Kuuluuko parisuhteessa aina miellyttää toista?

Lähtökohtaisesti tulee elää omaa elämää

Kuuntele omaa ääntäsi, tiedät jo mikä on vastaus.

Kyllä, kunhan se on molemminpuolista. 

Sitä haluaa miellyttää, kun yhteiselo sujuu.  

Kipinä sammuu, mutta luotettava kumppani säilyy.

Happy wife, happy life.

Ei parisuhteen tarvi olla mikään työmaa. Siinä pitää saada olla itsensä. Et voi näytellä loputtomiin ja miellyttää ettei riitaa tule. Koska se tulee kuitenkin jossain vaiheessa ja pahempi kuin ikinä kun kaikki tuska ja kipu on kerätty vuosien varrelta itseensä. 

Haluatko oikeasti alistua miellyttäjän ja kiltin rooliin koko elämäksi? Sit kun räjähdys tulee ni varmaan ero. Sinun pitää arvostaa itseäsi ettet koko ajan anna sinun mielipiteitä jyrättävän alas. 

Haluatko elää siinä uskossa että jaksat koko elämän olla mielyttäjä?

En usko. Rajat on vedettävä. Niin minäkin tein. Paljon ihmisiä lähti elämästäni. Mut sain omaan sieluuni rauhan.

No kyllä se mun mielestä kuuluu asiaan. Jos haluaa elää vain omaa elämää, miksi sitten hakeutuu parisuhteeseen? 

Toinen pitää aina ottaa huomioon, muuta ei hänen edessään silti madella tarvitse.   Onko sitten niin, että vain toisen puolison oletetaan aina miellyttävän?  Kun arjessa molemmat tekevät raskasta työtä ja ovat väsyneitä, on lapsellista edes ajatella, että pitäisi  jotenkin keinotekoisesti yrittää miellyttää toista.  Hillitä kyllä voi hiukan itseään, ettei toisen tarvitse kaikkia höyryjä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Kipinä sammuu, mutta luotettava kumppani säilyy.

Mitä tuolla kipinan sammumisella tarkoitetaan? Kyllä minulla ainakin on runsaasti tunteenpaloa vaimoani kohtaan vielä neljännesvuosisadan jälkeenkin.

Haluaisitko ap elää jonkun vastenmielisen ällötyksen kanssa? Hullu.

Pienikin mies voi olla söpö ja erittäin haluttava kunhan se on lihaksikas ja älykäs, huumorintajuinen. Ja pakko sen on ollakin että jonkun itseään 30 cm pitemmän amazonin saa.

Ei tietenkään. Molemmilla pitäisi olla niin hyvä ihmisyydentaso, ettei toista tarvitse miellyttää, vaan on riittävän miellyttävä ilmankin. Molempien odotusten pitäisi olla sen verran kohtuulliset, ettei toista tarvitse pyytää miellyttämään. Parin pitäisi olla niin samalla aaltopituudella, että kummankaan ei tarvitse olla epämukavuusvyöhykkeellä jne. 

Match

Molemmin puolin miellytetään toista, otetaan huomioon ja varotaan satuttamasta. 

Parisuhteessa pitää huomioida puoliso ja varmistaa, että hän on onnellinen. Pitää ns. puhaltaa yhteen hiileen.

Itse en esim. viitsi riidellä lainkaan. Minulla ei ole tarvetta osoittaa toiselle olevani oikeassa. Minulle riittää, että itse sen tiedän. 😊

Kyllä onnellinen avioliitto edellyttää aina molemminpuolisia  kompromisseja. Kaikki eivät tätä edes huomaa, vaan se sujuu aivan itsestään.

Kyllähän ne kompromissit kuuluu parisuhteeseen melko lailla. Välillä toinen antaa periksi, välillä toinen, välillä kumpikin tulee puolitiehen vastaan. Aika ihanteellista olisi, jos osapuolet olisivat aika samoilla linjoilla monen asian suhteen, mutta eihän se aina niin ole. 

Kumpikaan ei saa alistaa toista tai niin, että aina toinen "miellyttää". Ja mitä miellyttämisellä tarkoitetaan, toisen tahtoon mukautumista esim. hylkäämisen pelosta vai "kevyempää" settiä eli toisen   huomioimista ja ajoittaista hemmottelua. Ensiksimainittu lähtee pelosta eli ei ole ok, jälkimmäinenhän on hyvä juttu.

Toinen toisensa kunnioitus on tosi tärkeää, vaikka eri mieltä oltaisiinkin. Huumori auttaa paljon, kaikkea ei tarvitse ottaa niin raskaasti. Parhaimmillaan parisuhteessa oppii joustavuutta. 

Vielä pälkähti mieleen kai jenkkisanonta "oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa". Aina väittelyä ei tarvitse voittaa ja saada sitä viimeistä sanaa tai väitellä ollenkaan.