Lasten harrastukset vie kaiken ajan!

4H-kerhot on mukavia. Joka kerta ei ole pakko osallistua, etkä jää mistään paitsi vaikka jättäisit toisinaan kerhon väliin.

Näin jää lapsille (10 ja 7v) aikaa myös leikkiin ja ulkoiluun ja kaikkeen siihen mitä mielestäni kuuluu lasten elämään

Meillä esikoinen harrastaa juuri kuten ap:llä kaikki, siitä viisastuneena nuoremmalla on vain harrastuksia, jotka eivät vaadi niin paljoa, eli ns harrasteryhmässä, jossa käydään kyllä kisoissa yms, mutta ei ole niin vakavaa kuin esikoisen kilparyhmässä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]

Minäkin naureskelin lasten aktiiviharrastamiselle aikanaan, koska esikoiseni ei ole lainkaan urheilusta kiinnostunut eikä liikunnallisesti lahjakas. On todellakin nörttiluonne ja selvästi akateemisesti suuntautunut. Nuorempi taas tykkää liikunnasta ja pelaa joukkuessa jalkapalloa ja enimmäkseen nauttii siitä. Kallistahan se on, ja vie jonkin verran aikaakin, mutta entäs sitten? Valintoja tehdään muutenkin koko ajan - jos toinenkin lapsi haluaisi harrastaa 4 iltana viikossa, se ei vain onnistuisi. Hän pääsee sitten vastaavasti kesällä matkoille, jonne jalkapalloilija ei pääse. Kukin saa sellaista mikä heitä kiinnostaa, tärkeintä kai on se, että perheessä ollaan suht tasa-arvoisia eli että kaikkiin lapsiin panostetaan jotenkin.

[/quote]

Miksei toisen lapsen onnistuisi harrastaa neljää kertaa? Jos löytäisi lajin, josta pitää niin miten pystyisit sanomaan, että se ei nyt onnistu, koska sisaruksesi jo harrastaa. Sä pääset kesällä sitten reissuun?!? Miksei toinen lapsi pääse matkoille mukaan?

[/quote]

Ihan sitä varten kun ei pysty eikä kiinnosta. Itse en pystyisi kuskaamaan kahta lasta harrastuksiin neljää kertaa viikossa, koska jo yhden kanssa joutuu sumplimaan työaikoja ja pitämään kiirettä. Aikatauluun ei vaan mitenkään mahtuisi enempää pakollisia lasten harrastuksia. Itse en näe tätä ongelmana, koska ketään se ei meidän perheessä haittaa. Meillä matkustetaan usein eri komboilla eikä tätä jalkapailloilijaa todellakaan haittaa jos hän ei pääse/joudu Skotlannin linnakierrokselle ja Englannin sukulointikeikalle mukaan joka vuosi. Hänen harrastuksensa maksaa satasen kuussa, joten on ihan reilua, että toinen lapsi jotain samanhintaista kivaa, joka häntä kiinnostaa. Eihän tämä voi olla vaikea ymmärtää?

Onko harkkoihin mahdollista mennä omine kyyteineen? Itse ainakin kuljin 3 - 8 km harkkoihin 10-15-vuotiaana.

Itse kuskaan lapsiani harkkoihin ja hyödynnän ko. ajan lenkkeilemällä.

Meillä myös kaksi kilpaharrastajaa. Eipä jää juuri omaa aikaa, mutta olen valmis satsaamaan omaa aikaani lasten harrastuksiin. Jossain vaiheessa tytöt ovat niin isoja, että hoitavat menonsa itse, mutta siihen saakka tarjoan kyydin.

Niin tosiaankin, en ymmärrä miksi tämä urheileminen pitää tehdä nykymaailmassa niin vaikeaksi, niin erikseen. Esim. Turkissa pikkupoikaporukka näytti kuljettelevan palloa katuja pitkin syötellen toisilleen. Sellaista arkipäivän liikuntaa. Tuolla tavalla ne taidot parhaiten kehittyvät, että on urheilullinen elämäntapa. Ilmankos Suomessa pelataankin potkupalloa, no vitsi vitsi, mutta tarkoitan että ei hommasta pitäs  niin vaikeaa tehdä.

Aloitin painin aika nuorena, 5-vuotiaana. Jo kymmenvuotiaana treenasi 10+ tuntia viikossa. Kaikki aika meni painin parissa, tosin pidin siitä, kisaamisesta ja treenaamisesta, niin eniten tein sitä isäni vuoksi, etten tuottaisi hänelle pettymystä. Kaikki kuitenkin romahti 16-vuotiaana, kun loukkaannuin niin pahasti, ettei uran jatkamisesta olisi oikein tullut mitään. Silloin kaikki romahti ja nuo vuodet, lukemattomat treenit ja kivut, tuntuivat turhilta.

On niistä ajoista paljon hyötyäkin ollut, varsinkin liikunnallisuuden puolella. Samaa en haluaisi kuitenkaan omille lapsilleni. He saavat itse päättää treeninsä ja harrastuksensa, enkä halua pakottaa mihinkään, mitenkään.

Kannattaa miettiä onko se sen arvoista. Siis tekeekö se harrastus lapsesta oikeesti onnellisen. Vai onko kyseessä se, että tulee turvallinen ja kunnollinen olo vanhempana kun oma lapsi harrastaa. On varmasti täytetty viikko ohjelmalla. Ettei vain olisi liikaa kotona ja kaverien kanssa. Jääkö aikaa olla lapsi ja leikkiä? Meidän ympäristössä melkein kaikki pojat harrastaa niin paljon ettei ole koskaan aikaa olla ulkosalla. Ja kun ei olla treeneissä, pelataan pleikkaa. Ei tule tavaksi ulkoilla, mennä kentälle pelailemaan rennosti tai edes kävellä tai pyöräillä ulkona. Arkiliikunta ja sosiaalinen elämä voi siis olla aika vähäistä. Ja jos vielä vanhemmatkin kärsivät ja uhraavat kaiken vapaa-aikansa, eihän se voi kodin ilmapiiriä oikein parantaa. Tulee lapselle paineita, kun vanhemmat satsaa niin paljon. 

Palkkaa au pair lapsille kuskiksi.

Meillä poika harrastaa nyrkkeilyä 3 kertaa viikossa, on tehnyt näin jo vuosikaudet. Ei hänestä tuolla tahdilla erityisen hyvää tulee, mutta on kehittynyt liikunnalliseksi ja pitää harrastuksestaan. Tytär taas käy joka päivä ratsastamassa, se on hänen valintansa ja kulkee itse tallilla, hänkin on tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:05"]

Kyllä tulee kultaa paljon tulevissa olympialaisissa, kun näkyy näin paljon olevan palstamammoilla menestyviä kilpaurheilulapsia :D

Itse en ole koskaan ollut kilpailuhenkinen, enkä ollut kiinnostunut pallopeleistäkään yms.

Silti en ole ikinä ostareilla ryypännyt ja kuten Sinkkonen sanoo, harrastamattomalla lapsella on vaara kasvaa ihan normaaliksi.

[/quote]

Piti ihan lukaista tämä ketju uudestaan. Harvoinpa olen nähnyt näinkin pitkää ketjua, jossa nimenomaan ei korosteta sitä oman lapsen huippulahjakkuutta. Yleensähän av-ketjuissa kaikki lapset oppivat lukemaan 3-vuotiaina, ajamaan ilman apupyöriä 2-vuotiaana ja harjoittelevat jakolaskuja jakokulmassa siinä viimeistään 4-vuotiaana...

Tässä on nyt 96-viestiä. Yhdessä soittajatytöt oli opettaja maininnut lahjakkaiksi ja yhdessä harjoiteltiin tavoitteellisesti menestystä. Voi olla että jäi joku huomaamatta.

Ylivoimainen enemmistö harrastavien lasten perheistä mainitsi se, että lapsi tykkää tehdä sitä, haluavat tarjota lapselle mahdollisuuden harrastaa, toivovat lapsen oppivan liikunnalisen tavan elää ja osa toivoi harrastamisen pitävän poissa ryyppyporukoissa. Useimmat mainitsivat ettei harrastuksella ole menestystavoitteita, ainakaan millään pitkällä tähtäimellä (kai sitä nyt hullu olisi jos toivoisi että kisoihin osallistuva lapsi ei onnistuisi tai että oman lapsen joukkue aina vaan häviäisi)

Harrastamista vastustavat taas dissasivat, että urheilevista lapsista tulee lähes väistämättä loppuunpalaneita alkoholisteja, joilla on heti aikuisena surkea kunto ja ankea elämä. Dopinginkin joku heitti mukaan. Joo, kyllähän noissa lasten urheiluharrastuksissa toi doping pyörii tosi paljon. Korostan lasten urheilussa, josta tässä puhuttiin.

Se, että harrastuskertoja on paljon, ei kerro mitään siitä, että olisi huippu-urheilija tai menestyvä. Ja miten sitä menestystä mitataan? Joku on onnellinen kun pärjää kortteliliigassa, toinen tavoittelee innoissaan lajinsa harrastekilpailuja. Osa etenee SM-tasolle, joku maajoukkueeseen ja sitten niistä muutamasta tulee arvokisamitalisteja.

Suomi on hemmetin pieni kansa ja on pieni ihme, että näinkin paljon menestystä tulee, vieläpä aika laajalla rintamalla. Osalla jo lajivalinta torppaa tien olympiavoittajaksi, ei vaan Suomessa rahkeet siihen riitä tai laji on niin suosittu ettei onnistu. Silti varmaan tuhannet lapset harjoittelevat pikajuoksua. Montakohan lisenssiä mahtaa Palloliitolla tällä hetkellä olla? En jaksa uskoa että kovinkaan monen lapsen vanhemmat ajattelevat lapsiaan tulevina ammattilaisjalkapalloilijoina vaikka osasta niitä tuleekin. Kaikki pikkupojathan nyt haluavat olla Teemu Pukkeja isoina ja se on ihan hyvä. Idoleita saa ja pitää olla.

Itse pidän kyllä lasten harrastamista hyvin positiivisena asiana, vaikka se varsinkin useamman lapsen perheessä varmaan kuormittaakin. Perhe myös kasvaa siihen isompaan harjoittelumäärään, harvaa siihen 6 x viikossa rumbaan suoraan paiskataan. ja harjoittelumäärän kasvaessa jokainen perhe tekee omat päätöksensä. 4H, partio, kerhot, seurakuntanuoret. Kaikki on hyviä harrastuksia. Minusta pääasia että tekee edes jotain.

Ja kuka voi käsi sydämellä väittää että suomalaiset lapset liikkuisivat edes lähelle tarpeeksi? Kun edes tuo "hullu rumba" ei siihen riitä. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]

Minäkin naureskelin lasten aktiiviharrastamiselle aikanaan, koska esikoiseni ei ole lainkaan urheilusta kiinnostunut eikä liikunnallisesti lahjakas. On todellakin nörttiluonne ja selvästi akateemisesti suuntautunut. Nuorempi taas tykkää liikunnasta ja pelaa joukkuessa jalkapalloa ja enimmäkseen nauttii siitä. Kallistahan se on, ja vie jonkin verran aikaakin, mutta entäs sitten? Valintoja tehdään muutenkin koko ajan - jos toinenkin lapsi haluaisi harrastaa 4 iltana viikossa, se ei vain onnistuisi. Hän pääsee sitten vastaavasti kesällä matkoille, jonne jalkapalloilija ei pääse. Kukin saa sellaista mikä heitä kiinnostaa, tärkeintä kai on se, että perheessä ollaan suht tasa-arvoisia eli että kaikkiin lapsiin panostetaan jotenkin.

[/quote]

Miksei toisen lapsen onnistuisi harrastaa neljää kertaa? Jos löytäisi lajin, josta pitää niin miten pystyisit sanomaan, että se ei nyt onnistu, koska sisaruksesi jo harrastaa. Sä pääset kesällä sitten reissuun?!? Miksei toinen lapsi pääse matkoille mukaan?

[/quote]

Ihan sitä varten kun ei pysty eikä kiinnosta. Itse en pystyisi kuskaamaan kahta lasta harrastuksiin neljää kertaa viikossa, koska jo yhden kanssa joutuu sumplimaan työaikoja ja pitämään kiirettä. Aikatauluun ei vaan mitenkään mahtuisi enempää pakollisia lasten harrastuksia. Itse en näe tätä ongelmana, koska ketään se ei meidän perheessä haittaa. Meillä matkustetaan usein eri komboilla eikä tätä jalkapailloilijaa todellakaan haittaa jos hän ei pääse/joudu Skotlannin linnakierrokselle ja Englannin sukulointikeikalle mukaan joka vuosi. Hänen harrastuksensa maksaa satasen kuussa, joten on ihan reilua, että toinen lapsi jotain samanhintaista kivaa, joka häntä kiinnostaa. Eihän tämä voi olla vaikea ymmärtää?

[/quote]

Mun mielestä on vaikea ymmärtää. Satasen kuussa, lasketteko niin tarkkaan, että nyt toinen saa matkustaa samalla hinnalla vuodessa?

Meillä molemmat lapset harrastaa, toisen kk-maksu on satasen toisen kk-maksua kalliimpi... mutta en koe, että mun pitäisi tolla satasella kustantaa jotain lisää toiselle.

Ihan totta mitä 102 kirjoittaa: suomalaiset lapset eivät liiku tarpeeksi!!

Meillä kanssa 3lasta, joista jokaisella kilpaharrastus ja treenejä/kisoja/pelejä/leirejä yms. riittää. Tämä on pahin aika kun kaikilla kisa/sarjakausi päällä. Lisäksi mies on huoltajana yhden lapsen harrastuksessa, joten hänkin siinä kiinni. Todellakin tuntuu ettei ole muuta aikaa.

Vaikka määrä on aikamoinen, niin meillä lapset treenaavat noissa taitolajeissaan silti vähemmän kuin muualla. Suomessa nuo harrastukset vievät juuri ilta-ajat, koska kouluaikaa tai koulun jälkeistä iltapäiväaikaa ei hyödynnetä tai kuskausten vuoksi ei pystyiskään.

Olen ajatellut että meillä ei sama tahti jatku enää montaa vuotta, vanhin jo yläkoulussa, jolloin pian hänen, sekä keskimmäisen harrastaminen tulee olemaan itsenäisempää (erityisesti kun harrastuskuvioissa tulossa pientä muutosta). Nuorimman kanssa saamme vielä tosin monta vuotta iloita harrastusrumbasta.

Ennen tuota tulevia vuosia kesä tuo meillä myös lähiajan helpotuksen, kun lajeissa on kesätauot. Silloin rumba hellittää ja otetaan kaikki rennosti. Lapsetkin kaipaavat sitä, ei pelkästään me aikuiset.

Ja meillä vanhin treenaa ehkä 4-6kertaa viikossa (ja peli keskimäärin kerran viikkoon), keskimmäinen 5kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena ehkä 2kisat kuussa) ja nuorin 4kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena 2kisat kuussa). Lisäksi päälle vanhimman jotkut turnaukset muutaman kerran vuodessa ja kahden muun leirit usean kerran vuodessa + joku muu extrajuttu.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:06"]

Ja meillä vanhin treenaa ehkä 4-6kertaa viikossa (ja peli keskimäärin kerran viikkoon), keskimmäinen 5kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena ehkä 2kisat kuussa) ja nuorin 4kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena 2kisat kuussa). Lisäksi päälle vanhimman jotkut turnaukset muutaman kerran vuodessa ja kahden muun leirit usean kerran vuodessa + joku muu extrajuttu.

[/quote]

Kammottavaa elämää. Ihan oikeasti. Onko ihan varma, että ei ole kyse suuresta vedätyksestä. Vanhemmat maksavat urheiluseuroille hyvästä omastatunnosta  vanhempana. Bisnestä enemmän kuin urheilua ja tervettä elämää.

ei kannata valittaa, oma on ratkaisunne. 

Mulla menee omiin harrastuksiin 10-15 tuntia viikossa. Ei siinä olisi aikaa enää millekään lasten kustaamiselle.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:06"]

Ja meillä vanhin treenaa ehkä 4-6kertaa viikossa (ja peli keskimäärin kerran viikkoon), keskimmäinen 5kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena ehkä 2kisat kuussa) ja nuorin 4kertaa+1kerran toinen harrastus (ja kisakautena 2kisat kuussa). Lisäksi päälle vanhimman jotkut turnaukset muutaman kerran vuodessa ja kahden muun leirit usean kerran vuodessa + joku muu extrajuttu.

[/quote]

Kammottavaa elämää. Ihan oikeasti. Onko ihan varma, että ei ole kyse suuresta vedätyksestä. Vanhemmat maksavat urheiluseuroille hyvästä omastatunnosta  vanhempana. Bisnestä enemmän kuin urheilua ja tervettä elämää.

[/quote]

Sen verran on pyöritty seuroissa mukana että tiedetään miten toimivat. Tunnetaan johtokunnan jäsenet, sekä valmentajat, sekä kaikki se työ mitä seuroissa tehdään. Budjettejakin ollaan nähty useasti, sekä ollaan oltu mukana pistämässä oma seura pystyyn. Talouttakin hoidettu yhdessä seurassa. Eli lapsen harrastus ei ole vain lapsen, vaan vanhempi saa kuskaamisen lisäksi osallistua myös näiden seurojen toimintaan.

Mutta ei kaikki vanhemmat halua ravata seurojen hyväksi tekemässä ilmaista työtä. Pitäisi voida harrastaa jalkapalloa tms ilman että menee naimisiin seuran kanssa ja vihkii koko vapaa-aikansa seuran käyttöön. 

Meillä lapsilla kerran viikossa harrastus, samaan aikaan, 4h kerho meilläkin.

Iltapäivät leikkivät ulkona kerrostalon pihalla toisten lasten kanssa. Leikkivät kotileikkejä ja hippaa, hyppivät hyppyskällä, kiikkuvat, juoksevat kilpaa.. leikkiä ja liikuntaa samaa aikaa! Pihalla erilaisia ja eri ikäisiä lapsia, niin pienempiä ja isompia, siinä tulee sosiaalisuuttakin samalla. Illalla sitten luetaan kirjoja ja ehkä pelataan lautapelejä. Viikonloppuna lapset katsoo myös lastenohjelmia. 

En todellakaan kaipaa tämän enempää harrastuksia tai koe olevani huono vanhempi. Lapseni eivät mielestäni jää yhtään mistään paitsi ilman harrastusrumbaa. He saavat nauttia lapsuudestaan ja kuinka ihanaa aikaa lapsuus onkaan :) Lapset on nyt 9 ja 6. 

Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen kun pihalla leikittiin isolla lapsiporukalla erilaisia leikkejä. Kesäiltaisin leikittiin konkkausta ja kirkonrottaa ja mukana oli eri ikäisiä lapsia. Hienoja muistoja