Lue keskustelun säännöt.
Tuppukylän arkea
04.03.2014 |
Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.
Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.
Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.
Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".
Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.
Kommentit (169)
Mä olen käsittänyt ystävyyden ja sosiaalisuuden ystävälliseksi käytökseksi, tervehditään, keskustellaan asioista, kerrotaan mielenkiintoisista asioista, kysellään toisen kuulumisia, ollaan empaattisia ja kiinnostuneita toisesta ihmisestä positiivisesti.
Maalla keskitytään kyttäämään toisten ihmisten vikoja ja joka ainoasta asiasta haetaan negatiivinen juttu, jota päivitellään ja kerrotaan eteenpäin. Mitään positiivsista ei sanota kenestäkään muusta kuin omista, LÄHEISISTÄ perheenjäsenistä. Mä en ymmärrä kenen, normaalin ihmisen psyyke kestää oikeasti tuollaista negatiivisuutta ja jos jonkun mielestä tuollainen on sosiaalista kanssakäymistä, niin mä olen mieluusti erakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:28"]
Minun on nyt vaikea hahmottaa ap:n ongelmaa. Hän ei haluaisi siis lainkaan keskustella naapureidensa tai muiden paikkakuntalaisten kanssa, koska he kyselevät hänen asioitaan ja sitten levittelevät niitä eteenpäin? Mikä tässä rassaa? Kärsitkö huonosta itsetunnosta vai meneekö sinulla älyttömän huonosti etkä haluaisi myöntää sitä kenellekään? Vai meneekö liian hyvin? Ratkaisuksi tarjoan pientä valkoista valehtelua: jos asiasi ovat liian huonosti, kaunistele vähän, valehtelematta kuitenkaan suoranaisesti. Jos taas sinulla menee liian hyvin, vähättele vähän, ja valita jostain elämäsi vähemmän täydellisestä osa-alueesta, kai sinulla jotain pientä ongelmaa on? So simple, sinä jaat jotain omasta elämästäsi, ja muut jakavat omastaan. Muutaman vuoden päästä olet jo täysillä mukana kuvioissa.
[/quote]
MUTTA KUN OSA MEISTÄ EI IKINÄ KUUNA PÄIVÄNÄ HALUA MUKAAN SIIHEN KUVIOON! Ja tuppukylässä sitä et pääse pakoon. Ainut keino on muuttaa pois.
[/quote]
Jos on vartavasten muuttanut työn perässä ns. tuppukylään ja aikoo siellä elää, asua ja olla ja perheensäkin kasvattaa, eiköhän olisi elämä paljon helpompaa, jos edes yrittäisi mukaan niihin kuvioihin? Jos ei kiinnosta, miksi edes muutti sinne?
Ehkä tuon meiningin huomaa vasta sitten ja sellainen, joka muuttaa maalta pois tai muuttaa muualta maalle. Ehkä ne, jotka ovat asuneet aina maalla, kuvittelevat meiningin olevan ihan normaalia ja niiden, joiden mielestä ei ole, olevan epänormaaleja, joiden olisi oltava vähemmän olevinaan ja pyrittävä näihin hienoihin piireihin innoissaan juoruamaan ja olemaan juoruamisen kohteena.
"Jos on vartavasten muuttanut työn perässä ns. tuppukylään ja aikoo siellä elää, asua ja olla ja perheensäkin kasvattaa, eiköhän olisi elämä paljon helpompaa, jos edes yrittäisi mukaan niihin kuvioihin? Jos ei kiinnosta, miksi edes muutti sinne?"
NO JUURIKIN NIIDEN TÖIDEN VUOKSI!!!!!!
Miksi ihmeessä muuten nimenomaan tulijan olisi hankkiuduttava mukaan kuvioihin, miksi tämä on mielestäsi yksisuuntainen tie, jossa vain toinen sanelee ja toinen sopeutuu? Ja vielä niin että tympeys sanelee? Jos ei ihmisellä mitään muuta puheenaihetta ja kiinnostuksen kohdetta ole kuin muiden ihmisten asiat ja niistä jauhaminen muiden kanssa, niin ei kovin hyvin mene.
En mä ainakaan koskaan kuvitellut maalaiselämän olevan toisten ihmisten kyräilyä. Toki tiesin, että sellaisiakin on, mutta en sitä, että kaikki ovat melkein vauvasta vaariin sellaisia.
Mun mielestä sellaiset ihmiset, jotka puhuvat jatkuvasti pahaa toisista ihmisistä, myös niistä parhaista kavereistaan, ovat halveksittavia. Mä yritin kestää tuollaisia ihmisiä ja solahdin porukoihin mukaan. Mä vain en kestänyt sitä menoa ja aloin voimaan huonosti. Ei isossakaan lössissä pääse negatiivisuutta karkuun, kun porukan joka ainoa on samanlainen. En mä edes lasteni takia pystynyt siihen. Olen mieluummin yksinäinen kuin huonokäytöksinen idiootti, joka kuvittelee pönkittävänsä omaa egoaan sillä, kun jollain muulla menee muka huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylän juoruakat näköjään löysivät paikalle puolustamaan elämänsis... siis harrastustaan. ;)
Siis kysehän ei ollut maaseudusta vaan isohkosta kaupungista. Kyllä siellä Helsingin seudulla ihan samaa harrastetaan, ette vaan huomaa. Kirjoittakaapa viikon ajan ylös kaikki puheenaiheet, mistä puhutte kavereiden ja tuttavien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se elämä suurissa kaupungeissakaan mitään herkkua ole. Siellä asuu ihmisiä liian paljon ja liian tiiviisti. Kun ihmisellä on liian vähän elintilaa, se johtaa stressitason nousuun, aivan samoin kuin kaikilla muillakin eläimillä. Liian korkea stressi taas aiheuttaa sen, että ihmisillä ilmenee erilaisia sairauksia, mm. lihavuutta. Stressi johtaa myös aggressiiviseen käyttäytymiseen, siksihän suurissa kaupungeissa on merkittävästi korkeammat väkivaltarikollisuustilastot kuin pienimmissä paikoissa. Kohonnut stressitaso, erinäiset meluongelmat, ilmansaasteet, kiire yms. aiheuttavat myös ihmisille muita elintapasairauksia, kuten syöpää. Kumma kun syöpienkin määrä on räjähtänyt kasvuun viimeisen 100 vuoden aikana, samalla kun ihminen on alkanut kaupungistumaan.
Eikä myöskään eläimet sovellu kaupunkeihin. Itse tiedän tuttavapiiristä, kun on kissojen ja koirien kanssa muutettu maalta kaupunkiin. Ennen niin kiltit eläimet muuttuivat käytökseltään täysin. Eräs ennen niin kiltti koirakin alkoi muuttua aggressiiviseksi kaupunkiin muutettuaan, ensin käytös oli vain huonompaa, mutta muuttui koko ajan aggressivisemmaksi, lopulta kävi niin, että hyökkäsi erään täysin syyttömän ihmisen kimppuun niin kovasti, että ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun viedä koira piikille.
Ihminen on 10 miljoonan vuoden historiansa aikana asunut vasta 50-100 vuotta kaupungeissa, eiköhän sekin todista että ihminen kuuluu pohjimmiltaan luontoon.
Pikkupaikkakunnilla on vain yksi oikea tapa olla, mikään muu ei sovi. Jos olet vanhapiika, sitä irvitään, jos sinulla on lapsia useammalle isälle, se vasta huono asia onkin, jos eroat, sekään ei sovi. Jos olette lapseton pari, pohditaan kummassa on vikaa (sehän ei ole mahdollista, että kaikki eivät ehkä haluakaan lapsia). Jos asut komeammin kuin muut, olet olevinasi, jos asut vuokralla, olet säälittävä peeaa. Jos lapsesi harrastaa ratsastusta, kuvittelette olevanne parempia ihmisiä, jos lapsesi ei harrasta mitään, hän on omituinen. En minä tällaista ole kaupungissa havainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:57"]
Siis kysehän ei ollut maaseudusta vaan isohkosta kaupungista. Kyllä siellä Helsingin seudulla ihan samaa harrastetaan, ette vaan huomaa. Kirjoittakaapa viikon ajan ylös kaikki puheenaiheet, mistä puhutte kavereiden ja tuttavien kanssa.
[/quote]
Mistä lähtien "tuppukylä" on tarkoittanut isohkoa kaupunkia? Toki kaupungissa puhutaan toisten asioista. En silti ole täällä koskaan törmännyt siihen, että sälekaihtimien asennosta, lääkärin vastaanotolla odottamisesta tai alkossa käymisestä vedetään aivan ihmeellisiä tulkintoja ja niitä sitten levitellään.
Tunnistan meiningin!
Nämä, joiden mielestä kaupungeissa on samanlaista niin voisitteko todella kuvitella, että kaupungissa ihmiset kyyläisivät aina, että kuka ajaa kadulla oman talon ohi, tai että jos jollekin tielle kääntyy auto niin sitä aletaan pohtia, että kukas tuonne mahtoi mennä. Naapurien pihaa kytätään, josko siellä olisi muita, kuin naapuin auto ja mietitään kuka mahtaa olla vieaisilla ja onko vieas havoin vai usein käyvä..
Virttyneissä vaatteissa oleskellaan, koska kunniallinen ihminen tekee lakkaamatta jotain hommia, eikä niitä tietysti hienoissa vaatteissa voi tehdä. Lisäksi joku voi yhtäkkiä saada rahamiehen maineen, mutta koska käyskentelee vanhoissa vaatteissa ja ajaa vanhalla autolla, niin hän on vain piilorikas ja mitä ilmeisimmin tietysti pihi. Tosin pihiys on aika kunniakasta.
Tuo jonkun kommentoima INSINÖÖRIYS on myös ihan totta. Muu koulutus on vähän sellaista haihattelua ja ylioppilas on kunnioitettavaa olla, mutta muu opiskelu katsotaan hienosteluksi ja turhaksi. Insinöörin tutkinto on siis se kaikkein halutuin ja sen jälkeen olet pätevä neuvomaan aivan missä vain. Insinöörit ovat juuri sellaisia sopivan tavallisia, mutta ymmärtävät kuitenkin "tarpeellisista" asioista, eli tekniikasta, jotakin.
Harrastukset ovat myös pahasta, mikäli ne ovat jotenkin tavoitteellisia. Viikonloppuna voi pariskunta käydä yhdessä kävelylenkillä ja vaimo voi ehkä käydä koulutalolla järjestettävässä jumpassa. Mutta jos joku treenaisi esimerkiksi kuntosalilla tavoitteellisesti, häntä katsottaisiin kieroon ja puhuttaisiin siitä, ettei taida olla työtä tehtävänä, sillä työstä ne miehen lihakset kuuluu tulla. Kesäisin voidaan olla kunnan kesäteatterissa mukana. Sitä tullaan sitten koko lähiseudun voimin katsomaan, koska "se Pirkkokin kuuluu olevan siinä mukana."
Jotain tästä kaikesta kertoo se, että mun kaveri ei koko kouluaikanaan kehdannut kertoa, että hänen vanhempansa olivat eronneet, koska eihän kunnon ihmiset eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranua on kans kauhea negatiivisten, toisille naureskelijoiden kylä. Sukulaiset ei jaksa olla mun kanssa tekemisissä, koska olen heidän makuunsa liian positiivinen ihminen.
Anoppini on juuri tällainen pikkukylän merkkihenkilö, tosin ei ole asunut siellä sitten nuoruutensa. Never mind: tärkeintä on aina mitä "muut" ajattelee mistäkin, eli juurikin kaikki tekemänsä (minunkin...) asiat pitää suodattaa jonkun ihme kulissitpystyssä-maalaismentaliteetin läpi. Ja muista ihmisistä, mukaanlukien sukulaiset, puhutaan pelkästään pahaa. Näyttäisi kuuluvan asiaan muillakin tynnyrissä kasvaneilla kun tätä ketjua lukee.
Vaikea tuollaiseen on osallistua, kuulijana, tai elää elämäänsä jotenkin "oikein" olemattoman yleisön ollessa tuomarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on yksi suurimmista kommunikaatiokatkoksista minun ja äitini välillä. Hän on koko ikänsä asunut tuppukylässä, minä olen asunut "maailmalla" jo yli kymmenen vuotta. Tuntuu, että mulla nousee ihan konkreettisesti niskavillat pystyyn kun menen viikonloppuna käymään tuppukylässä, jotenkin se meininki vaan lyö kasvoille ja kovaa. Miten te muut tuppukylässä vierailijat otatte tilanteen haltuun??
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:28"]
Minun on nyt vaikea hahmottaa ap:n ongelmaa. Hän ei haluaisi siis lainkaan keskustella naapureidensa tai muiden paikkakuntalaisten kanssa, koska he kyselevät hänen asioitaan ja sitten levittelevät niitä eteenpäin? Mikä tässä rassaa? Kärsitkö huonosta itsetunnosta vai meneekö sinulla älyttömän huonosti etkä haluaisi myöntää sitä kenellekään? Vai meneekö liian hyvin? Ratkaisuksi tarjoan pientä valkoista valehtelua: jos asiasi ovat liian huonosti, kaunistele vähän, valehtelematta kuitenkaan suoranaisesti. Jos taas sinulla menee liian hyvin, vähättele vähän, ja valita jostain elämäsi vähemmän täydellisestä osa-alueesta, kai sinulla jotain pientä ongelmaa on? So simple, sinä jaat jotain omasta elämästäsi, ja muut jakavat omastaan. Muutaman vuoden päästä olet jo täysillä mukana kuvioissa.
[/quote]
Miksi teidän peräkylän junttien on niin vaikea ymmärtää että muiden ihmisten asiat eivät kuulu teille. Ainakaan minulla ei ole mitään halua jakaa asioitani muiden kanssa ja ei ainakaan sellaisten ihmisten joiden seuraa en ole valinnut. Jos sattuisin köyhtymään niin muutan mieluummin vaikka Itä-Helsingin ankeimpaan mamu lähiöön kuin johonkin sisäsiittoiseen peräkylään jonnekin periferiaan.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:28"]
Minun on nyt vaikea hahmottaa ap:n ongelmaa. Hän ei haluaisi siis lainkaan keskustella naapureidensa tai muiden paikkakuntalaisten kanssa, koska he kyselevät hänen asioitaan ja sitten levittelevät niitä eteenpäin? Mikä tässä rassaa? Kärsitkö huonosta itsetunnosta vai meneekö sinulla älyttömän huonosti etkä haluaisi myöntää sitä kenellekään? Vai meneekö liian hyvin? Ratkaisuksi tarjoan pientä valkoista valehtelua: jos asiasi ovat liian huonosti, kaunistele vähän, valehtelematta kuitenkaan suoranaisesti. Jos taas sinulla menee liian hyvin, vähättele vähän, ja valita jostain elämäsi vähemmän täydellisestä osa-alueesta, kai sinulla jotain pientä ongelmaa on? So simple, sinä jaat jotain omasta elämästäsi, ja muut jakavat omastaan. Muutaman vuoden päästä olet jo täysillä mukana kuvioissa.
[/quote]
MUTTA KUN OSA MEISTÄ EI IKINÄ KUUNA PÄIVÄNÄ HALUA MUKAAN SIIHEN KUVIOON! Ja tuppukylässä sitä et pääse pakoon. Ainut keino on muuttaa pois.
[/quote]
Jos on toivottoman epäsosiaalinen, kannattaa tosiaan muuttaa pois sellaisesta paikasta, jossa muut ihmiset odottavat sosiaalista kanssakäymistä. Vähän noloahan tuollaisesta on tosin valittaa, sama kuin sanoisi vaan suoraan, että 'olen turhantärkeä eikä minulla ole aikaa kanssaihmisilleni, ei varsinkaan, koska en tykkää heidän jutuistaan'. Täytyy sanoa, että itse olen nykyään oikeastaan kiitollinen, että sain kasvaa tuppukylässä, koska olen kyllä suurkaupungeissakin huomannut, että myös kaupunkilaiset pitävät kunnioittavasta ja kiinnostuneesta asenteesta. Itse olen asunut mm. Lontoossa, ja jos joku väittää, ettei kosmopoliitit ole kiinnostuneita toisten asioista, niin on kyllä väärässä.
[/quote]
Osuit naulan kantaan. Isommilla paikkakunnilla voi valita sosiaaliset ympyränsä itse eikä tarvitse välttämättä seurustella yksinkertaisten ihmisten kanssa. Kyllä tuppukylään jääneet sukulaiset tekevät sitten selvityksen kylässä käydessä teboilin baarin mielenkiintoisimmista juoruista:D
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:31"]
Jos sattuisin köyhtymään niin muutan mieluummin vaikka Itä-Helsingin ankeimpaan mamu lähiöön kuin johonkin sisäsiittoiseen peräkylään jonnekin periferiaan.
[/quote]
Tietenkin, koska siellä on komeita mustia miehiä, joista jokainen suomalainen nainen tykkää. :)
Hmm. Ensinnäkin, kiva huomata että en ole yksin ajatuksieni kanssa. Usein tulee huono omatunto kotiseutuvierailun jälkeen, kun huomaa ajattelevansa hyvin negatiivisesti oman syntymäpaikan ilmapiiristä. "Kotona" vieraillessani vietän aikaa vanhan mummoni kanssa. Kyllä, siellä me juorutaan viime viikkojen kuulumiset, vaikkakin pidän sitä itse hieman naurettavana toimintana, ja toisessa yheydessä saatan päivitellä pikkukylän ankeaa meininkiä. Itelläni on kuitenkin sellainen tunne, että se juoruaminen, niin kauhealta kun se kuulostaakin, on tietynlainen voimavara siellä pienenpienessä yhteisössä. Eipä siellä niitä aktiviteetteja kovin paljon ole.. Eikä se juorutuokio ole kyllä mun mielestä aina ole niin negatiivissävytteistä, paljon puhutaan myös hyvää ihmisistä. Toisaalta, tunnistin monta, ei niin kovin imartelevaa pikkukylän käyttäytymismallia yllä olevista viesteistä. :DJa mitä tulee niihin, jotka jäävät paikkakunnalle. Itse olen jotenkin tosi vieraantunut entisestä asuinpaikastani, ja usein pidän etäisyyttä kotiseudun uteliaisiin tyyppeihin. Täällä puhuttiin pikkukylässä vallitsevasta katkeruudesta ja yksinkertaisista ihmisistä.. En menisi sanomaan, että koko ikänsä pienellä paikkakunnalla asuneet välttämättä olisivat katkeria. Monesti itse salaa "ihailen" heitä, silllä he ovat eläneet koko ikänsä sukulaisten ja lähimmäistensä kanssa, ehkä jopa täysin tyytyväisinä elämäänsä. Mulle on ollut aina itsestäänselvyys lähteä muualle lukio-opintojen jälkeen, mutta eihän sen tarvitse olla mikään normi? Mun mielestä se on jotenkin hienoa, miten pitkäaikaisia usein ihmissuhteet ovat pienemmillä paikkakunnilla..
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:23"]77: Kuinka sinä naapureitasi karkuun pääset ja kaupungissa ne asuvat ihan vieressä vielä? Suomen maaseudulla asutaan sentään jopa kilometrien etäisyydellä naapurista. Edelleen turha aloitus. On kyse itsestä ja omasta päästäsi.[/quote]
Eivät eri paikkakuntien erilaiset kulttuurit ole vain kunkin omassa päässä, kyllä ne juuri ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ilmenevät..olen itse asunut ulkopuolisena juuri tälläisessä kateuden ja negatiivisuuden kyllästämässä 10 000 asukkaan kunnassa. Meille sanottiin päin naamaa, ettemme ole tervetulleita. Apteekin ja terveyskeskuksen henkilökunta juoruili, osa opettajista ja papeista ei uskaltanyt juorujen vuoksi käydä paikallisessa alkossa jne. Kyllä tälläisiä kuvioita pääsee karkuun kaupungissa.