Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö miniä kutsua hautajaisiin?
06.03.2014 |
Eli jos poikani ukki kuolee, niin pitääkö pojan kihlattu kutsua hautajaisiin? Pieni suku.
Kommentit (106)
Olen itse ollut tässä tilanteessa tuoreena miniäntekeleenä, juuri kihloihin menneenä. Olin tavannut kumppanini isovanhemman vain pari kertaa, koska asuimme eri paikkakunnilla, mutta ehdin tykästyä häneen kovasti ja hänkin tuntui pitävän minusta. Hän kuoli yllättäen ja aika järkyttävissä olosuhteissa, joten asia oli kumppanilleni iso shokki. Itse inhoan hautajaisia ja yritän vältellä niitä parhaani mukaan (teen surutyöni muulla tavalla), mutta kumppanilleni olisi ollut kova pala matkustaa hautajaisiin ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko tämä hautajais-kuviohan koostuu monesta tilanteesta.
1. Siunaustilaisuus, eli se, missä pappi puhuu ja siunaa, usein siunauskappelissa tai kirkossa. Tämän jälkeen vainaja joko tuhkataan tai haudataan. Jos haudataan, usein kärrätään saman tien sinne hautuumaalle ja lasketaan hautaan. Jos tuhkataan, se tapahtuu ilman omaisten läsnäoloa krematoriossa. Siunaustilaisuuteen voi tulla ulkopuolisena ja kutsumattomanakin, jos vain tiedossa on. Luontevasti vieraat siirtyvät myös haudalle, jos haudataan. Eikä miniä tai muukaan vieras määrää, mitä vainajan ruumiille tehdään.
2. Muistotilaisuus siunaustilaisuuden ja hautaamisen tai pelkän siunaustilaisuuden jälkeen (jos tuhkataan). Tänne kutsutaan suljetusti tai avoimesti. Hyvä tapa voi olla kutsua siunaustilaisuudessa mukana olleita vainajan läheisiä, vaikkei heitä aiemmin olisi kutsuttu, jos siihen on mahdollisuus. Mutta käytännöstä tietenkin vastaavat ne lähisukulaiset, miten, millaisena ja missä muistotilaisuus pidetään. Jos halutaan muistella vain lähimipien kesken, eikä "juhlia", niin sitten niin. Muistotilaisuus nimensä mukaisesti tarkoittaa tilaisuutta, jossa vainajan läheiset ja tunteneet voivat muistella kuollutta. Tärkeä juuri näille vainajan jälkeen jääneille, he saavat jakaa ikäväänsä ja suruansa, tukea toisiaan, jaksaa yhdessä. Vainaja ei ehkä tiedä, miten kukakin häntä kuoleman jälkeen suree, ja kuka haluaa surun jakaa?
3. Uurnan lasku / tuhkien sirotteleminen, jos vainaja on tuhkattu. Usein vain läheisimpien läsnäollessa, myöhemmin ja erikseen. Myös muistotilaisuudesta voidaan lähteä "jatkoille" vain lähimpien kanssa. Enkä ole koskaan kuullut, että olisi ollut juhlintaa, vaan yhdessä oloa.
Kun puhutaan hautajaisista, usein tarkoitetaan siunaustilaisuutta ja muistotilaisuutta, riippumatta siitä, haudataanko sitä vainajaa kirjaimellisesti vaiko ei.
Variaatioita on monia, itse olen ollut mm. useissa Hautajaisissa, joissa on
- siunaus kappelissa tai kirkossa, hautaus hautuumaalle, muistotilaisuus srk-kodilla tai muussa vastaavassa paikassa, joko kutsuttu siunaustilaisuudessa mukana olleet mukaan tai kerran ei.
- siunaus kappelissa, vainaja tuhkaukseen, muistotilaisuus vainajan kotona. Kaikki kutsuttuja molemmissa tilaisuuksissa.
- siunaus kirkossa, hautaus, muistotilaisuus, jatkot vainajan kotona
- siunaus kirkossa, hautaus, näissä paljon väkeä, muistotilaisuus vain pienelle joukolle läheisiä ravintolassa
Eli paljon on vaihtoehtoja. Ihmettelisin kyllä, jos miniä jätettäisiin ulkopuolelle.
Miniälle voi olla tulevaisuuden kannalta tosi kiva, että kutsua ei nyt tule. Jatkossa hän voi sitten toimia samalla kaavalla oman perheensä juhlien suhteen, eli sinun poikasi perheen ja tulevien lastenlastesi merkkipäivinä. :)
Luulisin että olet minun anoppini, elleivät kaikki mieheni isovanhemmat olisi jo kuolleet.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:31"]
Minun mielestäni teidän, jotka haluaisitte miniän/vävyn (etenkin, jos suhde on jo vakiintunut!) jättää kutsumatta suvun tilaisuuksiin syystä tai toisesta, pitäisi muistaa tämä: se ei ole mielenosoitus ensisijassa tälle vävylle taikka miniälle, vaan suoraan omalle lapsellenne. Se on suoraan viesti siitä, että ette hyväksy ettekä kunnioita omaa lastanne tai hänen valintojaan.
Mikäli ette tuollaista viestiä halua välittää, niin suosittelen miettimään niitä kutsumisia useampaan kertaan.
[/quote]
No ap.n tapauksessa ei käy ilmi, miksi ei halua miniää kutsuttavan. Katsos kun tilanteita on erilaisia ja juhlia erilaisia. Ei siitä nyt kannata hernettä nenään vetää jos jollain anonyymipalstalla joku kysyy jotain ja emme tiedä taustatietoja.
Ei tämä aloitus siis koskenut varmaan sinua ja perhettäsi ja ukkiasi, joten ole ihan rauhassa ja kaiva ne herneet sieltä otsalohkosta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:34"]
Hautajaisiinhan ei kutsuta. Sinne saa myös tulla kuka haluaa, jos aika ja paikka on tiedossa. Muistotilaisuuteen taas kutsutaan, sinne ei ihan kuka tahansa voi marssia.
[/quote]
Kerro sitten, mikä hinku sinulla olisi tunkea hautajaisiin matkaan (tai tuhkan sirotteluun esim. jonnekin tunturiin) lasten kanssa, vaikka vainaja olisi toivonut toisin.
Kenelle haluaisit näyttää, että välität ja mitä iloa siitä saisit, että saisit tahallaan tehtyä vainajan toiveen mukaan. Kenties vahingonilo, että nytpä näytit anopille, että vielä tässä vaiheessa en kuuntele sinun toiveita.
Näinhän se on, että kuolleen mielipiteellä ei ole mitään väliä. Haudalle voi tulla tanssimaan vahingoniloisena, että minuapa et määrää, minä tulen, vaikka et olisi halunnut ketään tänne.
[/quote]
Onko sinulla itselläsi kaunoja omaa sukuasi tai miniääsi kohtaan? Tekstisi on oudon kaunainen.
Yritän muotoilla tämän hienotunteisesti: vainajan toiveita tulee kunnioittaa, ja arvokkuus itse tilaisuudessa on suotavaa. Mutta minä epäilen, että meistä yksikään ei laatikkoon laiton jälkeen ole laskemassa, ketkä ovat saapuneet paikalle ja ketkä ei.
41: pahoittelen, mikäli suora sanamuoto sai asia näyttämään siltä, että nenässäni olisi vesimeloni. Aina ei viitsi viljellä hymiöitä viesteissään, mutta oletan että näkemys tuli selväksi. :)
Kantani oli yleinen: tätä kun näkee ihan konkreettisessa elämässä paljon että miniä/vävy halutaan sivuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:34"]
Hautajaisiinhan ei kutsuta. Sinne saa myös tulla kuka haluaa, jos aika ja paikka on tiedossa. Muistotilaisuuteen taas kutsutaan, sinne ei ihan kuka tahansa voi marssia.
[/quote]
Kerro sitten, mikä hinku sinulla olisi tunkea hautajaisiin matkaan (tai tuhkan sirotteluun esim. jonnekin tunturiin) lasten kanssa, vaikka vainaja olisi toivonut toisin.
Kenelle haluaisit näyttää, että välität ja mitä iloa siitä saisit, että saisit tahallaan tehtyä vainajan toiveen mukaan. Kenties vahingonilo, että nytpä näytit anopille, että vielä tässä vaiheessa en kuuntele sinun toiveita.
Näinhän se on, että kuolleen mielipiteellä ei ole mitään väliä. Haudalle voi tulla tanssimaan vahingoniloisena, että minuapa et määrää, minä tulen, vaikka et olisi halunnut ketään tänne.
[/quote]
Onko sinulla itselläsi kaunoja omaa sukuasi tai miniääsi kohtaan? Tekstisi on oudon kaunainen.
Yritän muotoilla tämän hienotunteisesti: vainajan toiveita tulee kunnioittaa, ja arvokkuus itse tilaisuudessa on suotavaa. Mutta minä epäilen, että meistä yksikään ei laatikkoon laiton jälkeen ole laskemassa, ketkä ovat saapuneet paikalle ja ketkä ei.
[/quote]
Mutta miksi haluat juuri tehdä toisin, kuin vainaja on halunnut. Jos vainaja on halunnut, että puoliso ja lapset käyvät tuhkat heittämässä hänelle tärkeään paikkaan, sinä haluat välttämättä matkaan ja tuoda lapset myös. Tai jopa järjestää hautajaiset.
Tätä minä ihmettelen. Minulle ei tulisi mielenkään tunkea miehen matkaan, jos hänen äitinsä olisi toivonut, että käyvät isänsä kanssa heittämässä tuhkat jonnekin mökin pihanurkkaan tai johonkin muuhun hänelle tärkeään paikkaan.
Ei vaimojen tarvitse joka paikkaan tunkea lasten kanssa matkaan. Päästäkää ne miehenne joskus ihan yksin liikkeelle. Vaikka edes sitten viemään äitinsä tuhkat hiljaisuudessa isänsä kanssa, jos vainajan toive on tällainen ollut.
Minusta on itsekästä alkaa kiukuttelemaan, että ei sitä mummin tuhkaa nyt voi sille saarelle viedä, kun lapset ei pääse sinne. Joten mummi haudataan perinteisesti kirkkomaahan, vaikka ei halua, että saan tuoda lapset jättämään hyvästit mummolle.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:24"]
Minäkään en halua miehen äitiä meille viettämään lapsen syntymäpäivää. Ollaan vain kihloissa, joten ns. anoppi ei ole virallisistettu papin edessä.
[/quote]
Mutta ei taida olla isoäitiyskään tuossa tapauksessa varmaa (eli miehen isyys). Tosin sitä ei varmisteta papin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:19"]
Kihlattu on vain kihlattu, joten pojalle voi ystävällismielisessä hengessä kertoa, että koska tilaisuus on vain lähipiirille, toivotaan vain hänen läsnäoloaan. Minusta hautajaisia (sinänsä kaikille avoin tilaisuus) pilaamaan ei tarvita yhtäkään nirppanokkaista henkilöä, joka ei aidosti sure vainajaa vaan on mukana lähinnä siksi, että on pakko. Ihan riittävästi nähty näitä miniöitä, jotka huokailevat ja viettävät siunaustilaisuuden kahden kännykkänsä kanssa.
[/quote]
En tiedä, millainen naismaku pojallasi on (vai puhutko yleisellä tasolla "miniöistä"?), mutta on perin ikävää arvottaa ihmisten suhteet sen perusteella, onko rinkula sormessa vai ei. Pelkkä papin aamen kun ei riitä tuomaan ihmisille käytöstapoja tai edes mielenvalistusta. Minulla ja miehelläni ei sormuksia vielä ole, mutta osaamme kumpikin silti käyttäytyä tilaisuudessa kuin tilaisuudessa arvokkaasti ja kunnioittavasti.
[/quote]
Puhun yleisellä tasolla muutamista miniöistä, joita olen parin viime vuoden aikana hautajaisissa kohdannut. Ikää voi olla yli 30v, asu ja käytös yleisellä tasolla OK, mutta siinä siunaustilaisuuden aikana räpelletään kännykkää ja ollaan omissa maailmoissa aivan kuin kyse ei olisi hautajaisista vaan yhteisestä bussimatkasta.
44: rauhoituhan nyt. Pyydän ettet tee minusta villejä oletuksia, minä en halua yhtään mitään ja puhun täällä yleisellä tasolla. Jos vainaja on halunnut tuhkat siroteltavan saarelle vain omien lastensa läsnäollessa, niin kernaasti.
Mikäli kuitenkin on kyse tavanomaisesta muistotilaisuudesta, niin olisi syytä olla kutsulistaa laatiessa hienotunteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on läsnä, sielu on siellä vaikka ruumis on arkussa. Sillä on väliä myös vainajalle miten hautajaiset järjestetään. Pitäkää hölmönä, mutta tällä ajatuksella järjestin mieheni hautajaiset. En voisi ikinä ajatella niin että itse vainajalle ei ole mitään väliä miten tehdään, se on hänen muistojuhla.Oli sitten jollain lailla läsnä taikka ei. Minä uskon että oli,se tuntui niin selvästi.
Siis minulle ainakin oli itsestäänselvyys, kuten myös muille sukulaisilleni, että kihlattuni olisi tervetullut sukulaiseni hautajaisiin. Ei häntä erikseen kutsuttu. Keskustelua lähinnä oli siitä, että haluaako hän itse lähteä, kun ei ollut ikinä tavannut vainajaa ja hautajaiset olivat monen sadan kilometrin päässä. Hautajaisissa oli vain sukulaisia, ja sukumme on pieni. Minulle läheisemmän sukulaisen hautajaisissa mies ei ollut, vaikka hautajaisetkin olivat paljon isommat, mutta me olimme vasta alkaneet seurustella, eikä hautajaiset tuntuneet sopivalta tilaisuudelta vielä uutta seurustelukumppania ensimmäistä kertaa näytille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu hautajaisiin? En ole semmoista koskaan saanut, enkä kuullut kenenkään muunkaan saaneen. Hautajaisiin mennään tai sitten ei.
Meillä jos alettaisiin ihmisiä arvottamaan noin, ei menisi kukaan. Ei vanhemmat, ei lapset, ei lapsenlapset eikä kenenkään puolisot.
Mun lapsuudenperhe on keskenään läheinen ja toisilleen lojaali, jos syrjii yhtä, syrjii kaikkia. Ja tietenkin tähän perheeseen lasketaan myös ne uudet jäsenet eli puolisot ja lapset.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 06:58"]
Mielestäni kihlattu on jo osa perhettä. Kihlattuna voi olla vaikka avoliitossa 20 vuotta. Eikö hän siis koko tuona aikana ole osa perhettä, koska eivät ole aviossa? Ihan eri asia kutsutaan kissan koiran kaiman serkut. Vai lapset ja lapsen lapset puolisoineen/kumppaneineen.
Se yksi joka kirjoitti, että on toivonut jo valmiiksi, että vain omat lapset ja puoliso hautajaisiin kuulostaa itsekkäältä kontrollifriikiltä. Eivätkö lapsenlapset ole osa perhettä, tai puoliso, jonka kanssa ne lapsen lapset on tehty. Eihän ne hautajaiset ole mikään juhlimistilanne, vaan muistotilaisuus. Lapsenlapsillekin tulee konkreettisemmaksi se, että mummi on kuollut. Itsekästä...
[/quote]
Miten niin itsekäs kontrollifriikki. En halua hautajaisia ja kahvikekkereitä ja lihakeittoja ja ylistämisiä ja muisteluita. Haluan vain, että lapset ja jos puoliso on vielä hengissä, he käyvät levittämässä tuhkani toivoimaani paikkaan.
Jos ovat puolisoidensa tossun alla niin, että eivät saa tätä pientä toivetta käydä äidilleen täyttämässä, vaan pitää alkaa heidän takia laittelemaan kuoppajaisia, niin kuka tässä itsekäs kontrollifriikki on.
Jos puoliso alkaa vaatia, että anopille pitää järjestää toiveiden vastaisesti kunnon hautajaiset, minne pääsee lapsetkin kakkua syömään, niin mielestäni itsekäs ei ole se vainaja, joka ei hautajaisia halua.
Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että haluat määrätä anoppisi hautajaiset mielesi mukaan ja häntä pitää kohdella toiveidensa vastaisesti kuolemansa jälkeen siksi, että sinä nyt vain haluat eri tavoin hänet haudata ja viedä lapset kahvittelemaan kuoppajaisten jälkeen
Ei saa anoppiraukka edes ruumistaan hävittää toivomallaan tavalla, ilman, että siihenkin pitää lasten puolisoiden päästä loukkaantumaan ja mieltä pahoittamaan.
[/quote]
Minulle isoäitini oli erittäin läheinen ihminen, joka hoiti minua lapsesta lähtien ja oli tukenani ja turvanani koko lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni. Hän oli läheinen myös miehelleni ja meidän lapsemme, hänen lapsenlapsenlapsensa, olivat hänen silmäteriään.
En voi millään ymmärtää tuollaista ajattelua, että lapsenlapset tai näiden perheet eivät kuulu isovanhemman perheeseen. Aivan sairasta ajattelua!
Oman mummoni hautajaisissa tuolloin 6-8-vuotiaat lapsenlapsenlapset olivat tärkeässä osassa. Jokainen heistä heitti yhden ruusun mummolle mukaan hautaan, ennen kuin hauta peitettiin kannella. Kaunis ele, joka ei unohdu meiltä keneltäkään koskaan!
Mulla on 9 lasta, ja tällä hetkellä vajaa 40 lapsenlasta, oletan että saattaa tulla enemmänkin ennen kuin musta aika jättää. Lisäksi tietysti 9 lapsen puolisot. Jos tämä koko porukka tulee hautajaisiin, ne ei vaan mitenkään ole enää pienet .
Mun hautajaisiin saa siis tulla, ei sillä, kunhan nyt totesin että perheitäkin on erikokoisia. Mä lasken perheeksi puolison ja lapset, miniät ja lapsenlapset kuuluvat lähisukuun ja ovat kovin rakkaita ja läheisiä, mutta eivät samalla tavalla perhettä kun ne omat lapset.
Mä en oo mitään suunnitelmia sanellut kuolemani varalle. Jäljelle jäävät saavat tehdä mikä heistä parhaalta tuntuu. Sen tiedän että mitään kirkollista tuskin järjestävät, kun tietävät että mä en oo tippaakaan uskonnollinen enkä ikinä kokenut oloani kotoisaksi kirkollisissa tilaisuuksissa. Tuntuisi varmasti lapsistakin hassulta muistella mammaa kirkossa virsiä veisaten, kun mamma on inhonnut kirkkoa ja virsiä. Luontevampaa olivat pitää hyvät ja hauskat kekkerit ja ottaa salmarishotit mun muistolle. Mutta jos haluavat kirkossa veisata virsiä niin kaikin mokomin, ei haittaa mua.
Pitkä ketju, ei jaksa lukea, varmaan tääkin jo sanottu, mutta kutsutaanko hautajaisiin nykyään ihmiset? Eikö sinne saa vapaasti tulle he, jotka viimeisen terveisen haluavat jättää?
Minut on joskus kutsuttu sukulaisen hautajaisiin. Minusta oli ystävällistä, että soitettiin ja sanottiin että olen tervetullut. Vaikka olinkin kuullut kuolemasta, oli mukava kuulla hautajaispäivä etukäteen. Samalla sain tiedon, ettei ole vain ihan pieni lähipiirin tilaisuus.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:47"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:44"]
Miniäsi voi olla todella huojentunut, jos ei tarvi tulla.
[/quote]
Näin minäkin ajattelisin. Jos on vastakihlattu, ei jokin miehen ukki ollut minulle niin tuttu, että olisin ehdoin tahdoin halunnut hautajaisiin.
Hautajaiset ei niin iloinen juhla ole, että haluaisin vääntyä itselleni tuntemattoman ihmisen hautajaisiin avecina.
[/quote]
Miks kaikki ajattelee, miltä siitä miniästä tuntuu? Minä miettisin, miltä siitä pojasta tuntuu. Itse olisin hämilläni, jos en saisi ottaa puolisoani mukaan läheisen ihmisen hautajaisiin. Varsinkin jos joutuu matkustamaan toiseen kaupunkiin, voi olla aika raskasta ilman läheisen tukea.