kateellinen paskakasa ;)
Kun pettäjän ottaa, niin pettäjän saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kynnys pettämiseen on suurin ensimmäisellä kerralla.
Meillä alkoi juurikin näin. Mies oli vakavassa parisuhteessa ja asui ruotsissa. Tuli sukulaisensa luokse lomalle helsinkiin ja mä olin kai tämmöinen lomaromanssi hänelle. Tiesin kyllä, että hänellä oli nainen ja siitä jäikin aika pahat omantunnon tuskat. Mutta ihmisiähän me vain ollaan. Hän sitten jätti naisensa ja eikä palannut enään ruotsiin ja nyt olemme seurustelleet 3 vuotta ja puoli vuotta olemme olleet onnellisesti naimisissa ja tämä on ollut elämäni parhainta aikaa. Lapsikin on ehtinyt syntyä jo maailmaan. Meillä on vahva tunne että olemme sielunkumppaneita toisillemme. Tulipas pitkä vuodatus...
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 23:39"]
Kun pettäjän ottaa, niin pettäjän saa.
[/quote]
No mä olen se pettäjä, enkä enää aio pettää.
Ap
Juuri näin. Sarjapettäjä. He eivät kerro koskaan suhteen päättämisestä muuten kuin pettämällä. Ja senkin jälkeenpäin ja vaihein ryyditettynä. Eivät osaa koska ovat, lapsuuden traumoissaan eläviä, jäänert johonkin murtosiän vaiheeseen, heikon itsetunnon omaavia, psykologisia valehtelijoita, usein "narsisteja".
Tyhmyydestä sakotetaan, eli sitä saa mitä tilaa myös pettäjän uusi kumppani. Ja sen he myös ansaitsevat.
Olin naimisissa liki 20 vuotta. Puolet ajasta rakkautta vailla. Sitten rakastuin. Petin. Ajauduin suhteeseen miehen kanssa joka halusi minut. Yritimme pyristellä toisistamme eroon, koin eläväni painajaista. Sitten lopulta tein päätöksen ja otin avioeron.
En todellakaan ole aina pettäjä, en koe että olen pettäjä jos olen ollut yhdessä elämänvaiheessa uskoton. Silloin olin pettäjä mutta ei se enää minua leimaa. Olen ehdottomasti uskollinen suhteessani. Avoliitossa jo pian 10 vuotta. Ei tarvitse pettää kun saa rakkautta. Onneksi tein nämä ratkaisut, tässä on nyt paljon enemmän onnellisia ihmisiä, myös eksäni.
Totuus on, vaikka kuinka paljon kirpaisee se, että suurin osa pettämällä alkaneista suhteista ei kestä. Jos nyt jätetään nämä sarjapettäjät ulos kuvioista, niin pettäminen kertoo nimenomaan pettäjän kyvyttömyydestä hoitaa parisuhteessa olevia ongelmia. Mikäli se pettänyt osapuoli kykenee rehellisesti työstämään tätä ongelmaansa omassa päässään ja toimimaan eri tavalla uuden kanssa, voi liitto onnistua.
Joka ikiseen suhteeseen tulee niitä ongelmia. Ongelmatonta liittoa ei ole. Toisiin ne ongelmat tulee ennemmin, toisiin myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 22:04"]Se on ainakin varmaa, että jos et pääse syyllisyydestäsi eroon ja kykene antamaan itsellesi tapahtunutta anteeksi, niin se nakertaa suhdetta.
suosittelen myös syvällistä keskustelua miehen kanssa.
[/quote]
Mä koen syyllisyyttä eniten siitä, että en koe syyllisyyttä... Outoa. Olen siis tosi häpeissäni siitä, mitä tein, en missään nimessä pidä tekoani oikeutettuna. Mutta toisaalta olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut, enkä millään siitä ole pahoillani. Ok, homman olisi voinut hoitaa toisessa järjestyksessä, sillä tämä uusi rakkaus ei mun avioliittoa hajottanut. Se oli jo hajalla, eroa olin hautonut vuositolkulla. Olin itse asiassa juuri ennen tapaamistamme asettanut itselleni aikarajan, jonka puitteissa olisin pakottanut itseni etenemään eroasiassa.
Miehen kanssa täytyy jutella tästä, se on selvää. Ehkä hänkin ajattelee samoin.
Ap
[/quote]
Sanotaan, että käsittelemätön syyllisyys kasautuu häpeäksi.
[/quote]
Eli mun pitäis olla aivan reteesti, että petin, mutta mitä sitten? Ei, en ikinä voi ajatella niin. Petin ja se oli väärin. En ryve syyllisyydessä enkä itse asiassa ikinä uuden miehen kanssa koe negatiivisia tunteita syyllisyyteen liittyen. Mutta silti se oli väärin ja mun mielestä olisi tosi outoa uskotella muuta. Ne paatuneet pettäjät kai ajattelee niin?
Ap
[/quote]
Mikset sitten vain itke asiasta miehellesi. Kerro, että sulla on ihan hirveät omantunnon tuskat siitä mitä tuli tehtyä ja että mietit nyt kovasti, mitä hän mahtaa sinusta ajatella. Pakkohan sinun on puhua syyllisyydestäsi miehen kanssa tai muutoin se kerääntyy varjoksi teidän parisuhteenne ylle.