Tuppukylän arkea

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:28"]

Ihan samalla tavalla isoilla paikkakunnilla juorutaan. Ei ihmisen pahansuopuus lopu koulutuksen tai suuremman asuinpaikan myötä. Isoissa kaupungeissa juoruilu keskittyy työpaikoille, naapurustoon, kaveripiireihin - ja nettiin, esimerkiksi. Juoruilu voi olla kaupungeissa ehkä hienovaraisempaa ja paremmin peiteltyä, mutta on täyttä valhetta väittää että maalla juorutaan enemmän. Kertokaa minulle työyhteisöstänne jossa kukaan ei KOSKAAN puhu pahaa toisesta niin minä haen sinne seuraavassa mahdollisessa työnhaussa.

[/quote]

Pikkupaikkakunnalla asian tekee ahdistavaksi se, että KAIKKI tietävät KAIKKIEN asiat, noin niinkuin kärjistetysti, mutta mitä suurempi paikkakunta, sitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan ja halutessaan voi ottaa etäisyyttä juoruilijoihin. Toki kaikkia juoruilijoita ei voi välttää, esim. juuri työpaikka, mutta kadulla voi kulkea rauhassa ilman että jokainen vastaantulija on tietävinään ja tuntevinaan. 

Juoruilu sinänsä ei ole yksinomaan negatiivinen asia, se on ihmisen lajityypillistä käytöstä, jolla vahvistetaan sosiaalisia suhteita.

Tuo on niin totta. Ihmiset ovat olevinaan niin ystävällisiä, mutta yleensä todellisuus on aivan toisenlainen. Ovat lähinnä ystävällisiä vain saadakseen juoruiltavaa. Itselläkin karahti monta kertaa kiveen, kun kuvittelin löytäneeni kivan kaverin ja sitten selvisikin, että meiltä lähtiessään suurin piirtein juokseen jonkun kaverinsa luo kertomaan mitä kaikkea oli musta saanut irti, värittäen jutut tietysti oman makunsa mukaan.

Harrastuksetkin ovat pienessä paikassa oikein oivallinen paikka juoruakalle, koska niitä on vähän ja aina iltaisin, niin niihin pääsee menemään aina. Sitten me jotka haluaisimme rauhassa kohentaa kuntoa, joudummekin tuikkojen tuijotuksen alaisiksi ja rentoutus ja mukavuus on koko tunnilta kaukana.

Kyllä on herkkää porukkaa :) Itse aikanani pikkukylällä asuessani keksin juttuja sekä itsestäni että muista, ja monet naurut saatiin kavereiden kanssa kun hassutettiin vanhempaa väkeä ties millä jutuilla. Nuoremmista ihmisistä kukaan ei suhtautunut näihin kampaamojen ja hevosmiesten tietotoimistoihin muuten kuin huumorilla. Pahin tuntemani juoruämmä oli keski-ikäinen kampaaja, joka todella tiesi kaikkien asiat, mutta hän levitti niitä eteenpäin ihan positiivisessa hengessä ja muistan miten iloinen hän oli kun eräs oman kylän poika menestyi kansainvälisesti eräässä hommassa, jota en nyt tässä mainitse, koska oli hyvin niche-toimintaa. Ja tämä kampaaja myös itse nauroi itselleen ja joskus teeskenteli järkyttynyttä kun joku uutinen ei ollut tullut hänen tietoonsa välittömästi. Ylipäätään nämä juoruämmät olivat mukavia, vieraanvaraisia ihmisiä ja jos heidän peliään pelasi, he hyväksyivät kyllä mukaan pelkkiä positiivisia juttuja harrastavatkin. Tiedän silti, että joitakin ihmisiä ärsyttää jo ihan se, että heidät tunnetaan nimeltä. Tuppukylät eivät ole heitä varten. Itse ihmettelen mitä salattavaa heillä mahtaa olla kun eivät jaa itsestään mitään.

Jatkoa vielä..

Tuntuu, että pienessä kaupungissa on enemmän yksinkertaisia ihmisiä, ns."metsänpöllöjä" ja sitä tyhmyyttä ei edes osata peitellä.

Homo ja neekeriviha kukoistaa ja sillä ylpeillään, fiksu ihminen ei ilmaise julkisesti mielipidettään, vaikka ei jostain pitäisikään.

Huoh

"Kaikista puhutaan pahaa koko ajan ja äärimmäisen harvoin tulee hyvää sanaa sanottua."

Nimenomaan. Pikkupaikkakunnilla ihmiset on jotenkin niin katkeroituneita tai jotakin, että jokainen asia väännetään negatiiviseksi. Esim. uusi (siis aivan uusi) auto tai talon rakentaminen = kyllä siinä nyt ollaan olevinaan jotakin vaikka velkaisia vaan ollaan hahhah, lapset menestyy koulussa = ovat vanhemmat niin hyvää pataa opettajan kanssa että sellaista koulumenestystä ja ehkä huvittavin (ja kertoo myös siitä, kuinka totaalisen out maalla ollaan maailmanmenosta) on se kun teet etätöitä kotona = työttömänä sekin jatkuvasti lieneekö peruskouluakaan suoritettu kysyisi edes tohon kauppaan kassalle mutta yhteiskunnan elättinä vaan halutaan olla. Ei oikeasti tajuta, että nykyään työssäkäynti ei tarkoita vain sitä, että lähdetään kotoa 8 ja tullaan takaisin 16.

Muutenkin kaikkea muista ihmisistä puhumista leimaa pahansuopuus ja negatiivisuus. Mitään hyvää ei juurikaan ole sanottavana kenestäkään. Ja juopon leiman saa todella helposti; jos ostat kerran viikossa yhden siiderin ja yhden saunakaljan lähikaupasta, olette kovia ottamaan.

Lasten kasvattaminen koko kylän voimin tarkoittaa sitä, että ns. huonompien perheiden lapsille meuhkataan kaikesta, he tekevät väärin vaikka eivät tekisi mitään ja kaikki on heidän syyttään. Mutta jos tuppukylän kantasukuihin kuuluvan tai muuten Erityisen Arvostetun (tittelit ja käyntikortit on vielä arvossaan tuppukylissä - vähän kuin vanhoissa suomifilmeissä ihmisillä ei ole nimeä vaan vain titteli) henkilön jälkikasvu töpeksii, siitä ei puhuta mutta mielellään se laitetaan tavislasten syyksi.

Sellainen kummallinen muita halveksiva ilmapiiri vallitsee usein tuppukylissä. Ollaan myös todella ennakkoluuloisia ja asenteet on peräisin historiasta. Jos ihmiset olisivat yhtä kiinnostuneita omista asioistaan kuin muiden, tuppukylät voisivat olla kohtuullisia asuinpaikkoja.

"Itse ihmettelen mitä salattavaa heillä mahtaa olla kun eivät jaa itsestään mitään."

Minusta naapurille ei kuulu, mitä teen työkseni, mikä on palkkani, paljonko maksoin autostani välirahaa vaihdossa, mikä on koulutukseni, olenko sukua sille ja tälle, missä olin viikonlopun kun en ollut kotona, mihin olen menossa hänen mielestään "hienona", kuka kävi kylässä. Miksi ihmeessä jakaisin mitään, millä ei ole kenellekään muulle merkitystä? Vai miten mielestäsi naapurin elämään vaikuttaa minun työni, autoni tai vieraani, että hänen olisi niistä saatava tietää? Sitäpaitsi, ei minua kiinnosta vähääkään jonkun vieraan ihmisen asiat, en edes vaivaudu pohtimaan ketäköhän naapuriin meni kylään. Jos moisia pohtisin, olisi minulla aika tylsää ja sisällyksetöntä, jolloin hankkisin vaikkapa jonkin harrastuksen sen sijaan että tekisin harrastuksen ihmisten kyttäämisestä, urkkimisesta ja juoruilusta.

Jos se, että joku ei kerro asioitaan juorunhaluisten räävittäväksi ja leviteltäväksi, tekee hänestä jotakin "salailevan", niin siinähän sitten kehittelevät juoruajat omia faktojaan kun epäterve uteliaisuus ei tyydyty. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei syyllisty herjaukseen irvinnässään.

Kyseessä ei siis ole mikään muutaman tuhannen asukkaan pikkukunta vaan isompi, kenties keskisuuri kaupunki? Tuskinpa ap on kuullut juoruja kaikista noista kymmenistä tuhansista asukkaista vaan niistä omaan piiriinsä kuuluvista ihmisistä. Minua ainakin kiinnostaisi, mitä Virtaselle on käynyt, jos on joutunut vaihtamaan uuden Mersunsa vanhaan Toyotaan - onko taloudellisia huolia, tarvitseeko apua - tai miksi Lahtisen rouvan mies on karannut - onko vaikeaa, tarvitseeko lohduttavaa olkapäätä tai lastenhoitoapua. Tuskinpa siellä kenenkään tuntemattoman autoa mennään vierestä kyyläämään, mutta jos kerran ollaan tuttavapiiriä, miksei voisi mennä katsomaan ja ihailemaan autoa lähempää?

Ollaanko Helsingissä niin piittaamattomia, että kenenkään asiat eivät kosketa mitenkään eikä olla kiinnostuneita siitä, että jollain saattaa olla huolia, jollain toisella taas iloja? Jaettu suru on puolitettu suru, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Minusta ap vaikuttaa todella nokkavalta ja ylpeilevältä ihmiseltä. Hän tuntee olevansa jotenkin parempi muita, koska on ilmeisesti suuremmalta paikkakunnalta (ellei peräti Helsingistä) kotoisin. Hän ei halua tutustua uuteen yhteisöön eikä kuulua niihin piireihin, vaikka tosiasiassa myös entisellä paikkakunnalla hänellä oli yhteisö, jossa muiden asioita puitiin yhdessä ja selän takana. Ehkä ap ei innostunut toisen uudesta autosta, mutta hän saattoi ihailla jonkun merkkisaapikkaita tms.

Ap:ta aletaan uudesa asuinkunnassa aikaa myöten pitää juuri sellaisena kuin hän onkin, turhamaisena, kylmänä ja töykeänä. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia, koska myös lapset joutuvat kärsimään hänen käytöksestään.

Muutin noin 4000:n asukkaan kylästä pois suunnilleen 5 vuotta sitten, enkä kyllä kadu pätkääkään. Ahdistus loppui siihen hetkeen kun sieltä pääsin. Jokainen tunsi toisensa ja tiesi tai luuli tietävänsä toisten asiat. Nyt keskisuuressa kaupungissa asuessa on tilaa hengittää, kun jokainen vastaantuleva ei ole tuttu.

Ettekö te oikeasti nauti hauskoista juoruista? Meidän kylällä sattui ja tapahtui vaikka mitä, ja monet makeat naurut olen saanut jutuista, jotka alun perin laittoi liikkeelle se henkilö, jolle ne jutut sattuivat. Meillä oli mm. yksi naapuri, joka sammui minne sattui. Usein hänet löydettiin ojasta tai kotitieltä, mutta kerran hän sanoi olevansa ylösnoussut, koska oli horjahtanut hautausmaan läpi oikaistessaan vasta kaivettuun hautaan ja sammunut sinne.

Eräs toinen mies löi itseään vasaralla päähän, eikä sitä peitellyt, vaan itse nauroi itselleen siinä kuin muutkin. Muutenkin kylällä oli enimmäkseen hyvä henki, ja kun kaikki tiesi toisten asiat, osattiin mm. aika hyvin varoa vaarallisia tyyppejä ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsivat. Minä en ainakaan muista tähän liittyneen mitään negatiivista kyräilyä tms. Sillä kylällä on vieläkin sellainen meininki, että jos esim. joku sairastuu, ihan varmasti saa apua naapureilta ja muilta tutuilta. Eihän siellä tietenkään herkemmät pärjää, koska huumori on joskus aika ronskia. Ei siellä silti muualta muuttaneille naureskella, päin vastoin. Jos haluaa mukaan yhteisöön, kyllä sinne mahtuu. Kamalaa kuulla, että kaikki tuppukylät leimataan pahuuden pesiksi, vaikka sitä ne eivät todellakaan ole.

Hrr, ihan puistattaa muutaman vuoden takaiset muistot!! Asuimme kuvankauniilla paikkakunnalla, päältä kopasten oikea idylli, mutta asukkaana paljastui se ihmisten hmmm, mitähän se on... Toivottavasti tahaton ja tiedostamaton pahansuopaisuus ja juoruilu, jota karkuun EI VAAN PÄÄSSY ja voinut asettua sen ulkopuolelle välittämättä, kun kaikki PASKA TUOTIIN SILMIEN ETEEN. Olisivat edes selän takana pitäneet kerhonsa. Jaha, onni olla sieltä pois, mutta ahistaa näköjään kun tämmöset ketjut pulpauttaa kaiken mieleen... (ihan siveellistä elämää viettävän perheen äiti, joka ei vaan ollut alkuperäisiä paikkakuntalaisia).

Miksi ihmeessä kenenkään täytyisi haluta mihinkään "piireihin", jotka edustavat aivan muita asenteita ja ajatuksia kuin itse? Esim. minua ei voisi vähempää kiinnostaa naapureiden asiat, en myöskään voi kuvitella ihmetteleväni miehelle, miksiköhän virtasten auto on vaihtunut halvempaan tai miksiköhän lahtiset on eronneet. Miksi ihmeessä olisin kiinnostunut ja pohtisin vieraiden ihmisten asioita? Niinollen en todellakaan ole kiinnostunut mistään "piireistä", joiden päätarkoitus on vatuloida ihmisiä ja heidän tekemisiään saati kytätä pää kenossa verhojen välistä, kuka menee ja minne, kuka tekee ja mitä.

"Tuskinpa siellä kenenkään tuntemattoman autoa mennään vierestä kyyläämään, mutta jos kerran ollaan tuttavapiiriä, miksei voisi mennä katsomaan ja ihailemaan autoa lähempää?"

Jaa että sinusta on ihan ok mennä katsomaan ihmisten autoon sisälle ja sen jälkeen kommentoida näkemäänsä kuten ap mainitsi? Tuttava varmaankin saisi nähdä sen muutenkin eikä tarvitsisi omin luvin mennä kyyläämään.

"Minusta ap vaikuttaa todella nokkavalta ja ylpeilevältä ihmiseltä. Hän tuntee olevansa jotenkin parempi muita"

Tuossahan se onkin, tuppukylissä pahinta on olla luulla olevansa parempi muita. Jos tuppukylässä olet poikkeuksellisen kaunis, hyvävartaloinen, koulutettu, menestyvä, varakas, miehesi on komea ja fiksu, lapsesi ovat kivannäköisiä ja erityisen hyviä jossakin, asut vähän paremmin, autot ovat premium-malleja, harrastat golfia, ratsastusta, veneilyä omalla isolla veneellä, olet välittömästi koppava ja luulet olevasi muita parempi. Ei muuta kuin siis sitä remonttirytöä asunnoksi, halpakaupan muotia ylle, kaupasta väri tukkaan ja vielä vähän ylipainoa ja kroksit jalkaan joka asun kanssa niin olet kaikkien mieleen. Kateus kateus.

Olen oikein mielelläni parempi muita ja koppava, jos samanlaisuus tarkoittaa sitä juoruilun, pahansuopuuden ja katkeruuden määrrää mitä monien pikkupaikkakuntien piirit harrastaa. Eikä ole edes vaikeaa, koska evvk muiden asiat.

Mitäs jos meneekin niihin "piireihin", onko siellä sitten oltava samaa mieltä ja nyökkäiltävä mukana vaikka olisi aivan eri mieltä? Koska arvatenkin omaamalla erilaiset arvot, asenteet ja mielipiteet on jälleen olevinaan ja joukkoon kuulumaton?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 13:30"]

"Tuskinpa siellä kenenkään tuntemattoman autoa mennään vierestä kyyläämään, mutta jos kerran ollaan tuttavapiiriä, miksei voisi mennä katsomaan ja ihailemaan autoa lähempää?"

Jaa että sinusta on ihan ok mennä katsomaan ihmisten autoon sisälle ja sen jälkeen kommentoida näkemäänsä kuten ap mainitsi? Tuttava varmaankin saisi nähdä sen muutenkin eikä tarvitsisi omin luvin mennä kyyläämään.

"Minusta ap vaikuttaa todella nokkavalta ja ylpeilevältä ihmiseltä. Hän tuntee olevansa jotenkin parempi muita"

Tuossahan se onkin, tuppukylissä pahinta on olla luulla olevansa parempi muita. Jos tuppukylässä olet poikkeuksellisen kaunis, hyvävartaloinen, koulutettu, menestyvä, varakas, miehesi on komea ja fiksu, lapsesi ovat kivannäköisiä ja erityisen hyviä jossakin, asut vähän paremmin, autot ovat premium-malleja, harrastat golfia, ratsastusta, veneilyä omalla isolla veneellä, olet välittömästi koppava ja luulet olevasi muita parempi.

[/quote]

Jos itse on siinä parkkiksella ja tuttava kaupassa, miksei voisi mennä itse siihen autoa ihailemaan? Pitäisikö piileskellä jossain niin kauan, että tuttava tulee kaupasta?

Jos kyseessä ei ole tuttava laisinkaan ja parkkiksella on joku auto, joka on todella harvinainen ja upea, miksei sitäkin voisi mennä katsomaan lähempää? Kun omistaja tulee kaupasta tai mistä lie, hänen kanssaan voi jutustella hevosvoimista ja moottorin tilavuudesta tai jostain, en minä tiedä mikä niissä autoissa kiinnostaa. Ollaanko Helsingissä niin omituisia, että nähdään jotain, mikä todenteolla kiinnostaa ja on oman harrastuspiirin alueella, mutta sitä ei mennä katsomaan lähempää vaan kyräillään jostain kauempaa? Outoa. Miten siellä sitten tutustutaan ylipäänsä uusiin ihmisiin?

Ja jälkimmäiseen, pointtihan olikin se, että luulee olevansa parempi muita. Ei pikkukaupungeissakaan tarvitse olla niiden ihmisten kanssa, joista ei pidä, mutta kaikilla ihmisillä pakkaa (ainakin toivottavasti) olemaan jonkin sortin verkosto ympärillään, vaikka asuisi missä tahansa kaupungissa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 13:41"]

Mitäs jos meneekin niihin "piireihin", onko siellä sitten oltava samaa mieltä ja nyökkäiltävä mukana vaikka olisi aivan eri mieltä? Koska arvatenkin omaamalla erilaiset arvot, asenteet ja mielipiteet on jälleen olevinaan ja joukkoon kuulumaton?

[/quote]

Mitäs jos yrittäisit joskus keskustella ihmisten kanssa? Minä esim. olen aina sanonut heti kättelyssä, etten ole yhtään rasisti ja muistan aina huomauttaa kun jutut käyvät älyttömiksi. Aika harvoin on tarvinnut edes kuunnella mitään rasistisia yms. typeriä juttuja, koska kaikki kyllä tietävät, että kommenttia tulee. Eikä nuo syrjäkylätkään enää mitään persulinnakkeita kaikilta osin ole - kaikenlaista väri- ja kielivirheellistä porukkaa pyörii Suomenkin syrjäseuduilla, ja muuten moni on sinne sopeutunut oikein hyvin. Ennakkoluulot kun ovat juuri sitä, ennakkoluuloja. Sitten kun tavataan joku pelätty ulkomaalainen niin sehän todetaankin yleensä hyväksi tyypiksi.

Ja tosiaankin, tuppukylissä ei pidä pröystäillä varakkuudella eikä muutenkaan kulkea nokka pystyssä. Toisia kunnioittava käytös on itse asiassa olennaista. Nämä muita paremmat ja kauniimmat ja rikkaammat voisivat joskus itse asettua syrjäseudun pitkäaikaistyöttömän housuihin, edes ajatuksissaan, ja sitten miettiä miltä se tuntuu, kun joku kaupunkilainen omasta mielestään kaunis ja rohkea tulee ajelemaan premium-autoillaan golfmailat kyydissä hänen perintömailleen, eikä sitten edes suostu juttelemaan kun on niin paljon parempi tätä metsänpöllöistä muodostuvaa kantaväestöä. Näitä valituksia lukiessa tulee kyllä mieleen, että ongelma ei ehkä ole niissä maalaisissa.

Itse olen kotoisin pikkukunnasta, asunut 2:ssa ulkomaassa (ja asun edelleen). Minun mielestä ap ja symppaajat ovat kyllä itse varsinaisia ongelmatapauksia jostain nurkkakuntaisesta lähiöstä.

Ihmisethän elävät itse omaa elämäänsä ja kertovat asioita ja kommentoivat niitä mielensä mukaan. Suomen maaseudulla on ihan asiallista ja tervepäistä väkeä ja en ole koskaan kokenut sitä asuinpiiriä negatiiviseksi. Itse asiassa olen piakkoin muuttamassa synnyinkuntaani takaisin.

Olipa mitäänsanomattomin ja surkein aloitus aikoihin enkä ymmärrä ollenkaan pointtia. Luuleeko joku, että muualla maailmassa on jotenkin erilaista? Ei ole, meidänkin naapurit täällä isossa kaupungissa Euroopassa puhuu naapureista myös erilaisia juttuja ja tietävät heidän elämästään.

Joten missä on ongelma??

76, siellä mualimalla olet ihan varmasti huomannut, että isommassa lössissä pääsee paremmin karkuun/eroon/whatever niitä epämiellyttäviä ympyröitä. Jos osuu paskaan tuppukylässä, siinä sitten ollaan. Paljon on omasta itsestä kiinni kyllä nämä jutut, mutta stereotypiat korostuvat pienissä ympyröissä, niin se vaan menee.

77:
Kuinka sinä naapureitasi karkuun pääset ja kaupungissa ne asuvat ihan vieressä vielä? Suomen maaseudulla asutaan sentään jopa kilometrien etäisyydellä naapurista.

Edelleen turha aloitus. On kyse itsestä ja omasta päästäsi.

Minun on nyt vaikea hahmottaa ap:n ongelmaa. Hän ei haluaisi siis lainkaan keskustella naapureidensa tai muiden paikkakuntalaisten kanssa, koska he kyselevät hänen asioitaan ja sitten levittelevät niitä eteenpäin? Mikä tässä rassaa? Kärsitkö huonosta itsetunnosta vai meneekö sinulla älyttömän huonosti etkä haluaisi myöntää sitä kenellekään? Vai meneekö liian hyvin? Ratkaisuksi tarjoan pientä valkoista valehtelua: jos asiasi ovat liian huonosti, kaunistele vähän, valehtelematta kuitenkaan suoranaisesti. Jos taas sinulla menee liian hyvin, vähättele vähän, ja valita jostain elämäsi vähemmän täydellisestä osa-alueesta, kai sinulla jotain pientä ongelmaa on? So simple, sinä jaat jotain omasta elämästäsi, ja muut jakavat omastaan. Muutaman vuoden päästä olet jo täysillä mukana kuvioissa.

No, olen sen vain niin kokenut. Eikös nämä keskustelut ole kokemusperäisten asioiden jakamista? Yhdellä yhtä, toisella toista. Kyllä, minä nautin enemmän näistä ns. suurista kuvioista, joissa naapuria ei kiinnosta paskan vertaa tuoda juorujaan silmilleni tai kertoa mitä elämästämme ns. tiedetään kylillä. Tämä on minun kokemus, apllä omansa, keskustelun aloitusta turhaksi nimittäminen on jotenkin...mustavalkoista tuppukylä-ajattelua. 77

Nämä kertomukset ovat kuin Valkeakoskelta.