Tuppukylän arkea
Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.
Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.
Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.
Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".
Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.
Kommentit (169)
Minä pidin tuota juoruilua mumojen tautina. Mutta nyt kun asiaa ajattelen niin ukkini kertoo kaiken pienelllä syntymäkunnassaan tapahtuvan. On siis asunut helsingissä ainakin 50v mutta silti kertoo kuinka Pertin poika enosta valmistui insinööriksi ja kuinka Virtaset muuttivat omakotitaloon Iisalmessa.
Ihan tuikituntemattomien pikkuserkkujen elämästä tiedän paljonkin, vaikka koskaan en ole heitä nähnyt kuin valokuvissa.
En silti pidä ukkia juoruilijana vaan ne on ukin elämään täytettä ja jopa tärkeitä tietoja ukin ajatuksissa. Kuten että jonkun taloon porattiin oma kaivo tai naapurimökissä oli kuusi kaatunut tms.. Ei se juoruilu ole ainakaan tässä tapauksessa pahansuopuutta vaan ukki kokee tärkeänä kertoa ne täysin mitättömät asiat minulle. Saapahan puhella jotakin.
Juorukelloja/kyylääjiä löytyy kaikkialta:) Jotkut tekevät sitä todellakin työkseen :)(kait)
No itse en tuosta sen kummempaa tressiä ota. Inhottavampia todellakin ovat ne ihmiset, jotka puhuvat seläntakana ns. tietävänsä asioita. Mukavampiahan ne mummukat/papat ovat jotka tulevat muuten vaan rupattelemaan.
Niin siis 43 yhteenvetona jatkaa että kai se toisten asioiden juoruilu on sieltä kotoota opittua ja pienillä paikkiakunnilla harrastustoiminnan puute yms pitää jollakin korvata. Sitten se juoruilu vaan sattaa jäädä päälle.
Kertoilee se ukkikin että naapurin reinon vaimo kuoli siiheenjasiihen. Tai kyselee että onko meidän naapureilla tiili ja peltikatto. Jos se tieto tuo ukille hyvän mielen niin hyvä homma.
Muutin oääkaupungista pikkukuntaan ja meni aika lailla aloittajan kuvaamaa. Olen alusta saakka pitänyt oman linjan eli elän omaa elämääni. En osallistu juoruihin, en puhu itsestäni juuri mitään. Ehkä minua pidetään ylpeänä, mutta ei voi mitään. Tervehdin kaikkia kohteliaasti, mutta sen on riitettävä sosiaalisessa kanssakäymisessäni tällä kylällä.
Olen 8000 asukkaan paikkakunnalla nuoruuteni viettänyt. Muutin heti yo-kirjoitusten jälkeen pois ja enpä ole katunut! Myös kaikki läheiset kaverini ovat ehtineet tässä parissa vuodessa tuon paikan hylätä ja miehetkin on otettu "oman kylän ulkopuolelta".
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:45"]Vai puhutteko kenties Äänekoskesta, edes joku? :D
[/quote]
Tuli ihan sama mieleen!
Eikö pikkukylillä osata juoruta mukavista asioista? Esimerkiksi kertoa, että jollakin on uusi harrastus, johon hän on aivan totaalisesti höyrähtänyt? Sellaista hyväntahtoista suunsoittamista, jossa juoruamalla ihmiset löytäisivät jonkun toisen samasta harrastuksesta kiinnostuneenkin. Vai ovatko he niin hyötykeskeisiä, että mitään ei saisi harrastaa mikä kuluttaa ja ei ole työtä.
Mun mies on koko elämänsä asunut tällä pikkupaikkakunnalla. Minä muutin jokunen vuosi sitten tänne. Suhteemme alkuajoista asti mies on noudattanut samaa kaavaa. Joka viikonloppu laittaa sälekaihtimet auki nukkumaan mennessä. Tätä kun alussa ihmettelin sain vastaukseksi, että naapuri kyylää heti aamulla juoruten eteenpäin, että kuka on krapulassa ja nukkuu puolille päivin, tämän näkee kuulemma siitä, että kaihtimia ei ole avattu heti aamulla klo 6. Jos riitelemme kovaäänisesti, mies laittaa ovet ja ikkunaluukut kiinni, ettei naapurit kuule meidän tappelevan. Ihan joka asiasta voi siis repiä juoruja.
Mitä ne Iltasanomien toimittajat muuta on kuin tuppukyläläisiä kyttääjiä. Paljon on lukijoita Matti Nykäsen toilailuille tai Jyrkin etelänmatkoille. Ja juoruilua se päivänpolitiikkakin pitkälti on, pohditaan henkilövalintoja ja sidosryhmien suhtautumisia yms. Pikkukylillä kasvaa vahvoja ihmisiä, koska he ovat tottuneet siihen, että ihmisiä kiinnostaa. Tärkeintä on muistaa, että juoruilu on vaan juoruilua, ja sen yläpuolelle nousee vain suorituksilla ja kohtelemalla kaikkia kanssaihmisiä kunnioittavasti. Ikinä en ole kuullut ikäviä keksaistunoloisia juoruja mukavista ihmisistä, yleensä ikävät juorut keskittyvät jollakin tavalla ylimielisiin tai eristäytyviin ihmisiin. Ja heitähän juorujen ei luulisi haittaavan, koska muutenkin kuvittelevat olevansa muita parempia tai ainakaan eivät ole muiden seuraa vailla.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:21"]
Eikö pikkukylillä osata juoruta mukavista asioista? Esimerkiksi kertoa, että jollakin on uusi harrastus, johon hän on aivan totaalisesti höyrähtänyt? Sellaista hyväntahtoista suunsoittamista, jossa juoruamalla ihmiset löytäisivät jonkun toisen samasta harrastuksesta kiinnostuneenkin. Vai ovatko he niin hyötykeskeisiä, että mitään ei saisi harrastaa mikä kuluttaa ja ei ole työtä.
[/quote]
Ei ei ei. Tämä käännetään heti negatiiviseen muotoon. Uusi harrastus ja siihen höyrähtäminen="hyvä että sekin läski tekee jotain ihroilleen" tai "mitä sekin laiheliini enää riuhtoo" tai "en voi tajuta tuollaista fanaattisuutta jonkun harrastuksen perään, eikö silläkään ole muuta elämää".
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:59"]
Tuppukylässä on kannustin olla kunnollinen ihminen kun sinua tarkkaillaan. Eikä siellä kukaan mitään juorua jos hoidat asiasi kunnolla.
Kaupungissa kun kaiken voi heittää läskiksi, niin se valitettavasti näkyy Helsingin itäpuolen asuinalueilla, millään ei ole mitään väliä
[/quote]
Öh, jos kaupunki itsessään olisi syynä huonoon käytökseen niin eikö sen pitäisi näkyä tasapuolisesti kaikissa kaupunginosissa...?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:43"]
Mun äidille tuli menovaihe 30+ ja sillä oli ne tyypit aina omasta pitäjästä eli sieltä pieneltä paikkakunnalta missä on asukkaita tänäkin päivänä alle 15 000. Lukion jälkeen kun lähdin opiskelemaan ja sitä sitten hahmotti muuta elämää ja maailman menoa niin tajusin kuinka nolo ja nurkkakuntainen oma äiti voi olla näissä miesasioissa.
[/quote]
No tätä mä just tarkotin! t.37
"Tuppukylässä on kannustin olla kunnollinen ihminen kun sinua tarkkaillaan. Eikä siellä kukaan mitään juorua jos hoidat asiasi kunnolla." Onpa puusilmäinen näkemys. Tiäkkö, kun vaikka yökerhoissa käymisessä ei ole mitään pahaa, mutta se riittää juorujen syntyyn. Minusta olen ollut tuppukylässä asuessanikin ihan kunnon ihminen, vaikka kävinkin tanssimassa, mutta niiden juoruja rakastavien ihmisten mielestä se oli suurikin synti, eikä juorut jääneet edes siihen, että "taas se luuhasi yöt ulkona, vaan siihen päälle piti vielä vähän maustaa omia juttujaan, "mitä lie ongelmia kotona, taitaa se alkoholikin maistua, ettei vaan ravais uusia miehiä kattelemassa, miten ne lapsetkin siellä kotona, varmaan on koulussa ongelmia", ja näistä arveluista muodostui loppujen lopuksi juoruajien päässä uusia totuuksia. Että minulla on kotona ongelmia, petän, olen alkoholisti, lapseni ovat väistämättä heitteillä ja pärjäävät huonosti kotona. Vain, kun tykkään käydä tanssimassa. :)793
Ap, hyvin kuvattu. Asun pienessä maalaiskylässä ja kuvatun laista se meno täällä on. Tosin voi kertoa vielä potenssiin kolmella koska emme ole kantaväestöä, eli suku ei ole asunut tällä kylällä 500 vuotta, vasta 15 vuotta eli olemme vielä muukalaisia joiden asiat pengotaan perinpohjin.
Mua ei haittaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun jotain meidän tai naapurin asioita udellaan minulta, en sattumoisin muista, tiedä tai jopa suoraan valehtelen. Tämän seurauksena minut on suljettu kylän piirien ulkopuolelle. Raukat ei tajua, että olen entistä tyytyväisempi. Ystäväni löytyvät ihan muualta. Maalla asumiseen pitää olla oikea asenne, ei täällä muuten selviä pää terveenä. Eräskin vaimo täältä on pois muuttanut kun ei ole jaksanut.
Huhhuh, saitte muistoja pintaan. Ei enää koskaan pikkupaikkakunnalle, se piirien pienuus ja ihmisten kateellinen pahansuopaisuus oli jotain ihan uskomatonta näin jälkikäteen ajateltuna. Meilläpäin kaunat vielä pahimmassa tapauksessa periytyivät sukupolvelta toiselle, joten ukin aloittamaa kyräilyä voitiin jatkaa vaikka kuinka monennessa polvessa!
Teiniksi asti minäkin pidin tuollaista käytöstä jollain tavalla normaalina, siihen oli tottunut. Sitten pääsin isompaan kaupunkiin ja sain kokea ensi kerran sen vapauden tunteen, kun ihminen oikeasti saa olla ihan mitä haluaa kenenkään tuomitsematta.
Tuo vapaus oli niin uskomaton elämys sen ummehtuneen sisäänpäinkääntyneisyyden jälkeen, ettei mua kyllä mitenkään voi saada enää palaamaan pikkukaupunkiin tämän elämän aikana. Maalla sinänsä voisin kyllä asua, ei siinä mitään, mutta tuo kyräilykulttuuri on niin näivettävää, etten ota riskiä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:25"]
Mun mies on koko elämänsä asunut tällä pikkupaikkakunnalla. Minä muutin jokunen vuosi sitten tänne. Suhteemme alkuajoista asti mies on noudattanut samaa kaavaa. Joka viikonloppu laittaa sälekaihtimet auki nukkumaan mennessä. Tätä kun alussa ihmettelin sain vastaukseksi, että naapuri kyylää heti aamulla juoruten eteenpäin, että kuka on krapulassa ja nukkuu puolille päivin, tämän näkee kuulemma siitä, että kaihtimia ei ole avattu heti aamulla klo 6. Jos riitelemme kovaäänisesti, mies laittaa ovet ja ikkunaluukut kiinni, ettei naapurit kuule meidän tappelevan. Ihan joka asiasta voi siis repiä juoruja.
[/quote]
Tuppukylän sukulaiseni tekee juuri näin ja kyttää kaikkien muiden kaihtimet, missä on mikäkin kiinni tai auki ja mitä se merkitsee ja kuinka sielläkin sitä tai täälläkin tätä ja mitä taas on ollut tai on olematta. Päläpälä kertoo eteenpäin kaikki.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:59"]
Kaupungissa kun kaiken voi heittää läskiksi, niin se valitettavasti näkyy Helsingin itäpuolen asuinalueilla, millään ei ole mitään väliä
[/quote]
Ai ihana miten aaveeta taas, olipa aihe mikä tahansa niin joku vetäisee Itä-Helsinki -kortin esiin!
Tuttua touhua. 3½ vuotta asunut 10 000 asukkaan kaupungissa ja välillä tuntuu, että olen joutunut helvettiin.
Olen ihan julkista riistaa vaikka olen niin normaali ihminen kuin olla vain voi.
Kauhistelun aiheita: Minulla oli vauva kun tapasimme mieheni kanssa, emme pidä autoa tallissa, vaikka meillä on kolmen auton talli, mieheni yritys on iso ja menestyvä, olen miestäni huomattavasti nuorempi ja ihmetellään mitä teemme yhdessä (mieheni on ulkonäöllisesti unelma ja luonnekin mahtava, en voisi parempaa miestä toivoa), terveyskeskuksen kahvihuoneessa kuulemma pohditaan onko meillä avioehtoa, minua & meitä haukutaan jokapuolella (en tiedä mitä tarkalleen puhutaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa), kaikki on edessä ystävällisiä ja aluksi luulinkin, että tämä on sellainen maalais-idylli. Ja tottakai suurinosa varmasti onkin oikeasti kivoja ja ei juoru-ukkoja-akkoja, mutta mistä mitä ne erotan.
Jos kuulisin, että joku on muuttamassa tänne isosta kaupungista niin antaisin yhden neuvon: JUOKSE! ..tai pakene vielä kun voit ! :)
Paikkakunta itsessään on luonnonläheinen ja kaunis, luonto on puhdas ja palvelut (terveydenhuolto julkisella) yms pelaavat paremmin kuin suurissa kaupungeissa.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:53"]
Olen ihan julkista riistaa vaikka olen niin normaali ihminen kuin olla vain voi.
.... terveyskeskuksen kahvihuoneessa kuulemma pohditaan onko meillä avioehtoa, minua & meitä haukutaan jokapuolella (en tiedä mitä tarkalleen puhutaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa), kaikki on edessä ystävällisiä ja aluksi luulinkin, että tämä on sellainen maalais-idylli. Ja tottakai suurinosa varmasti onkin oikeasti kivoja ja ei juoru-ukkoja-akkoja, mutta mistä mitä ne erotan.
[/quote]
Niin sepä se, kun ei tiedä, keneen voi luottaa, kun kaikki ovat niin ystävällisiä ja hymyileviä edessäpäin. Takana sitten käy varsinainen kuhina. Tajusin liian myöhään, että monet ihmiset kaveeraavat kanssani vain saadakseen perheestämme hyviä jutunaiheita seuraaville kahvikekkereille. Mistä erottaa vilpittömät ja vilpilliset, on asia, jota en enää edes yritä selvittää. Mielummin olen erakko.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:43"]
Mun äidille tuli menovaihe 30+ ja sillä oli ne tyypit aina omasta pitäjästä eli sieltä pieneltä paikkakunnalta missä on asukkaita tänäkin päivänä alle 15 000. Lukion jälkeen kun lähdin opiskelemaan ja sitä sitten hahmotti muuta elämää ja maailman menoa niin tajusin kuinka nolo ja nurkkakuntainen oma äiti voi olla näissä miesasioissa.
[/quote]Mikä siinä on noloa että seurustelee oman paikkakunnan ihmisten kanssa?
[/quote]
No hän ehti aika monta miestä kiertää ennenkö minä lähdin opiskelemaan. Olisihan sitä voinut ympyröitä hieman laajentaa tuon asian suhteen.