Lue keskustelun säännöt.
Huijarisyndrooma. Eikö siihen auttaisi se, että ihminen arvioi, että onkin vastuussa siitä, että on pätevä ja jos ei siltä tunnu, poistuu hommistaan?
11.11.2020 |
Miksi siis hakata päätään seinään ja uskoa, että ei osaa mitään ja huijaa, kun ilmeisesti ei ole ikinä asettunut vastuuseen muita kohtaan siitä, että osaa kyllä?
Jos ei kykene tuntemaan vastuutaan omasta osaamisestaan, ja kärsii siitä, kuinka muiden mielestä kuitenkin osaa, niin eikö kannattaisi pyrkiä kaupan kassaksi tmv:ksi tsuppariksi?
Tuskin tuntuisi enää sille, etten osaa tätä.
Tai sitten, jos järjellä tajuaa, että osaa haastavamman hommansa, niin käsittelee päänsä sisällä vaikka terapiassa asiaan liittyvän VASTUUN. Eli että kyllä sä oletkin siitä vastuussa, että osaat sen, mitä olet ahneuksissasi mennyt tekemään.
Ärsyttää nämä huijarisyndroomaiset (vaikka tilanne varmasti onkin piinaava ja kurja heille), että aivan kuin pikkulapsina ja vastuuttomina ihmisinä kertovat muille, että ”minut vain haluttiin tähän tehtävään, siksi olen siinä, vaikka en varmaan osaa mitään” tai että ”noi MUUT ovat syypäitä, että mulla on tämä ongelma, jos he eivät koskaan olisi sanoneet, että minusta on tähän, en tekisi koko hommaa (ja kärsisi).”
Koittakaa tajuta, että ei se muiden vastuulla ole. Te olette vastuussa muille, että menitte asemaanne. Jos se tuntuu liian vaikealta, aina voi tehdäjotain iisimpää.
Kommentit (75)
Miettikääpäs vain huijarisyndroomaiset, että laskette siis kaiken vastuunne tuurin varaan, tajuttoman vastuutonta! Itkekää sille terapeutillenne TÄTÄ ongelmaa, ja vaatikaa, että se luotsaa teidät sellaiseen elämään, missä ei tuurilla edetä!!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostan järjellä, että suoritukseni ovat muiden mielestä hyviä. Esimerkiksi yliopistossa sain erinomaisia arvosanoja kursseista, kandista, gradusta jne, mutta akateeminen itsevarmuus oli silti nollassa. Tuntui että vaan bluffaan, sillä enhän minä "oikeasti" ole fiksu tai tiedä mistään mitään. Ja ihan koska tahansa joku huomaa ja tulee sanomaan tyyliin "gradusi oli muuten ihan paska ja plagioitu ja ei tällä kyllä voi valmistua". Noh sain oman alan töitä. Menestyn töissäkin hyvin. Olen tunnollinen työntekijä, aina ajallaan, painan ylitöitä, saan kiitosta työnjäljestä. Ja silti itsestä tuntuu että teen ihan paskaa jälkeä, vaikka järjellä ymmärrän etteivät asiat ole niin. Terapiassa olen puinut tätä ja on ongelma iän myötä helpottunut, mutta tuskin tulee ikinä poistumaan. En silti näe syytä miksi minun pitäisi mennä kaupan kassalle kun kuitenkin työyhteisössä työpanostani arvostetaan ja siitä maksetaankin mukavasti.
Ottakaa nyt herranjumala vastuuta siitä, mihin astutte, tuuripeli on varmasti aivan tajuttoman kuluttavaa!!!
Ap
No täällä yksi it-alan huijarisyndroomainen. Tämä ap:n selitys ja kytkös vastuuseen kuulostaa aivan sekavalta eikä ollenkaan oikealta.
Tietysti olen vastuussa tekemisestäni ja osaamisestani. Asiakkaat maksaa mullle 125 euroa tunnista, ja olen todellakin vastuussa siitä mitä teen, usein ihan juridisestikin eli voi tulla työnantajalleni reklamaatiomaksuja jos en osaa työtäni. Ei mulla ole minkään sortin epäselvyyttä siitä, että olen työstäni vastuussa.
Huijarisyndrooma on vain menneisyydessä ehdollistunut sisäinen ääni päässä, joka nalkuttaa, että olet tyhmä, et osaa, et pysty. En edes usko sitä, tiedän että osaan. Se on vaan taustalta kuuluvaa nalkutusta, jonka olen sisäistänyt lapsuudessani jossa äiti aina lannisti ettei meidän suvussa ole lukupäätä eikä matikkapäätä ja kyllä ne duunarinhommat vaan on ne ainoat oikeat työt. En nyt hyvänen aika anna tuollaisen yhden sisäisen puheen "äänen" määrätä minua kaupan kassalle tai siivoamaan, kun tiedän että olen hyvä siinä mitä teen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan järjellä, että suoritukseni ovat muiden mielestä hyviä. Esimerkiksi yliopistossa sain erinomaisia arvosanoja kursseista, kandista, gradusta jne, mutta akateeminen itsevarmuus oli silti nollassa. Tuntui että vaan bluffaan, sillä enhän minä "oikeasti" ole fiksu tai tiedä mistään mitään. Ja ihan koska tahansa joku huomaa ja tulee sanomaan tyyliin "gradusi oli muuten ihan paska ja plagioitu ja ei tällä kyllä voi valmistua". Noh sain oman alan töitä. Menestyn töissäkin hyvin. Olen tunnollinen työntekijä, aina ajallaan, painan ylitöitä, saan kiitosta työnjäljestä. Ja silti itsestä tuntuu että teen ihan paskaa jälkeä, vaikka järjellä ymmärrän etteivät asiat ole niin. Terapiassa olen puinut tätä ja on ongelma iän myötä helpottunut, mutta tuskin tulee ikinä poistumaan. En silti näe syytä miksi minun pitäisi mennä kaupan kassalle kun kuitenkin työyhteisössä työpanostani arvostetaan ja siitä maksetaankin mukavasti.
Ja terapeuttisi ei ole onnistunut ratkaisemaan ajatuksiasi siitä, että tuurilla on osuutta suoritukseesi, eikä sinulla? Surkea terppa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan te äitihullulle vastaatte. Hän on löytynyt uuden jankkausaiheen ja jatkaa sitä yksinkin. Luulee olevansa kaikessa oikeassa eikä siitä harhasta luovu.
Vierailija kirjoitti:
No täällä yksi it-alan huijarisyndroomainen. Tämä ap:n selitys ja kytkös vastuuseen kuulostaa aivan sekavalta eikä ollenkaan oikealta.
Tietysti olen vastuussa tekemisestäni ja osaamisestani. Asiakkaat maksaa mullle 125 euroa tunnista, ja olen todellakin vastuussa siitä mitä teen, usein ihan juridisestikin eli voi tulla työnantajalleni reklamaatiomaksuja jos en osaa työtäni. Ei mulla ole minkään sortin epäselvyyttä siitä, että olen työstäni vastuussa.
Huijarisyndrooma on vain menneisyydessä ehdollistunut sisäinen ääni päässä, joka nalkuttaa, että olet tyhmä, et osaa, et pysty. En edes usko sitä, tiedän että osaan. Se on vaan taustalta kuuluvaa nalkutusta, jonka olen sisäistänyt lapsuudessani jossa äiti aina lannisti ettei meidän suvussa ole lukupäätä eikä matikkapäätä ja kyllä ne duunarinhommat vaan on ne ainoat oikeat työt. En nyt hyvänen aika anna tuollaisen yhden sisäisen puheen "äänen" määrätä minua kaupan kassalle tai siivoamaan, kun tiedän että olen hyvä siinä mitä teen.
Juu tiedän kyllä, että osaatte hommanne, mutta eikö ole aika vastuutonta ajatella itsestään, että teen tätä, vaikka se vain tuurilla sujuu?
Äläkä vänkää, ettet ajattele niin, eihän muuten tarvitsisi itseäsi epäillä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wau, ap! Olet tosiaankin ratkaissut ongelman! Kiitos tosi paljon. Olepa nyt hiljaa jo ja mene tyytyväisenä tekemään jotain muuta.
Ja siis tiedän kyllä, että syyllisiä asiaan ovat omat kasvattajat, mutta koska he eivät kärsi vaan traumatisoitunut itse, niin ihme hyväksyntää, että ”vain tuuri auttaa minua” ?????
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa olevan hieno esimerkki huijarisyndrooman vastakohdasta. Hirveä usko omaan älykkyyteen ja ylivertaisuuteen, vaikka todellisuudessa äly ja osaaminen ei riitä edes vähää alusta aiheen pohtimiseen. Ja hirveä tarve päästä pätemään ja todistelemaan omaa älykkyyttään, vaikka sitten todellisuudessa vain nolaa itsensä asiasta jotain tietävien silmissä. Eikä edes raukka itse sitä tajua, vaan jatkaa vain jankkaamistaan
Että kyllä mä nyt koittaisin ainakin SEN ratkaista, että mikä se tuurin osuus mun elämässäni oikein on. Sanoisin, että se on aika lähellä nollaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska miten äitihullu/kivipissa huutaa vastuun ottamisesta kun on itse siihen täysin kyvytön. :D
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa olevan hieno esimerkki huijarisyndrooman vastakohdasta. Hirveä usko omaan älykkyyteen ja ylivertaisuuteen, vaikka todellisuudessa äly ja osaaminen ei riitä edes vähää alusta aiheen pohtimiseen. Ja hirveä tarve päästä pätemään ja todistelemaan omaa älykkyyttään, vaikka sitten todellisuudessa vain nolaa itsensä asiasta jotain tietävien silmissä. Eikä edes raukka itse sitä tajua, vaan jatkaa vain jankkaamistaan
En minä niin ajattele. En todellakaan ryhtyisi esim. terapeutiksi tämän asian tiimoille, koska olen melko varma, etten pystyisi parantamaan yhtäkään asiakasta. Moni sellainen sen sijaan, joka ei myöskään kykene, silti ryhtyy. En sano siis heitä huijareiksi, mutta tyhminä pidän kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten äitihullu/kivipissa huutaa vastuun ottamisesta kun on itse siihen täysin kyvytön. :D
Missä asiassa?
Ap
Kommentoikaa tuohon tuurilla tekemisen oikeuttamiseen, kyllä sen kanssa ollaan mielestäni huijarisyndrooman ytimessä.
Ap
Ap on kyllä totaalinen pösilö.
Ei mitään käsitystä koko asiasta.
Olisiko teistä huojarisyndroomaiset esim. kivaa joutua aivoleikkaukseen, joss kirurgi ajattelisi, että sairaala halusi palkata minut ja tämä leikkauskin onnistuu taas tuurilla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä totaalinen pösilö.
Ei mitään käsitystä koko asiasta.
Kyllä minä käsitän, että huijarisyndroomasta kärsivä ei usko osaamiseensa. Ja siis osaaminen on samaa tasoa, kuin muillakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kommentoikaa tuohon tuurilla tekemisen oikeuttamiseen, kyllä sen kanssa ollaan mielestäni huijarisyndrooman ytimessä.
Ap
Olet täysin oikeassa ap ja tiedät sen itsekin. Tosi hienosti olet kyllä ajatellut ja ratkaissut asian.
Jos minä joutuisin ajattelemaan, että mä vain tuurilla osaan ammattini, lopettaisin työni välittömästi. On se sen verran vastuullista. Toki työni ei ole kauhan hohdokasta, ja olen varmankin alisuoriutuja, mutta eivätpä terapeutit osaa parantaa alemmuskomplekseja sen paremmin, kuin huijarisyndroomaakaan hoitaa.
Ap