Pitääkö miniä kutsua hautajaisiin?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:19"]

Kihlattu on vain kihlattu, joten pojalle voi ystävällismielisessä hengessä kertoa, että koska tilaisuus on vain lähipiirille, toivotaan vain hänen läsnäoloaan. Minusta hautajaisia (sinänsä kaikille avoin tilaisuus) pilaamaan ei tarvita yhtäkään nirppanokkaista henkilöä, joka ei aidosti sure vainajaa vaan on mukana lähinnä siksi, että on pakko. Ihan riittävästi nähty näitä miniöitä, jotka huokailevat ja viettävät siunaustilaisuuden kahden kännykkänsä kanssa.

[/quote]

En tiedä, millainen naismaku pojallasi on (vai puhutko yleisellä tasolla "miniöistä"?), mutta on perin ikävää arvottaa ihmisten suhteet sen perusteella, onko rinkula sormessa vai ei. Pelkkä papin aamen kun ei riitä tuomaan ihmisille käytöstapoja tai edes mielenvalistusta. Minulla ja miehelläni ei sormuksia vielä ole, mutta osaamme kumpikin silti käyttäytyä tilaisuudessa kuin tilaisuudessa arvokkaasti ja kunnioittavasti. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:04"]

Hassua, mikä sattuma :)

Just toissapäivänä sanoin nuorille, että kun minä kuolen, niin en sitten halua kuoppajaisia. Haluan polttohautauksen ja meillä on miehen kanssa tärkeä paikka, minne saa tuhkat sirotella (olemme jo kysyneet luvat valmiiksi ja sen, miten pitää toimia)

Nyt varmaan pitää panna paperille toive ja sinne vielä erikseen, että (minulla on 3 poikaa) heidän puolisoillaan ei ole sitten oikeutta kumota toivettamme.

Enpä tätäkään olisi tullut ajatelleeksi ilman aihe vapaata.

[/quote]

Hautajaiset ovat surevia omaisia varten. Hautajaiset ovat jälkeen jääneille paikka, jossa muistella vainajaa ja tehdä surutyötä.

Vainajalle hautajaiset eivät ole enää mitään. Vainaja ei ole enää täällä maan päällä. Ja kaikista vähiten hautajaiset ovat vainajan viimeinen tapa kiusata surevia omaisia!

Tunsiko tuo vainajaa?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 14:26"]

Minusta olisi ollut naurettavaa, jos minut olisi kutsuttu miehen ukin hautajaisiin, kun menimme kihloihin. Olimme 16 vuotiaita ja kyseessä oli teinikihlat. Olisin kokenut oloni todella vaikeaksi niissä pirskeissä, kun en tuntenut ketään.

Menimme naimisiin myöhemmin ja olemme edelleen. Mutta ilman aihe vapaata en tajunnut, että minulla olisi ollut oikeus kieltää miestäni menemästä ja loukkaantua loppuiäkseni ja panna välit poikki miehen sukuun.

[/quote]

Minusta ei ollut yhtään naurettavaa osallistua minun mieheni, silloisen poikaystäväni mummon hautajaisiin 19-vuotiaana 25 vuotta sitten.

Olimme seurustelleet puoli vuotta ja olin nähnyt mummon yhden kerran. Oli itsestäänselvää, että menen hautajaisiin poikaystäväni kanssa. Tottakai jokainen surija tulee elämänkumppaninsa kanssa.

Eikä hautajaisiin kutsuta! Lähipiirille kerrotaan, että vainaja on kuollut ja milloin hautajaiset ovat. Jokainen surija ja surijaperhe sitten itse päättää ketkä osallistuvat!

Jos miniä on ihan hirveä niin ei.

Ystäväni hautajaisissa hänen veljensä kihlattu mm. nauroi papille kun tämä rupesi laulamaan, valitti kun oli vääränlaista kakkua (ystäväni lempparia) näytti kyllästyneeltä, jutteli aivan kaikesta muusta lähinnä itsestään kun muut itkivät muistotilaisuudessa ja halusi lähteä mahdollisimman pian koska oli kiire.

Oli kuitenkin pakko kutsua...

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 17:05"]

Ihmeen paljon täällä näkyy olevan lapsia, jotka haluaa hautajaisiin. Itse lapsena kammosin hautajaisia ja onneksi äiti ei niihin pakottanut. Oli raskasta katsoa itkeviä ihmisiä ja sitä surua.

Omat lapsenikaan eivät ole olleet innokkaita hautajaisissa kulkijoita. Mutta me taidamme olla harvinaisuus. Hautajaiset on lapsille kai parasta viihdettä.

Niin se maailma muuttuu. Häihin ja ristiäisiin ei kukaan halua lapsia, mutta hautajaisiin heidät on ehdoin tahdoin saatava mukaan, tai sitten suututaan suvulle loppuiäksi.

[/quote]

Ei kai täällä siitä ole keskusteltu haluaako joku hirveästi hautajaisiin vai ei. Vaan siitä, että miksi joku haluaa rajata kuka on perheen jäsen ja kuka ei, eli vainaja määrää kellä on oikeus tulla hautajaisiin/muistotilaisuuteen/tunkien laskuun tms. tilaisuuteen mikä milloin on valittu/toivottu. Mielestäni edelleenkin perhe on lapset perheineen. Ja on tuon lapsen perheen sisäinen asia päättää, osallistuvatko lapset tai puoliso. Hyvinkin päätös voi olla se, että pienet lapset eivät halua/ei kannata osallistua. Mutta se on tuon perheen sisäinen pätös, ei vainajan.

Huomaatko eron asioiden välillä... Kumpi on loukkaavaa tai epäkorrektia käytöstä ja kumpi ei. Siitähän täällä on keskusteltu. Miksi aina joku vääntää asian väkisin joksikin muuksi?