Huijarisyndrooma. Eikö siihen auttaisi se, että ihminen arvioi, että onkin vastuussa siitä, että on pätevä ja jos ei siltä tunnu, poistuu hommistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä yksi it-alan huijarisyndroomainen. Tämä ap:n selitys ja kytkös vastuuseen kuulostaa aivan sekavalta eikä ollenkaan oikealta.

Tietysti olen vastuussa tekemisestäni ja osaamisestani. Asiakkaat maksaa mullle 125 euroa tunnista, ja olen todellakin vastuussa siitä mitä teen, usein ihan juridisestikin eli voi tulla työnantajalleni reklamaatiomaksuja jos en osaa työtäni. Ei mulla ole minkään sortin epäselvyyttä siitä, että olen työstäni vastuussa.

Huijarisyndrooma on vain  menneisyydessä ehdollistunut sisäinen ääni päässä, joka nalkuttaa, että olet tyhmä, et osaa, et pysty. En edes usko sitä, tiedän että osaan. Se on vaan taustalta kuuluvaa nalkutusta, jonka olen sisäistänyt lapsuudessani jossa äiti aina lannisti ettei meidän suvussa ole lukupäätä eikä matikkapäätä ja kyllä ne duunarinhommat vaan on ne ainoat oikeat työt. En nyt hyvänen aika anna tuollaisen yhden sisäisen puheen "äänen" määrätä minua kaupan kassalle tai siivoamaan, kun tiedän että olen hyvä siinä mitä teen.

Juu tiedän kyllä, että osaatte hommanne, mutta eikö ole aika vastuutonta ajatella itsestään, että teen tätä, vaikka se vain tuurilla sujuu?

Äläkä vänkää, ettet ajattele niin, eihän muuten tarvitsisi itseäsi epäillä.

Ap

Ei ole vastuutonta. Minulla on hommaani akateeminen koulutus ja käytännön kokemustakin siitä että osaan. Nykyään ehkä 95% omasta ajattelustakin tietää sen että osaan. Se osa mitä on vielä jäljellä ehdollistuneesta lannistavan äidin äänestä ajattelussa, ei juurikaan haittaa minua muutoin, että joskus tulee hetkeksi ahdistava ja lannistunut tunne, kun se "et sinä osaa mitään ja ei ole muutenkaan naisten hommia nuo hommat saati sinun tavallisen duunarin mukulan" monologi alkaa päässä. Mutta sanon sille vastaan ja jatkan tekemistä vaan. 

Eikä se ollut väärin edes nuorempana kun olin epävarmempi ja tuo epäly hallitsi mieltäni enemmän. Työnantajan tehtävä se on arvioida, onko osaaminen riittävä. Niin kauan kuin työnantajan mielestä olen riittävän hyvä, se on ok, vaikka itse pyörittelisin omassa päässäni mitä masentuneita ajatuksia tuurilla menemisestä.

Juuri tällä ajatusmallilla Esa Laiho oli pätevä lääkäri, eikä tehnyt mitään väärää tai pahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Turhaan te äitihullulle vastaatte. Hän on löytynyt uuden jankkausaiheen ja jatkaa sitä yksinkin. Luulee olevansa kaikessa oikeassa eikä siitä harhasta luovu.

Ai tää olikin äitihullu. Sehän selittääkin intensiivisen jankkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?

Ap

Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?

Ap

Musta tuntuu ap, että sinä olet tässä se, jonka pitäisi työstää jotain.

Parempi olisi antaa työelämän suomessa normalisoitua. Se on tällähetkellä täysin sairas ja epärealitinen vaatimuksiltaan.

Ei tässä maassa työntekoa kannata missään mielessä.

Odotellaan rauhassa että asiat palaa normaaliin järjestykseen.

Työelämä on huonontunut sille tasolle ettei enää voi pahemmaksi mennä.

Mjoo. Tälleen ajattelen, mutta en tietenkään sanoisi kellekään koskaan näin IRL. Koska ihmisistä n mukavampi velloa ongelmissaan ja olla tahtomatta saada juurisyitä näkyville ja selville. Että mikä ajattelu omassa päässä johtaa noinkin surulliseen ja kuormittavaan traumaan. Koska ne alkavat niin pikkulapsina, ettei niihin silloin vielä ole aseita ja itsepuolustusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?

Ap

Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?

Ap

Musta tuntuu ap, että sinä olet tässä se, jonka pitäisi työstää jotain.

Juu, ehdottomasti olen. Ongelma vain on osaavien terapeuttien puute.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti. 

En sinänsä sanonutkaan, että eivät osaisi hoitaa tehtäviään, luepa uudestaan. Jos siinä kuitenkin on heidän mielestään arvostelun aihetta,niin kannattaisi ehkä menn siis kaupan kassalle.

Ap

Oletko noin mäntti, vai esitätkö vain?

Inhoan valittavia tai negatiivisia ihmisiä. Toivoisin,mettei kukaan tekisi töitä, joita ei pääkoppa kestä. Toisaalta tietenkin tyhmätkin työt aiheuttavat henkistä paskaa fiilistä. Siksi terapia olisi paras vaihtoehto, mutta ongelmana on se, että terapeutit vain rahastavat ihmisiä, eivätkä osaa parantaa tai korjata traumoja.

Ap

Inhoat valittavia ja negatiivisia ihmisiä? Mitä sinä itse teet? Olet negatiivinen ja valitat. Tämä on oppikirjaesimerkki projektiosta: toisissa riepoo ne asiat, joita itsessä on ja joita ei itsessä halua tunnustaa ja hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?

Ap

Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?

Ap

Musta tuntuu ap, että sinä olet tässä se, jonka pitäisi työstää jotain.

Juu, ehdottomasti olen. Ongelma vain on osaavien terapeuttien puute.

Ap

Terapeutti ei voi sinua korjata, jos et ole itse valmis työstämään ongelmiasi ja muuttamaan omaa ajatteluasi ja käyttäytymistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti. 

En sinänsä sanonutkaan, että eivät osaisi hoitaa tehtäviään, luepa uudestaan. Jos siinä kuitenkin on heidän mielestään arvostelun aihetta,niin kannattaisi ehkä menn siis kaupan kassalle.

Ap

Oletko noin mäntti, vai esitätkö vain?

Inhoan valittavia tai negatiivisia ihmisiä. Toivoisin,mettei kukaan tekisi töitä, joita ei pääkoppa kestä. Toisaalta tietenkin tyhmätkin työt aiheuttavat henkistä paskaa fiilistä. Siksi terapia olisi paras vaihtoehto, mutta ongelmana on se, että terapeutit vain rahastavat ihmisiä, eivätkä osaa parantaa tai korjata traumoja.

Ap

Inhoat valittavia ja negatiivisia ihmisiä? Mitä sinä itse teet? Olet negatiivinen ja valitat. Tämä on oppikirjaesimerkki projektiosta: toisissa riepoo ne asiat, joita itsessä on ja joita ei itsessä halua tunnustaa ja hyväksyä.

Niin valitinkin, mutta kuten sanoin, he valittavat traumoistaan lehtien sivuilla, minä en taas sanoisi heille ikinä ääneen, että ”tuo sinun tuuri-kuvitelmasi antaa sinusta epäkypsän vaikutelman. Mene hyvälle terapeutille, koska asia on korjattavissa. Jos kaikki eivät luule noin, on siis mahdollista elää ilman kyseistä luuloa.”

Vaikka ehkä sitten pitäisi sanoa?

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?

Ap

Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?

Ap

Musta tuntuu ap, että sinä olet tässä se, jonka pitäisi työstää jotain.

Juu, ehdottomasti olen. Ongelma vain on osaavien terapeuttien puute.

Ap

Terapeutti ei voi sinua korjata, jos et ole itse valmis työstämään ongelmiasi ja muuttamaan omaa ajatteluasi ja käyttäytymistäsi.

Sama juttu huijarisyndroomaisten kanssa. Miksi he eivät mene terapiaan paranemaan?

Ap

Ihan rehellisesti en ymmärtänyt ap aloitusviestin hössötyksestä suunnilleen mitään mutta yleisellä tasolla "vastuun" yhdistäminen huijarisyndroomaan uutena näkökulmana alkoi kiinnostaa.

Itse kärsin jonkin asteisesta huijarisyndroomasta (opiskelen vielä mutta tuleva työ voisi olla asiantuntijatyö) ja pelko siitä, että "olenkin oikeasti ihan huono vaikka muut ihmiset väittävät muuta ja ja joku päivä se paljastuu kaikille" saattaa toisaalta johtaa jonkin sortin vastuun pakoiluun. Siis siinä mielessä, että voin tehdä pahimmillaan työssäni päätöksiä miten sattuu koska väitän itselleni olevani oikeasti ihan huono.

Lisäksi jos joku päivä tapahtuisi se "katastrofi" tekisin töissä vahingossa jonkun virheen, sen sijaan että ajattelisin "olen asiantuntija yleensä työssäni hyvä, nyt otan vastuun tästä virheestä" alan selittämään itselleni "noni, nyt se paljastui, se että olen huono" ja otan häpeissäni lopputilin.

Tää saattoi kyllä mennä samanlaiseksi sössöttämiseksi kuin ap:lla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?

Ap

Että onko tällainen kirurgi oikeutettu pitämään hommansa? Vai pitäisikö hänen hieman ensin työstää jotain?

Ap

Musta tuntuu ap, että sinä olet tässä se, jonka pitäisi työstää jotain.

Juu, ehdottomasti olen. Ongelma vain on osaavien terapeuttien puute.

Ap

Terapeutti ei voi sinua korjata, jos et ole itse valmis työstämään ongelmiasi ja muuttamaan omaa ajatteluasi ja käyttäytymistäsi.

Sama juttu huijarisyndroomaisten kanssa. Miksi he eivät mene terapiaan paranemaan?

Ap

Sivistä nyt itseäsi sen verran, että selvität mitä huijarisyndrooma tarkoittaa. Sitä on sinulle tässä ketjussa suositeltu jo miljoona kertaa, mutta järkesi on nähtävästi niin jäässä, että jankutat silti samaa paskaa viestistä toiseen.

Mitä jos pistäisit tietokoneen kiinni ja pitäisit vähän taukoa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti en ymmärtänyt ap aloitusviestin hössötyksestä suunnilleen mitään mutta yleisellä tasolla "vastuun" yhdistäminen huijarisyndroomaan uutena näkökulmana alkoi kiinnostaa.

Itse kärsin jonkin asteisesta huijarisyndroomasta (opiskelen vielä mutta tuleva työ voisi olla asiantuntijatyö) ja pelko siitä, että "olenkin oikeasti ihan huono vaikka muut ihmiset väittävät muuta ja ja joku päivä se paljastuu kaikille" saattaa toisaalta johtaa jonkin sortin vastuun pakoiluun. Siis siinä mielessä, että voin tehdä pahimmillaan työssäni päätöksiä miten sattuu koska väitän itselleni olevani oikeasti ihan huono.

Lisäksi jos joku päivä tapahtuisi se "katastrofi" tekisin töissä vahingossa jonkun virheen, sen sijaan että ajattelisin "olen asiantuntija yleensä työssäni hyvä, nyt otan vastuun tästä virheestä" alan selittämään itselleni "noni, nyt se paljastui, se että olen huono" ja otan häpeissäni lopputilin.

Tää saattoi kyllä mennä samanlaiseksi sössöttämiseksi kuin ap:lla :D

Tätä juuri ajan takaa! Että se voisi vapauttaa henkilö, kun hän pääsisi osaavan terapeutin tuella ja avustuksella käsittämään jotain uutta, mikä murtaisi pois ne kamalat ajatusmallit ja kuviot, joissa kaikki on vain tuurista kiinni, etten paljastu jne. Siis oikeasti, esim. kirurgi ei voisi tehdä työtään siten. Tietenkään emme kaikki ole kirurgeja, mutta siis jos ihminen on itse vastuussa kaikesta, mitä tekee, ei tuurilla ole sellaista sijaa, minkä tavallaan näen huijarisundroomaisella ottaneen jollainlailla sen henkilön itsenäisyyden ja oman voiman paikan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti en ymmärtänyt ap aloitusviestin hössötyksestä suunnilleen mitään mutta yleisellä tasolla "vastuun" yhdistäminen huijarisyndroomaan uutena näkökulmana alkoi kiinnostaa.

Itse kärsin jonkin asteisesta huijarisyndroomasta (opiskelen vielä mutta tuleva työ voisi olla asiantuntijatyö) ja pelko siitä, että "olenkin oikeasti ihan huono vaikka muut ihmiset väittävät muuta ja ja joku päivä se paljastuu kaikille" saattaa toisaalta johtaa jonkin sortin vastuun pakoiluun. Siis siinä mielessä, että voin tehdä pahimmillaan työssäni päätöksiä miten sattuu koska väitän itselleni olevani oikeasti ihan huono.

Lisäksi jos joku päivä tapahtuisi se "katastrofi" tekisin töissä vahingossa jonkun virheen, sen sijaan että ajattelisin "olen asiantuntija yleensä työssäni hyvä, nyt otan vastuun tästä virheestä" alan selittämään itselleni "noni, nyt se paljastui, se että olen huono" ja otan häpeissäni lopputilin.

Tää saattoi kyllä mennä samanlaiseksi sössöttämiseksi kuin ap:lla :D

Tämä juuri. Vaikuttaa siltä, että jos huijarisyndroomasta kärsivä voisi käsitellä esim. tuon kohdan, niin huijaamisen olo ja taakka saisi siirtyä johonkin, mihin se kuuluu, eli jonnekin mielikuvitukseen.

Ap

Siis. Huijarisyhdroomassa on kyse siitä, ettei koe osaavansa jotain tai olevansa hyvä siinä vaikka todistetusti osaisi ja olisi.

Henkilö A: Olet harrastanut neulomista lapsesta asti, osaat tehdä monimutkaisia kuvioita ja muistat useita kaavoja ulkoa. Osaat myös muokata kaavoja tarvittaessa haluamasi laiseksi. Olet nopea neulomaan, ja saanut käsityöpiireissä tunnustusta siitä miten laadukkaita ja luovia työsi ovat.

Henkilö B: Kyllä.

Henkilö A: Olet siis hyvä neulomaan?

Henkilö B: Äh no en mä oikeastaan... kunhan räpeltelen aikani kuluksi... en mä nyt oikeasti mitään osaa...