Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset vie kaiken ajan!
06.03.2014 |
Ei jumankeikka, meidän perheellä ei ole muuta "yhteistä" aikaa kun muksujen harrastukset!! Vanhin treenaa 5 krt viikossa, keskimmäinen 4 ja nuorin "vaan" 2 mutta käytännössä joka jumalan ilta on miinoitettu treeneillä ja viikonloput erinäköisillä leireillä/kisoilla/turnauksilla. Liikunta on hyvä harrastus mutta meillä ei todellakaan jää aikaa muuhun kuin näihin harrastuksiin. Ainoastaan la illat on klo 18 jälkeen vapaita, mutta sitten on taas yhdet treenit su klo 9.
Ja juu, oma valinta tietty, mutta kun lapset haluaa harrastaa näitä lajeja ja niin nopeesti kuvio muuttuu vakavaksi. Jos et käy treeneissä, et ole mukana kisoissa/esityksissä. Ja vaihtoehtoa sille, että harrastaisit ns. löysemmin eli omaksi iloksi ei ole. Miten tämä kuvio voi olla tällainen Suomessa kun muksut on kuitenkin vielä alakoulussa kaikki???
Kommentit (126)
On varmasti lapsia ja perheitä jotka rakastavat jotain lajia tai instrumenttia niin paljon ettei mikään uhraus tunnu liian suurelta. Mutta on tavisperheitä jotka haluaisivat istua telkkarin ääressä, käydä rauhassa kaupassa tai vanhemmat omissakin harrastuksissaan, mutta lasten harrastukset estävät kaiken. Seuroilla ei ole paljon tarjota muille kuin himoharrastajille, muut kestävät sen hammasta purren. Oma tytär piti futiksesta, mutta pian harrastamisen aloituksen jälkeen piti tehdä päätös sitoutuako just 4-5 kerran treenaamiseen "tosissaan ja mitään muita harrastuksia ei kyl sit voi olla". No ei hän sitä halunnut emmekä me vanhemmatkaan ja erosimme seurasta. Ainoa mistä olivat sen jälkeen kiinnostuneita oli se, että olimmeko varmasti maksaneet kaikki maksut. Ei puhettakaan että olisi tarjottu mahdollisuutta jatkaa jollain kevyemmällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:19"]Mutta ajattele nyt ihan oikeasti nenääsi pidemmälle: mitä tapahtuu pihaleikkivaiheen jälkeen? Mitä harrastamaton (esi)teini tekee illat pitkät? Makaa kotona koneella tai hengailee kavereiden kanssa ympäri kyliä? Tietenkään harrastus ei mikään henkivakuutus ole ja toki senkinvoi lopettaa milloin vaan tai ehkä juuri sinun lapsesi ovat rauhallisia, perheensä parissa viihtyviä lukutoukkia, mutta jos nyt puhtaasti todennäköisyyttä ajatellaan, niin johonkin se vapaa-aika kuluu kuitenkin, ja mielestäni mieluummin harrastamiseen kuin ainaiseen hengailuun.
[/quote] no meillä viettävät kavereiden kans viikonloppuiltoja meillä. Käyvät leffassa, yksi lukee pääsykokeisiin, toisella aika tiukat kursssit lukiossa. Tällaisia tuli meidän pihallka leikkivistä lapsista. Parista jääkiekka pelanneesta tiedän, että olut mnaistuu, naisia kjaatavat jha nuuskaa hgamstraavat Ruotsista. Näinkin voi käydä
Juuri sen takia lapsillamme on vain sellaisia harrastuksia joissa ei treenata 3-6 kertaa viikossa. Kaksi on maksimi koska asumme maalla ja kaikki harrastuksen on kuljetuksen takana. Meillä on vain 1 auto. Ja meidän vanhempien jaksamisen takia pitää olla omiakin henkilökohtaisia harrastuksia. Eli meillä ei pelata futista eikä kiekkoa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:19"]
Mutta ajattele nyt ihan oikeasti nenääsi pidemmälle: mitä tapahtuu pihaleikkivaiheen jälkeen? Mitä harrastamaton (esi)teini tekee illat pitkät? Makaa kotona koneella tai hengailee kavereiden kanssa ympäri kyliä? Tietenkään harrastus ei mikään henkivakuutus ole ja toki senkinvoi lopettaa milloin vaan tai ehkä juuri sinun lapsesi ovat rauhallisia, perheensä parissa viihtyviä lukutoukkia, mutta jos nyt puhtaasti todennäköisyyttä ajatellaan, niin johonkin se vapaa-aika kuluu kuitenkin, ja mielestäni mieluummin harrastamiseen kuin ainaiseen hengailuun.
[/quote]
Lapsena harrastin pianonsoittoa ja partiota (ohjatusti). Välillä kävin omatoimisesti kaupungin pyörittämissäkuviskerhoissa. Ne olisi olleet kivoja,mutta toiminta ei ollut siinä mielessä jatkuvaa, että olisi ollut joka vuosi tai edes sen yhden lukuvuoden. Ehkä niillä oli vaikeuksia saada vetäjää.
Yläasteella partio jäi, koska vartio loppui ja lippukunnassa ei ollut toimintaa vaeltajaikäisille. Mutta kyllä mä silti keksin tekemistä, vaikkei ollut juuri ohjattuja harrastuksia - tai oli niitä tarjolla, muttei kiinnostanut.
Harrastin omatoimisesti tähtitiedettä. Lukemista. Keräsin kirjeenvaihtoilmoituksella porukan, jonka kanssa toimitimme lehteä varmaan 5 vuotta, vähintään 4 x vuodessa. Kesällä tunnistin kasveja ja ötököitä, tästä pidin havaintopäiväkirjaakin, johon tarkkaan piirsin kuvat ja kaikki.
Kirjasto oli ehtymätön harrastusten innoituksen lähde. Löysin kirjan, jossa oli kerrottu kaupunkimme esihistoriallisista kohteista. Etsin ne kaikki, kiersin polkupyörän kanssa. Askartelin pikkusiskolle pöytäteatterin ja esitin hänelle ja kavereilleen siinä näytelmiä, jne. Kivikirjan avulla yritin tunnistaa kivilajeja. Askartelukirjoista pidin myös.
Olin lukenut kirjan ihmisen kehityksestä ja tiesin, mitä alkoholi tekee kehittyville aivoille. Eipä kiinnostanut alkaa kännätä. Notkuminen ostarilla tai yhtään missään ei innostanut, koska oli niin paljon järkevää tekemistä.
Ei se, ettei ole joka ilta ohjattua harrastusta tarkoita, että lapsi/nuori olisi sitten vapaa-ajallaan joku säälittävä notkuja tai kauppakeskuslapsi. Minusta ainakin kehittyi luova ja ideointikykyinen aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:33"]
On varmasti lapsia ja perheitä jotka rakastavat jotain lajia tai instrumenttia niin paljon ettei mikään uhraus tunnu liian suurelta. Mutta on tavisperheitä jotka haluaisivat istua telkkarin ääressä, käydä rauhassa kaupassa tai vanhemmat omissakin harrastuksissaan, mutta lasten harrastukset estävät kaiken. Seuroilla ei ole paljon tarjota muille kuin himoharrastajille, muut kestävät sen hammasta purren. Oma tytär piti futiksesta, mutta pian harrastamisen aloituksen jälkeen piti tehdä päätös sitoutuako just 4-5 kerran treenaamiseen "tosissaan ja mitään muita harrastuksia ei kyl sit voi olla". No ei hän sitä halunnut emmekä me vanhemmatkaan ja erosimme seurasta. Ainoa mistä olivat sen jälkeen kiinnostuneita oli se, että olimmeko varmasti maksaneet kaikki maksut. Ei puhettakaan että olisi tarjottu mahdollisuutta jatkaa jollain kevyemmällä tavalla.
[/quote]
Ihan sairasta toimintaa urheiluseuroilta. Varsinkin, kun lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta olisi hyvä, että olisi ainakin kaksi harrastusta, mielellään jokin musiikkiin liittyvä se toinen, jos yhtään on hitustakaan musikaalisuutta (kehittää mm. aivoja monipuolisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ollut ohjatussa harrastuksessa lapsena, ja ihan hyvin menestyvä ja normaali ihminen. Joskus yläasteella liitti koulun luontokerhon, joka oli aktiivinen, kävinseurakuntanuorissa ( en ole koskaa ollut uskovainen, mutta niiden toiminta oli pikkupaikkakunnalla ihan kivaa). Lukio ikäisenä kuuluin valokuvakerhoon ja edelleen siihen luontokerhoon. Retkiä oli ja kerran kahdessa viikossa kokous. Muu aika tehtiin itse ohjelmaa, tyhmiä näytelmiä, kirjoitelmia, urheiltiin omatoimisesti, pelattiin ulkopelejä, notkuttiin kulmilla ja rannoilla ja tehtiin pieniä laittomuuksia, mutta ihan kilttejä. parilla mun kaverilla oli musiikkiharrastus, mut ei se niin kauan vienyt. Toinen soittaa edelleen ja laulaa kuorossa. Ihan tasapainoisia, elämässään pärjänneitä ihmisiä meistä tuli, ja edelleen on moni notkujakaveri mun ystävä, 30 v jälkeen.
Eikö teillä oo mitään kimppakyytejä vanhempien välillä/kesken?
Klo. 18.00 jälkeen jää hyvin aikaa iltapuhteisiin.
En valittaisi, itsehän olette päättäneet. Muista, että se on väliaikaista.
T. Kolmen aktiiviurheilijan äiti/kuski!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:52"]
Mun yksi sukulainen ihmetteli ihan samaa. Suomessa ei voi ainakaan liikuntaa lapset harrastaa vaan omaksi iloksi tai kuntoilun vuoksi, heti on kamalat kisat ja raskaat treenti päällä.
He muutti tänne Englannista, poika pelasi siellä jalkapalloa.Harkat 2/vko, pelejä ehkä 4-6/vuosi. Sellainen harrastusjoukkue.
Poika halusi jatkaa jalkapalloa Suomessa. Perheen äiti sanoi, ettei siitä tullut mitään. Treenejä 4x/vko ja lähes joka viikonloppu peli. Perheelle ei jää mitään omaa aikaa. Poika itsekin väsähti ja vaihtoi sitten tennikseen.
[/quote]
Ihan ohiksena pakko kommentoida, että Englanti on huomattavasti parempi jalkapallomaa kuin Suomi. Ehkä tässä on se salaisuus: ei polteta lapsia loppuun heti ensimmäisinä vuosina, vaan annetaan harrastaa ja nauttia lajista. Ja jos joku innostuu ja on selvästi lahjakas, niin sitten vaikka joka päivä treeneihin vanhempana. En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että ihan tavan harrastajaa pitää kuskata joka jumalan päivä treeneihin.
Miksi lapsen pitää harrastaa koko ajan? Miksei välillä saa vain olla? harrastatteko itse koko ajan myös? Milloin vietätte yhteistä aikaa, kiireettä, vai vietättekö koskaan. En ymmärrä tätä hullua harrastusrumbaa,koko perheen aika menee sinkoillessa paikasta toiseen. Eihän siinä koko perhe saa olla yhdessä, nauttia toistensa seurasta. Hyvä että sisarukset ehtivät tutustua toisiinsa. Sitten ne onkin jo 14- 15 v, lopettavat harrastuksen ja viettävät aikansa kavereiden kanssa. Ja sitten muuttavatkin pois kotoa. Mitä perhe- elämää se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta toi joittenkin lasten harrastamiset.
Meillä lapset unelmoivat kyllä ihan huippuurheilijan urasta ja siihen tosiaan satsaamme, vaikka uhrauksia vaatisikin. vanhimalla harkat 7x viikko ja nuoremalla 5x. omaehtoisia treenejä myös kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:18"]Meillä onkin sitten täällä Jyväskylässä hyvin, kun voi harrastaa ihan harrastellen, jos haluaa.
Ja vielä toinenkin kehun aihe, jos ei pääse siihen parhaaseen joukkoon, löytyy muitakin vaihtoehtoja jatkaa harrastusta. SIis hyvä meidän kylä.
[/quote]
ihanko totta? Luulin että täälläkin vain tosissaan pelaavat saavat pelata! Tämöpä hyvä uutinen. Kerrotko vähän lisää..
Tässä puhuttiin harrastuksista, ei niinkään lapsen ammattilisesta koulutuksesta amattiurheilijaksi. toivon että lapseni keskittyy enemmän opiskeluun ja harrastaa urheilya kuntoilu mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa lasten halutessaan harrastaa ja kannustakaa asiassa mutta yhtä hyvin lapsi voi olla harrastamatta seuratasolla, pihapelit tai omat itsenäiset liikuntamuodot ovat ihan yhtä hyviä. Liikunta noin yleensä on kuitenkin keskimäärin melko tärkeää ihan jo terveyden kannalta, joten siihen kannattaa kyllä kannustaa.
Lasta täytyy kuunnella ja kunnioittaa, älä lyttää lapsesi itsetuntoa!
Huomenna herätys lapsen harrastuksen takia about klo 6.30... Tätä mä oon aina halunnu! ;o)
Tekeekö kukaan näistä kolmea lasta harrastuksiin 4-5x viikossa kuskaavista vanhemmista vuorotyötä?
Ei paljon naurata, vaikka lapset harrastaakin vain kolmena päivänä viikosta (yhtenä päivänä kaksi lasta harrastaa, tietty eri aikaan...) ja kolme iltaa ootkin töissä. Joo, sunnuntaisin ei oo mitään. Kerkiin nähdä lapsia jopa yhtenä päivänä viikosta...
Omat työni olen järkännyt ihan sen mukaan, että saa ne ipanat kuskattua harrastuksiinsa, koska autoja on vaan yksi. Yhtään enempää ei yksinkertaisesti pystyisi. Vaikka kuinka haluaisi. Itse en ehdi nytkään mitään harrastaa. Paitsi koirien lenkkeilytystä.
Kyllä harrastus on hyvä olla, oli se sitten kulttuurin tai urheilun parista. Elämässä täytyy olla sisältöä, lapsellakin.
Urhailusta on tullut uusi uskonto Suomessa. Jos et urheile, olet huono (=syntinen)
Kyllä. Kouluun pyörällä/kävellen, matkaa 2km. Pihalla monta tuntia leikkimistä, kiikkumista, hippaa.. esim.eilen 3h+iltapäivällä 1h. Mitä lapsia seurailin niin paljon hippaleikkiä ja kiipeämistä. Sen lisäksi käymme porukalla lenkillä, minä kävelen, lapset pyöräilee.
Harrastukseen kerran viikossa pyöräillen kun tiet sulat.
Lapset norm.painoisia, myös ruokavaliomme kunnossa. Makkararuokaa emme syö koskaan, leikkeleitä hyvin harvoin, kasviksista, vihanneksista ja juureksista koostuu pääasiassa ruokavaliomme, lisänä myös naudanlihaa, kanaa ja kalaa.
Kun olemme Suomessa kesällä niin liikumme aktiivisesti, ulkomailla olemme paljon jossa kyllä liikkuvat ja leikkivät myös ihan riittävästi
Esikoinen hyvin liikunnallinen, mutta on taiteellisempi, joten annan hänen tehdä sitä mitä haluaa. Kotona paljon askartelemme,ompelemme yms + 4h kuvataidekerho.
Nuorempi on myös liikunnallinen, mutta tykkää myös tehdä käsillään
Ongelma myös se, että lapset liikkuu yksipuolisesti. Jos aina autolla treeneihin niin siinä ei tule tarpeeksi liikuntaa jos harkat kestää esim.1,5h.
Meillä hypättii kanssa pois harrastuspyörästä. Kaikkia aika meni joukkueurheilulle, harjoituksiin, peleihin, kuljetuksiin, buffetin pitoon, turnauksiin ja jatkuvaan rahankeruuseen. Lapsi käy kerran viikossa sählyssä, tekee läksykä( niihin saa kulumaan oikeasti aikaa, jos haluaa oppiakin), pelaa kavereiden kanssa ulkona sählyä, jääkiekkoa yms, sekä käy nuorten harrastajateatterissa. Lisäksi talvella hiihtää, ja käy keilaamassa ja pelaa kaisaa isänsä kanssa. Lisäksi vielä kotitöitä pitää tehdä, niin loppuajan saakin olla tietsikalla, kavereiden kanssa tai katsoa televisiota. Tai lukea...