Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset vie kaiken ajan!
06.03.2014 |
Ei jumankeikka, meidän perheellä ei ole muuta "yhteistä" aikaa kun muksujen harrastukset!! Vanhin treenaa 5 krt viikossa, keskimmäinen 4 ja nuorin "vaan" 2 mutta käytännössä joka jumalan ilta on miinoitettu treeneillä ja viikonloput erinäköisillä leireillä/kisoilla/turnauksilla. Liikunta on hyvä harrastus mutta meillä ei todellakaan jää aikaa muuhun kuin näihin harrastuksiin. Ainoastaan la illat on klo 18 jälkeen vapaita, mutta sitten on taas yhdet treenit su klo 9.
Ja juu, oma valinta tietty, mutta kun lapset haluaa harrastaa näitä lajeja ja niin nopeesti kuvio muuttuu vakavaksi. Jos et käy treeneissä, et ole mukana kisoissa/esityksissä. Ja vaihtoehtoa sille, että harrastaisit ns. löysemmin eli omaksi iloksi ei ole. Miten tämä kuvio voi olla tällainen Suomessa kun muksut on kuitenkin vielä alakoulussa kaikki???
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:18"]
Meillä lapsilla kerran viikossa harrastus, samaan aikaan, 4h kerho meilläkin.
Iltapäivät leikkivät ulkona kerrostalon pihalla toisten lasten kanssa. Leikkivät kotileikkejä ja hippaa, hyppivät hyppyskällä, kiikkuvat, juoksevat kilpaa.. leikkiä ja liikuntaa samaa aikaa! Pihalla erilaisia ja eri ikäisiä lapsia, niin pienempiä ja isompia, siinä tulee sosiaalisuuttakin samalla. Illalla sitten luetaan kirjoja ja ehkä pelataan lautapelejä. Viikonloppuna lapset katsoo myös lastenohjelmia.
En todellakaan kaipaa tämän enempää harrastuksia tai koe olevani huono vanhempi. Lapseni eivät mielestäni jää yhtään mistään paitsi ilman harrastusrumbaa. He saavat nauttia lapsuudestaan ja kuinka ihanaa aikaa lapsuus onkaan :) Lapset on nyt 9 ja 6.
Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen kun pihalla leikittiin isolla lapsiporukalla erilaisia leikkejä. Kesäiltaisin leikittiin konkkausta ja kirkonrottaa ja mukana oli eri ikäisiä lapsia. Hienoja muistoja
[/quote]
Ongelma vaan pihaleikeissä tuntuu nykyisin olevan se, että kaikki muut lapset ovat siellä harrastuksissa. Hienoa, jos teillä vielä kavereita löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on ongelma, kun poika ei pidä joukkueurheilusta (on kokeiltu hyvin paljon kaikkea). Kavereita ei ole, kun kaikki muut harrastavat futista tai lätkää. Ei ole sitten muuta tekemistä kuin pelata tietokoneella. Ankeaa on. JOskus joku kaveri tulee meille seuraksi pelaamaan ennenkuin on pakko lähteä taas illalla treeneihin. Lapsuus on kadonnut, se vietetään urheiluseuroissa nykyään.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:18"]Meillä onkin sitten täällä Jyväskylässä hyvin, kun voi harrastaa ihan harrastellen, jos haluaa.
Ja vielä toinenkin kehun aihe, jos ei pääse siihen parhaaseen joukkoon, löytyy muitakin vaihtoehtoja jatkaa harrastusta. SIis hyvä meidän kylä.
[/quote]
ihanko totta? Luulin että täälläkin vain tosissaan pelaavat saavat pelata! Tämöpä hyvä uutinen. Kerrotko vähän lisää..
[/quote]
Mistä lajista haluisit kuulla?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:18"]Meillä onkin sitten täällä Jyväskylässä hyvin, kun voi harrastaa ihan harrastellen, jos haluaa.
Ja vielä toinenkin kehun aihe, jos ei pääse siihen parhaaseen joukkoon, löytyy muitakin vaihtoehtoja jatkaa harrastusta. SIis hyvä meidän kylä.
[/quote]
ihanko totta? Luulin että täälläkin vain tosissaan pelaavat saavat pelata! Tämöpä hyvä uutinen. Kerrotko vähän lisää..
[/quote]
Mistä lajista haluisit kuulla?
sovi muiden vanhemien kanssa kuljetusvuorot. Mäkin kuskaan oman tytön lisäksi kahta muuta tyttöä joten mun ei tarvitse viedä kuin joka kolmas kerta harkkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:18"]
Meillä lapsilla kerran viikossa harrastus, samaan aikaan, 4h kerho meilläkin.
Iltapäivät leikkivät ulkona kerrostalon pihalla toisten lasten kanssa. Leikkivät kotileikkejä ja hippaa, hyppivät hyppyskällä, kiikkuvat, juoksevat kilpaa.. leikkiä ja liikuntaa samaa aikaa! Pihalla erilaisia ja eri ikäisiä lapsia, niin pienempiä ja isompia, siinä tulee sosiaalisuuttakin samalla. Illalla sitten luetaan kirjoja ja ehkä pelataan lautapelejä. Viikonloppuna lapset katsoo myös lastenohjelmia.
En todellakaan kaipaa tämän enempää harrastuksia tai koe olevani huono vanhempi. Lapseni eivät mielestäni jää yhtään mistään paitsi ilman harrastusrumbaa. He saavat nauttia lapsuudestaan ja kuinka ihanaa aikaa lapsuus onkaan :) Lapset on nyt 9 ja 6.
Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen kun pihalla leikittiin isolla lapsiporukalla erilaisia leikkejä. Kesäiltaisin leikittiin konkkausta ja kirkonrottaa ja mukana oli eri ikäisiä lapsia. Hienoja muistoja
[/quote]
Ongelma vaan pihaleikeissä tuntuu nykyisin olevan se, että kaikki muut lapset ovat siellä harrastuksissa. Hienoa, jos teillä vielä kavereita löytyy.
[/quote]Täällä on kavereita ja on se tosiaan hienoa. Harmi kyllä kun lapsia ei enää pihalla ole vaan enemmän ollaan siellä harrastuksissa tai pelaamassa koneella.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:44"]
Ihan totta mitä 102 kirjoittaa: suomalaiset lapset eivät liiku tarpeeksi!!
[/quote]niinpä, minun mielestä saisivat mennä koko ajan. Ei tarviisi erikseen harrastuksia. Tai menisivät vaikka pyörillään niihin. Tai juoksisivat. Kyllähän kenialaisetkin lapset jaksavat juosta helposti aikuisen mukana monia kilometrejä (juoksija lehti). Että ei mikään mahdottomuus olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä loppuu lapsen treenit 20:15... Tämä nyt on tällainen vaihe elämässä. Lapsista tuskin kukaan asuu kotona enää viiden vuoden päästä. Sitten varmaan tuskaillaan kun ei ole mitään tekemistä :)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 18:39"]
Meillä esikoinen harrastaa juuri kuten ap:llä kaikki, siitä viisastuneena nuoremmalla on vain harrastuksia, jotka eivät vaadi niin paljoa, eli ns harrasteryhmässä, jossa käydään kyllä kisoissa yms, mutta ei ole niin vakavaa kuin esikoisen kilparyhmässä.
[/quote]Meillä on ollu vähän sama juttu. Vanhin lapsi on saanut ihan liikaa, juuri siksi että sen mielettömyyden tajuaa vasta kun huomaa että nuoremmille ei voi tarjota kaikille samaa. Toivottavsti saamme korvattua tämän esikoisen suosimisen jossain muodossa nuoremmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi sukulainen ihmetteli ihan samaa. Suomessa ei voi ainakaan liikuntaa lapset harrastaa vaan omaksi iloksi tai kuntoilun vuoksi, heti on kamalat kisat ja raskaat treenti päällä.
He muutti tänne Englannista, poika pelasi siellä jalkapalloa.Harkat 2/vko, pelejä ehkä 4-6/vuosi. Sellainen harrastusjoukkue.
Poika halusi jatkaa jalkapalloa Suomessa. Perheen äiti sanoi, ettei siitä tullut mitään. Treenejä 4x/vko ja lähes joka viikonloppu peli. Perheelle ei jää mitään omaa aikaa. Poika itsekin väsähti ja vaihtoi sitten tennikseen.
Sit kun ajattelee miten surkeaa tulosta ne seurat saavat aikaan ajatellen kansainvälistä pelimenestystä, niin aika turhaa kärsimystä, maksamista ja panostusta noilta 5 kertaa viikossa treenaavien vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä moniko lapsi treenaa tulosta ajatellen, eiköhän ainakin pitäisi olla niin että käyvät treeneissä kun tykkäävät lajista. Usein ne kunnianhimoiset tavoitteet on vanhemmilla, harvemmin lapsilla. Lasten harrastuksessa ei ehkä kannattaisi olla tulostavoitemielellä, vaan se on ihan jotain muuta mitä siitä saa kuin mainetta ja kunniaa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 18:39"]
Meillä esikoinen harrastaa juuri kuten ap:llä kaikki, siitä viisastuneena nuoremmalla on vain harrastuksia, jotka eivät vaadi niin paljoa, eli ns harrasteryhmässä, jossa käydään kyllä kisoissa yms, mutta ei ole niin vakavaa kuin esikoisen kilparyhmässä.
[/quote]Meillä on ollu vähän sama juttu. Vanhin lapsi on saanut ihan liikaa, juuri siksi että sen mielettömyyden tajuaa vasta kun huomaa että nuoremmille ei voi tarjota kaikille samaa. Toivottavsti saamme korvattua tämän esikoisen suosimisen jossain muodossa nuoremmille.
[/quote]
Tuosta voi nuoremmalle jäädä ihan hirveät traumat. Mun kaverilla oli nuorena niin, että kaikki panostettiin siskon urheiluharrastukseen, vanhemmat oli seurassa keräämässä rahaa, koko perhe kävi kilpailureissuilla, jne.
Nuorempaa ei se sama laji kiinnostanut, olisi halunnut harrastaa jotain muuta. Mutta perheen kaikki aika (ja kai iso osa rahastakin) meni vanhemman lapsen urheiluharrastuksen pyörittämiseen. Tämä nuorempi lapsi on nyt yli 30-vuotias ja edelleen puheissa kuulee katkeruuden siskoa ja vanhempia kohtaan, mitä tämä kohtelu hänelle aiheutti.
Nuorempi lapsi olisi halunnut harrastaa esim. soittamista. Mutta ei ollut varaa soittimeen, josta oli kiinnostunut, jne. Eikä aikaa maaseudulta kuskata soittoharjoituksiin, kun urheiluharrastus jo vei kaiken ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:18"]Meillä lapsilla kerran viikossa harrastus, samaan aikaan, 4h kerho meilläkin.
Iltapäivät leikkivät ulkona kerrostalon pihalla toisten lasten kanssa. Leikkivät kotileikkejä ja hippaa, hyppivät hyppyskällä, kiikkuvat, juoksevat kilpaa.. leikkiä ja liikuntaa samaa aikaa! Pihalla erilaisia ja eri ikäisiä lapsia, niin pienempiä ja isompia, siinä tulee sosiaalisuuttakin samalla. Illalla sitten luetaan kirjoja ja ehkä pelataan lautapelejä. Viikonloppuna lapset katsoo myös lastenohjelmia.
En todellakaan kaipaa tämän enempää harrastuksia tai koe olevani huono vanhempi. Lapseni eivät mielestäni jää yhtään mistään paitsi ilman harrastusrumbaa. He saavat nauttia lapsuudestaan ja kuinka ihanaa aikaa lapsuus onkaan :) Lapset on nyt 9 ja 6.
Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen kun pihalla leikittiin isolla lapsiporukalla erilaisia leikkejä. Kesäiltaisin leikittiin konkkausta ja kirkonrottaa ja mukana oli eri ikäisiä lapsia. Hienoja muistoja
[/quote]
Ja muutaman vuoden päästä oppivat hienosti pihan muun porukan kanssa laajentamaan reviiriään ostarille, ja siitä sitten aletaankin harjoittelemaan tupakoinnin ja juopottelun lajitaitoja... Juu ei kiitos, kyllä nämä lähiölasten pihaleikit tiedetään.
Kyllä ne kuulkaa osaa ryypätä urheilijatkin. Kun mä olin koulussa, minut ottivat ekan kerran pussikaljaretkelle juuri urheiluseurassa aktiiviset luokkakaverit.
Meillä onkin sitten täällä Jyväskylässä hyvin, kun voi harrastaa ihan harrastellen, jos haluaa.
Ja vielä toinenkin kehun aihe, jos ei pääse siihen parhaaseen joukkoon, löytyy muitakin vaihtoehtoja jatkaa harrastusta. SIis hyvä meidän kylä.
Mutta ajattele nyt ihan oikeasti nenääsi pidemmälle: mitä tapahtuu pihaleikkivaiheen jälkeen? Mitä harrastamaton (esi)teini tekee illat pitkät? Makaa kotona koneella tai hengailee kavereiden kanssa ympäri kyliä? Tietenkään harrastus ei mikään henkivakuutus ole ja toki senkinvoi lopettaa milloin vaan tai ehkä juuri sinun lapsesi ovat rauhallisia, perheensä parissa viihtyviä lukutoukkia, mutta jos nyt puhtaasti todennäköisyyttä ajatellaan, niin johonkin se vapaa-aika kuluu kuitenkin, ja mielestäni mieluummin harrastamiseen kuin ainaiseen hengailuun.
Entä jos lapsi on todella lahjakas ja motivoitunut? Entä muut kuin urheiluharrastukset? Meillä tyttäret opiskelevat musiikkiopistossa. Kummallakin on yksi kokonaan vapaa arki-ilta ja viikonloput pääsääntöisesti vapaat. Muina arkipäivinä on soittotunnit, teoriatunnit, trioharjoitukset, orkesteri, kuoro. Yhtään näistä he eivät väliin jättäisi enkä ikinä vaihtaisi näitä musiikkiharrastuksia johonkin 4H-kerhoiluun. Ehtivät kaikesta tästä harrastamisesta huolimatta olemaan kavereiden kanssa ja olemaan pihalla yms. Kummankin soitto-opettaja on useamman kerran sanonut, että lapsi on lahjakas ja opinnot edistyvät hienosti, eikä soittamista kannata jättää. Minä kuskaan siis mielelläni ja valvon kotiharjoittelua.
8- ja 12-vuotiaiden tyttöjen äiti
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:26"]
Entä jos lapsi on todella lahjakas ja motivoitunut? Entä muut kuin urheiluharrastukset? Meillä tyttäret opiskelevat musiikkiopistossa. Kummallakin on yksi kokonaan vapaa arki-ilta ja viikonloput pääsääntöisesti vapaat. Muina arkipäivinä on soittotunnit, teoriatunnit, trioharjoitukset, orkesteri, kuoro. Yhtään näistä he eivät väliin jättäisi enkä ikinä vaihtaisi näitä musiikkiharrastuksia johonkin 4H-kerhoiluun. Ehtivät kaikesta tästä harrastamisesta huolimatta olemaan kavereiden kanssa ja olemaan pihalla yms. Kummankin soitto-opettaja on useamman kerran sanonut, että lapsi on lahjakas ja opinnot edistyvät hienosti, eikä soittamista kannata jättää. Minä kuskaan siis mielelläni ja valvon kotiharjoittelua.
8- ja 12-vuotiaiden tyttöjen äiti
[/quote] Sitä, että silloin tämä ei ole kenenkään ongelma.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]
Minäkin naureskelin lasten aktiiviharrastamiselle aikanaan, koska esikoiseni ei ole lainkaan urheilusta kiinnostunut eikä liikunnallisesti lahjakas. On todellakin nörttiluonne ja selvästi akateemisesti suuntautunut. Nuorempi taas tykkää liikunnasta ja pelaa joukkuessa jalkapalloa ja enimmäkseen nauttii siitä. Kallistahan se on, ja vie jonkin verran aikaakin, mutta entäs sitten? Valintoja tehdään muutenkin koko ajan - jos toinenkin lapsi haluaisi harrastaa 4 iltana viikossa, se ei vain onnistuisi. Hän pääsee sitten vastaavasti kesällä matkoille, jonne jalkapalloilija ei pääse. Kukin saa sellaista mikä heitä kiinnostaa, tärkeintä kai on se, että perheessä ollaan suht tasa-arvoisia eli että kaikkiin lapsiin panostetaan jotenkin.
[/quote]
Miksei toisen lapsen onnistuisi harrastaa neljää kertaa? Jos löytäisi lajin, josta pitää niin miten pystyisit sanomaan, että se ei nyt onnistu, koska sisaruksesi jo harrastaa. Sä pääset kesällä sitten reissuun?!? Miksei toinen lapsi pääse matkoille mukaan?
[/quote]
Ihan sitä varten kun ei pysty eikä kiinnosta. Itse en pystyisi kuskaamaan kahta lasta harrastuksiin neljää kertaa viikossa, koska jo yhden kanssa joutuu sumplimaan työaikoja ja pitämään kiirettä. Aikatauluun ei vaan mitenkään mahtuisi enempää pakollisia lasten harrastuksia. Itse en näe tätä ongelmana, koska ketään se ei meidän perheessä haittaa. Meillä matkustetaan usein eri komboilla eikä tätä jalkapailloilijaa todellakaan haittaa jos hän ei pääse/joudu Skotlannin linnakierrokselle ja Englannin sukulointikeikalle mukaan joka vuosi. Hänen harrastuksensa maksaa satasen kuussa, joten on ihan reilua, että toinen lapsi jotain samanhintaista kivaa, joka häntä kiinnostaa. Eihän tämä voi olla vaikea ymmärtää?
[/quote]
Mun mielestä on vaikea ymmärtää. Satasen kuussa, lasketteko niin tarkkaan, että nyt toinen saa matkustaa samalla hinnalla vuodessa?
Meillä molemmat lapset harrastaa, toisen kk-maksu on satasen toisen kk-maksua kalliimpi... mutta en koe, että mun pitäisi tolla satasella kustantaa jotain lisää toiselle.
[/quote]
Minusta taas on tärkeätä, että kaikkiin satsataan yhtä paljon. Onhan se nyt epäreilua jos yhden harrastus maksaa tuhansia euroja vuodessa, ja toisen harrastus on kirjastossa käynti, eikä hänelle sitten edes mitenkään korvata tätä eroa. Aikuisena viimeistään alkaa ihmetellä. Tai ainakin itse ihmettelisin jos olisin tuollaisessa tilanteessa. Eihän sen nyt tietenkään tarvitse ihan eurolleen tasan mennä, mutta suurin piirtein! Tai sitten laitetaan sama summa halvemman lapsen pankkitilille tulevaisuutta varten.