Lue keskustelun säännöt.
Huijarisyndrooma. Eikö siihen auttaisi se, että ihminen arvioi, että onkin vastuussa siitä, että on pätevä ja jos ei siltä tunnu, poistuu hommistaan?
11.11.2020 |
Miksi siis hakata päätään seinään ja uskoa, että ei osaa mitään ja huijaa, kun ilmeisesti ei ole ikinä asettunut vastuuseen muita kohtaan siitä, että osaa kyllä?
Jos ei kykene tuntemaan vastuutaan omasta osaamisestaan, ja kärsii siitä, kuinka muiden mielestä kuitenkin osaa, niin eikö kannattaisi pyrkiä kaupan kassaksi tmv:ksi tsuppariksi?
Tuskin tuntuisi enää sille, etten osaa tätä.
Tai sitten, jos järjellä tajuaa, että osaa haastavamman hommansa, niin käsittelee päänsä sisällä vaikka terapiassa asiaan liittyvän VASTUUN. Eli että kyllä sä oletkin siitä vastuussa, että osaat sen, mitä olet ahneuksissasi mennyt tekemään.
Ärsyttää nämä huijarisyndroomaiset (vaikka tilanne varmasti onkin piinaava ja kurja heille), että aivan kuin pikkulapsina ja vastuuttomina ihmisinä kertovat muille, että ”minut vain haluttiin tähän tehtävään, siksi olen siinä, vaikka en varmaan osaa mitään” tai että ”noi MUUT ovat syypäitä, että mulla on tämä ongelma, jos he eivät koskaan olisi sanoneet, että minusta on tähän, en tekisi koko hommaa (ja kärsisi).”
Koittakaa tajuta, että ei se muiden vastuulla ole. Te olette vastuussa muille, että menitte asemaanne. Jos se tuntuu liian vaikealta, aina voi tehdäjotain iisimpää.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoikaa tuohon tuurilla tekemisen oikeuttamiseen, kyllä sen kanssa ollaan mielestäni huijarisyndrooman ytimessä.
ApOlet täysin oikeassa ap ja tiedät sen itsekin. Tosi hienosti olet kyllä ajatellut ja ratkaissut asian.
Joo, mutta tärkeämpää olisi, että ne, joilla on tuurilla elämisestä ongelmaa, ratkaisisivat asian ydinsyytä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuolla tapaa jankkaa terapeutille, niin terapeutin syvintä ammattitaitoa on olla tempaisematta tuolia asiakkaan alta ja ajamatta tätä sen kanssa ulos, silmät leiskuen. Tai siis tarkemmin ajatellen, ehkä se nimenomaan olisi sitä ammattitaitoa. Vähemmän ammattitaitoinen pilkkoisi sen tuolin asiakkaan päähän saadakseen hälyäänen loppumaan.
...mutta että sairaalan vikahan se on, jos en onnistu aivoleikkauksessa, koska mähän onnistun vain, jos tuuria riittää. Huhhuh.
Ap
En usko, että kestäisin kaupan kassana. Vaikuttaa nykyään olevan todella vaativaa moni osaajan hommaa. Ilmeisesti kukaan muukaan ei usko kykyihin tässä, sillä en ole ikinä päässyt edes työhaastatteluun noihin töihin hakiessani. Taidan siis edelleen jatkaa huijarisyndroomaisena insinöörinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuolla tapaa jankkaa terapeutille, niin terapeutin syvintä ammattitaitoa on olla tempaisematta tuolia asiakkaan alta ja ajamatta tätä sen kanssa ulos, silmät leiskuen. Tai siis tarkemmin ajatellen, ehkä se nimenomaan olisi sitä ammattitaitoa. Vähemmän ammattitaitoinen pilkkoisi sen tuolin asiakkaan päähän saadakseen hälyäänen loppumaan.
Kärsitkö itse huijarisyndroomasta? Ei oikein siltä vaikuta... He nimittäin tekisivät mitä tahansa saadakseen sen loppumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kestäisin kaupan kassana. Vaikuttaa nykyään olevan todella vaativaa moni osaajan hommaa. Ilmeisesti kukaan muukaan ei usko kykyihin tässä, sillä en ole ikinä päässyt edes työhaastatteluun noihin töihin hakiessani. Taidan siis edelleen jatkaa huijarisyndroomaisena insinöörinä.
Miten oikeastaan kehtaat tehdä töitä jos se on ajatusmaailmassasi oikeastaan vain tuurista kiinni, että se sujuu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on kyllä aivan hakoteillä.
Kyllä huijarisyndroomasta kärsivä yleensä tiedostaa ja tunnustaa oman osaamisensa ja tietää tekevänsä työnsä hyvin. Syndrooma (ainakin minulla) nousee pintaan siinä kohtaa, kun siitä tekemästään työstä saa kiitosta. Siinä kohtaa alkaa ajatella, että oliko se nyt varsinaisesti minun ansiotani tai että en tehnyt mitään erikoista, joten en oikeasti ansaitse tätä.
Itse sain juuri (pyytämättä) pienen palkakorotuksen, joka perusteltiin sillä, että olen tehnyt työni erittäin hyvin, ottanut vastuuta isoista kokonaisuuksista ja hoitanut vastuullani olleet projektit mallikkaasti. Tässä kohtaa hiipi taas puseroon se tunne, että en ole oikeasti ansainnut tätä tai tehnyt mitään sen kummempaa kuin muutkaan.
Ihmettelen vain tällaista vastuuttomuutta 🤷♀️ Siis henkisen puolen taakkana. Että miten VOI olla ratkaisematta ongelmaa ensin ja jatkaa sen jälkeen hyvällä mielellä ja tyytyväisenä vasta työelämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä aivan hakoteillä.
Kyllä huijarisyndroomasta kärsivä yleensä tiedostaa ja tunnustaa oman osaamisensa ja tietää tekevänsä työnsä hyvin. Syndrooma (ainakin minulla) nousee pintaan siinä kohtaa, kun siitä tekemästään työstä saa kiitosta. Siinä kohtaa alkaa ajatella, että oliko se nyt varsinaisesti minun ansiotani tai että en tehnyt mitään erikoista, joten en oikeasti ansaitse tätä.
Itse sain juuri (pyytämättä) pienen palkakorotuksen, joka perusteltiin sillä, että olen tehnyt työni erittäin hyvin, ottanut vastuuta isoista kokonaisuuksista ja hoitanut vastuullani olleet projektit mallikkaasti. Tässä kohtaa hiipi taas puseroon se tunne, että en ole oikeasti ansainnut tätä tai tehnyt mitään sen kummempaa kuin muutkaan.
Ja rasitat maapalloa eli sen väestöä olemalla noin nega about it? Hyi olkoon. Jos et voi olla onnellinen, miksi olet elossa? Eikö ongelmaa kannattaisi hoitaa ja työstää? Olisit itsekin onnellisempi.
Ap
Tosi ankeaa ois olla sellaisen kumppanin kanssa, joka ei mielestään ansaitse yhtään mtään. No, mene sitten kopin perälle häpeämään ja jätä tilaa niille, joita se ilahduttaisi saada tunnustusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tuollaiset ankeat ihmiset tekevät omasta tympeästä suhtautumisestaan jopa hyveen ja kadehtivat onnellisia ja vapautuneita ihmisiä. Hmh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kestäisin kaupan kassana. Vaikuttaa nykyään olevan todella vaativaa moni osaajan hommaa. Ilmeisesti kukaan muukaan ei usko kykyihin tässä, sillä en ole ikinä päässyt edes työhaastatteluun noihin töihin hakiessani. Taidan siis edelleen jatkaa huijarisyndroomaisena insinöörinä.
Miten oikeastaan kehtaat tehdä töitä jos se on ajatusmaailmassasi oikeastaan vain tuurista kiinni, että se sujuu?
Ap
En koe kyse olevan vain tuurista. Epäilen aina itseäni, kun joudun tekemään jotain. Tästä on jo vuosikymmenien kokemus, joten olen tottunut asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti.
En sinänsä sanonutkaan, että eivät osaisi hoitaa tehtäviään, luepa uudestaan. Jos siinä kuitenkin on heidän mielestään arvostelun aihetta,niin kannattaisi ehkä menn siis kaupan kassalle.
Ap
Oletko noin mäntti, vai esitätkö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kestäisin kaupan kassana. Vaikuttaa nykyään olevan todella vaativaa moni osaajan hommaa. Ilmeisesti kukaan muukaan ei usko kykyihin tässä, sillä en ole ikinä päässyt edes työhaastatteluun noihin töihin hakiessani. Taidan siis edelleen jatkaa huijarisyndroomaisena insinöörinä.
Miten oikeastaan kehtaat tehdä töitä jos se on ajatusmaailmassasi oikeastaan vain tuurista kiinni, että se sujuu?
ApEn koe kyse olevan vain tuurista. Epäilen aina itseäni, kun joudun tekemään jotain. Tästä on jo vuosikymmenien kokemus, joten olen tottunut asiaan.
Ok. On kyllä viheliäinen trauma tai ongelma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, mistä huijaridyndroomassa on kyse, ap. Koita nyt ymmärtää, mitä edeltävissä kommenteissa sanotaan, äläkä hoe tuota omaa lapsellista ja ymmärtämätöntä näkökulmaasi. On nimittäin aivan hyödytön ja typerä näkökulma, et hyödy siitä itse eikä kukaan muukaan. Sulla on muuten varmaan aina valmis vastaus kaikkiin maailman ongelmiin ja ihmiset tosi mielellään kertovat huolistaan sulle?
No kyllä tämä vastuuasia on ihan huijarisyndrooman ytimessä. Jos siitä kärsivillä ei olisi traumoja vastuunotosta, he kykenisvät ajattelemaan, ettei epäonnistuminen harmita toisia, vaan se on heille itselleen asia, mistä he ovat vastuussa muille. Jos ei pysty olemaan vastuussa siitä muille, niin miksi tekee kyseistä asiaa, vaikka se siis sujuukin? En minäkään tuurilla seilaa. Tai laivat. Aika vastuutonta. Siis erittäin.
Siis pitäähän tuollainen ajatusvika korjata, eikä röyhkeästi vain tuurilla edetä! Entäs, jos aikaan saattekin suurenkin vahingon? Ihmisen pitää omistaa se, että tekee sellaista, missä ei tuurila ole sijaa!
Ap
Joo, tajuttiin että olet surkea trolli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi it-alan huijarisyndroomainen. Tämä ap:n selitys ja kytkös vastuuseen kuulostaa aivan sekavalta eikä ollenkaan oikealta.
Tietysti olen vastuussa tekemisestäni ja osaamisestani. Asiakkaat maksaa mullle 125 euroa tunnista, ja olen todellakin vastuussa siitä mitä teen, usein ihan juridisestikin eli voi tulla työnantajalleni reklamaatiomaksuja jos en osaa työtäni. Ei mulla ole minkään sortin epäselvyyttä siitä, että olen työstäni vastuussa.
Huijarisyndrooma on vain menneisyydessä ehdollistunut sisäinen ääni päässä, joka nalkuttaa, että olet tyhmä, et osaa, et pysty. En edes usko sitä, tiedän että osaan. Se on vaan taustalta kuuluvaa nalkutusta, jonka olen sisäistänyt lapsuudessani jossa äiti aina lannisti ettei meidän suvussa ole lukupäätä eikä matikkapäätä ja kyllä ne duunarinhommat vaan on ne ainoat oikeat työt. En nyt hyvänen aika anna tuollaisen yhden sisäisen puheen "äänen" määrätä minua kaupan kassalle tai siivoamaan, kun tiedän että olen hyvä siinä mitä teen.
Juu tiedän kyllä, että osaatte hommanne, mutta eikö ole aika vastuutonta ajatella itsestään, että teen tätä, vaikka se vain tuurilla sujuu?
Äläkä vänkää, ettet ajattele niin, eihän muuten tarvitsisi itseäsi epäillä.
Ap
Ei ole vastuutonta. Minulla on hommaani akateeminen koulutus ja käytännön kokemustakin siitä että osaan. Nykyään ehkä 95% omasta ajattelustakin tietää sen että osaan. Se osa mitä on vielä jäljellä ehdollistuneesta lannistavan äidin äänestä ajattelussa, ei juurikaan haittaa minua muutoin, että joskus tulee hetkeksi ahdistava ja lannistunut tunne, kun se "et sinä osaa mitään ja ei ole muutenkaan naisten hommia nuo hommat saati sinun tavallisen duunarin mukulan" monologi alkaa päässä. Mutta sanon sille vastaan ja jatkan tekemistä vaan.
Eikä se ollut väärin edes nuorempana kun olin epävarmempi ja tuo epäly hallitsi mieltäni enemmän. Työnantajan tehtävä se on arvioida, onko osaaminen riittävä. Niin kauan kuin työnantajan mielestä olen riittävän hyvä, se on ok, vaikka itse pyörittelisin omassa päässäni mitä masentuneita ajatuksia tuurilla menemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti.
En sinänsä sanonutkaan, että eivät osaisi hoitaa tehtäviään, luepa uudestaan. Jos siinä kuitenkin on heidän mielestään arvostelun aihetta,niin kannattaisi ehkä menn siis kaupan kassalle.
ApOletko noin mäntti, vai esitätkö vain?
Inhoan valittavia tai negatiivisia ihmisiä. Toivoisin,mettei kukaan tekisi töitä, joita ei pääkoppa kestä. Toisaalta tietenkin tyhmätkin työt aiheuttavat henkistä paskaa fiilistä. Siksi terapia olisi paras vaihtoehto, mutta ongelmana on se, että terapeutit vain rahastavat ihmisiä, eivätkä osaa parantaa tai korjata traumoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi it-alan huijarisyndroomainen. Tämä ap:n selitys ja kytkös vastuuseen kuulostaa aivan sekavalta eikä ollenkaan oikealta.
Tietysti olen vastuussa tekemisestäni ja osaamisestani. Asiakkaat maksaa mullle 125 euroa tunnista, ja olen todellakin vastuussa siitä mitä teen, usein ihan juridisestikin eli voi tulla työnantajalleni reklamaatiomaksuja jos en osaa työtäni. Ei mulla ole minkään sortin epäselvyyttä siitä, että olen työstäni vastuussa.
Huijarisyndrooma on vain menneisyydessä ehdollistunut sisäinen ääni päässä, joka nalkuttaa, että olet tyhmä, et osaa, et pysty. En edes usko sitä, tiedän että osaan. Se on vaan taustalta kuuluvaa nalkutusta, jonka olen sisäistänyt lapsuudessani jossa äiti aina lannisti ettei meidän suvussa ole lukupäätä eikä matikkapäätä ja kyllä ne duunarinhommat vaan on ne ainoat oikeat työt. En nyt hyvänen aika anna tuollaisen yhden sisäisen puheen "äänen" määrätä minua kaupan kassalle tai siivoamaan, kun tiedän että olen hyvä siinä mitä teen.
Juu tiedän kyllä, että osaatte hommanne, mutta eikö ole aika vastuutonta ajatella itsestään, että teen tätä, vaikka se vain tuurilla sujuu?
Äläkä vänkää, ettet ajattele niin, eihän muuten tarvitsisi itseäsi epäillä.
ApEi ole vastuutonta. Minulla on hommaani akateeminen koulutus ja käytännön kokemustakin siitä että osaan. Nykyään ehkä 95% omasta ajattelustakin tietää sen että osaan. Se osa mitä on vielä jäljellä ehdollistuneesta lannistavan äidin äänestä ajattelussa, ei juurikaan haittaa minua muutoin, että joskus tulee hetkeksi ahdistava ja lannistunut tunne, kun se "et sinä osaa mitään ja ei ole muutenkaan naisten hommia nuo hommat saati sinun tavallisen duunarin mukulan" monologi alkaa päässä. Mutta sanon sille vastaan ja jatkan tekemistä vaan.
Eikä se ollut väärin edes nuorempana kun olin epävarmempi ja tuo epäly hallitsi mieltäni enemmän. Työnantajan tehtävä se on arvioida, onko osaaminen riittävä. Niin kauan kuin työnantajan mielestä olen riittävän hyvä, se on ok, vaikka itse pyörittelisin omassa päässäni mitä masentuneita ajatuksia tuurilla menemisestä.
Kyllä se on oikeasti sinun itsesi vastuulla, eikä työnantajan, että miten hyvä sä olet.
Työnantajan osuus on arvioida, millaista työsuoritusta hän hommassa haluaa saada. Mutta jos hän tosiaan ei huomaisi, että olet huonompi, kuin vaatimustaso on mutta itse sen tietäisit, sinä olet siitä vastuussa.
Ap
Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?
Ap