Pitääkö miniä kutsua hautajaisiin?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:06"]

44: rauhoituhan nyt. Pyydän ettet tee minusta villejä oletuksia, minä en halua yhtään mitään ja puhun täällä yleisellä tasolla. Jos vainaja on halunnut tuhkat siroteltavan saarelle vain omien lastensa läsnäollessa, niin kernaasti. 

Mikäli kuitenkin on kyse tavanomaisesta muistotilaisuudesta, niin olisi syytä olla kutsulistaa laatiessa hienotunteinen. 

[/quote]

No tuolla edellisellä sivulla oli kirjoitus, missä joku halusi tuhkansa siroteltavan jonnekin vain puolison ja lasten läsnäollessa. Siitä miniät hirmustuivat, että kyllä pitää lastenlasten päästä mummon hautajaisiin ja vainajan mielipidettä ei kannata kunnioittaa, kun se on jo kuollut.

Joten ihmettelen, mikä hinku on vaimoilla rämpiä lasten kans metsään sirottelemaan ne tuhkat tai jopa järjestämään hautajaiset, jos vainaja on toisin toivonut. Ja sitten vielä loukkaannutaan, kun hautajaistestamentissa lukee, että puoliso ja lapset.

Kyllä miehille voi antaa joskus vapauden tehdä jotain ilman teitä ja lapsia. Edes toteuttaa sen äitinsä toiveen, eikä niitä lapsia tarvitse raahat jokaiseen niemennotkoon perässä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:06"]

44: rauhoituhan nyt. Pyydän ettet tee minusta villejä oletuksia, minä en halua yhtään mitään ja puhun täällä yleisellä tasolla. Jos vainaja on halunnut tuhkat siroteltavan saarelle vain omien lastensa läsnäollessa, niin kernaasti. 

Mikäli kuitenkin on kyse tavanomaisesta muistotilaisuudesta, niin olisi syytä olla kutsulistaa laatiessa hienotunteinen. 

[/quote]

No tuolla edellisellä sivulla oli kirjoitus, missä joku halusi tuhkansa siroteltavan jonnekin vain puolison ja lasten läsnäollessa. Siitä miniät hirmustuivat, että kyllä pitää lastenlasten päästä mummon hautajaisiin ja vainajan mielipidettä ei kannata kunnioittaa, kun se on jo kuollut.

Joten ihmettelen, mikä hinku on vaimoilla rämpiä lasten kans metsään sirottelemaan ne tuhkat tai jopa järjestämään hautajaiset, jos vainaja on toisin toivonut. Ja sitten vielä loukkaannutaan, kun hautajaistestamentissa lukee, että puoliso ja lapset.

Kyllä miehille voi antaa joskus vapauden tehdä jotain ilman teitä ja lapsia. Edes toteuttaa sen äitinsä toiveen, eikä niitä lapsia tarvitse raahat jokaiseen niemennotkoon perässä.

[/quote]

Olen yksi niistä, jotka kannattaa yleisiä kohtetilaisuussääntöjä ja sitä että koko PERHE otetaan huomioon. Mielestäni tässä ketjussa kukaan ei ole kirjoittanut, että vainajan toivetta ei kunnioitettaisi ja tuhkia siroteltaisi viimeisimpään notkoon, joka metsän perukoilta löytyy. Ihan vapaasti näin voi toivoa ja sitä tulee noudattaa. Tuskin kukaan miniä sitä lihakeittoa väkisin hinkuaa, jos sitä ei ole toivottu. Mutta sitä kyseenalaistan, että anoppi ei lue perheeseen muita kuin omat lapsensa ja miehensä.

Kyse ei ole siitä, että miniät haluaisi väkisin tunkea tilaisuuteen, johon heitä ei ole toivottu tai että he eivät haluaisi miestään päästää viimeistä toivetta toteuttamaan. Vaan kyse on siitä, että jo ensi kädessä on tulevalta vainaja-anopilta epäkohteliasta, että perhe on vain mies ja lapset. Se on niiden lasten perheen sisäinen asia, jos he kokevat kulkemisen lasten kanssa sinne metsän notkoon hankalaksi ja muu perhe päättää jäädä pois. Mutta se, että anoppi päälle päsmäröi ketä saa osallistua ja ketä ei, on todellakin kontrollifriikkiä.

En ainakaan itse tunkisi väkisin ei-haluttuna henkilönä tuhkien levitykseen tms. tilaisuuteen. Mutta jos minut olisi minun katsantokantani mukaan rajannut perheen ulkopuolelle henkilö, jota itse olin pitänyt perheeni jäsenenä, ottaisin sen loukkauksena haudan takaa. Pitää hyväksyä, että perhe on muutakin kuin omat lapset, myös niillä lapsilla on perheet ja se perhe on tod.näk. tärkeämpi kuin se kiukutteleva äitimuori, joka ei tuota perhettä tunnu hyväksyvän. Anoppi vain yrittää haudan takaa vielä lenkittää napanuoraa. Tuskin kukaan "miniä" toimisi samoin.

Mä aion olla niin reilu, että ainoana toiveena on, että mut poltetaan, muuten saavat viettää hautajaisia, muistotilaisuuksia tms ihan miten itse haluavat.

Joillain ihmisillä ei ole mitään käytöstapoja! Tottakai lastenlasten puolisot ovat tervetulleita hautajaisiin. Se on sitten lastenlasten asia päättää, tulevatko puolisot vai eivät. 

Kun minä kuolen, on aivan sama mitä ruumiilleni tehdään. Luovutukseen kelpaavat elimet kiertoon ja sen jälkeen loput voi polttaa ja karistaa vaikka tuhkakuppiin, tai paloitella ja syöttää sioille. Minulle aivan sama, en ole sitä näkemässä. Hautajaiset ym. ovat jäljelle jääneitä varten. Jos he kokevat saavansa lohtua muistotilaisuudesta, kivestä hautuumaalla jne. niin siitä vain. 

Kihlattu tai avopuoliso kuuluu mielestäni kutsua niin häihin kuin hautajaisiinkin, tyttöystävä on eri asia.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:06"]

44: rauhoituhan nyt. Pyydän ettet tee minusta villejä oletuksia, minä en halua yhtään mitään ja puhun täällä yleisellä tasolla. Jos vainaja on halunnut tuhkat siroteltavan saarelle vain omien lastensa läsnäollessa, niin kernaasti. 

Mikäli kuitenkin on kyse tavanomaisesta muistotilaisuudesta, niin olisi syytä olla kutsulistaa laatiessa hienotunteinen. 

[/quote]

No tuolla edellisellä sivulla oli kirjoitus, missä joku halusi tuhkansa siroteltavan jonnekin vain puolison ja lasten läsnäollessa. Siitä miniät hirmustuivat, että kyllä pitää lastenlasten päästä mummon hautajaisiin ja vainajan mielipidettä ei kannata kunnioittaa, kun se on jo kuollut.

Joten ihmettelen, mikä hinku on vaimoilla rämpiä lasten kans metsään sirottelemaan ne tuhkat tai jopa järjestämään hautajaiset, jos vainaja on toisin toivonut. Ja sitten vielä loukkaannutaan, kun hautajaistestamentissa lukee, että puoliso ja lapset.

Kyllä miehille voi antaa joskus vapauden tehdä jotain ilman teitä ja lapsia. Edes toteuttaa sen äitinsä toiveen, eikä niitä lapsia tarvitse raahat jokaiseen niemennotkoon perässä.

[/quote]

Olen yksi niistä, jotka kannattaa yleisiä kohtetilaisuussääntöjä ja sitä että koko PERHE otetaan huomioon. Mielestäni tässä ketjussa kukaan ei ole kirjoittanut, että vainajan toivetta ei kunnioitettaisi ja tuhkia siroteltaisi viimeisimpään notkoon, joka metsän perukoilta löytyy. Ihan vapaasti näin voi toivoa ja sitä tulee noudattaa. Tuskin kukaan miniä sitä lihakeittoa väkisin hinkuaa, jos sitä ei ole toivottu. Mutta sitä kyseenalaistan, että anoppi ei lue perheeseen muita kuin omat lapsensa ja miehensä.

Kyse ei ole siitä, että miniät haluaisi väkisin tunkea tilaisuuteen, johon heitä ei ole toivottu tai että he eivät haluaisi miestään päästää viimeistä toivetta toteuttamaan. Vaan kyse on siitä, että jo ensi kädessä on tulevalta vainaja-anopilta epäkohteliasta, että perhe on vain mies ja lapset. Se on niiden lasten perheen sisäinen asia, jos he kokevat kulkemisen lasten kanssa sinne metsän notkoon hankalaksi ja muu perhe päättää jäädä pois. Mutta se, että anoppi päälle päsmäröi ketä saa osallistua ja ketä ei, on todellakin kontrollifriikkiä.

En ainakaan itse tunkisi väkisin ei-haluttuna henkilönä tuhkien levitykseen tms. tilaisuuteen. Mutta jos minut olisi minun katsantokantani mukaan rajannut perheen ulkopuolelle henkilö, jota itse olin pitänyt perheeni jäsenenä, ottaisin sen loukkauksena haudan takaa. Pitää hyväksyä, että perhe on muutakin kuin omat lapset, myös niillä lapsilla on perheet ja se perhe on tod.näk. tärkeämpi kuin se kiukutteleva äitimuori, joka ei tuota perhettä tunnu hyväksyvän. Anoppi vain yrittää haudan takaa vielä lenkittää napanuoraa. Tuskin kukaan "miniä" toimisi samoin.

[/quote]

No jos ihminen on tehnyt hoitotestamentin ja toiveen hautajaisista ennen, kuin on tiedossa miniöitä, niin mitä ihmeen poissulkemista se on.

Miniät ovat kyllä herkkänahkaisia ja etsivät oikein tikulla syytä saada loukkaantua.

Täytyy varmaan toivoa, että jos mies on elossa, hän heivaa minun tuhkat roskiin yksin, ettei yksikään miniä löydä siitä loukkaantumista. Tai jos mies ei ole elossa, niin sitten pitää maksaa hautaustoimistolle valmiiksi, että joku heittää auton ikkunasta tuhkat ulos krematoriosta tullessa. Jos se siis noin tarkkaa on, että pitää joka helvetin niemeen ja notkoon ne lapsetkin raahata matkaan katsomaan, kun mummia tuhkana levitellään.

Ei, en ihan oikeasti ymmärrä tätä hinkua hernehtiä joka asiasta. Jos testamentissa lukee, että puoliso ja lapset, se on puoliso ja lapset. Siinä ei ole ketään rajattu pois, mutta sen hetkisessä elämäntilanteessa toive on esitetty ja on kyllä aietta katsoa peiliin, jos tästäkin löytää murhetta sydämeensä ja aihetta kiukutella miehelle.

53:lle... En ole aiemmin vastannut tähän ketjuun mutta osallistunpa minäkin nyt. Tilanne on kokonaan eri jos vainaja ei ole elinaikanaan tiennyt että miniöitä tai vävyjä on. Mutta jos on tiennyt ja varsinkin jos kyseessä on pitkäaikainen suhde niin miksi miniä/vävy halutaan sulkea pois? Ihmetyttää. 

Vastaus ap:n kysymykseen. Riippuu. Jos on pitkäaikainen suhde ja vainaja ja miniä ovat tavanneet sukujuhlissa tai muuten niin kutsuisin. Mutta jos on joku alle 3kk kestänyt suhde jossa heti paukattu kihloihin niin en kyllä kutsuisi. Erityisesti jos vainaja esittänyt selkeän toiveen että haluaa vain lähipiirin paikalle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että parin kuukauden suhteessa ei vielä mitään erityisen tärkeää tukea pysty antamaan vainajan lähiomaisille.

Olisin hyvin kiitollinen, jos ap palaisi ketjuun selvittämään miniän ja vainajan välisestä suhteesta - tunsivatko? Olivatko tekemisissä? Näistä jonkin verran riippuu onko miniän paikallaolo oleellinen asia.

53: näet että miniät loukkaantuvat ja "hernehtivät" joka asiasta. Kuitenkin minusta tuntuu, että olet nyt itse närkästynyt syystä tahi toisesta vähän liiankin kanssa. Maalailusi tuhkien roskiin heitosta lähenee jo - sallinet sanamuodon - marttyyrimaista. :) 

49 sanoikin kaiken olennaisen. 

Mutta kuuluuko suvun arvioida kutsussaan sitä, kenen suhde on "tarpeeksi" vakava? Ymmärrän että Saara 16 v:tä ei kutsuta poikaystävänsä mummon hautajaisiin, jos takana on vaikkapa muutama viikko orastavaa suhdetta eikä tämä ole mummoa nähnyt. Mutta esim. jos on kihlautunut tuoreeltaan, niin kuuluuko suvun arvioida vielä se että onko tarpeeksi "vakaa" suhde? Itselläni on suhdetta takana noin viisi vuotta, emmekä ole vielä kihloissa, mutta toisaalta jotkut ovat vakaasti naimisissa jopa vuoden seurustelun jälkeen enkä näe syytä arvioida, onko heidän suhteensa jotenkin heikommilla kantimilla kuin omani. Että olisiko silti syytä jättää se arviointi tälle puolisolle itselleen, onko suhde niin vakaa että voidaan jo osallistua yhdessä sukutilaisuuksiin? Jättäkäämme aikarajat linnanjuhliin.

En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.

Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.

Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.

Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.

Ei tietenkään ole mikään pakko kutsua miniää hautajaisiin. 

Toki kannattaa pitää se sitten mielessä kun ihmetyttää ettei pojasta ole mitään kuulunut pitkään aikaan.

Suomessa ei uskalla elää eikä kuolla kun joku aina vetää kuitenkin herneet nenuun!

Minun äitini kuoli pari vuotta sitten ja hänelle järjestimme juuri sellaiset hautajaiset kun hän oli toivonut eli perinteiset hautajaiset...kuolinilmoitus lehteen missä "avoin kutsu" kaikille. Kaikki oli virsiä myöten valittu valmiiksi. Äitini halusi tuhkauksen ja tuhkat muistolehtoon eli ei omaa hautapaikkaa vain "nimilaatta" sinne muistolehtoon. Kaikki vieraat kaffitettiin hautajaisten jälkeen mutta adresseja ei luettu koska niitä oli niin paljon ja kaikki halukkaat kävi niitä selailemassa...sekin äitini toive.

Ja itse "vastustan" tällaisiä hautajaisia mutta kyse ei ollut minusta ja minun tahdostani vaan äidin viimeisten toiveiden täyttämisestä.

Ja herne meni tastäkin joidenkin sukulaisten nenää esim. setäni pahoitti mielensä kun äitiä ei haudattu arkkuineen maahan mummon viereen.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:34"]53:lle... En ole aiemmin vastannut tähän ketjuun mutta osallistunpa minäkin nyt. Tilanne on kokonaan eri jos vainaja ei ole elinaikanaan tiennyt että miniöitä tai vävyjä on. Mutta jos on tiennyt ja varsinkin jos kyseessä on pitkäaikainen suhde niin miksi miniä/vävy halutaan sulkea pois? Ihmetyttää. 

Vastaus ap:n kysymykseen. Riippuu. Jos on pitkäaikainen suhde ja vainaja ja miniä ovat tavanneet sukujuhlissa tai muuten niin kutsuisin. Mutta jos on joku alle 3kk kestänyt suhde jossa heti paukattu kihloihin niin en kyllä kutsuisi. Erityisesti jos vainaja esittänyt selkeän toiveen että haluaa vain lähipiirin paikalle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että parin kuukauden suhteessa ei vielä mitään erityisen tärkeää tukea pysty antamaan vainajan lähiomaisille.

[/quote]. Lähipiiriin kuuluu myös kihlattu. En antaisi miehen mennä, jos minua ei olisi kutsuttu

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.

Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.

Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.

Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.

[/quote]. Lapsenlapsilla on oikeus hyvästellä mummonsa. Älä ole itsekäs. Kuolleena et edes tiedä, miten sinut haudstaan. Suvulla on oikeus päättäö hautajaisesi ja lapsenlapsilla oikeus jättää jäähyväiset

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:50"]

Mä aion olla niin reilu, että ainoana toiveena on, että mut poltetaan, muuten saavat viettää hautajaisia, muistotilaisuuksia tms ihan miten itse haluavat.

[/quote]

Samoin, mulle on aivan sama millaiset hautajaiset järjestävät ja ketkä sinne tulee. Omaiset saa ihan vapaasti päättää, mua se ei enää haittaa pätkääkään. Mun isän hautajaisiin tuli pari meidän perheelle tuntematonta (olivat ilmeisesti läheisen mt-potilaiden tukiasuntolan asukkaita, saatto jopa olla että tunsivat isäni, kohtuu pieni paikkakunta kun oli) henkilöä. Ei heitä pois heitetty muistotilaisuudesta vaan olivat vieraita siinä kuin muutkin.

Ainoa mitä mä olen hautajaisteni eteen nyt eläissäni tehnyt on se että annan ottaa itsestäni kuvia mahdollisimman paljon. Meidän isästä kun oli vähän kuvia ja oli hankalaa löytää kuva siihen muistopöytään. Minun omaisillani ei tätä ongelmaa ole, pikemminkin päinvastoin, kuvia on liikaa :)

Kiinnostaa tietää teidän kanta, joille on tärkeää päättää minkälaiset omat hautajaiset tulevat olemaan: miksi teille on tärkeää suunnitella omat hautajaisenne?

Ymmärrän suuret päätökset (minua henk.koht. pelottaa ajatus elinten luovuttamisesta, vaikka oletettavaa onkin että minuus onkin jo siitä maallisesta majasta jo kaikonnut - kumma pelko!), mutta minua vainajana ei varmaan hetkauta tuleeko hautajaisiini miniä/vävy tahi ei... no se voi hetkauttaa, tuleeko sinne ketään ja pyrin elämään että jäisi edes pari kaipaavaa. Mutta toivotaan ainakin, että jos tästä kehosta sitten aineeton sielu jonnekin lähtee niin se keksisi parempaa tekemistä kuin laskea muistotilaisuuden vieraat. :) 

63: anteeksi että huomioni on mauton keskusteluun nähden, mutta sitten kun tämä meidän ajan some-kansalaiset saapuvat manan majoille niin on varmaan kuvia valittavaksi yllin kyllin. Siitä vaan valkkaamaan selfietä... :)

No niin, anteeksi anteeksi. Jatkakaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]

En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.

Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.

Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.

Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.

[/quote]

Kyllä se itsekästä on, koska SINÄ itse et millään tavalla vahingoitu niistä hautajaisista. Sinulle, kuolleelle, niistä hautajaisita ei ole enää haittaa eikä hyötyä. Sen sijaan niille eläville niillä hautajaisilla voi olla merkitystä, he ovat edelleen hengissä ja tuntevat. Hautajaisista usein alkaa se todellinen surutyö, hautajaiset ovat myös viimeinen hyvästi vainajalle. 

Tämän takia mä olen antanut omaisille luvan ja vallan järjestää mulle sellaiset hautajaiset kuin he haluavat. En mä niitä hautajaisia näe, omaiset näkevät ja kokevat. Heille niillä on merkitystä, ei mulle joka makaan kuolleena enkä enää tunne yhtään mitään. Järjestäköön sellaiset juhlat kuin haluavat, jos ne surutyöhön antaa voimia niin hyvähän se vaan on. Rakkailleni haluan hyvää, myös sen jälkeen kun olen kuollut.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:17"]

En minä ainakaan koe olevani itsekäs jos toiveeni on että mitään perinteisiä pönötyshautajaisia ei pidetä kun minä kuolla kupsahdan.

Uuniin vaan ja tuhkat vaikka sinne muistolehtoon. Miksi se on itsekästä jos en halua koko sukua vänisemään kappeliin ja veisaamaan jotain virsiä kun todellakaan minä eikä kukaan lähisuvusta ole uskovaisia eikä minulle nuo perinteetkään ole mitenkään tärkeitä.

Jos kuolen ensin niin ei ne hautajaiset minua takasin miehelle ja lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille tuo.

Voivat muistaa minua vaikka menemällä porukalla syömään ja juomaan ja voivat muistella hyviä asioita tai olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu ettei jaksa.

[/quote]

Kirjoittaja on tainnut lukea rivien välistä omia tulkintojaan. Minä en ainakaan ole penännyt mitään hautajaisia tms. vastoin vainajan toivetta. Jos tuhkat halutaan vain sinne muistolehtoon ilman seremonioita niin sitten tehdään niin. Mutta siitähän täällä on keskusteltu, että edes tuohon tilaisuuteen ei saisi tulla muita kuin mies ja lapset. Mitä se vainajaa liikuttaa, jos mukana on myös ne lasten perheet? Eihän sen siltikään tarvitse olla mikään pönötystilaisuus, vaan viskataan ne tuhkat sinne lehtoon ja homma on siinä. Eli miksi joku haluaa rajata, kuka saa osallistua ja kuka ei? Tästä asiasta on keskusteltu ja paljon. Itselleni perhe on hieman laajempi käsite kuin ap:lle tai muutamalle muulle.

Unohdetaanpa anoppi-miniä asetelma. Jos oma äitini kuolisi, en haluaisi mennä edes kaatamaan niitä tuhkia jorpakkoon ilman, että mies ja lapseni ovat mukana. Mitä jos äitini olisi höyrypäissään vaatinut, että vain minä ja siskoni saisimme olla paikalla... Tod.näk. en lähtisi tuohon pelleilyyn, vaan silti olisi oma perheeni mukana, he minua tukevat siinä tilanteessa...

t. 49