Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö miniä kutsua hautajaisiin?
06.03.2014 |
Eli jos poikani ukki kuolee, niin pitääkö pojan kihlattu kutsua hautajaisiin? Pieni suku.
Kommentit (106)
Hassua, mikä sattuma :)
Just toissapäivänä sanoin nuorille, että kun minä kuolen, niin en sitten halua kuoppajaisia. Haluan polttohautauksen ja meillä on miehen kanssa tärkeä paikka, minne saa tuhkat sirotella (olemme jo kysyneet luvat valmiiksi ja sen, miten pitää toimia)
Nyt varmaan pitää panna paperille toive ja sinne vielä erikseen, että (minulla on 3 poikaa) heidän puolisoillaan ei ole sitten oikeutta kumota toivettamme.
Enpä tätäkään olisi tullut ajatelleeksi ilman aihe vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:04"]
Hassua, mikä sattuma :)
Just toissapäivänä sanoin nuorille, että kun minä kuolen, niin en sitten halua kuoppajaisia. Haluan polttohautauksen ja meillä on miehen kanssa tärkeä paikka, minne saa tuhkat sirotella (olemme jo kysyneet luvat valmiiksi ja sen, miten pitää toimia)
Nyt varmaan pitää panna paperille toive ja sinne vielä erikseen, että (minulla on 3 poikaa) heidän puolisoillaan ei ole sitten oikeutta kumota toivettamme.
Enpä tätäkään olisi tullut ajatelleeksi ilman aihe vapaata.
[/quote]
Niin ja en kuulu kirkkoon. Olen eronnut 35 vuotta sitten kirkosta, joten olisi aika kornia, jos poikien puolisot haluaisivat minut välttämättä haudata arkussa kirkkomaahan vain sen takia, että haluavat hyvästellä minut perinteisin menoin ja juoda kakkukahvit seurakuntasalissa.
Toivottavasti kuolette kaikki ettei tälläistä paskaa tarvi postailla enää internettiin
lähetetäänkö hautajaisistakin kutsuja?
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:49"]
Kiinnostaa tietää teidän kanta, joille on tärkeää päättää minkälaiset omat hautajaiset tulevat olemaan: miksi teille on tärkeää suunnitella omat hautajaisenne?
Ymmärrän suuret päätökset (minua henk.koht. pelottaa ajatus elinten luovuttamisesta, vaikka oletettavaa onkin että minuus onkin jo siitä maallisesta majasta jo kaikonnut - kumma pelko!), mutta minua vainajana ei varmaan hetkauta tuleeko hautajaisiini miniä/vävy tahi ei... no se voi hetkauttaa, tuleeko sinne ketään ja pyrin elämään että jäisi edes pari kaipaavaa. Mutta toivotaan ainakin, että jos tästä kehosta sitten aineeton sielu jonnekin lähtee niin se keksisi parempaa tekemistä kuin laskea muistotilaisuuden vieraat. :)
[/quote]
Siksi, että en kuulu kirkkoon ja en halua kirkkomaahan makaamaan. Näitä asioita ollaan pohdittu myös siksi, että isäni on kuollut ja oli toivonut polttohautauksen. Mutta äitini mielestä se oli aivan liian modernia ja mitä ne naapuritkin ajattelee ja sukulaiset. On sitten katunut viimeiset 15 vuotta, ettei toteuttanut vainajan toivetta. Nyt haluaa itse polttohautauksen ja on vannottanut, että älkää kumotko hänen toivetta.
Rakastan äitiäni ja ei tulisi mieleenkään sanoa nyt kun hän on kuolemaisillaan, että paskat me sun toiveista välitetä. Sut pannaan arkkuun ja haudataan multaan ja sun toive vaatimattomista hautajaisista kumotaan. Me kutsutaan koko kylä ja kummin kaiman serkutkin.
Kerro sinä, miksi sinä et halua toteuttaa läheisesi toivetta hänen hautajaisistaan?
Tämä siis, joka on omille pojilleen toissapäivänä ilmaissut toiveen, mihin haluan tuhkani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]
En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.
Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.
Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.
Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.
[/quote]
Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.
Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...
t. 49
[/quote]
Minä voisin käydä niin tekemässä, koska se olisi rakkaan äitini toive. Olen tosiaan seurannut 15 vuotta sitä, miltä tuntuu, kun ei toteuttanut vainajan toivetta.
Mutta mieheni on onneksi niin aikuinen, että ei alkaisi mykkäkouluun, jos kävisin äitini tuhkat viemässä yksin hänen toiveestaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 06:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 06:58"]
Mielestäni kihlattu on jo osa perhettä. Kihlattuna voi olla vaikka avoliitossa 20 vuotta. Eikö hän siis koko tuona aikana ole osa perhettä, koska eivät ole aviossa? Ihan eri asia kutsutaan kissan koiran kaiman serkut. Vai lapset ja lapsen lapset puolisoineen/kumppaneineen.
Se yksi joka kirjoitti, että on toivonut jo valmiiksi, että vain omat lapset ja puoliso hautajaisiin kuulostaa itsekkäältä kontrollifriikiltä. Eivätkö lapsenlapset ole osa perhettä, tai puoliso, jonka kanssa ne lapsen lapset on tehty. Eihän ne hautajaiset ole mikään juhlimistilanne, vaan muistotilaisuus. Lapsenlapsillekin tulee konkreettisemmaksi se, että mummi on kuollut. Itsekästä...
[/quote]
Miten niin itsekäs kontrollifriikki. En halua hautajaisia ja kahvikekkereitä ja lihakeittoja ja ylistämisiä ja muisteluita. Haluan vain, että lapset ja jos puoliso on vielä hengissä, he käyvät levittämässä tuhkani toivoimaani paikkaan.
Jos ovat puolisoidensa tossun alla niin, että eivät saa tätä pientä toivetta käydä äidilleen täyttämässä, vaan pitää alkaa heidän takia laittelemaan kuoppajaisia, niin kuka tässä itsekäs kontrollifriikki on.
Jos puoliso alkaa vaatia, että anopille pitää järjestää toiveiden vastaisesti kunnon hautajaiset, minne pääsee lapsetkin kakkua syömään, niin mielestäni itsekäs ei ole se vainaja, joka ei hautajaisia halua.
Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että haluat määrätä anoppisi hautajaiset mielesi mukaan ja häntä pitää kohdella toiveidensa vastaisesti kuolemansa jälkeen siksi, että sinä nyt vain haluat eri tavoin hänet haudata ja viedä lapset kahvittelemaan kuoppajaisten jälkeen
Ei saa anoppiraukka edes ruumistaan hävittää toivomallaan tavalla, ilman, että siihenkin pitää lasten puolisoiden päästä loukkaantumaan ja mieltä pahoittamaan.
[/quote]
Minulle isoäitini oli erittäin läheinen ihminen, joka hoiti minua lapsesta lähtien ja oli tukenani ja turvanani koko lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni. Hän oli läheinen myös miehelleni ja meidän lapsemme, hänen lapsenlapsenlapsensa, olivat hänen silmäteriään.
En voi millään ymmärtää tuollaista ajattelua, että lapsenlapset tai näiden perheet eivät kuulu isovanhemman perheeseen. Aivan sairasta ajattelua!
Oman mummoni hautajaisissa tuolloin 6-8-vuotiaat lapsenlapsenlapset olivat tärkeässä osassa. Jokainen heistä heitti yhden ruusun mummolle mukaan hautaan, ennen kuin hauta peitettiin kannella. Kaunis ele, joka ei unohdu meiltä keneltäkään koskaan!
[/quote]
Fb-kansa haluaa hautajaisiin kamerakännykän kanssa. Katso, tässä minun Nico-Petteri heittää ruusun mummin hautaan, eikö ole suloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]
En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.
Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.
Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.
Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.
[/quote]
Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.
Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...
t. 49
[/quote]
Minä voisin käydä niin tekemässä, koska se olisi rakkaan äitini toive. Olen tosiaan seurannut 15 vuotta sitä, miltä tuntuu, kun ei toteuttanut vainajan toivetta.
Mutta mieheni on onneksi niin aikuinen, että ei alkaisi mykkäkouluun, jos kävisin äitini tuhkat viemässä yksin hänen toiveestaan.
[/quote]
Eipä meilläkään ole kyse siitä, että mieheni väkisin haluaisi tunkea mukaan niitä tuhkia laskemaan, vaan siitä että minä haluaisin perheeni mukaan siihen tilanteeseen. Miksi heti kuvitellaan, että se vävy/miniä on jotain määräämässä? (Olen tuo äiti-tytär esimerkin kirjoittaja.)
Kauhean moni takertuu täällä siihen, että ei muka noudateta vainajan toivetta ja vävy/miniä määräisi, että nyt pidetään kunnon kirkkokekkerit, kun vainaja on toivonut ei-kirjollista tuhkien levitystä. Täällähän keskusteltiin (alunpitäen) siitä, että vainaja määrää, kuka saa osallistua ja kuka ei. Ja siis jos oma äitini alkaisi vaatia, että en saisi ottaa perhettäni mukaan siihen hänen toivomaansa tuhkan laskuun, niin pitäisi sitä kyllä manipulointina haudan takaa. Ja se olisi minun - hänen tyttärensä - mielipide, ei vävyn/miniän. Miksi esim. lapsen kannasta syytetään heti miniää/vävyä. Eikö se oma lapsi muka voi olla eri mieltä äitinsä kanssa, vika aina vävyssä/miniässä... Vaikka kuinka ne omat lapset olisi rakkaimpia maailmassa sille äitimuorille, niin tämän äitimuorin tulisi huomioida, että napanuora on katkennut ja sille lapselle on rakkaita se lapsen oma perhe, jotka jäävät tukemaan sitä äitimuorin lasta, kun äitimuori on kuollut. Miksi siis äitimuori haluaisi lastensa hoitavan surunsa yksin ilman tukea... Aika itsekeskeinen ajattelu tällä äitimuorilla.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]
En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.
Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.
Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.
Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.
[/quote]
Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.
Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...
t. 49
[/quote]
Minä voisin käydä niin tekemässä, koska se olisi rakkaan äitini toive. Olen tosiaan seurannut 15 vuotta sitä, miltä tuntuu, kun ei toteuttanut vainajan toivetta.
Mutta mieheni on onneksi niin aikuinen, että ei alkaisi mykkäkouluun, jos kävisin äitini tuhkat viemässä yksin hänen toiveestaan.
[/quote]
Eipä meilläkään ole kyse siitä, että mieheni väkisin haluaisi tunkea mukaan niitä tuhkia laskemaan, vaan siitä että minä haluaisin perheeni mukaan siihen tilanteeseen. Miksi heti kuvitellaan, että se vävy/miniä on jotain määräämässä? (Olen tuo äiti-tytär esimerkin kirjoittaja.)
Kauhean moni takertuu täällä siihen, että ei muka noudateta vainajan toivetta ja vävy/miniä määräisi, että nyt pidetään kunnon kirkkokekkerit, kun vainaja on toivonut ei-kirjollista tuhkien levitystä. Täällähän keskusteltiin (alunpitäen) siitä, että vainaja määrää, kuka saa osallistua ja kuka ei. Ja siis jos oma äitini alkaisi vaatia, että en saisi ottaa perhettäni mukaan siihen hänen toivomaansa tuhkan laskuun, niin pitäisi sitä kyllä manipulointina haudan takaa. Ja se olisi minun - hänen tyttärensä - mielipide, ei vävyn/miniän. Miksi esim. lapsen kannasta syytetään heti miniää/vävyä. Eikö se oma lapsi muka voi olla eri mieltä äitinsä kanssa, vika aina vävyssä/miniässä... Vaikka kuinka ne omat lapset olisi rakkaimpia maailmassa sille äitimuorille, niin tämän äitimuorin tulisi huomioida, että napanuora on katkennut ja sille lapselle on rakkaita se lapsen oma perhe, jotka jäävät tukemaan sitä äitimuorin lasta, kun äitimuori on kuollut. Miksi siis äitimuori haluaisi lastensa hoitavan surunsa yksin ilman tukea... Aika itsekeskeinen ajattelu tällä äitimuorilla.
[/quote]
Sinä ajattelet manipulointina. Minä ajattelen, että äitimuori oli vaatimaton ihminen ja halusi vaatimattomasti lähteäkin, eikä halunnut mitään parkujaisia.
Mutta näin me olemme erilaisia. Näkeehän sitä vanhainkodeillakin, että mummon toiveita ei kuunnella. Vaikka mummi olisi tehnyt elvytyskiellon, vaatii omaiset elvyttämään ja sitten mummi makaa kylkiluut murtuneina ja elää vielä pari päivää tajuttomana.
Kunnioitatko oikeasti kenenkään toiveita, vai vedätkö herneet nenään, jos ne ei ole samoja, kuin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]
En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.
Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.
Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.
Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.
[/quote]
Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.
Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...
t. 49
[/quote]
Minä voisin käydä niin tekemässä, koska se olisi rakkaan äitini toive. Olen tosiaan seurannut 15 vuotta sitä, miltä tuntuu, kun ei toteuttanut vainajan toivetta.
Mutta mieheni on onneksi niin aikuinen, että ei alkaisi mykkäkouluun, jos kävisin äitini tuhkat viemässä yksin hänen toiveestaan.
[/quote]
Eipä meilläkään ole kyse siitä, että mieheni väkisin haluaisi tunkea mukaan niitä tuhkia laskemaan, vaan siitä että minä haluaisin perheeni mukaan siihen tilanteeseen. Miksi heti kuvitellaan, että se vävy/miniä on jotain määräämässä? (Olen tuo äiti-tytär esimerkin kirjoittaja.)
Kauhean moni takertuu täällä siihen, että ei muka noudateta vainajan toivetta ja vävy/miniä määräisi, että nyt pidetään kunnon kirkkokekkerit, kun vainaja on toivonut ei-kirjollista tuhkien levitystä. Täällähän keskusteltiin (alunpitäen) siitä, että vainaja määrää, kuka saa osallistua ja kuka ei. Ja siis jos oma äitini alkaisi vaatia, että en saisi ottaa perhettäni mukaan siihen hänen toivomaansa tuhkan laskuun, niin pitäisi sitä kyllä manipulointina haudan takaa. Ja se olisi minun - hänen tyttärensä - mielipide, ei vävyn/miniän. Miksi esim. lapsen kannasta syytetään heti miniää/vävyä. Eikö se oma lapsi muka voi olla eri mieltä äitinsä kanssa, vika aina vävyssä/miniässä... Vaikka kuinka ne omat lapset olisi rakkaimpia maailmassa sille äitimuorille, niin tämän äitimuorin tulisi huomioida, että napanuora on katkennut ja sille lapselle on rakkaita se lapsen oma perhe, jotka jäävät tukemaan sitä äitimuorin lasta, kun äitimuori on kuollut. Miksi siis äitimuori haluaisi lastensa hoitavan surunsa yksin ilman tukea... Aika itsekeskeinen ajattelu tällä äitimuorilla.
[/quote]
Kyllä suru pitää hoitaa ihan jo etukäteen, eikä tuhkanlevityksessä.
Itsekästä on ajatella omaa napaa ja tehdä toisin, kuin vainaja haluaa.
Kun mie kyllä romahan ja mulla on oikeus omiin tunteisiin. Vitut vainahan tahdosta.
Jos mummon toive on, että miniä ja lapsenlapset eivät saa tulla hautajaisiin, on kyse pahasti häiriintyneestä mummosta. Ja ihmisestä, jonka hautajaiset eivät ehkä ole niin lämpimät niille omille lapsillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]
En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.
Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.
Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.
Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.
[/quote]
Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.
Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...
t. 49
[/quote]
Minä voisin käydä niin tekemässä, koska se olisi rakkaan äitini toive. Olen tosiaan seurannut 15 vuotta sitä, miltä tuntuu, kun ei toteuttanut vainajan toivetta.
Mutta mieheni on onneksi niin aikuinen, että ei alkaisi mykkäkouluun, jos kävisin äitini tuhkat viemässä yksin hänen toiveestaan.
[/quote]
Eipä meilläkään ole kyse siitä, että mieheni väkisin haluaisi tunkea mukaan niitä tuhkia laskemaan, vaan siitä että minä haluaisin perheeni mukaan siihen tilanteeseen. Miksi heti kuvitellaan, että se vävy/miniä on jotain määräämässä? (Olen tuo äiti-tytär esimerkin kirjoittaja.)
Kauhean moni takertuu täällä siihen, että ei muka noudateta vainajan toivetta ja vävy/miniä määräisi, että nyt pidetään kunnon kirkkokekkerit, kun vainaja on toivonut ei-kirjollista tuhkien levitystä. Täällähän keskusteltiin (alunpitäen) siitä, että vainaja määrää, kuka saa osallistua ja kuka ei. Ja siis jos oma äitini alkaisi vaatia, että en saisi ottaa perhettäni mukaan siihen hänen toivomaansa tuhkan laskuun, niin pitäisi sitä kyllä manipulointina haudan takaa. Ja se olisi minun - hänen tyttärensä - mielipide, ei vävyn/miniän. Miksi esim. lapsen kannasta syytetään heti miniää/vävyä. Eikö se oma lapsi muka voi olla eri mieltä äitinsä kanssa, vika aina vävyssä/miniässä... Vaikka kuinka ne omat lapset olisi rakkaimpia maailmassa sille äitimuorille, niin tämän äitimuorin tulisi huomioida, että napanuora on katkennut ja sille lapselle on rakkaita se lapsen oma perhe, jotka jäävät tukemaan sitä äitimuorin lasta, kun äitimuori on kuollut. Miksi siis äitimuori haluaisi lastensa hoitavan surunsa yksin ilman tukea... Aika itsekeskeinen ajattelu tällä äitimuorilla.
[/quote]
Sinä ajattelet manipulointina. Minä ajattelen, että äitimuori oli vaatimaton ihminen ja halusi vaatimattomasti lähteäkin, eikä halunnut mitään parkujaisia.
Mutta näin me olemme erilaisia. Näkeehän sitä vanhainkodeillakin, että mummon toiveita ei kuunnella. Vaikka mummi olisi tehnyt elvytyskiellon, vaatii omaiset elvyttämään ja sitten mummi makaa kylkiluut murtuneina ja elää vielä pari päivää tajuttomana.
Kunnioitatko oikeasti kenenkään toiveita, vai vedätkö herneet nenään, jos ne ei ole samoja, kuin minun.
[/quote]
Tuo vika pointtini olikin se, että täällä haukutaan vävyjä/miniöitä, jotka ei PÄÄSTÄ lasta yksin hautajaisiin/tuhkan levitykseen tai mikä milloinkin kyseessä on. Aivan kuin joku olisi määräämässä, että minä miniä tässä määrään, että kirkollista on oltava ja minä minä minä tulen mukaan. Se anoppi ei ota huomioon sitä, että se oma lapsi voi toivoa jonkun läheisen = oman perheensä siihen tilaisuuteen - olipa se tilaisuus millainen hyvänsä. Ei siinä silloin VÄVY/MINIÄ ole mitään määräämässä ja päsmäröimässä. Näin moni tuntuu kuitenkin tekstejä (ihan pieleen) lukevan. Eikä kukaan täällä ole sanonut, että kyllä pitäisin isot kirkkohautajaiset vaikka anoppi olisi toivonut vain tuhkien mereen heiton. Vai onko? Siksi siis edelleenkin kommentoin sitä, että miksi ihmeessä joku haluaa määrätä, kuka saa osallistua ja kuka ei. Tuo ns. vaatimattomuuskin on monesti enemmän sitä vallan käyttöä. Jos olisi vaatimaton, ei esittäisi vaatimuksia...
Itselleni on se ja sama minkälaiset kemut minulle pidetään tai jätetään pitämättä. Toiveeni on, että elimet käytetään, jos voidaan ja loput jäännökset tuhkataan. Loppu on sitten omaisista kiinni.
Minusta suru on hoidettava siinä vaiheessa, kun mummo viedään krematorioon. Jos mummon toive on, että ainoa lapsi kulkee sen matkan hänen kanssaan, että vie tuhkan jonnekin tärkeään paikkaan, on se minusta luonnollista. En tarvitsisi omia lapsiani ja miestäni sinne tukemaan.
Kulkisin sen matkan kahdestaan äitini kanssa ja kertoisin sillä matkalla hänelle vielä, kuinka häntä rakastin. Se olisi meidän kahden matka, jonka kuljimme jo silloin, kun äitini minut synnytti.
Mutta toki, jos ei kykene sitä matkaa tekemään ilman perhettään, niin sitten ottaa vaikka puoli sukua ja naapuritkin matkaan. Jokainen tekee luonteensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:05"]
Jos mummon toive on, että miniä ja lapsenlapset eivät saa tulla hautajaisiin, on kyse pahasti häiriintyneestä mummosta. Ja ihmisestä, jonka hautajaiset eivät ehkä ole niin lämpimät niille omille lapsillekaan.
[/quote]
Eli tässä on se ydin. Ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Sinä haluat hautajaiset, mummo ehkä ei. Mutta jos mummo ei halua hautajaisia, se on häiriintynyt.
Asia ok.
Aika hyvin moni pystyy suunnittelemaan surunsa ajankohdan. Olen surullinen ennen tuhkausta, sitten se on hoidettu pois alta ja voin rauhallisin mielin hoidella yksin tuhkien laskun. Miksi ihmeessä pitäisi hoitaa yksin? Olipa muorin toive tai ei. Miksi muori edes haluaa, että lapsen pitää yksin olla paikalla? Kun laskin oman isäni tuhkat hautaan, oli silloinen poikakaverini - nykyinen mieheni - mukana. Itku siinä tuli ja olisi ollut kamalaa olla yksin sen kirkon työntekijän kanssa, joka kärräsi uurnan ja kukkalaitteet hautapaikalle. Ja olisi ollut kamalaa, jos isäni olisi määrännyt minut sen yksin tekemään... Onneksi näin ei ollut.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:05"]
Jos mummon toive on, että miniä ja lapsenlapset eivät saa tulla hautajaisiin, on kyse pahasti häiriintyneestä mummosta. Ja ihmisestä, jonka hautajaiset eivät ehkä ole niin lämpimät niille omille lapsillekaan.
[/quote]
Eli tässä on se ydin. Ihmiset ajattelevat niin eri tavalla. Sinä haluat hautajaiset, mummo ehkä ei. Mutta jos mummo ei halua hautajaisia, se on häiriintynyt.
Asia ok.
[/quote]
Taaskaan joku ei ymmärrä lukemaansa. Eihän tuossa kirjoitettu, että mummo ei halua hautajaisia ja ne väkisin pidetään. Vaan että mummo on määrännyt ettei miniät ja lapsen lapset saa tulla paikalle. Vissi ero, mistä puhutaan, vai mitä...
Minusta olisi olllut erittäin outoa, jos minua ja lapsiani ei olisi kutsuttu miehen isovanhempien hautajaisiin. Meidät tosin kutsuttiin. Luin mieheni kanssa adressit muistotilaisuudessa, lapsemme soitti ja lauloi. Viikkoa myöhemmin kävimme sirottelemassa tuhkat vainajien haluamaan paikkaan. Paikalla oli miehen vanhemmat, mies, minä ja lapset sekä miehen sisko perheineen.
Jos vainajat olisivat erikseen määränneet, että minua ja lapsia eikä miehen siskon miestä ja lapsia ei saisi kutsua paikalle, olisimme varmaan kaikki olleet hyvin tyrmistyneitä. Tapasimme vanhuksia viikottain ja he olivat erittäin tärkeitä myös lapsillemme.
Veikkaankin, että tuollaiset määräykset ja käsitykset perheestä kertovat ihmisten välisistä suhteista, läheisyydestä ja kyvystä kommunikoida ja ottaa huomioon toistensa tunteita. Puolin ja toisin. Miltä tuntuisi minusta, jos oma mummini antaisi tuollaisen määräyksen? Olisin erittäin pettynyt ja loukkaantunut. Kokisin, että hän ei hyväksynyt puolisoani eikä pitänyt lapsistani ja pyrkisi tällaisilla määräyksillä loukkaamaan minua vielä viimeisen kerran.
En pidä hautajaisista enkä ole mikään mielensäpahoittaja noin yleensä, noudattaisin ehdottomasti vainajan tahtoa mutta olisi asiasta erittäin pahoillani. Voisipa jopa olla, että en mummini hautajaisiin edes osallistuisi, jos mummi olisi kokenut oikeudekseen määrätä, ketkä häntä saavat surra ja millä tavalla.
Mies saisi toki tehda oman sukulaisensa määräyksille mitä ikinä tahtoisi. En sen puolen suvun asioihin puuttuisi mitenkään enkä varmaan edes osaisi olla loukkaantunutkaan, koska tuollainen määräyshän on tarkoitettu nimenomaan loukkaukseksi sille omalle lapsenlapselle, ei puolisolle tai näiden yhteisille lapsille.
Minusta olisi ollut naurettavaa, jos minut olisi kutsuttu miehen ukin hautajaisiin, kun menimme kihloihin. Olimme 16 vuotiaita ja kyseessä oli teinikihlat. Olisin kokenut oloni todella vaikeaksi niissä pirskeissä, kun en tuntenut ketään.
Menimme naimisiin myöhemmin ja olemme edelleen. Mutta ilman aihe vapaata en tajunnut, että minulla olisi ollut oikeus kieltää miestäni menemästä ja loukkaantua loppuiäkseni ja panna välit poikki miehen sukuun.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:20"]
Aika hyvin moni pystyy suunnittelemaan surunsa ajankohdan. Olen surullinen ennen tuhkausta, sitten se on hoidettu pois alta ja voin rauhallisin mielin hoidella yksin tuhkien laskun. Miksi ihmeessä pitäisi hoitaa yksin? Olipa muorin toive tai ei. Miksi muori edes haluaa, että lapsen pitää yksin olla paikalla? Kun laskin oman isäni tuhkat hautaan, oli silloinen poikakaverini - nykyinen mieheni - mukana. Itku siinä tuli ja olisi ollut kamalaa olla yksin sen kirkon työntekijän kanssa, joka kärräsi uurnan ja kukkalaitteet hautapaikalle. Ja olisi ollut kamalaa, jos isäni olisi määrännyt minut sen yksin tekemään... Onneksi näin ei ollut.
[/quote]
Sinä et pystynyt siihen, minä pystyisin. Olen kulkenut hoitamassa äitiäni vanhainkodilla jo niin kauan, että suurin surutyö on tehty. Jos hän haluaisi kulkea viimeisen tien minun kanssani kahdestaan, kunnioittaisin hänen toivettaan.
Kun ketju putkahti eilen palstalle, mietin hetken onkohan ap minun anoppini.. Mieheni ukki kuoli juuri ja vainajan toiveena oli ollut pienet, vain sukulaisille suunnatut hautajaiset. Illalla anoppi soitti minulle ja kysyi, että tulenko lukemaan adresseja, että ilmeisesti minä olen jo osa sukua.