Tuppukylän arkea

Vierailija

04.03.2014 | 22:38

Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.

Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.

Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.

Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".

Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.

Vastaa

Tapahtumat

Tuppukylän arkea

Kommentit (169)