Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuppukylän arkea
04.03.2014 |
Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.
Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.
Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.
Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".
Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.
Kommentit (169)
Täällä on niin mukavaa, kun naapurit huolehtivat meidän asiat. Ei itse tarvitse. Koko kylä kasvattaa lapset niinkuin aina ennenkin on tehty. Ei tule rikollisia ja mummonpotkijoita pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai puhutteko kenties Äänekoskesta, edes joku? :D
Aivan kamalalta kuulostaa!! Olen Helsingissä syntynyt ja kasvanut ja välillä haaveilen muutosta pikkupaikkakunnalle, mutta taidankin ilolla pysytellä täällä pk seudulla...
Ap:n kirjoitus kuulostaa niin tutulta. Itse muutin kaupungista pieneen kuntaan. Nyt asunut samalla paikkakunnalla 17 vuotta ja välillä ahdistaa niin paljon, että meinaa pää hajota. Sitten pääsen taas kaiken yläpuolelle ja kestän pari vuotta. Miestä ei saa millään muuttamaan täältä pois, mä olisin lähtenyt jo ekan vuoden jälkeen, kun huomasin kuinka inhottavia ihmisiä maalla asuukaan.
Mä ymmärrän vanhat ihmiset, jotka roikkuvat ikkunassa katsomassa mitä naapurissa tapahtuu, koska heidän elämässään ei tapahdu paljon mitään. Mutta että ihan nuoresta saakka aletaan kyttäämään mitä muut tekee ja nauretaan muille ja hakemalla haetaan muista aina jotain negatiivista sanottavaa.
Mulla on aivan ihana anoppi, mutta hän on samanlainen maalainen kuin muutkin. Kaikista puhutaan pahaa koko ajan ja äärimmäisen harvoin tulee hyvää sanaa sanottua. Itselläni ei ole yhtään ystävää paikkakunnalta. En jaksanut sitä juoruamista ja pahan mielen levittämistä. Aloin itse voimaan pahoin sellaisessa seurassa ja se söi mua sisäisesti.
Aivan sama vaikka on kunnollinen ihminen, juorua kulkee silti. Ja mitä paremmin näyttää menevän, niin sitä ilkeämpia ja lennokkaampia juorut ovat.
Ja sitten se kulissien ylläpitäminen. Pitää ostaa kallis talo ja auto ja vähän leveillä rahoillaan. Ja pitää kertoa naapureille kuinka hyvin menee ja elämä on niin kiiltokuva elämää että.
Todellisuus voi olla sitten jotain ihan muuta, kauheat velat niskassa ja kulissien takainen elämä kaukana kiiltokuva elämästä.
On tuttua tuo pikkupaikkojen meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:01"]
Tuppukylän tyttönä voin sanoa, että tutulta kuulostaa! Asuin siellä tarpeeksi kauan, kunnes luojalle kiitos siitä, että löysin mieheni, joka oli aivan muualta ja muutimme isoon, molemmille vieraaseen kaupunkiin, johon myös olemme jääneet. Nyt kun käyn kotipaikkakunnalla ja olen siellä jonkin ajan, niin ahdistamaan alkaa tuo meininki! Häpeän niiden ihmisten puolesta, kun itse eivät tajua idioottimaista käytöstään. Paljon kertoo sekin, että olen suvustani ainut, sekä äidin että isän puolelta (sedät, tädit, enot, serkut...) joka on nainut oman paikkakunnan ulkopuolelta! HYVÄ MINÄ!
[/quote]
Olet takuulla Seinäjoelta.
Ihan kun Lammilla. Inhottava kylä inhottavat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Itä-Suomesta ja tottahan tuo juoruilu on, mutta ei sitä pidä niin hirveän vakavasti ottaa! Se on viihdettä ja ajankulua, ja ihan samoin kuin muissakin saippuaoopperoissa, kielteiset asiat korostuvat ja yllättävistä käänteistä keskustellaan enemmän kuin odotettavissa olevista. Ja kun tuntee kaikki hahmot, tällainen IRL-saippua on paljon paljon mielenkiintoisempaa kuin Salatut elämät, joita kaupunkilaiset katsovat oikeiden juorujen puutteessa.
Itse muutin myös pois kotipaikkakunnalta heti ylioppilaaksi päästyäni, mutta minusta on mukavaa käydä kotiseudulla ja päivittää tiedot. Minä en edes pidä juoruilua välttämättä negatiivisena - itse kerron aina positiivisia juoruja enkä oikeastaan koskaan lähde haukkumisiin mukaan, vaikka niitäkin joskus olen todistanut. Tietysti joskus on hauska havaita jonkun ääliön saaneen ansionsa mukaan, mutta ei sillä tarvitse mässäillä.
Miettikää kuinka musta mieli noilla juoruajilla on! Koko ajan pitää olla valmiudessa nälväisemään jotain takaisin, keskusteluista pitää keksiä jotain negatiivista sanottavaa ja kaikista ihmisistä kenen kanssa ollaan tekemisissä pitää olla valmis keksimään joku massiivinen juoru, koska tottakai juoruaja tietää, että myös hänestä puhutaan. Silloin vain pitää olla valmis keksimään vielä mehukkaampi juttu, että hänestä kulkeva juoru jää toiseksi.
Saati sitten se ikkunassa kyttääminen. Luulisi perhe-elämän ja normaalin elämän kärsivän, kun koko ajan pitää olla kyttäämässä mitä muut tekee. Ei siinä kauheasti omaa elämää voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24:lle pahoittelut alapeukusta.. oli vahinko :)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:01"]
Tuppukylän tyttönä voin sanoa, että tutulta kuulostaa! Asuin siellä tarpeeksi kauan, kunnes luojalle kiitos siitä, että löysin mieheni, joka oli aivan muualta ja muutimme isoon, molemmille vieraaseen kaupunkiin, johon myös olemme jääneet. Nyt kun käyn kotipaikkakunnalla ja olen siellä jonkin ajan, niin ahdistamaan alkaa tuo meininki! Häpeän niiden ihmisten puolesta, kun itse eivät tajua idioottimaista käytöstään. Paljon kertoo sekin, että olen suvustani ainut, sekä äidin että isän puolelta (sedät, tädit, enot, serkut...) joka on nainut oman paikkakunnan ulkopuolelta! HYVÄ MINÄ!
[/quote]
Olet takuulla Seinäjoelta.
[/quote]
Heh hehe hee! En Seinäjoelta, mutta eipä arvauksesi kauas kyllä heittänyt! Noin 50 kilometrin päähän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin muutaman vuoden juuri tuollaisessa "tuppukylässä", ja juuri tuollaista siellä oli. Varsinkin tuon negatiivisen juoruilun tunnistin heti. Pääsin onneksi pois ja nyt asun suht isossa kaupungissa, jossa "kukaan ei tunne toisiaan" ja ihanaa on! :)
Joissain tuppukylissä on juuri tuollaista, joissain ei. Olen asunut myös sellaisella paikkakunnalla, joka on poikkeus muiden samankokoisten kuntien joukossa - ihmiset olivat erittäin hyvin koulutettuja, paljon muuttanut muualta (juuri tätä akateemista porukkaa), joita vetää veneilymahdollisuudet sekä rauhallinen paikkakunta lähellä isoa kaupunkia.
Mutta tunnistan muutaman paikkakunnan kohdalta myös kyllä ap:n kuvauksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin kotikulmilta parikymppisenä ja opiskelin pari otteeseen eri paikkakunnilla. Elämäni paras päätös. hajurakoa tuli satoja kilsoja. Sain uusia kavereita,itsenäistyin ja käväisin vaihdossa. Nyt kun viimeksi joululomalla kävin kotona (10 000 asukkaan kunta) ja tapaninpäivänä kävin sidulla paikallisessa,niin voi herran jestas sitä menoa. Kun katsoo omanikäisiä (noin 35) jotka jäivät ja perustivat perheen sen ylä-asteella tavatun tyypin kanssa niin aika moni oli jo eronnut ja se että oltaisiin lähdetty tapaamaan uusia tyyppejä lähikaupunkiin niin ei roikutaan siinä paikallisessa ja "kierrätetään keskenään". Mutta kai tuo on ihan inhimillisistä kun ei olla oltu muualla asumas ja elämäs niin ne piirit on niin pienet ja ei osata lähteä muualle.
Ihan samalla tavalla isoilla paikkakunnilla juorutaan. Ei ihmisen pahansuopuus lopu koulutuksen tai suuremman asuinpaikan myötä. Isoissa kaupungeissa juoruilu keskittyy työpaikoille, naapurustoon, kaveripiireihin - ja nettiin, esimerkiksi. Juoruilu voi olla kaupungeissa ehkä hienovaraisempaa ja paremmin peiteltyä, mutta on täyttä valhetta väittää että maalla juorutaan enemmän. Kertokaa minulle työyhteisöstänne jossa kukaan ei KOSKAAN puhu pahaa toisesta niin minä haen sinne seuraavassa mahdollisessa työnhaussa.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:01"]
Ap:n kirjoitus kuulostaa niin tutulta. Itse muutin kaupungista pieneen kuntaan. Nyt asunut samalla paikkakunnalla 17 vuotta ja välillä ahdistaa niin paljon, että meinaa pää hajota. Sitten pääsen taas kaiken yläpuolelle ja kestän pari vuotta. Miestä ei saa millään muuttamaan täältä pois, mä olisin lähtenyt jo ekan vuoden jälkeen, kun huomasin kuinka inhottavia ihmisiä maalla asuukaan.
Mä ymmärrän vanhat ihmiset, jotka roikkuvat ikkunassa katsomassa mitä naapurissa tapahtuu, koska heidän elämässään ei tapahdu paljon mitään. Mutta että ihan nuoresta saakka aletaan kyttäämään mitä muut tekee ja nauretaan muille ja hakemalla haetaan muista aina jotain negatiivista sanottavaa.
Mulla on aivan ihana anoppi, mutta hän on samanlainen maalainen kuin muutkin. Kaikista puhutaan pahaa koko ajan ja äärimmäisen harvoin tulee hyvää sanaa sanottua. Itselläni ei ole yhtään ystävää paikkakunnalta. En jaksanut sitä juoruamista ja pahan mielen levittämistä. Aloin itse voimaan pahoin sellaisessa seurassa ja se söi mua sisäisesti.
Aivan sama vaikka on kunnollinen ihminen, juorua kulkee silti. Ja mitä paremmin näyttää menevän, niin sitä ilkeämpia ja lennokkaampia juorut ovat.
[/quote]
Kävinkö kirjoittamassa äsken tämän??
En tainnut käydä, mutta jos olisin käynyt, sanasta sanaan näin olisin kirjoittanut.
T. kohtalotoveri
Mielenkiintoinen näkemys - jos et siedä jotakin asiaa, liity mukaan kuvioihin. Onko se nyt niin vaikea tajuta, että ongelma tuppukylissä ei ole, että uudet asukkaat eivät ole mukana "piireissä" tai ruikuta niihin kuulumattomuutaan, vaan se että he eivät kyseisiin "piireihin" halua mutta "piirit" kuitenkin ovat ylettömän kiinnostuneita tulokkaista?
"Ratkaisuksi tarjoan pientä valkoista valehtelua: jos asiasi ovat liian huonosti, kaunistele vähän, valehtelematta kuitenkaan suoranaisesti. Jos taas sinulla menee liian hyvin, vähättele vähän, ja valita jostain elämäsi vähemmän täydellisestä osa-alueesta"
Kuulostaa ihanalta. Valehdellaan tässä puolin ja toisin jotta tulatsiin toimeen ja oltaisiin mahdollisimman samanlaisia. Kaunistele ettei ivailu ja vahingonilo huonostimenemisestä ala, vähättele ettei kateus hyvinmenemisestä tee oloa yhteisössä hankalaksi.
Mieluummin töykeät ja omiin asioihinsa keskittyneet kaupunkilaiset. Se on ainakin rehellistä töykeyttä ja itsekeskeisyyttä, eikä kenenkään oleteta tietävän mitään ihmeellisiä sääntöjä, joilla pidetään naapuri tyytyväisenä.
Tästä tosin selvisi minulle, miksi tuppukylissä ihmiset aina liioittelee; merkonomitytär on kaupungissa pankin tiskillä töissä mutta kotipuolessa se onkin ekonomi ja pankinjohtaja, poika tulee käymään Saksasta uitetulla vanhalla halvalla Mersulla jonka korimallikin on jo poistunut tuotannosta niin kaupassa vanhemmat kehuu kuinka poikakin uuden Mersun kävi Vehosta ostamassa, lapsenlapsi ei pääse yliopiston pääsykokeista läpi ja menee avoimeen yliopistoon aikansa kuluksi niin isovanhemmat selostaa kuinka se yliopistossa opiskelee ja kohta valmistuu maisteriksi. Eivät tajua, että sellaista ei kannata valehdella ja liioitella, jonka aina joku jossakin tietää :D
"Ja minä kyllä tajuan, miksi jossain pikkukylässä katsotaan pahalla silmällä 100k euron autoa tai muuta ökyilyä."
Mitä ihmeen ökyilyä? Siinä missä toiselle 10 000e on auton normihinta, jollekulle toiselle se on 100 000e. Eikö maalla asuvien mielestä kenelläkään siis saisi olla hyviä tuloja? Vai sekö olisi ihanne, että hyvätuloinen köyhäilisi ja kruisailisi toisten jäljiltä käytettynä ostetulla halvalla autonrottelolla ja asuisi kulahtaneessa ahtaassa mökinrähjässä? Miksi? Ettei niitä risoisi, joilla ei ole samaa? Olisivat lähteneet aikanaan sieltä kotinurkista opiskelemaan, luomaan uraa ja toimeentuloa, ei ollut varmaankaan pakko jäädä omalle kylälle käkkimään.
Ehkä maalla asuvat eivät ymmärrä, että hyvätuloiset kuntalaiset ovat tuppukylien etu - verotulot, mahdollisen yritystoiminnan työllistävyys jne.
"Tuloerot ärsyttävät ihmisiä, koska varsinkin maalla ollaan hyvin tietoisia siitä, miten keinotekoisia ja epäreiluja suuret tuloerot ovat. "
Tietääkseni Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet kouluttautua, valita työpaikkansa ja luoda uraa, jonka seurauksena tulotkin kohenee. Ja kai jokainen tajuaa, että kaikki työ ei ole ns. samanarvoista, vaikka kaikkea työtä tarvitaankin.
Siis eihän ne 100ke autot ja komeat talot muita ärsytä kuin niitä, joilla ei ole samaa.
Alue: Aihe vapaa
Paljon on myös luonteesta kiinni. Mua ei ole koskaan kiinnostanut, mitä ihmiset musta ajattelevat, joten on ihan sama missä sitä luukkuaa.
Ja kaikissa asuinpaikoissa on omat piirinsä, joissa juorutaan. Suuressa kaupungissa sä vain aluksi olet kaikkien piirien ulkopuolella, joten et huomaa mitään. Silti jos käyt vaikka jossain Nykissä pikkukaupassa ostamassa safkaa töistä tullessa, voit olla varma, että kaupanpitäjä ja pari vakkaria alkaa juoruamaan susta kun käyt siellä kolmannen kerran samaan kellonaikaan ja vielä väännät murteella. :)